Mitä olette yrittäneet tähän mennessä tehdä ollaksenne vähemmän ATM-kategoriaa. Luetelkaa jotain konkreettista. Kertokaa onko toiminut vai ei.
Galluppia ATMmille
innostusta
34523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen alkanut liikkua enemmän jonka ansiosta en ole lihava (jos en kyllä lihaksikaskaan/atleettinen). Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan ostamaan merkkivaatteita, esim. en koskaan osta farkkuja jotka eivät ole joko Levikset tai Dieselit yms.
tai ei, mutta pintamuodin suosiminen näyttää kannattavan. Mitä olen nuorien naisten seurassa juttuja kuullut (19-21 v.) niin aika tavallisen näköistä jamppaa pidetään hottina jos vaatteet ovat oikeat. Aika yllättävä havainto. Niin, säälittävää siltä kannalta että tyylitajua ja persoonallisuutta ei taideta arvostaa nimeksikään. Toisaalta vaatteethan ovat helppo ratkaisu ja jossain määrin toimiva.
Noin 19-vuotias pillu se juuri himottaakin :-)
Ostin tuossa hienon nahkatakin, näyttää helvetin tyylikkäältä farkkujen kanssa. Sanoisin 80 % todennäköisyydellä että katseet naisten taholta lisääntyvät tämän äkillisen "imagomuutoksen" johdosta (olenhan nyt "koviksen" näköinen). Tämä vielä yhdistettynä siihen että olen luonnostani tumma hiuksinen. Mikäli hypoteesini osuu oikeaan, otan oikeudekseni vetää sen johtopäätöksen että naiset ovat elukoita, jotka eivät ansaitse kunnioitusta. Ja vaikka pillua saisinkin, en muuta käsitystäni suuntaan enkä toiseen.
Niin, sinähän et suinkaan kiinnitä tietenkään mitään huomiota naisen ulkonäköön tai ensivaikutelmaan, jonka hän antaa? Se, että jokin naisen ulkomuodossa saa sinut kiihottumaan ei millään tavalla vaikuta valintaan, vaan päinvastoin jututat nimenomaan niitä naisia, jotka eivät lainkaan sytytä sinua, löytääksesi sellaisen, jolla on ainoastaan sinuun vetoavia sisäisiä ominaisuuksia, niinkö?
Miksi on niin kauhean inha ja paha asia suunnata kiinnostuksensa niihin ihmisiin, jotka kiihottavat seksuaalisesti? Eikö se nyt ole maailman luonnollisinta, että mahdollista kumppania lähdetään etsimään siitä joukosta?
Kokeilin yksi päivä Stockalla nahkatakkia päälleni. Oli vielä muutaman päivän sänkikin naamassa niin ulkoasu oli melko retkumainen. En kyllä nauramatta pystynyt itseäni peilistä katsomaan, ei sitä ulkonäölleen nyt ihan mitä tahansa voi tehdä jos sisäinen kuva ei vastaa ulkoista imagoa lainkaan.
Eihän ärsykkeeseen reagoiminen kenestäkään elukkaa tee. Jokainen meistä vastaa manipulointiin, jopa tietäessään manipuloinnista. Sinäkin. On takuulla jokin pukeutumistyyli jolla nainen saa sinun huomion. Ei se ole syy olla arvostamatta.
Onko siltikin mahdollista, että vaikka jokin vaatekappale ei sopisi omaan tyyliin, se voisi kuitenkin olla niin vahva sosiaalinen koodi, että se vetäisi huomion ja lisäisi kiinnostusta? Minä uskon tähän. Kukaanhan tuota ei varmasti omalla kohdallaan tule myöntämään.
Tiettyyn vaatetyyliin kuuluu monesti tietynlainen käytös ja olemus. Jos vaate saa aikaan muutoksen esim. itseluottamuksessa, niin voi se hyvinkin vaikuttaa flaksiin.
