Onko miehet teidän mielestänne tällaisella naisella toivoakaan olla miehen "ihannenainen"? Tai millainen mies olisi minulle sopiva... kerron sitten lisää jos tää aloitus kiinnostaa.
- poltan, mutten juo
- en meikkaa kuin erityistilanteissa
- en pidä korkokenkiä kuin erityistilanteissa
- harrastan miehistä harrastusta (liittyy luonnossa ja useimmiten miesten seurassa liikkumiseen)
- olen aika taviksen näköinen (ruskeat puolipitkät hiukset, kapea lantio, leveähköt hartiat)
- olen normaalipainoinen, 160 cm
- työskentelen miesvaltaisella alalla ja tulenkin toimeen paremmin miesten, kuin naisten kanssa
- en nalkuta, enkä riitele
- teen kohtuullisella tarmolla kotitöitä: en nipota siivouksista, mutten ole sottapyttykään, laitan ruokaa päivittäin, joskus leivonkin
- minulla ei ole läheisiä naisystäviä, enkä siis vietä "naisteniltoja", enkä juoruile puhelimessa päivittäin (minulle oma rakkaani on se jolle puhutaan tärkeimmät asiat)
- olen huumorintajuinen, usein vitsailen omalla kustannuksellani
- katson tv:stä sekä ns. miesten, että naisten ohjelmia
- en vaadi miestä tekemään ns. miesten hommia, vaan teen ne itse, jos osaan, muuten saavat olla tekemättä
- huolehdin omista raha-asioistani, enkä halua sotkea rahaa ja rakkautta
Tässäpä näitä, varmaan jotain olennaista jäi, voin täydentää myöh.
- poltan, mutten juo
- en meikkaa kuin erityistilanteissa
- en pidä korkokenkiä kuin erityistilanteissa
- harrastan miehistä harrastusta (liittyy luonnossa ja useimmiten miesten seurassa liikkumiseen)
- olen aika taviksen näköinen (ruskeat puolipitkät hiukset, kapea lantio, leveähköt hartiat)
- olen normaalipainoinen, 160 cm
- työskentelen miesvaltaisella alalla ja tulenkin toimeen paremmin miesten, kuin naisten kanssa
- en nalkuta, enkä riitele
- teen kohtuullisella tarmolla kotitöitä: en nipota siivouksista, mutten ole sottapyttykään, laitan ruokaa päivittäin, joskus leivonkin
- minulla ei ole läheisiä naisystäviä, enkä siis vietä "naisteniltoja", enkä juoruile puhelimessa päivittäin (minulle oma rakkaani on se jolle puhutaan tärkeimmät asiat)
- olen huumorintajuinen, usein vitsailen omalla kustannuksellani
- katson tv:stä sekä ns. miesten, että naisten ohjelmia
- en vaadi miestä tekemään ns. miesten hommia, vaan teen ne itse, jos osaan, muuten saavat olla tekemättä
- huolehdin omista raha-asioistani, enkä halua sotkea rahaa ja rakkautta
Tässäpä näitä, varmaan jotain olennaista jäi, voin täydentää myöh.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et sä toivoton tapaus ole, tuskin kukaan meistä sellainen on. Mutta harva mies ihan poikatyttöä haluaa. Joten voi olla hankalaa löytää sitä vähemmistöä joka on kiinnostunut heistä.
Pisteet kotiin erityisesti siitä, että puhut tärkeimmät asiat omalle rakkaallesi, etkä millekään pissisporukalle. Toisaalta hiukan miinusta tuosta oletettavasti metsästykseen liittyvästä harrastuksesta. Eläinten tappaminen huvin vuoksi on typerää.
mutta kyllä jokainen mies toivoo että naisessa on ripaus naisellisuutta! Minä itse meikkaan (en liikaa, mutta aina töihin ja vapaa-ajan menoihin, paitsi ehkä lenkkipolulle) ja minulla on pitkät kynnet ja silti teen miehisiä kotitöitä (putsaan kylppärin lattiakaivot ja kasaan huonekalut). Minusta naispuoliset ystäväni ovat minulle tärkeitä enkä voisi kuvitellakaan että kertoisin miehelleni kaiken, joskus kun täytyy saada puhua naisten jutuista (kuukautiset tai muut hormoonijutut ja niiden muutokset/vaikutukset) eikä ne asiat miehille kuulu, he eivät ymmärrä, eikä heitä kyllä edes kiinnostakaan. Ystävättäreni eivät ole mikään "pissisporukka" jolle juoruisin tuntikausia uusimmasta kynsilakan väristä, vaan fiksuja naisia joilta saa tukea ja turvaa, vinkkejä ja ymmärrystä!
mutta itse en seurustelisi tupakoivan metsästäjänaisen kanssa.
