Löytyykö sinun elämästäsi sellaista henkilöä, josta näin voisit sanoa?
Kuka on sielunsisaresi tai veljesi
J.Low
21199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
on "hän".
Hänet näen enemmän sielunkumppaninani, kuin parisuhteeni toisena osapuolena. Siis tottakai sielunkumppaninkin kanssa suhde voi olla mahdollinen, mutta siinä missä parisuhteelle voi se lopullinen piste tulla joskus eteen, niin sielunkumppanuudessa tällaista loppua ei ole. Se side tuskin katkeaa koskaan.
"hänen" elävän samanlaisessa utopiassa kuin itse elät? Voitko kuvitella merkitseväsi "hänelle" yhtä paljon kuin "hän" merkitsee sinulle? Mihin luulet palvontasi "häntä" kohtaan johtavan? Tietääkö yksikään netin ulkopuolinen ihminen "hänen" palvonnastasi? Kai olet kertonut "hänelle", missä asemassa hän elää sinuun nähden? Onko sinulla "häneen" liittyvää talismaania, jota kuljetat mukanasi kaikkialle?
kuvittelet, että yksikään vastaus noihin kysymyksiisi jotenkin kuuluisi sulle?
Se on ihan puhtaasti minun ja hänen välinen asia mitä meillä on ja miksi näin on. Voin vastata tohon yhteen, että kyllä mä uskon merkitseväni hänelle myös paljon, mutta en varmastikaan niin paljon kuin hän minulle, koska hän on mulle yksi harvoista ystävistä kun taas hänellä nyt on laaja kaveripiiri ja paljon tärkeitä ihmisiä elämässään. Mutta esim. mulla kun on vain vähän ystäviä, heillä on kaikilla erityisen suuri arvo mun elämässäni.
ympäristön, jossa viestit? Siitä voit päätellä asioiden kyselyn asiallisuuden ja oman vastauksesi asiattomuuden.
jatkossakin asiallisia kysymyksiäsi, mutta minä pidätän itselläni oikeuden olla vastaamatta niihin jos en halua tai jos en katso sitä tarpeelliseksi.
Mä en ole ulkoistanut ihmissuhteitani tänne palstalle, enkä sitä tule koskaan tekemäänkään.
Silti sinä olet suuna ja päänä kommentoimassa joka asiaa, vaikka et ymmärrä ettei ketään edes kiinnosta sinun ihmissuhteesi sen enempää kuin sinun älyvapaat mielipiteesikään. Olet ulkoistanut tänne kaiken, mitä olet. Tyhmyyksissäsi et vain kuule tyhjän tynnyrin kolinaa.
Jaa, ettei ketään muka kiinnosta!? Vittuakos siinä sitten kyselet.
Mä en ole ulkoistanut tänne kuin murto-osan siitä mitä olen. Kuvitella voit ihan mitä tahdot.
ei ois kiinnostanut, niin etpä vastauksiani edes lukisi. Kukaan kun ei täällä pakota lukemaan mitään, mikä ei kiinnosta! Musta tuntuu et oot vaan kateellinen siitä, et joku sentään pystyy tuntemaan jotain. Sulta ei tuon kiukun ja katkeruuden lisäksi muu taida onnistua.
Luuletko että KETÄÄN kiinnostaa SINUN mielipiteesi?! Omasta mielestäni oli todella mukavaa lukea kerrankin hyvästä parisuhteesta jossa Vänksy on, mutta sinun viestisi on vain katkeroituneita, kateellisia, lapsellisia, ärsyttäviä ja ketään - EI KETÄÄN kiinnosta mitä mieltä sinä, pikku kasvoton ja profiiliton, todennäköisesti ruma paskiainen olet mieltä yhtään mistään. Vaatii rohkeutta pistää tänne profiili ja kirjoittaa henkilökohtaisista asioista julkiselle foorumille, ja naurankin täällä sinun säälittävälle esityksellesi "Vänksy ketään ei kiinnosta kuka olet, vänksy miksi selität täällä foorumilla asioita, bla bla bla.." kun itse olet säälittävyyden huippu: saatanan pelkuri joka ei edes kehtaa omia kasvojaan pistää tekstinsä eteen, ja silti mulkvistinä kommentoit vänksyn - sinua miljoona kertaa paremman ihmisen - teksteille! HAHAHAHA! Säälittävä ipana, mene äitis luo kasvamaan ja tule sitten takaisin - ehkä sulla sitten joku päivä riittää munaa pistää teksteihisi profiili myös.
Ja miksi minua nyt kiinnostaa tämä? No ei nyt varsinaisesti kiinnosta, mutta sait minut niin paljon nauramaan että oli ihan PAKKO lähettää viestiä sinulle, ja kiitos tietysti että sait päivästäni huvittavamman. :)
"Älyvapaa" HAHAHAHAHAH Ei hitto, älyvapaa taitaa olla siellä peilissä. Menes kattelemaan vaan, poju. Tule muutaman vuoden päästä takaisin.
varmaan tältä palstaltakin... ihan lähipiiristäni myös.
löytyy :)
Kyllä semmonen löytyy, oikein kaksin kappalein :P
vaikka todella harvoja ystäviä/tuttavia voi sanoa sielunveljiksi- tai sisariksi.. Perheenjäsenet mieltää sellaisiksi helpommin vahjojen perhesiteiden vuoksi.