Mutta jos minä kuljen kaupungilla nahkarotsi päällä ja tunnen itseni idiootiksi 24/7 niin se ei ensinnäkään ole sen huomion arvoista, ja toiseksi epävarmuuteni pilaisi tuon illuusion.
Etkä oo hei ainut ;)
Terveisin nöösi poika, ikä 30-vuotta
pari vuotta salilla niin alkoi lohkeemaan.
Miten kahden vuoden salitreeni näkyy? Onko tullut paljon lihasta? Entä johtuuko lohkeaminen sun mielestä muuttuneesta ulkonäöstä vai onko salilla käynti muuttanut sinua myös muulla tavalla?
Itse olen käynyt vakavammin salilla kymmenen vuotta. Lihasta ei tunnu tulleen kuin max 5-10 kg. Olen kokeillut HST:t, old-skool-perustreenit, volyymitreenit, HIT (oli totaalinen fiasko), 20-toiston kyykky perus treeni. Ihan sama. Ruokapuolta olen säätänyt kanssa. Välillä vedin kunnon bulkkia, 300 g proteiinia päivässä. Ainoa mikä kasvoi oli perse ja maha. Mutta. Salillakäynti kuulemma mulla näkyy lähinnä ryhdissä ja "olemuksessa"... kenties hartiat ja ojentajat erottaa tavallisesta taikinapojasta.
puhdasta lihasta. Myöhemmin laitoin kuvan nettiin lyhyen kuvauksen kera. Sitten aloin ottamaan kontaktia naisiin ja myös jotkut naiset otti yhteyttä. Luonnetta treeni ei muuttanut mitenkään mutta tietysti onnistuneista treffeistä sai itsevarmuutta ja rohkeutta jatkoa ajatellen. Siitä se putki sitten lähti ja jatkuu edelleen. Ihan perus treenillä ton saa jo vuodessa jos vaan syö ja treenaa oikein. Alussa sitä ei vaan osaa tehdä kaikkea niin että lihasta tulee sen verran mitä kroppa sallii. Sullakin on ihan liikaa proteiineja koska tohon sun proteiinimäärään pitäisi olla 150kg puhdasta lihasmassaa.
Tota ennen naiset ei vilkaisseetkaan ja ilmoituksessa oli käytännössä vain kuva ja perustiedot joten kyllä se kohentuneesta ulkonäöstä tuon perusteella johtui.
Käynyt salilla jo 2,5 vuotta, ollut aktiivinen naisten suhteen baarissa, pukeutunut muodikkaasti, alkanut olemaan sosiaalisempi, ollut itsevarmempi aidosti.
Mikään ei ole konkreettisesti auttanut ATM olen edelleen
Minkä luulet olevat eniten häikkänä?
en tiedä ja sehän tässä niin turhauttavaa onkin. Olen toki ujo ja kokematon, mutta osaan esittää muuta.
Silti, jotain ajatusta tässä. Mulla itselläni ei ole ollut mikään erityisen häikäisevä flaksi koskaan. Ei huonokaan, ongelmani on ollut lähinnä oma laiskuus. Olen odottanut liikaa että mulle tullaan puhumaan. Jonkun verran naiset ovat iskeneetkin, joskus käyneet jopa käsiksi. En oikein tiedä minkä tason mies olen. Mutta jos mietin miten olen saanut eniten huomiota osakseni naisilta, niin aina se on liittynyt siihen missä porukassa olen ollut. Konkreettisesti, seura tekee kaltaisekseen. Kun olen ollut porukassa, jolla on ulkopuolisin silmin nähtynä hauskaa, olen vaikuttanut entistä kiinnostavammalta. Parasta on saapua ravintolaan tai bileisiin jossa on valmiiksi porukkaa joka tuntee sinut. siinä pääsee itse hyvin fiilikseen ja lisäksi näyttää ulkopuolisen silmiin suositulta kaverilta. Minkä verran sitten kaikessa siinä on ollut omaa ansiotani, ehkä lopulta aika vähän. Baarissa on olennaista liikkua porukalla, joka on avoin ulkopuolisten mukaan liittymiselle. Olen aikaa myöten tullut todella hyväksi naisten kanssa, mutta se tutustuminen on se vaikea puoli vieläkin. Sosiaalisia ympyröitä on tärkeä laajentaa niin paljon kuin suinkin kykenee. Se on kultaakin arvokkaampaa. Jokainen tilaisuus on syytä käyttää.
