Olen seurustellut n. vuoden ja huomannut toden teolla välittäväni ja rakastavani avomiestäni. Suhteemme on kuitenkin niin sanotusti kulahtanut. Nyt voisittekin sitten sanoa, että niin se alkuhuuma menee ohi aikanaan. Siinä piileekin ehkä osittainen syy, mutta minun kysymykseni teille kokeneimmille parisuhde-eläjille onkin:
Kuinka teillä riittää puhuttvaa ja juteltavaa? Se on ehkä minunkin parisuhteeni suurin kynnys. Tunuu, että kaikki aiheet on jo keskusteltu ja silti olisimme molemmat kovia puhumaan asioista. Ei ole enää vain aiheita... Eihän keskusteltavaa vaan voi riittaa kahdella ihmisellä toisilleen useiksi kymmeniksi vuosiksi, kun yhdessä elää. Miten te muut asiaa korjaatte? =)
Kiitos lämpimästi vastauksistanne ja aurinkoisia syksypäiviä kaikille!
Kuinka teillä riittää puhuttvaa ja juteltavaa? Se on ehkä minunkin parisuhteeni suurin kynnys. Tunuu, että kaikki aiheet on jo keskusteltu ja silti olisimme molemmat kovia puhumaan asioista. Ei ole enää vain aiheita... Eihän keskusteltavaa vaan voi riittaa kahdella ihmisellä toisilleen useiksi kymmeniksi vuosiksi, kun yhdessä elää. Miten te muut asiaa korjaatte? =)
Kiitos lämpimästi vastauksistanne ja aurinkoisia syksypäiviä kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli joskus parikympisenä tuo tunne, että "noh, nyt on kaikki koettu, mitäs tässä nyt muka enää voi tapahtua?" Metsään meni se! Kun suhde syvenee, niin monesti pariskunta ymmärtää toisiaan pelkällä katseenvaihdolla. Minä arvaan jo ruokakaupassa mitä mies haluaa illalla syödä, joten jatkuva kälätys ei ole edes tarpeen.
Ja mistäs me juttelemme nyt, kun ei tarvitse haastatella toista lempiväreistä sun muusta? No, arki on täynnä tapahtumia, töissä, harrastuksissa, ystäväpiirissä, perheessä ja mediassa. Jos on kiinnostunut ympärillään tapahtuvasta elämästä, niin kyllä siinä on puheenaihetta. Ainahan sitä tulee eteen myös uusia tilanteita ja maailmantapahtumia, joita ei ennen ollut olemassakaan. On kiva taas vaihtaa mielipiteitä uusista asioista. Jos vietätte ensihuumassa liikaa aikaa kahdestaan ja puhutte vain itsestänne ja toisesta, niin kannattaa laajentaa elinpiiriä. On ymmärrettävää, ettei teissä itsessänne ole loputtomasti jutun juurta. On kiva tulla illalla kotiin kun on jotakin uutta kerrottavaa.
Toisen perusluonteen oppii tuntemaan alussa, mutta ihminen muuttuu ja on hyvä jutellen pysytellä kärryillä hänen kehitysprosessistaan. Muuten toteat kymmenen vuoden kuluttua olevasi ventovieraan ihmisen kanssa naimisissa, vaikka hän oli aluksi niin sielunsisaresi kuin olla ja voi.
Olemme mieheni kanssa enemmän toiminnan ja tekemisen ihmisiä, joten puheemme syntyvät myös yhteisistä harrasteista ja vielä enemmän siitä, että menemme välillä omaan suuntaamme. Käsittääkseni puhumattomuus syntyy siitäkin, ettei tehdä mitään ja liikaa keskitytään toiseen? Ollaan kotona vapaa-ajat tai jurnutetaan vuodesta toiseen lomille mökille.
Toisaalta parisuhteeseen kuuluu myös olla puhumatta ja siinä on omat etunsa, joista kannattaa nauttia. Koti on molempia varten molempien tarpeita kunnioittaen.
