voiko olla niin että suhde voi kaatua lapsiin? hirvittää purkautua tänne, mutta ystäväni on kertonut suoraan katuvansa monen lapsen hankintaa, sanoo jokaisen olevan "siunaus", mutta ei voi olla miettimättä minkälaista elämä olisi jos lapsia ei olisikaan hankittu niin paljon, hänellä on niitä neljä, itsellekin aihe on kohta ajankohtainen suhteessa, saatteko pariskunnat aikannne riittämään toisillennekin lapsien ohella?
tänne nyt voi purkaa nimettömänä että kukaan ei tuomitse ajatuksia! yksi vai neljä lasta? tietenkin jokainen pariskunta on omakohtainen tapaus, mutta kokemuksia?
ja ai niin onko kellään kokemuksia lasten hankinnasta opiskeluaikana? kannattaako ensin valmistua vai oletteko pystyneet hoitamaan yliopistoelämän, parisuhteen ja lapsen yhdessä?
tänne nyt voi purkaa nimettömänä että kukaan ei tuomitse ajatuksia! yksi vai neljä lasta? tietenkin jokainen pariskunta on omakohtainen tapaus, mutta kokemuksia?
ja ai niin onko kellään kokemuksia lasten hankinnasta opiskeluaikana? kannattaako ensin valmistua vai oletteko pystyneet hoitamaan yliopistoelämän, parisuhteen ja lapsen yhdessä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..4 lasta ja lisää halutaan vielä joskus. Saa ajan riittämään jos pitää siitä huolen, että yhteistä aikaa on.
Suomessa on muutenkin lliian vähän lapsia, lisäksi niitä kannattaa hankkia useampia myös siinä mielessä, että voi tulla sairautta tai onnettomuuksia, jos hankkii vain yhden lapsen ja sille tapahtuu jotain kuolee vaikka syöpään nuorena tai joutuu auto-onnettomuuteen tai muuhun ja jos on jo siinä vaiheessa itse niin vanha ettei voi enää saada lapsia joutuu kokoikänsä suremaan sitä ainutta lasta joka oli ja meni. lisäksi lapsilla on seuraa toisistaan ja tukea jos vaikka vanhemmat kuolevat...Minä olen itse siirtänyt lapsentekoa ajatellen nyt pitää ensin hankkia vakituinen työpaikka ja opiskelut loppuun, niin teinkin, mutta mitä tapahtui juuri kun olin ollut 3 viikkoa vakituisessa työpaikassa, minulle ja miehelle ero, jos ne lapset olisi hankittu aikaisemmin silloin kun hän niitä halusi mutta minä pistin vastaan opiskleu vakipaikka jutuilla ehkä oltais vieläkin yhdessa, jo 9kk ikäisen voi viedä päivähoitoon siinä se hoituu samallla kuin opiskelut ja vakipaikat ne voi kaikki silti saada, älä lykkää asioita tai käy kuten minulle
Edustan lapsetonta pariskuntaa, eikä tilanne ole omasta halustamme vaan ns luonnolliset syyt sille. Päätimme kuitenkin olla nostamatta asiasta ongelmaa saati ryhtyä tekemään lapsettomuudellemme jotakin, koska maailmaaan kyllä mahtuu monenlaisia perheratkaisuja.
En koe menettäneeni mitään lapsettomana saati kadehtisin "lapsellisia". Minulla on aikaa olla se täti, jonka syliin saa kiirettä tulla-tyyliin ja homma on toiminut suvun ja naapurustonkin sisällä. Vanhemmat tarvitsevat lapsettomia tätejä.
Sivusta tarkkailijana olen kuitenkin tiukasti sitä mieltä, että osalle sopisi miettiä lasten määrää ja osa selviää niiden kanssa hienosti olipa millainen pirttiviljelmä tahansa. Lasten kanssa jaksaminen on kiinni vanhempien persoonallisuudesta sekä elämänasenteesta, jolloin joku valittaa jo yhden lapsen tuomasta vaivasta ja joku ottaa kolmen lapsen lisäksi vielä pari kasvattilastakin silkasta rakkaudesta lapsia kohtaan.