Miksi pitäisi muuttaa itseään esimerkiksi pukeutumalla trendivaatteisiin? Omalla kohdallani ajatus on aivan mahdoton, ei vaan onnistu. Ennemmin olen oma itseni ja ilman naista. Onko se oikeasti tavoitelta lopputulos jos nainen kiinnostuu väärin perustein, kuinka kauan jaksatte jatkaa näyttelemistä vain pitääksenne kiinni tästä naisesta? Tietty jos haluaa vain baarista raahata jotain yhdenyön hoitoja niin mikäs siinä mut silti tuo tuntuu etovalta touhulta.
Emmehän me pysy samanlaisina vuodesta toiseen muutenkaan. Jos sitä muuttuu joka tapauksessa, niin miksei kokeilisi jotain mikä voi parantaa flaksia? Ai ei ole omaa itseä? Monet tavat ja tottumukset tuntuvat muutenkin aluksi oudolta ennen kuin omaksuu ne. Minä voi olla oma itseni vaikka pukeudunkin uudella tavalla. Ei ne vaatteet poista minua minusta. Mutta, jos se lisäksi parantaa minun kiinnostavuutta, niin fiilikseni kohoaa entisestään. Ei minusta ollenkaan etovaa hommaa!
Toki ihmiset muuttuvat elämänsä aikana monilla eri tavoilla mutta se, että vaihtaisin oman persoonallisen tyylini johonkin mitä massaihmiset pitävät kiinnostavana ja hyväksyttävänä, ei todellakaan ole sellainen muutos johon haluaisin itseni taivuttaa. Esim. jos minun kiinnostavuuttani lisää pukeutuminen "13-in-a-dozen" tyylisiin spedevaatteisiin ja lippiksiin, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakaan fiilikseni ei kauheasti kohoilisi.
Ehkäpä vaatteet eivät muutenkaan ole se keskeisin juttu. Pääasia pukeutumisessa ei ole apinoida muita, vaan varmistua siitä ettei oma ulkoasu vähennä kiinnostusta ;)
Nyt ollaan samoilla linjoilla!
Uusin vaatevarastoani säännöllisesti ja käytän maku tuomarina siskoani. Harrastan liikuntaa säännöllisesti tai ainakin pyrin liikkumaan tarpeeksi suhteessa syömiseeni. Olen aina kyllä liikkunut ja treenannut, mutta yhdessä välissä pääsi paino vähän karkaamaan ja olen joutunut vähän miettimään syömisiäni. Nykyinen liikuntani yhdelle viikolle on suurin piirtein sähly vuoro, salitreeni, juoksulekki, salitreeni, vapaata, vapaata, pitempi matalasykkeinen lenkki. Käyn parturissa kahden kuukauden välein ja käytän miesten kauneuden hoitotuotteita kuten kasvorasvoja ja silmänympärysvoiteita. Jos kaverit pyytävät minua esim kaupungille niin yleensä lähden vaikka ei aina niin innostaisi. Olen myös alkanut käyttää alkoholia enemmän, mutta kulinaristisesti. Eli maistelen erilaisia viinejä, oluita,konjakkeja ja viskejä. Olen myös opiskellut vaikken sitä ihan pelkästään naisten vuoksi ole tehnytkään. Kahden vuoden päästä keväällä minun pitäisi valmistua diplomi-insinööriksi jos mitään vakavampaa ei tapahdu. Olen myös ollut aktiivinen naisten suhteen ja tehnyt aloitteita. Aloitteiden tekeminen ei sinäänsä ole se ongelma vaan jutun jatkaminen aloitteiden jälkeen. Olen myös lukenut Jari Sarasvuon Sisäisen sankarin sekä Sisäisen tulen ja niiden ideoiden pohjalta pyrkinyt kehittämään itseäni.
