Kun tapasit rakkaasi vanhemmat?Onko se niin kauheeta mitä puhutaan ja onko anoppi aina se kauheampi?
Tulkaa sivulleni ja kertokaa , teidän ensitapaamisesta .. Olisi mielenkiintoisaa kuulla teidän kertomukisa :)
http://sites.google.com/site/rakkausmenetettypakkaus/home?previewAsViewer=1
Tulkaa sivulleni ja kertokaa , teidän ensitapaamisesta .. Olisi mielenkiintoisaa kuulla teidän kertomukisa :)
http://sites.google.com/site/rakkausmenetettypakkaus/home?previewAsViewer=1
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rakkaani äiti oli todella kovassa laitamyötäisesssä ja sai silmittömän itku- ja raivokohtauksen. Appiukko esitti sovintistin elkeitä ja rehvasteli koko illan. Joi liikaa ja kaatuili. Mieheni lodutti äitiään. Minä makasin hiljaa oudossa sängyssä peläten mitä seuraavaksi tapahtuu.
Vuodet on mennyt tätä alun shokkia parannellessa...
eikä :S kui nyt silleen?
Niin.... Luulen että jännitti minua niin, että veti sitten heti alkuun kunnon lärvit että pääsee ikestään. Oli sarjassaan ensimmäinen kerta kun näin niin vanhat ihmiset niin humalassa. Joten oppia ikä kaikki.
En usko, että minun tunteeni olisivat riittäneet tässä tapauksessa. Takuulla olisin paennut.
Jos mies olisi vannonut, ettei minun ikinä enää tarvitse nähdä appivanhempia, olisin ehkä voinut ajatella jatkavani suhdetta, mutta kyllähän on selvää, että appivanhempien kanssa on ainakin joskus oltava yhteydessä.
Minulta se ei olisi onnistunut.
Itseäni jännitti niin paljon että esittelin itseni vahingossa väärällä nimellä miehen veljelle (itse olen siis nainen, mutta sanoin veljeä kätellessä nimekseni hermostuksissani Markus, joka siis on kyseisen veljen nimi). :D
Ja ruokaa ottaessani tiputin hermostuksissani maissia lattialle. Hävetti enkä kehdannut ruveta pyyhkimään maisseja lattialta joten yritin potkia niitä johonkin maton alle piiloon. Mies niitä sitten vähän siivoili.
Onneksi ei enää tarvitse jännittää, ovat käyneet niin tutuiksi nuo miehen vanhemmat! Ja mukavia ihmisiä vielä.
anopin ja appiukon kanssa meni ihan hienosti, juotiin viiniä ja katseltiin telkkaria, syötiin ja juteltiin. Heti toivottivat tervetulleeksi ja todella ihania ihmisiä, tullaan todella hyvin juttuun ja välillä kun on yksinäistä menen käymään mieheni vanhempien luona ihan yksinkin ja jutellaan kaikkea hauskaa ja jutellaan miehestäni.
Parempia appivanhempia ei nainen voi saada.
Meillä niin, että oltiin vasta alettu seurustella. Ja mieheni oli mennyt jo töihin ja mieki tein lähtöä jo. Koirani oli miehen tykönä ja olin sitä juuri käyttämässä. Kun anoppi pökäs mieheni tykö siivoomaan ym. ja teki mulle selväksi, että koiraa ei tuoda hänen pojan taloon. Noh, kävin töissä ja tulin takas. Koira oli sidottu ulos. Ja kun mieheni tuli, niin anoppi alko sille, että piti kunnolla tuulettaa ja imuroida ym. kun näitä koiran karvoja on joka paikassa.
Ja myöhemmin kuulin, että se oli muille haukkunu mut, että kun toisen kotiin tuon koiran. Enpä mie olis tuonu, jos mieheni ei olis lupaa antanut.
Se on selvitetty ja eipä se enään onneksi ole tulossa tänne siivoomaan:) Että sellanen eka tapaaminen anopin kanssa.
Ensitapaaminen nyk. anopilla oli minulle melkoinen järkytys. Menimme "kahville" anoppilaan, anoppi alkoi tentata minua kahvien jälkeen usuttaen ensin "pojan" ulos koiraa lenkittää ja sitten alkoi kysely ja utelu.. Seuraavakaan tapaaminen ei mennyt paremmin..
Ex-anoppi on edelleen miellyttävä ja lämmin, jonka kanssa ensitapaaminen meni mukavasti, ja joimme tuolloin pienet lasilliset viiniä.
taisi sentään esitellä itsensä, appiukko ei ole tähän päivään mennessä vielä esitellyt itseään eikä sinunkauppoja tehnyt (seurustelua takana 10v). Muuten ei kovin kummoisesti mennyt. Niinpä heti alkuunsa jo minimoimme kohtaamisemme. Seuraavaksi tapasimme, kun olimme menneet kihloihin ja siitä appi nosti julmetun metelin. Juu emme ole sydämellisissä väleissä edelleenkään, eikä niitä menneitä pois saa vaikka yrittäisi. Luottamus meni, ovat niin arvaamattomia ja äkkivääriä ettei huvita miestäkään olla tekemisissä vanhempiensa kanssa.
Missä vaiheessa seurustelua ekan kerran tapasitte appivanhemmat? Meillä on ilmeisesti hiukan eri käsitykset tästä, koska ite en ainakaan jaksanu pitää väkisin mitään salaperäisyyttä yllä, vaan kerroin heti kun asia tuli puheeksi ja ovat he tavanneetkin. Mies taas ei tunnu olevan kovin innostunut esittelemään minua yhtään kellekään. :/
Appiukko oli kännissä ja otti minusta henkisen yliotteen. En ole jatkossa uskaltanut sanoa hänelle mitään muuta kuin kyllä. Appiukolla on hyvä syy tähän, hän on nimittäin katkera ja kokee olevansa aliarvostettu. Minä olen taipuvainen optimismiin ja elämässäni menestynyt. Hän tuntee seurassani alemmuutta ja sen vuoksi alistaa minua. No, eipä äijää tarvitse onneksi kovin usein nähdä.