Nyt ei oikeasti enää jaksa. muija jätti viikko sitten ja vei puolivuotiaan poikamme mukana.
En pysty nukkumaan, en syömään, en keskittymään mihinkään. en voi olla paikallaan mutta en myöskään liikkumaan paljoa ulkona. tulee huomenna hakemaan loput tavaransa jolloin näen taas lastani. sydän hakkaa koko ajan kuin viimeisiään. ylihuomenna pitäisi mennä sosiaalivirastoon sopimaan jatkosta.. pelkään pahoin etten tule näkemään lastani kuin ehkä joka toinen viikonloppu. on varmasti puhunut asiat soskussa niin... Mitä teen mitä teen mitä teen.. Ei voi rauhoittua! haluaisin vaan saada levättyä mutta ei voi. Onko toisia saman läpikäyneitä jotka voisi antaa neuvoja miten selvitä? tärisen ja vapisen ja tuntuu että sydän pettää.
En pysty nukkumaan, en syömään, en keskittymään mihinkään. en voi olla paikallaan mutta en myöskään liikkumaan paljoa ulkona. tulee huomenna hakemaan loput tavaransa jolloin näen taas lastani. sydän hakkaa koko ajan kuin viimeisiään. ylihuomenna pitäisi mennä sosiaalivirastoon sopimaan jatkosta.. pelkään pahoin etten tule näkemään lastani kuin ehkä joka toinen viikonloppu. on varmasti puhunut asiat soskussa niin... Mitä teen mitä teen mitä teen.. Ei voi rauhoittua! haluaisin vaan saada levättyä mutta ei voi. Onko toisia saman läpikäyneitä jotka voisi antaa neuvoja miten selvitä? tärisen ja vapisen ja tuntuu että sydän pettää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En pysty nukkumaan, en syömään, en keskittymään mihinkään."
Etpä ole ainoa. Hae yhteishuoltajuutta?
Ymmärrän hyvin olotilasi (vaikka omat asiani eivät ihan yhtä pahalla tolalla ole, mutta melkein).
Sun olis oikeesti tärkeetä saada puhua jonkun kanssa. Jos ei ole ketään omaa ystävää niin soita johonkin kriisipuhelimeen (Osviittaan). Eihän se sillai tilannettasi tavallaan mitenkään ratkaise mutta sun ois jotenkin saatava itse käsitellä tota oloasi. Myös itkeminen ja raivoaminen vaikka yksiksesi auttaa aina vaikkei siltä tuntuisi.
Tiedän niin hyvin tunteesi, kun sydäntä raastaa eikä voi ymmärtää miten joku voi tehdä toiselle noin. Halaisin jos voisin.
Nyt kannattaa ottaa mahdollisimman pian yhteyttä terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon. Niistä saa kyllä apua, vaikka vain keskusteluun jos ei mitään muuta halua. Asioihin on hyvä saada eri näkökulmia ennen kuin itse ne päässään laittaa aivan solmuun. Itselläni loppui aikanaan 10 kk avioliitto kuin seinään ja silloin oli myös ulkopuolinen apu tarpeen.
Olen kokenut myös aikoinani eron, kun lapseni oli 10 kk ikäinen. Tiedän mistä puhut ja ymmärrän, että olet shokissa. Toivottavasti olet hakenut/ löytänyt itsellesi apua, sillä juuri tälläisia kriisejä varten apu on olemassa.
Haluan sanoa sinulle muutamia asioita, ottaa sinua kädestä kiinni ja pitää siitä kunnes pahin helpottaa. Sillä niin uskomattomalta kuin se tällä hetkellä voi tuntua - TÄSTÄKIN TILANTEESTA VOI SELVIYTYÄ! Muista pitää tätä ajatusta pelastusrenkaanasi. Ajan myötä helpottaa, takaan sen. Sellaista rakkautta ei olekaan, mistä ei yli pääsisi. Ja mikäli lapsesi äidillä on järjeä päässä, hän antaa sinun olla osa lapsesi elämää.