Meidän kohdallamme taitaa eräs parisuhdetta ylläpitävistä asoista olla se, että yhdessä on hyvä olla, vaikkei puhuttaisi mitään. Välillämme ei koskaan ole ollut kiusallisuuden tunnetta, vaikkei mitään sanottavaa olisikaan.
Ihan riittävästi niitä keskustelunaiheita kuitenkin on mahtunut tähän 26-vuoteen. Kun lapset asuivat vielä kotona, heidän kasvatukseensa-, koulunkäyntiinsä- ym. liittyvät asiat toivat tasaisesti uusia keskustelun aiheita. Maailmassa tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Luemme päivän lehden, katsomme uutiset, ja juttelemme maailman menosta.
Älä murehdi: kyllä niitä keskustelunaiheita löytyy koko ajan uusia. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on se, ettei siitä oteta pakkomiellettä. Jos teillä suorastaan pitää koko ajan olla jotakin keskusteltavaa, ei asiat ole kovin hyvin. Vasta sitten kun hiljaisuus ei tuo kiusaantuneisuutta välillenne, ovat asiat hienosti.
minusta se menee niin, että kun sanot, että välität ja rakastat, niin silloin olet toisesta automaattisesti kiinnostunut. Silloin haluat tietää, onko toisella kaikki hyvin, mitä hänelle juuri tänään kuuluu, jne. aiheita on loputtomiin. Jos ei ole, avaa vaikkapa päivänlehti, niin sieltä löytyy jutun juurta...
jos ei kiinnosta mitä toisen pään sisällä liikkuu, sitten on toinen asia
Olen itsekin vasta nuori aikuinen ja tällä hetkellä seurustellut 2 vuotta elämäni miehen kanssa. Hän on minua reilusti vanhempi ja elämää ja parisuhteita siis nähnyt enemmän kuin minä.
Meidän suhteemme alkoi kompastella, kun olimme seurustelleet ja asuneet yhdessä reilut puoli vuotta. Olimme koko ajan, kaikkialla yhdessä, töitä ja opiskeluja lukuun ottamatta. Hengailimme vain ystäväpariskuntien kanssa ja meillä oli yhteisiä harrastuksia. Kinaa alkoi tulla vähän joka asiasta ja pitkiä mökötyksiä ja vaivaantunutta hiljaisuutta.
Kun sitten jossain vaiheessa molemmat ymmärsivät, että toinen ei aina voi olla se maailman napa ja lähtivät tapaamaan omia kavereitaan ja keksivät omia harrastuksia niin voi vitsit että oli paljon puhuttavaa kun taas illalla oltiin kotona yhdessä. Toisen kosketuskin tuntui erilaiselta, kun oli saanut ikävöidä hieman..
Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä monille mutta ei se ole niin helppoa toteuttaa, kun tahtoisi vaan koko ajan olla haninsa kanssa.
Pitää aina muistaa rakastaa myös itseään vähintään yhtä paljon kuin sitä toista puoliskoaan. Ja muistaa pitää ne omat jutut myös! :)
Tsemppiä sinulle! Varmasti löydätte uutta pilkettä suhteeseenne, kun annatte toisillenne myös aikaa ikävöidä rakkaintaan...
Mä kanssa nuorempana ja suhteen alussa mietin samaa asiaa. Että mistä sitä keskusteltais ja mietin mistä muut puhuvat ja olin vähän huolissani, kun emme keksi puhuttavaa. Älä ota siitä stressiä ja keksi väkisin puheenaihetta. Ei sitä tarvitse aina pölpötellä ja keskustella syvällisiä. Usko pois, kyllä se jossain vaiheessa suhde muuttuu sellaiseksi, että hiljaisuus ei ole kiusallista. Kunhan ei ole niin, että hiljaisuus on pysyvä olotila ja ei ole muutenkaan mitään yhteistä.
Me puhumme usein siitä miten työpäivä meni, jos on töissä ollut ongelmia, uutisissa olleista asioista, päivän tapahtumista, ihan arkisista asioista miten laitettas kotia jne. Mitä nyt mieleen juolahtaa. Ei sitä tarvitse miettiä.