Itse tässä nyt petettynä, ja kohta myös jätettynä mietiskelen, ja näitä juttuja lueskellut (alkushokista selvittyäni.. tosin olen vieläkin ihan sekaisin). Sitä vain mietiskelen, että kumpi on pahempaa: Se että joutuu vain yhtäkkiä jätetyksi ilman syytä, vai se että on joutunut petetyksi ja sitten jätetyksi.
Kumpikin tuntuu aivan varmasti helkutin pahalta, ja omakohtaisesti tuo petetyksi tuleminen niin pahalta, etten ole varma olisinko halunnut edes tietää...
t. tuon jälkimmäisen kokenut, ja vielä niin että pettäminen ei ollut vain yksi kerta, vaan miehellä oli suhde toiseen...
Kumpikin tuntuu aivan varmasti helkutin pahalta, ja omakohtaisesti tuo petetyksi tuleminen niin pahalta, etten ole varma olisinko halunnut edes tietää...
t. tuon jälkimmäisen kokenut, ja vielä niin että pettäminen ei ollut vain yksi kerta, vaan miehellä oli suhde toiseen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Selvitä ainakin, ettet ole saanut petturilta mitään tauteja. Joissain sukupuolitaudeissa voi olla monien kuukausien mittainen itämisaika, ennen kuin taudit näkyvät testeissä. Tämä on se pettäjän ikävämpi puoli.
Suhteen lopettaminen on helpompaa, kun on aito syy lopettaa se ja pettäminen on kerrassaan sellainen syy suhteen lopettamiselle, ettei kahta puhetta. Pettämistä ei tarvitse sietää.
Olen kahdesti eronnut. Ensimmäinen ero tapahtui niin, että mies petti (yhden kerran), tartutti minuun klamydian ja minä jätin hänet. En ole tätä koskaan katunut. Mies toimi erittäin epäkypsästi kun ei kertonut minulle alun alkaen pettämistään eikä käyttänyt kortsua pettäessään. Mies kertoi siis pettämisestään sitten kun hänellä todettiin klamydia..
Toinen ero tapahtui niin, että ei ollut pettämisiä eikä riitoja. Mies jätti koska tunteet olivat kadonneet. Yritin kysellä mieheltä että mihin ne tunteet katosivat jne, mutta mies ei osannut vastata eikä hänellä ole kuulemma ollut aikaa miettiä sellaisia asioita. Itse olen läpikotaisin näitä asioita pohtinut.
Ensimmäinen ero oli vaikea, koska minun piti itse tehdä se vaikea päätös eli jättää rakastamani mies. Toisaalta pääsin erossa helpommin eteenpäin kun pystyin ajattelemaan että mies ei ole arvoiseni.
Myös toinen ero oli rankka. Tämän toisen eron jälkeen en ole pystynyt vihaamaan miestä koska siihen ei ole mitään syytä. Ei hän voinut mitään sille että tunteet loppuivat. Oli tässäkin miehessä vikaa (vaikka ei mitään ihan mahdotonta) ja näitä vikoja olen huomannut kauan sen jälkeen kun erosimme.
Toisaalta jos molemmat miehet olisivat minua pettäneet niin saattaisin olla nyt ihan epätoivoinen miesten suhteen, siis tyyliin "kaikki miehet pettävät". Pystyn luottamaan edelleen miehiin, koska suhteeni ovat olleet kuitenkin aika hyviä.