-Yritän käyttää istuvia vaatteita
-Rupesin opiskelijaksi.
-Juttelen yksinään oleville naisille koulussa.
-Ja muuallakin ehkä.
-Yritän olla elämänmyönteinen ja ystävällinen
-Käytän meseä (sen kautta tapaa naisia)
-Bodaan, dieettaan (epäsäännöllisesti) ja urheilen muutenkin. Painoni vaihtelu aikuisena lienee luokkaa: 70kg , 80 , 90 , 105 , 95kg, 82kg, 90kg, 85kg.
-Opiskelen naisiin liittyviä juttuja ja pohdiskelen.
-Käyn yökerhoissa ja baareissa (masentavaa)
-Käyn/kävin vapaaehtoistöissä
-Osallistun/osallistuin tietynlaiseen seuratoimintaan
-Käytin joskus lyhyesti nettideittiä.
-Liikun ulkona (okei, ei lasketa paitsi ehkä jos olen nainen)
Tuloksia? Mikä on vaikutus.
Tämä oli muuten hyvä:
-Yritän käyttää istuvia vaatteita
Tämä on uskomattoman monelle aivan käsittämättömän vaikeaa. Samoin kuin yhteensopivien kenkien ja housujen käyttäminen :)
Suurin osa miesten paidoista on sellaisia telttoja jotka saavat aikaan päärynämäisen vaikutelman. Silloin kun olin lihava oli se ehkä hyvä asia mutta nyt ei niinkään. Harvat vaatteet istuvat yhtään ja toisinaan joutuu ostamaan liian pitkää kun leveyttä kuitenkin on jossain määrin. Sen lisäksi on gynekomastia jonka takia joutuu välttämään tiettyjä vaatteita jotka voisivat muuten olla hyviä.
Eipä ole mitään tapahtunut. Viimeksi 2007 olin alle 18-vuotiaan tytön kanssa ja siihenkin johti se kun lähinnä puhuin miesten huonosta asemasta näissä asioissa ja muuten vain tavallisia. Satunnainen onnenkantama.
Mutta kyllähän yhden ikäiseni naisen mukaan yläasteella monet tytöt olivat minuun salaa ihastuneita että ehkäpä tilanne vain näyttää niin huonolta...kypsät hedelmät odottaa poimimistaan tms. Kovasti kyllä epäilen.
Äsken mesessä törmäsin alle 18-vuotiaaseen joka asui lähellä ("lähellä" tarkoittaa minulle alle 200km) ja rupesin sitten tutustumaan ja kohta hänelle tuli joku kiire ja meni pois. No ehkä hänestä vielä kuulee jotain mutta tämmöistä se nyt suurinpiirtein on.
Miksi etsit seuraa alle 18-vuotiaista? Jos olet syntynyt 1985 kuten nimimerkkisi mainostaa, niin olet jo 24v. Se on jo tosi vanha verrattuna 16 - 17 -vuotiaaseen. Aiotko yrittää niitä alaikäisiä kunnes olet joku yli kolmekymppinen? Silloin viimeistään harmittaa, että et kiinnittänyt huomiota esim. 22 - 25-vuotiaisiin kauniisiin nuoriin naisiin, silloin kun olisit ikäsi puolesta kelvannut. Oletko ajatellut, että mikäli saisit iskettyä jonkun teinin, voisit saada jopa syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Suojaikäraja on 16, mutta mikäli seksisuhteessa olevan 16 - 18 -vuotiaan ja täysi-ikäisen osapuolen henkisessä kypsyydessä on suuri ero, on kyse hyväksikäytöstä.
Mahdatko oikeasti olla sinkku vain sen takia, että sinua kiinnostaa vain jotkut teinitytöt? Jos koet, että ainoastaan teini-ikäinen on seksuaalisesti kiinnostava, sinulla on todellinen ongelma.
