Eli tilanne on se että ollaan n.2v seurusteltu ja vajaa 1,5v asuttu yhdessä.
nyt tyttöni on lähdössä toiselle paikka kunnalle n.300km päähän opiskelemaan 3-4v ja itse olen samaan aikaan kun hän lähtee niin menossa armeijaan. hyvin on suhde mennyt mutta pelkään tunteiden kuihtuvan kun etäsuhde astuu kuvaan. Puolisoni on menossa innolla opiskelemaan mutta minä en millään haluaisi hänen lähtevän. Viimeiset 2v on ollut elämäni parasta aikaa enkä halua sen ikinä loppuvan!
mitä mieltä olette asiasta?
T:Tampereen poitsu 20v
nyt tyttöni on lähdössä toiselle paikka kunnalle n.300km päähän opiskelemaan 3-4v ja itse olen samaan aikaan kun hän lähtee niin menossa armeijaan. hyvin on suhde mennyt mutta pelkään tunteiden kuihtuvan kun etäsuhde astuu kuvaan. Puolisoni on menossa innolla opiskelemaan mutta minä en millään haluaisi hänen lähtevän. Viimeiset 2v on ollut elämäni parasta aikaa enkä halua sen ikinä loppuvan!
mitä mieltä olette asiasta?
T:Tampereen poitsu 20v
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on samanlainen tilanne, melkein tismalleen. Elämämme parasta aikaa on viimeiset 2 vuotta ollut, niin hauskaa, niin tunnerikasta ja juuri se tunne puolin ja toisin että tämän ihmisen kanssa halutaan olla jatkossakin, sen verran hienoa on ollut. En olisi alunperin halunnut hänen lähtevän. Toivottavasti seuraavasta on apua.
Järjellä ajateltuani tulin seuraavaan tulokseen:
- Jotta suhde voi olla pysyvä, on toiselle annettava tilaa elää myös itsenäistä elämää.
- Opiskeluaika on jotain sellaista mikä jokaisen tulisi halutessaan kokea (myös sinun :) )
Minulla se opiskeluaika on jo takana joten voin sydämestäni niin sanoa.
- Opiskeluelämä ei tarkoita että silloin vain harrastetaan irtosuhteita... vaan paljon muita kokemuksia elämää varten.
- Jos alkaa toista sitomaan itseensä, hän ahdistuu ja pyrkii väkisin irti (lue: lähtee menemään)
- Jos suhde kestää erossaolon ja välimatkat, se lujittuu entisestään
- Hyvät kumppanit tukevat toisiaan elämänmuutoksissa oli kyse opiskelusta, armeijasta tai ihan mistä vaan.
- Ihminen voi sitoutua vapaaehtoisesti toiseen ihmiseen, mutta ketään ei voi sitoa itseensä. (klisee, tiedän mutta täysin totta)
Te saatte molemmat nyt tilaisuuden vähän katsella elämää itsenäisesti. Uusia kavereita, juttuja ja kokemuksia. Tämä ei missään nimessä tarkoita että entinen elämä jätetään taakse, EI. Se kulkee siinä rinnalla. Tuskin tyttöystäväsi haluaa lähteä opiskelemaan päästäkseen sinusta eroon.. Hän vain haluaa nähdä maailmaa, mutta ei se tarkoita uusia miehiä. Jos teillä on asiat yhtä hyvin kuin sain käsityksen ja olette todella molemmat rakastuneita toisiinne, ei ole mitään hätää. Ruoho harvoin on makoisampaa aidan toisella puolella..
Yritä tukea häntä ja olla mahdollisimman positiivisella asenteella hänen opiskeluiden suhteen. Jos kävisit murjottamaan ja epäluuloisesti kyselemään ja suhtautumaan negatiivisesti, hän varmasti hakeutuu etäämmäs ja tuleekin löytämään jotain hauskempaa. Hänenkin tulee tukea sinua armeija-ajan samalla tavalla.
Alussa on vaikeinta, kun pitää sopeutua tilanteeseen. Ette voi pitää yhteyttä kuin ennen ja varmasti tulee epäilyksiä mieleen. Luottamus on kaiken a ja o tässäkin. Hänellä tulee alussa olemaan paljon bileitä ja menoja mutta se vaihe tasaantuu. Yrittäkää nähdä mahdollisimman usein, ja vältää turhia riitoja ja pitää hauskaa yhdessä aina silloin.
Tunteista pitää puhua aina kun siltä tuntuu, toisen sanaan pitää luottaa. Jos joku asia häiritsee se ei saa patoutua ja räjähtää sitten niinä yhdessäolon hetkinä.
Huh miten paljon tuli asiaa. Tärkeistä asioista pitääkin olla! :)
Paljon onnea ja tsemppiä molemmille, kyllä se kestää jos molemmat niin haluavat. Lippu vaan korkealle ja sinulle oikein hyvää armeija-aikaa!
En aloittanut viestiketjua, mutta itselläni on samanlainen tilanne. Kiitos siis paljon vastauksesta! Sinulla oli monia tärkeitä ja mielestäni aivan viisaita ajatuksia.