Tunne siis itsesi ja elämäntilanteesi, niin tunnistat myös kykysi vanhempana. Tunnista ne syyt, miksi tahdot lapsia ja kuinka paljon tahtosi on kiinni ympäristön odotuksista ja kuinka paljon sinä vaikutat siihen. Pohdi myös oletteko parina aikaansaapia vaiko mukavuudenhaluisia ja haittaako sinua, jos kaikki ei ole aina tiptop tai saako puolisosi hepulin jos sinä et suostu olemaan lasten lisäksi hänenkin palvelijansa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ne ystävät ja tuttavat, jotka ennen lapsiakin valittivat kaikesta tekemisestä ja tekemisen vaivasta ovat aivan samanlaisia myös äiteinä marmattamassa äitiyden helvetistä.
Kun muistaa pitää kumia hepin päässä ei oo ruokko maksuja piikin päässä.
Jos haluat että parisuhde toimii niin älä tee lapsia ollenkaan kun oma vapaus menee ja pitää ottaa huomioon muutakin kun puoliso. Moni ei varmaan hankkisi lapsia ollenkaan jos tietäisivät mitä se tuo tullessaan. Itsellä yksi lapsi jo voiton puolella kun jo melkein 15v tyttö. Lapsissa on hyvät ja huonot puolet. Rahan meno on taattu ja lapset tulevat maksamann paljon. Kun ei ole lapsi voi puolison kanssa mennä ja tulla miten milloinkin ja matkustella ja kaikkea muuta kivaa. Kaikki toimii tyylillään.
ainakaan helpota tai "paikkaa" suhdetta missään tapauksessa.
Meillä on kolme lasta, jotka on "hankittu" hyvinkin nuorena; eli pienet lapset opiskelu työssäkäynti on vielä suht' tuoreessa muistissa. Muistissa on myös, kuinka vähän unta silloin sai... :D tästä syystä ei ehkä sitä neljättä siis ole :DDD
Kun lapset olivat pieniä, aikaa parisuhteelle oli vähän/todella vähän. Ja voimia puolison "hellyttelyyn" vieläkin vähemmän. Helppoa ei ollut, mutta toisaalta täytyy sanoa että päivääkään en vaihtaisi elämästäni.
Nyt kun lapset ovat jo isompia, (lähes) teini-ikäisiä, voin sanoa että nyt parisuhde on parempi kuin koskaan ennen :D ,yhteiset kokemukset (takana ja edessä) ovat kuitenkin ilmeisesti sitouttaneet meidät niin hyvin tiimiksi, että innolla odottelen tulevia vuosia.
Mutta näin siis meillä; eivät ne lapset suhteenloppua enteile, ehkäpä vain parin vuoden tauon siihen kuherruskuukauteen. Mutta sen jos hoitaa hyvin (=tuetaan toisia, ymmärretään toisen väsymys, ja silti jaksetaan huomioida toista, sanoa anteeksi ja kiitos...jne) niin lasten kasvaessa voi katsoa puolisoaan edelleen kuin vastarakastunut hupakko, samalla tietäen että yhdessä tämä homma sujuu :DDD
meillä 2 lasta ja yksi pitäis tulla lisää 4 vkn:n sisään. 2 ensimmäistä suunniteltu ja tää kolmas oli sitten ylläri. Mielestäni lapsia perheessä saa olla niin paljon kuin pariskunta itse haluaa ja tuntee jaksavansa. Omalla kohdallani olisin tyytynyt kahteen, oli jo mukavasti vaippasirkus ja muut vauvahommat takanapäin. Olisi ollut jo pikkuhiljaa aikaa taas elää omaakin elämää... Kohdallani tämä 3. raskaus on ollut raskas minullekin, johtuneeko siitä että tuli yllätyksenä. Tiedä häntä...
olemme kolmekymppinen pariskunta, opiskeluaikana lapset tuli tehtyä. Rankkaa oli, mutta kannatan sitä että lapset hankitaan nuorella iällä. Toki luulen että jos se neljäs lapsi tulisi, se olisi itselleni liikaa. Nyt vielä voin ottaa välillä myös itselleni tarvitsemani määrän vapaata, ja aikaa jää myös miehelle kivasti:) Mutta tuntuu että onhan nuita lapsia aika monta ku niitä kolme on. Seksi parempaa ku koskaan, rakkaus kukoistaa, olemme perhekeskeisiä. Viimeksi kolme vuotta sitten miehen kans yhdessä viihteellä, se hieman harmittaa. Mutta mummot asuvat kaukana, yhdessä lähteminen vaatii kuukausien järjestelyjä jne. Kolme lasta vielä menettelee meillä, mutta luulen että joku jäis ilman huomiota jos lapsia olisi enemmän.. Eli luultavasti mies.