Ei se ikäero kaikkia haittaa ja sen lisäksi etsin seuraa 'kaikenikäisistä' alkaen noista 16-vuotiaista ja päättyen itseni ikäisiin tai enintään vain vähän vanhempiin. Koen ettei ole varaa nirsoilla hirveästi ainakaan tuon nuoremmuuden suhteen.
Aloin valkata vaatteeni hiukan tarkemmin (perusmukavien, siistien ja ehjien sijasta näyttävämpiä muttei liiottelevia), aloin valehdella ja olla välinpitämättömämpi/rennompi.
Tämän tein yksinkertaisesti siksi että minua vitutti ja halusin testata mitä tapahtuu.
Se alkoi toimia - ja menetin arvostukseni naisia ja heidän älyään kohtaan täysin...
... mutta kuitenkin valehtelen yhä että pidän ja arvostan naisia ja koska en oikeasti piittaa voin olla rento...
... ja siksi sekä onnistun etten enää pidä naisia arvossa lainkaan joka takaa taas sen ettei tarvi ottaa paineita joka taas tekee minusta onnistujan.
ATM:n tulee ymmärtää että naiset eivät ole vaivan arvoisia. ATM:n pitää oppia aliarvostamaan naisia ja valehtelemaan naisille. Muuta ei tarvitse siihen että sinusta tulee YTM.
Tosin ymmärrän että näille rehellisyysfriikeille hyvää pohjimmiltaan tarkoittaville osattomille tälläinen kuulostaa nimenomaan "väärältä". Se on juuri se pala unelmointia joka ei suostu kohtaamaan realismia. Naiset tarvitsevat sen pari hetkeä hauskaa että voivat kuvitella olevansa jotenkin oikeassa ja erinomaisia ollessaan naisia. Heille pitää antaa ikäänkuin "tilaisuus" olla hyperhieno naisellinen nainen ja asettaa itsensä siihen ihannemiehen (itsenäinen joka kuitenkin näkee naisen parhaana mahdollisena) rooliin. Se tepsii. Mitään todellista siinä ei ole, mutta kun kerran naista saa tarjoamalla pennin karkkia niin miksi helvetissä te muut ette tee niin?
Koska unelmoitte jostain "aidosta" - jota ei ole oikeasti olemassa.
Tuo taitaa valitettavasti olla lähes välttämätöntä miehille , jotka kutsuvat itseään alemman tason miehiksi. Pakko mennä lipomisesta sen vastakohtaan, halveksimiseen :D Normaalille ihmiselle riittää se, ettei anna epätoivonsa näkyä, ei korota naisia jonnekin tavoittamattomien unelmien ja taruolentojen joukkoon. Ja näkee jonkin verran vaivaa ollakseen kiinnostava, mutta arvostaa itseään ettei päätyisi kynnysmatoksi. Mutta eihän se auta jos tapana on haaveilla pornon äärellä jostain silikonipommista ja baariin päästyään olla totaalisen ällöttävä mielistelijä.
Miksi muuten sen huomaaminen, että ihmisiin voi vaikuttaa, johtaa ihmisten halveksimiseen?? Minusta sille ei ole mitään syytä. Vai kuuluuko se insinööriyteen, joka on opittuaan ymmärtämään luonnon lakeja hyväksikäyttänyt luontoa lakkaamatta tähän päivään saakka?
Ja näin meitä valisti mies jonka galleria vastaa 14 vuotiaan tienitytön irc-galleriaa visuaaliselta sisällöltään.
Heruux?
Tuntuu heruvan ;)
Sitten varsinaiseen asiaan. Sullahan on pääsy mun viestiarkistoon. Näytä sieltä joku kohta missä sorrun mielistelyyn.
Voit tarkastella myös käymieni keskustelujen vuorovaikutussuhteita.
Kivoja lukuhetkiä!
Toivon teidän ajattelevan tätä seuraavaa.