Miks sulla on noin huono itsetunto? oletko elänyt jonkun psykopaatin kanssa joka itsetuntosi on nujertanut vai mitä on tapahtunut? Älä vähättele itseäsi. Miksi et meikkaa tms jos kerran pidät itseäsi "taviksen" näköisenä? Miksi sinulla ei ole läheisiä naisystäviä? Tulee mieleen että elätkö mahdollisesti väkivaltaisessa suhteessa josta haluaisit pois? Hieman tuli sellainen "hälytyskello" fiilis tästä
- minulla on useimmiten pitkät kynnet ja pukeudun joskus toki hameeseen ja muutenkin naisellisesti
- en itse tapa eläimiä, mutta koirien kautta olen ko. harrastuksessa mukana
- en meikkaa päivittäin, siksi etten kertakaikkiaan jaksa joka-aamuista meikkausrumbaa. On jo tarpeeksi että saan hiukseni ojennukseen (tai yleensä että jaksan herätä).
- en ole ollut psykopaatin kanssa parisuhteessa... ja vähättelinkö itseäni tosiaan mielestänne?
- minulla ei ole läheisiä (siten kuin naiset sen käsittävät) naisystäviä siksi etten jaksa sitä, että pitäisi suurinpiirtein joka päivä soittaa ja aina tilittää kaikki henkilökohtaiset asiat puolin ja toisin. Koen tuollaisen yhteydenpitovaatimuksen ahdistavaksi. Minulla on 5 naisystävää, joita tapaan silloin tällöin ja joille voin kyllä puhua ihan mistä vain. Mutta parisuhteen henkilökohtaiset asiat eivät mielestäni kuulu ulkopuolisille.
Siinä toistaiseksi mitä tuli mieleen... Niin, kukaan ei ottanut kantaa siihen millainen mies minulle pitäisi olla....
liian jätkämäinen ; tupakoiminen on pitkä miinus, samoin pidän siitä, että nainen pukeutuu ja käyttäytyy naisellisesti - työstäsi ja harrastuksistasi päätellen et kuulu tähän joukkoon. Riitelemättömyys on tietysti hyve - mutta minun kanssani pärjää vain nainen, joka osaa pitää puolensa jos kovaäänisestikin. Ystävien puute ei toimisi kanssani, koska itselläni on laaja kaveripiiri - naisellanikin pitää olla omaa sosiaalista elämää ja toivon mukaan voisi ystävystyä kaverieni siippojen kanssa.
No, mutta eipä sitä jokaisen miehen ihannenainen tarvitsekaan olla, riittää kun on sen yhden :)
"minulla ei ole läheisiä (siten kuin naiset sen käsittävät) naisystäviä siksi etten jaksa sitä, että pitäisi suurinpiirtein joka päivä soittaa ja aina tilittää kaikki henkilökohtaiset asiat puolin ja toisin. Koen tuollaisen yhteydenpitovaatimuksen ahdistavaksi."
Sanot näin ja olen naisena aivan pöllämystynyt! Minulla on läheisiä naispuolisia ystäviä useampiakin, mutta toisinaan voi mennä jopa pari viikkoa, etten ole kehenkään heistä yhteydessä, koska omat kiireet ja arki ja heidän kiireet ja arki verottavan yhteisiä rupatetlutuokioitamme. Olemme tästä ystävättärieni kanssa jutelleet ja todenneet, että vaikka emme pitäisi yhteyttä joka viikko saati päivä, emme unohda toisiamme. Tiedämme, että olemme osa toistemme elämää, vaikka välillä on jaksoja jolloin ei vain aikataulut mene yksiin. Tiedämme, että olemme toistemme tukena, jos joku sitä sattuu tarvitsemaan esim. yllättävän kriisin hetkellä, olemmehan vain puhelinsoiton päässä!
Sinulla on harvinaisen pinnallinen ja vääristynyt kuva naisten välisestä ystävyydestä ja tuntuu että et arvosta ystävyyttä naisiin. Eivät kaikki naiset ole pinnallinen räkättävä akkalauma tavatessaan! Kylläs sitä me ainakin puhutaan ihan yleisellä tasolla esim. maailman menosta, suomen taloudesta ym. asioista. Ja kas kummaa, kaikki meikkaamme, pukeudumme nätistä ja teemme kotona "miesten" töitä!
