Äiti heitti kaksi lastaan alas parvekkeelta ja hyppäsi sen jälkeen itse perässä. Tragedia sattui Saksan Baden-Württenburgissa.
Kahden kuukauden ikäinen vauva kuoli välittömästi pudottuaan, ja neljävuotias poika on yhä vakavasti loukkaantuneena sairaalassa.
Isä on shokissa, ja saa kriisiapua. Syyttäjän mukaan perhe oli "normaali":
..
Pikkupoikansa kuoliaaksi huumannut 28-vuotias äiti on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen Britanniassa.
Naisen avomies oli täysin tietämätön avovaimonsa toiminnasta.
Järkyttävä tapaus sattui kaksi vuotta sitten. Poika oli herännyt keskellä yötä hengitysvaikeuksiin. Perheen kotiin hälytetyt ambulanssimiehet ovat kertoneet myöhemmin ihmetelleensä sitä, ettei äiti vaikuttanut tilanteessa juurikaan järkyttyneeltä.
Kahden kuukauden ikäinen vauva kuoli välittömästi pudottuaan, ja neljävuotias poika on yhä vakavasti loukkaantuneena sairaalassa.
Isä on shokissa, ja saa kriisiapua. Syyttäjän mukaan perhe oli "normaali":
..
Pikkupoikansa kuoliaaksi huumannut 28-vuotias äiti on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen Britanniassa.
Naisen avomies oli täysin tietämätön avovaimonsa toiminnasta.
Järkyttävä tapaus sattui kaksi vuotta sitten. Poika oli herännyt keskellä yötä hengitysvaikeuksiin. Perheen kotiin hälytetyt ambulanssimiehet ovat kertoneet myöhemmin ihmetelleensä sitä, ettei äiti vaikuttanut tilanteessa juurikaan järkyttyneeltä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
psyykkeen syyksi ja usein myöskin miesten piikkiin.
se on sitä tasa-arvoa.
kenties juontaa juurensa?
ovat sankaruutta!
eli syyllinen on joka asiassa mies :)
laittamassa psyykkistä syytä, miehet tekee hirmutekoja kun ovat miehiä ja naisten mielestä automaattisesti sikoja.
en vaan hyväksy sitä että naisista tehdään uhreja myös silloinkin kuin tekevät karmeita asioita.
impotentti naisten nettikiristäjä!
näytä todiste tai vaikene.
rakentavaa ainainen syyllisten hakeminen sensijaan, että mietittäisiin, miten tästä eteenpäin? :) Tuli vain mieleen, että naista on (jopa naisten keskuudessa :)) pidetty aina omalla tavallaan "heikompana astiana" ja tunteellisempana kaikin puolin, kuin vastakkainen sukupuoli on. Ehkäpä naisten masennusta on vähätelty, eikä ymmärretty, miten pitkälle se voi johtaa ja mitä seurauksia silä voi pahemassa tapauksessa olla. Ajateltu, että sellaisia ne naiset ovat ... ne hormoonit! :). No joo, ei kait kuitenkaan pelkkä masennus voi täysin tälläisiin tragedioihin kuitenkaan johtaa ... uskoisin näiden tekijöiden päässä liikkuvan jotain paljon pahempaa. Masennusta, kun ei minusta niinkään tarvitsisi aina diagnosoida ... joskus ihminen jopa tarvitsee masennusta selviytyäkseen jostakin ajanjaksosta elämässään.