Valokuvaaja-exäni taitaa olla sielunveljeni sillä jaamme intohimon luonnon ja ihmiskäden luomaan kauneuteen, jota hän kuvailee matkustellen eri maissa. Jos minusta tulee vielä biologi, meistä tulee loistotiimi. =P Mutta kultani ei tarvitse siitä huolestua sillä hän itse taitaa olla se sielunkumppanini.. jonka kanssa jaamme intohimon ennen kaikkea toisiimme.
Sielunsisareni voisi olla luottoystäväni tanssiryhmässämme..
Ex-avokkiani sanoisin sielunvelveksi. Yhteisestä arkielämästä ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään. En tunne minkäänlaista romanttista rakkautta häntä kohtaan (enää), mutta hän on varmaan edelleen se henkilö joka mua parhaiten osaisi "lukea". Sivuhuomautuksena; parisuhde tai rakastuminen eivät mielestäni vaadi sielunveljeyttä.
Osaatko yhtään analysoida?
eiköhän se ole se jonka kanssa viihtyy.
..löytyäkkii..nopiasti aateltuna..=o)))
ei todellakaan löydy.
Oli pakko matkia. Mutta eihän se vettä viiniksi muuta. Jonkinlaisia pieniä häivähdyksiä olen kyllä ollut huomaavinani, mutta tosiaankin vain häivähdyksiä. En ainakaan tunne ketään ihmistä niin hyvin, että häivähdystä kummempaa olisin havainnut.
Sen sijaan jos ajattelee kirjoitettuja ajatelmia, vaikkapa täällä, niin olen kyllä joskus ollut huomaavinani kovinkin selviä samankaltaisuuksia muutamien kirjoittajien kanssa.
Paljoa ei tarvitse ollakaan, yksikin riittäisi.
Hän on minua parikymmentä vuotta vanhempi mutta todellakin jalat maassa-henkinen, äärimmäisen fiksu niin kuin kaikki hänen ympärilläänkin sanovat, ja ehdottoman realisti. Olemme täysin samanlaisia ja tismalleen samalla aallonpituudella hänen kanssaan, vaikka emme ole yhdessä - emmekä tule ikinä olemaan. Hän ei ole ikinä kiihottanut minua, mikä on aika epänormaalia sillä normaalisti vastakkainen sukupuoli kiihottaa minua melkein aina. Vaikka ei hän epätavallisen ruma ole, perus normaali, hoikka ihminen.
Mutta siis löytyy, ja sielunkumppanuus on tehnyt hänestä minulle 100 kertaa läheisemmän kuin mikään parisuhde. Sitä on todella vaikea selittää, mutta hän on minulle jotakin aivan uskomatonta, sellainen pyhä asia joka ei minua kiihota mutta se jännittää, rakastuttaa, ihastuttaa, ja välillä hämmentää. Rakastan häntä koko suuresta sydämestäni, kirjaimellisesti enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, mutta en tunne tarvetta olla hänen kanssaan seksuaalisella tasolla.
En ole uskovainen mutta voisin hyvin kuvitella että tämä on samanlaista kuin suhde jumalan kanssa olisi; rakastan häntä, olisin valmis kuolemaan hänen vuokseen milloin vain ja nukkumaan 100 vuotta jos voisin vain elää hänen kanssaan ikuisesti. Jokainen kosketus on jotakin aivan uskomatonta (emme paljoakaan koskettele toisiamme kun emme tunne seksuaalista vetoa, kumpikaan). Hän on minulle jotakin jota ei edes puolisoni ole minulle ikinä ollut, vaikka olemme todella läheisiä, parhaita ystäviä, rakastuneita.. Me emme ole samalla aaltopituudella. Tai tässä sielunkumppanini kohdalla kyse ei ole edes aaltopituudesta, puhuisin ennemmin jostakin yhteydestä henkisellä tasolla. Jos entiseen elämään on uskominen, uskon että hän on ollut lapseni, puolisoni, vanhempani tai jotain! Ensimmäisestä hetkestä lähtien, hän on ollut kuin 100%:nen kopio itsestäni. Kaikki mitä hän sanoo, ajattelee, puhuu.. Olen minä.
Olemme puhuneet seksistä ja hän on sanonut ehkä haluavansa harrastaa kerran sitä kanssani, mutta kuten hänkin on sanonut että parisuhteesta tuskin tulisi ikinä mitään - sellainen tietynlainen seksuaalinen vietti puuttuu. Lisäksi puolisoni ei tästä pitäisi. Olen minäkin seksiä miettinyt, saisimme ensimmäisen fyysisen kosketuksen, ja uskon että siitä hetkestä tulisi..... En edes löydä riittävän suuria sanoja... Aivan USKOMATTOMAN arvokas, sensuelli, tajunnanräjäyttävä, ihana hetki, joka voisi kestää parhaimmillaan parikin tuntia, mutta pelkäämme sen rikkovan tämän kohta kaksi vuotta kestäneen uniikin suhteemme.