Vaikken ehkä ATM ole ollutkaan sanan tiukimmassa merkityksessä, niin jonkinlaisessa käännekohdassa olen ollut. Kanssakäyminen naisten kanssa nytkähti eteenpäin eräänä tiettynä kesänä. Naissuhteita mulla oli ollut, mutta olin jarrutellut itseäni siinä pelossa että mua ei kelpuuteta. Pelko siitä oli aina ensimmäisenä mielessä kun olisi ollut tilaisuus lähestyä.
Tuona kesänä vaihdoin työpaikkaa ja tutustuin sitä kautta täysin uuteen kaveripiiriin. Koska kukaan heistä ei tuntenut minua entuudestaan, minulla oli tilaisuus näytellä tai itse asiassa tulla sellaiseksi mieheksi, joka olisin halunnut olla jo pitkään, mutta jollainen en ollut. Olin myös jo jokseenkin turhautunut siihenastiseen junnaavaan elämääni ja sen vuoksi en enää miettinyt mitä muut minusta ajattelisivat. Ja, kuinka ollakaan, siitä lähtien minut nähtiin erilaisena kuin oli nähty siihen mennessä.
Ennen olin käyttäytynyt varovaisesti, vapautunut ainoastaan tiiviissä kaveriporukassa. Uusien ihmisten kohtaaminen oli jännittänyt minua. Kun vaihdoin sosiaalista ympäristöäni, jouduin tsemppaamaan mielelttömästi. En halunnut näyttäytyä enää samanlaisen kuin ennen. Joku voi sanoa että jouduin teeskentelemään ja että en ollut oma itseni. Luojan kiitos en ollut oma itseni! Silloin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuitenkin - olin oma itseni, kaikkihan lähti sisältäni, turhautuminen purkautui tuohon suuntaan.
Jos olin ennen ollut herrasmiesmäinen, nyt kokeilin voinko olla muuta. En halunnut olla sika, mutta reteämpi kaveri kuitenkin. Etsin porukkatilanteita, joissa pystyin olemaan äänessä ja möläyttämään suoraan jotain rohkeampaa kuin muut. Häpäisin itseni tuolla tavalla monta kertaa aivan tarkoituksella. Mutta, se tuntui hyvältä. Jätkät katsoivat myötähäpeillen, osa virnuillen. Mulle oli pääasia että tulee pidetyksi hauskaa. Pytyin heittämään naisille jotain sopivan epäkorrektia, ja vetämään sen samalla tyylikkäästi pois. Tätä on vaikea selittää, mutta se on luonnollista kun kaikki menee hyvässä fiiliksessä ja oma ajatus on se, että ei väliä miten tässä käy... Oikea annos kiinnostusta, röyhkeyttä ja välinpitämättömyyttä reaktioiden suhteen. Auttaa jos ajattelee alkuun vaikka näyttelevänsä tai tekevänsä koetta.
Minussa tapahtui muutos positiiviseen. Jokainen tuollainen ympäristön vaihdos on kultainen tilaisuus. Monet kertovat, että naisten tapaaminen on helpompaa lomalla vieraassa kaupungissa kun kukaan ei tunne. Ei ole väliä miten käy. Kyse on siitä, että voit olla mitä haluat ilman että kukaan muistuttaa siitä millainen olit. Se on varmaan pitkälle päänsisäinen juttu. Mutta ei tarvitse mennä eri kaupunkiin. Ympyröitä voi muuttaa pienessä mittakaavassa. Voi aloittaa uudelleen, jopa monta kertaa.
Sen jälkeen mä kiinnostuin siitä miten voin vielä lisää muuttaa ja kehittää itseäni. En välitä mitä muut tästä ajattelevat. Naureskelkoon. Niin nauran minäkin. Eipähän tarvitse kuitenkaan itkeä yksin. Se tuntuu hyvältä kun naiset eivät ohita hyypiönä vaan veikkaavat horoskooppimerkiksi leijonaa :)