Tämmöisiä ajatuksia tuli nyt mieleen ...
no noinhan ne femakotkin väittävät.
siksi naiset saavatkin lyhyempiä tuomioita kuin miehet samanlaisista rikoksista.
vähättelet masennusta?
on ollut myös uhrina elämänsä jossain vaiheessa. Tuohon tuomioiden kovuuteen en voi ottaa kantaa, koska tietoa niistä ei ole tarpeeksi :).
näin se vaan menee :)
tosiasia kuitenkin on, että useimmiten ihminen ajautuu masennukseen omien tekojensa seurauksena ja päätyy lopulta tilaan, ettei kykenekään kohtaamaan itse omien valintojensa seurauksia ja ottamaan niistä vastuuta. Nykyään masennus diagnosoidaan ja se, että se nähdään sairautena, on erinomainen syy paeta sen taakse, näkemättä ja kohtaamatta omaa osuuttaan sen syntymiseen.
enemmän uhrin osassa kokonaisuutta ajatellen. Tappaminen on kaikesta huolimatta väärin ja tuomittavaa.
Olisitko halunnut syntyä naiseksi, vai oletko tyytyväinen sukupuoleesi?
Kateutta ilmassa.
reikihoitajalta, jonka mielestä kuuma kylpy hoitaa sokeritaudin.
syyttömyydestä
naisesta uhria tehty... tai siis mielestäni kaikkea voidaan kyllä ymmärtää. Joskus esitin yhdelle oikeusoppineelle persoonallisuushäiriöisten rikoksentekijöiden oikeaksi paikaksi jotain hoitolaitosta. Hän oli eri mieltä. Olen myös kääntynyt sille kannalle, että persoonallisuushäiriöiset ovat tavallisia ihmisiä ja heillä on kaikki mahdollisuudet moraaliseen toimintaa siinä, missä muillakin. He vain tarvitsevat kovemman kakun, jotta lain idea menee päähän.
Yleensä, kun puhutaan itsemurhasta, voidaan sanoa tekijän olevan jollain tapaa myös uhri. Itsemurhaan ajaudutaan, kun joudutaan olemassaolon sietämättömäksi tekevään konfliktiin ympäristön kanssa.
kenenkään kanssa. Kerroin oman henk.kohtaisen mielipiteeni asiasta ja that`s it!
Olen samaa mieltä. Lopulta jokaisessa tilanteessa on kysymys itsen hyväksymisen vaikeuksista, mutta kyllä tällaiseen tilanteeseen voi joutua myös ympäristön vaikutuksesta. Pieni lapsikin voi masentua, eikä lapsi joudu sellaiseen konfliktiin persoonan ollessea kehittymätön. Tuolloin kyse on siitä, että vanhempi ottaa lapsen osaksi itseään, eikä hyväksy lapsen tekoja ja saa lapsen masentumaan.
Lapsen masennus voi puhjeta tunnelinkin kautta pintaan myös aikuisena. Myös ocd pohjaa tällaiseen masennukseen.
esittääkään asiantuntijaa, koska et sitä ole...
GOOD DAMMIT!
kirjoituksissasi oli kaksi aika omituista kohtaa. Ensin PNG kirjoittaa siitä, kuinka masennusta ali-arvioidaan ja sitten kirjoitat hänelle, että hän ali-arvioi masennusta ja kun PNG vastaa manipulatiiviseen argumenttiisi, argumentoit hänen vastauksensa kelvottomaksi, vedoten sanavalintoihin/kirjoitustyyliin.
:D:D:D:D:D
itsemurhan tehnyt ei ole uhri, siksi ne joutuukin helvettiin.
ja mistä lähtien sinulla on ollut käsitys, että olet psykiatri?
myös ulkoapäin tulevat tekijät voivat johtaa masennukseen. Monesti kuitenkaan ei. Tiedätkö, esimerkiksi masennuksessa ... anorexiassa ja bulimiassa miettii oikeasti sitä, ovatko ne itseasiassa lääketieteellinen vai yhteiskunnallinen ongelma. Itse kallistuisin enemmän yhteiskunnallisen ongelman suuntaan. Mitä mieltä sinä olet?
ja näin uskovaisen näkökulmasta pitäisi kestää ne kärsimykset, mitä tulee vastaan. Kaikki täältä kuitenkin pois pääsevät aikanaan ja elämä on kuitenkin sitä varten, että pitäisi tehdä mahdollisimman paljon hyviä asioita ja auttaa muita mahdollisuuksien mukaan.
