Ex-ravurille askellajit

Ravurin ratsukulutus alkaa hevosen totuttamisella satulaan ja ratsastajn painoon. Monille hevosille helpoin paikka nousta selkään on hevosen tavanomainen valjastuspaikka, tästähän hevonen on tottunut lähtemään liikeekkeelle. Sen jälkeen hevosta talutetaan ratsastaja selässä, jotta se tottuisi kylkeen osuvaan pohkeeseen ja ratsasjan painoon. Suurin osa ravureista suhtautuu ratsastajaan rauhallisesti ja ovat enemmän ihmeissään, taluttamisessesta ja kentällä tai ympäri pihaa kävelemisestä, kuin ratsastajasta (toki joukosta löytyy myös hankalampia satulaan totettavia).

Usein tämän jälkeen on helpointa kouluttaa hevosta maastossa, koska se on tottunut liikkumaan siellä kärryjenkin kanssa. Ratsastaessa käytetään aluksi samoja apuja kuin ajaessakin eli hevosta pyydetään eteen maiskuttamalla ja pidätteitä tehostetaan ääniavuilla, hevosen annetaan kävellä löysin ohjin ja ohjia kiristetään vasta, kun halutaan ravata. Ratsastaja istuu satulassa mahdollisimman vähän hevosta häiriten, ravia mennään kevyesti keventäen tai mielummin kenttäistunnassa jne.

Tästä lähdetään pikkuhiljaa opettamaan hevoselle ratsun tapoja, eli esim. vauhtia pyydettäessä maiskutukseen lisätään pohkeet ja pikkuhiljaa maiskutus jää pois, samoin kuin ravista aletaan ottaa vauhtia pois puolipidäeteilläja hevosta houkutellaan kokoamaan takapäätä alleen ja liikkumaan pää alempana ja rennompana, kehuen aina kun hevonen toimi vähän oikeammin kuin ennen. Hevosta aetaan myös viedä pieneksi ajaksi kentälle tai kentän virkaa tekevään tarhaan/pellolle, jossa hevosta houkutellaan taipumaan ja asettumaan jne.

Usein hevonen jossain vaiheessa koulutusta särkee ravin hyppäämällä laukalle. Tasapaino ei kertakaikkiaan riitä. Silloin hevosta ei rangaista vaan sen annetaan laukata pieni pätkä sitten hiljenetään taas raviin ja jatketaan siitä mihin on jääty. Varsinaisen laukan opettelun voi aloittaa kun hevonen osaa ravipohkeet ja toisaalta hiljentämisen hyvin ja liikkuu kohtuulisen tasapainoisesti. Yleensä laukkaaminenkin kannattaa opetella maastossa, mutta myös kentällä voi kokeilla. Yleisin tapa opettamiseen on antaa hevosen ravata reippaasti ja siitä antaa laukka-avut ja samalla kaataa hevonen laukkaan polkaisemalla toista jalustinta voimakkaasti (jolloin oma taspaino kippaa toiselle puolelle). Hevonen horjahtaa laukkaan ja sitä kehutaan paljon. Kun sama toistetaan riittävän monesti voi alkaa kokeille nostaa laukkaa enemmän laukka-avuilla ja vähemmän kaatamalla ja sitten pikkuhiljaa myös hitaammasta vauhdista. Hevosen annetaan aluksi laukata aika lujaa, koska sen taspaino ei riitä säädyllisen koottuun laukkaan ja on tärkeämpää, että hevonen laukkaa tahdikkaasti kuin, että se laukkaa hiljaa. Siksi hevosen on aluksi helpompi laukata mastossa, jossa ei ole kentän kulmia haittana, kentällä kannattaa laukata aluksi isolla ympyrällä. Laukan noston opetusta voi kokeille myös vetohevosen avulla eli toinen hevonen ravaa edellä ja opetettava tulee ihan perässä, sitten kärkihevonen nostaa laukan ja opettetavalle annetaan myös laukka-avut, jolloin se voi seurata laukkaan ja hevosta luonnollisesti kehutaan kovasti. Muitakin konsteja on muta nuo ovat varmaan varmimmat.

Koulutusvaiheessa kannattaa varautua siihen, että vauhtia riittää. Hevosta on koko sen tähän astisen elämän houkuteltu liikkumaan mahdollisimman kovaa ja sen on vaikea käsitää, että yhtä-äkkiä sen halutaankin liikkuvan hitaammin ja kokoavan itseään ja tässä tarvitaan kärsivällisyyttä. Ravurin koulutuksessa ei siis ole mitään yhtä tapaa, vaan tuossa oli lyhyesti yksi mahdollinen metodi.

Ravurin voi kouluttaa myös samalla tavalla kuin ratsuvarsan eli opettamalla sen ensin juoksutamseen jne. Ja sitä kentällä satulaan ja ratsastajaan jne. Mutta silloin menetetään ne jutut, jotka hevonen jo osaa ja monet entiset ravurit kokevat tämän hyvin rankaksi. Myös opettaminen on usein rankkaa, kun entisellä ravurilla on valmiiksi hyvä kunto ja sitä ei saa "väsyttämällä" tekemään oikein mitään, lisäksi ravuri oppii tällä keinolla yleensä aika hitaasti, kn sillä on jo ennakkokäsityksiä ihmisen kanssa toimimisesta.