Ensinnäkin sinun on ryhdistäydyttävä. Jos haluat yrittää saada avovaimosi takaisin tai olla lapsellesi vanhempi, hae itsellesi apua ja nouse ylös sieltä haudasta. Sano itsellesi, että tavalla tai toisella asiat järjestyvät. Toiseksi tee suunnitelma miten aiot nyt edetä esimerkiksi:
- haet itsellesi keskusteluapua psykologilla tai psykiatrin luona. Tee kaikkesi, jotta alat voida paremmin, koska sillä edistät asiaasi.
- Älä turvaudu päihteisiin, koska sillä pahennat vain asiaa. Pakota itsesi ulos kävelemään ja jos vain kykenet siihen, lenkkeile päivittäin. Kasvata voimaasi.
- Pidä huoli, että syöt jotain, muuten menetät elinvoimaasi.
Muista, että nainen joka lähti luotasi tuskin tulee takaisin lapsen kanssa, mikäli et ala nyt taistella.
Mutta kaikki on mahdollista, jos päätät lujasti hakea apua ja huolehtia nyt itsestäsi. En pyydä sinua kieltämään tunteitasi, olet niihin oikeutettu, mutta itku ei tuo lastasi tai hänen äitiään takaisin luoksesi.
Ja vaikka teidän aikuisten välinen suhde olisi lopullisesti ohi, ei se tarkoita, että tämä oli sinun viimeinen mahdollisuutesi löytää ihmissuhde. Päästä irti jos on päästettävä. Älä pelkää, selviät kyllä.
Suurimmat koettelemukset ovat yleensä elämämme suurimpia siunauksia. Emme vain tiedä sitä silloin.
Kiitos viestistäsi. Helpottaa kuulla nuo sanat joltain joka on itse kokenut saman.. Päätin juuri heti kun luin viestisi ottaa heti huomenna yhteyttä terveydenhuoltoon ja varata itselleni ajan terapeutille.. tai mihin nyt sitten kannattaakiin. Eiköhän ne osaa sanoa jo terkkarilla mihin kannattaa aika varata. Olen sentään jo pystynyt jonkin verran syömään ja suunnittelin jopa lähteväni perjantaina kaverini tupareihin.. sovittiin alustavasti exän kanssa että saan poikani kolme kertaa viikossa päiväksi itselleni.. se on hyvä asia. ensi kuun alussa käydään sitten sopimassa soskussa viralliset tapaamisajat, elatusmaksut ym.. Olen vieläkiin niin loppu.. tuntuu vaikealta kuvitella että elämä vielä jotenkin järjestyisi parempaan päin.. Pahin asia mitä mietin on näkeminen ex jonkun toisen kanssa... Ja minun poikani heidän kanssa.. En halua nähdä sitä päivää...
Kiitos vielä paljon sanoistasi.
Kuulostaa niin tutuilta nuo sinun tuntemuksesi...
Itse kärvistelin monta päivää tuskassani, ennen kuin tajusin, että nyt ei enää pysty.
Menin lääkäriin. Toistaiseksi pelkällä sairaslomalla tässä vaaputaan.
Sinussa on voimaa, ystävä hyvä. Jaksat hetken kerrallan hengitellen. Yritä olla miettimättä liikaa tulevaisuuteen. Se on itseäni auttanut näinä päivinä. VAIN hetki kerrallaan. Ja asiat lutviutuu yksi kerrallaan. Kun voimia tulee lisää ja alun sokki hälvenee.
Zemppiä!
Itse kanssa heti huomenna varaamassa aikaa kallonkutistajalle..
Naisesi teki likaisen tempun mutta lapsi on yhtälailla sinun kuin hänenkin!
Nyt sinun on taisteltava oikeuksistasi! valittaminen ei auta. Mene kuntasi lainhaltijalta kysymään neuvoa. Tuo että saat lapsesi vain joka toiseksi viikonlopuksi on todella turhaa pelkoa!
Mutta sinä et saa olla toimeton? Taistele kuin mies oikeuksiesi puolesta. Voit jopa saada lapsen kokonaan itsellesi!
voimia riittää. uskon niin.
asia kerrallan ja hetki kerrallaan. muuta ei voi..