Ja ihminenkin on osa Jumalaa. Itsemurha on hyvänvastainen teko. Itsemurha tehdään usein siksi, että tuomitaan itsensä ja niin kristinuskossa sanotaan, että ihminen itse tuomitsee itsensä helvettiin, vastoin Jumalan tahtoa. Saatanan huijaamaksi semmoinen ihminen on joutunut, joka itsensä tappaa, puhui se saatana sitten vaikka läheisten suilla.
Sinä olet siinä tekemään noita analyysejä aina, ja uskovainen nyt vaikka katselet pornoa.
Tee parannus!
ongelmia. Anorektikko vihaa itseään, koska häntä on vihattu kotona. Anoreksia on ocdn piirre ja sopivasti liittyy oraalisen vaiheen traumaan, kun syömisestä siinä vähän on kyse. :)
Anoreksia on myös riittämättömyyttä, syyllisyyttä ja itsensä rankaisemista. Monesti näillä asioilla on myös yhteiskunnallisia heijastumia. Jos laihuutta ihannoidaan yhteiskunnallisesti, se antaa sadistisen autoritäärisen aseman neurootikolle, joka ottaa laihuudesta saavuttamattoman tavoitteen. Neurootikko pitää laihuutta hyvänä asiana, eikä voi siten koskaan nähdä itseään laihana. Anoreksia on epätoivoista riittävyyden tavoittelua.
Ongelma ei kuitenkaan ole vain yhteiskunnan aiheuttama, sillä se voi tulla vain pakkoneurootikkolle, joita on jotain +2% väestöstä.
Minulla ei varsinaista anoreksiaa ole ollut, mutta joskus olin aika hoikka, johtuen lähinnä kovasta kulutuksesta.
todellakaan ole impotentti! *varoittaa* En myöskään ihan heti pääse huippuun asti...
mutta kuun takana asuvat ajatuksia lukevat avaruusolennot ovat liittoutuneet kanssani!
huonolta vaihtoehdolta tunnu... niin, mutta jos koitetaan ottaa julkisivunkiillotuskamppanja! Puhutaan vaan hyvin asiallisia juttuja ja vakavasti. Pidetään myös meidän välit korrekteina... ulkopuolisille. *tirskuu*
Käyn ulkona, mutta palaan vielä asiaan.
elää tavattoman suuret seksistiset- ja ulkonäköpaineet, jotka ovat minusta verrannollisia mm. bulimian ja anorexian lisääntymiseen lasten/nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa ... vanhempiaanhan ei voi syyttää aina kaikesta :). Tietysti myös kasvuympäristö lapsuudenkoteineen vaikuttaa syömishäiriöiden syntyyn ja ihmisen minäkuvan kehityksen vääristymiseen eräänä osatekijänä.
Mielenkiintoista, että pidät pakkoneurooseja vain ja ainoastaan (?) yhteiskunnan aiheuttamina?
En pidä pakkoneuroosia yhteiskunnan aiheuttamina. :) Yhteiskunnasta kuitenkin tulee ehkä neurootikolle arvomaailma. Äh... mistä sä nyt niin käsitit, että tuommoista luulisin, vai oliko tuo joku kompa?
Kyllä minulle ainakin sen aiheutti "hylkääminen" silloin lapsena ja sitten myöhemmin koulukiusaaminen.
Tuo yhteiskunnan voimakas seksualisoituminen on vaikuttanut mun näkemyksiin varmaan samoin, kuin suhun noiden kommenttiesi perusteella, eli vastustuksen, etenkin nuorempana. Suoraan sanoen väittäisin, että se ainakin häiritsee nuoren ihmisen seksuaalisuutta. Nykyään nuoret pojat haluavat olla homoja. :D
Mietinpä sitä, että kuinka häiritsevää olis olla murrosikäinen, jos kaikki kaverit olisivat wannabe-homoja.
kotiin? Oletko valmis?
"Ongelma ei kuitenkaan ole vain yhteiskunnan aiheuttama, sillä se voi tulla vain pakkoneurootikkolle, joita on jotain +2% väestöstä."
Voi olla, että luin sen myös liian höövelisti ja siksi väärinymmärrys, sorry :).
Koulukiusatuilla ja myös kiusaajilla on aika paljon myöhemmässä elämässä mielenterveydellisiä ongelmia, se on äärimmäisen valitettavaa. Mietin erästä pakkoneurootikkoa, joka muistaa vetäytymisen kouluaikoina, kysyttäessä neuroosien syiden syntymiseen, muttei kuitenkaan muista miksi näin ... lienee torjuntakeino (muistamattomuus) liian ahdistavalle/ahdistaville asioille, joita silloin tapahtunut kenties?
yli puoli tuntia aikaa... onko koti lähellä? No, selvitetään se kohta... *unelmoi kirpelasta*
Minä muistan melko hyvin 1-vuotiaaksi asti, joten muistan jättämistrauman. Toki on tarvittu luettua tietoa ja itsetutkiskelua sen suhteen, että mitä kaikki tarkoittaa. Tajusin tunnetasolla asiaoita aika paljon jo nuorempana, mutta niitä ei oikein pystynyt silloin pukemaan sanoiksi.
Tajusin sitten, että se aiheuttaja-trauma, mikä tarvitaan pohjalle, on juuri se hylkäämisjuttu. Pakkoneuroosihan puhkeaa yleensä siinä 5-9-vuotiaana ja joku vaikea tilanne voi laukaista sen. Minulla oireet alkoivat 8-vuotiaana sen kiusaamisen takia.(tulee kaiketi jokin tunnelinkki siihen varhaiseen traumaan)
Luulen, että saisin melko helposti selville myös sen tuttusi oireiden syyt ja kehittymisen, jos puhuisin hänen kanssaan. Hän ei varmaankaan tajua vain asioita, eikä ymmärrä esim. pukea tunteitaan sanoiksi.
Unohtaminen suojakeinona on dissosiaatiota, eikä sitä ole pelkässä pakkoneuroosissa, vaan silloin tarvitaan pakkoneuroosin lisäksi huomionhakuinen persoonallisuus ja se(dis) liittyykin enemmän impulsiivisiin persoonallisuustyyppeihin ja sellainen ihminen ei vetäydy.
Mä vetäydyn myös jonkin verran, mutta se liittyy enemmän epäsuotuisiin oloihin, eli juuri pahimman kiusaamisen aikana vetäydyin ensimmäisen kerran. Tavallaan olen ihan sosiaalinen kuitenkin. Liian kiltti ja moraalinen olen myös.
Kiusaajani ovat varmaan käymässä läpi aika hankalaa elämää, uskoisin. Yksi heistä on tapettu. Yksi psykopaatti ryypännee itsensä hengiltä. Jostain syystä kuitenkin tällaisia samanlaisia persoonallisuuksia näyttäisi olevan tässäkin iässä varsin hyvällä mallilla ja aikamoisina uraohjuksina. Kauheaa onkin nähdä, kuinka kysyttyjä ja arvostettuja sellaiset ihmiset ovat opiskelumaailmassa ja työelämässä. Joka paikassa ne kirkkaimmat pisteet. Nämä eivät oikeastaan tee yhtään mitään, he vain tuohavat muiden elämän ja keräävät itselleen kaiken maineen ja kunnian.
Mutta olen onnellinen kaikesta tapahtuvasta ja tapahtuneesta, koska kaikki menee kuitenkin aina parhain päin. :) Jacinta Marto sanoi ennen kuolemaansa(H1N1n), että "minun kärsimykseni lievittää synnintekijöiden kärsimyksiä helvetissä". Ymmärsin, mitä hän tarkoitti.
Totesin joskus, että mielenterveysongelmien alkusyy on tartuntataudeissa ja että persoonallisuushäiriöt ovat karumpien olosuhteiden biologinen selviytymismalli. Pahantekijät tekevät väärin, koska he haluavat muiden kantavan kärsimystään.
kysymyst tai miälipiret keskustelu pohjaks vai onk tämä sellate alotus mihe vaa kaik saa sanno et kauhhia ja hirviä, kui joku tollast voi tehrä omil kakaroil?!!
saada heräämään ja kommentoimaan ne, jotka ovat täällä väittäneet masennusta normaalien ihmisten normaaliksi vaivaksi.
Joidenkin mielestä masennuslääkitys on yhtä pieni ongelma kuin päänsärkylääkitys.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8444434/39809243
nainen voi alkaa kokea lapset itselleen uhaksi. Onhan paljon muitakin syitä. Itsemurha tehdään yleensä, jotta selvittäisiin kasvojen menetykseltä.
Voi olla vastasynteneen äidin psykoosista jota ei oltu havaittu, kukaan ei tiedä tapahtuman taustoja mutta miksi aina näillä hirmutekosilla joku "mässää"?
normaalilta.
Tai miten haluamme ymmärtää?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus
...ko aattelee jotta oma lapsi..mu eipä nuo olekkaa tervees mielentilas ko tommosta tekevät..eihää terve ihmii lastaa surmaa..=oI
kyllä jokin trauma tai psyykkinen sairaus yleensä taustalla. Itse koin ensimmäisen mieheni traagisen itsemurhan 5v sitten. Uusi mies kuuli raskaudesta ja halusi silti palata exän luo -ei olisi uskaltanut jättää pitkän lapsettoman liiton vuoksi..
Hän jäi luokseni ja eroprosessi alkoi. Olin 5 kk raskaana ja silloin kaikki tuntui ihanalta.
Synnytyksen jälkeen kului 2-3 kk, itkin ja valvoin.. en tuntenut lasta kohtaan mitään. Toivoin että lapsi kuolisi tai minä, pelkäsin ajaa autolla ja lähteä kotoa. Onneksi mies oli silloin pätkän työttömänä ja yritti tukea kaikintavoin. Neuvolassa vähäteltiin asiaa, en kokenut tarvitsevani lääkkeitä, vaan keskusteluapua.
Luottamukseni mieheeni oli 0, ja pelko joutua taas hylätyksi kasvoi uskomattomiin mittoihin.
En uskaltanut mennä yksin lapsen kanssa mihinkään, koska näin silmissäni miten unohdan hänet kadulle tai annan vaunujen valua joen rantaa pitkin jokeen yms. EN puhunut pahimmista uhkakuvista kenellekään, mutta tieto siitä että on jokin taho jonne voi soittaa ihan koska vain -auttoi tosi paljon!
Samaan aikaan kävin siis läpi edellisen miehen kuolemaa ja yksin jäämistä, sekä uuden miehen lapsellista käyttäytymistä.
Nyt olemme kaikki onnellisia ja asiat ovat hyvin. Apua on aika usein vaikea pyytää, ja läheisenä ongelmia ei todellakaan näe.. eka mieheni puhui itsemurhaansa edellisenä iltana uudesta lapsesta, lomasta jne. Kukaan ei tajunnut, ei kukaan! Tajusin oman masennuksen myötä, miten "huokuttelevalta" kuolema voikaan tuntua. Ihan kuin se ei olisi lopullista, kuin se olisi vain hetken helpotus -lepoa keskelle kiirettä.
PUHUKAA..puhukaa... pitäkää sylissä ja kertokaa miten paljon rakastatte! Loppu on jokaisen omissä käsissä, kirjaimellisesti! -tiina40-