Minä en halua viikottaistakaan, tai kahden viikon välein tapahtuvaa "pakko tavata - pakko soittaa " -systeemiä. Minä soitan kun on asiaa ja tavataan silloin kun on aihetta tai satutaan tapaamaan. Joskus toki sovitaan tapaamisesta, mennään vaikka shoppailemaan (olen naisellinen siinä mielessä).
Ehkä kyse on omassa päässäni olevasta jutusta; ahdistun "pakkosoittamisista" ja "pakkotapaamisista" ilman aihetta ja syytä... onneksi minulla on nämä muutama ystävä, jotka ovat samanmielisiä ja heidän kanssaan ystävyys toimii ja arvostan heitä ja ystävyyttämme kovasti.
Kyllähän aika usein naiset purkavat kaikki parisuhdehuolensa ja henkilökohtaiset asiansa ystävilleen, mitä minä en missään tapauksessa halua tehdä. En myöskään halua käydä "turhaan" keskusteluja ihan järjestettynä, voinhan käydä niitä työpaikallakin naisten kanssa. Niin työpaikallani on myös naisia, kuin miehiäkin. Työ jota teen ei ole ns. miesten työtä, vaikka työkaverit enimmäkseen miehiä ovatkin.
Sitten lisäystä:
- (pukeutumistyylini taisi jäädä epäselväksi) Tänään minulla on päälläni töissä musta, kaula-aukosta ja hihansuista kirjailtu, vartalonmyötäinen, reiteeen ulottuva pusero, stretchfarkut ja sandaalit (pitäisi hommata jotkut "seksikkäämmät" jalkineet)
- Hiukseni ovat puolipitkät, toispuoleisella kampauksella
- Olen vähän ujo vieraassa porukassa, mutta tuttujen kesken ihan puhelias
kuten tuossa aikaisemmin jo kirjoitin, minullakin voi mennä pitkiäkin aikoja etten tapaa ystävättäriäni. Ja kun soittelemme/tapaamme ei kyse ole "pakko tavata - pakko soittaa " -systeemistä vaan aidosta halusta tavata minulle tärkeitä ihmisiä ja he ajattelevat aivan samoin. Jos jollekin ei sovi toisen ehdottama päivä tavata/jutella, niin sitten sovitaan vain, että katsellaan joku toinen kerta eikä kukaan ota mitään paineita, vaikka aikaa vierähtäisi kuukausiakin. Pointtini oli se, jo aluksi, että ilman naisystäviäni en haluaisi olla, on hyvä tietää, että on joku jolle soittaa, kun haluaa jutella tai muuta. Emme myöskään keksi pakolla mitään keskustelun aiheita, vaan ne tulevat meillä ihan luonnostaan ja arkipäivän jutuista ja olisimpa paljon hyviä hetkiä menettänyt ilman naisverkostoani!
En vain ymmärrä, kuinka voit kokea ystävät taakkana tai pakkopullana joihin täytyy pitää yhteyttä! Voisikohan olla niin, että olet alitajuisesti kateellinen naisystävillesi, etkä vain tiedosta sitä jonka takia välttelet heitä?
"Voisikohan olla niin, että olet alitajuisesti kateellinen naisystävillesi, etkä vain tiedosta sitä jonka takia välttelet heitä?"
Just joo, heti kun poiketaan massasta niin se tarkoittaakin että ollaan kateellisia.
Ei kaikkea tarvitse pakkoanalysoida tai ymmärtää, ihmiset ovat erilaisia.
Tämä nyt meni aivan sivuraiteille, mutta vastataan nyt tämän kerran vielä tähän aiheeseen.
Olen nyt vain niin itsellinen ja yksin hyvin viihtyvä, etten koe tarvetta jatkuviin ystäväkontakteihin. En välttele ystäviäni, vaan haluan tavata heitä ja jutella heidän kanssan, mutten joka päivä, en joka viikko, enkä siksi että ystävyyteen jotenkin kuuluisi tavata tai soitella tuon tuostakin. Kuten sanoin, minulla on erittäin hyviä ystäviä, joita tapaan silloin tällöin ja arvostan heitä. En ole heille mistään kateellinen, pidän heistä, he ovat tosi hyviä tyyppejä...
Sinulle sopisi mies joka viihtyy enemmän kotona sinun kanssasi kuin baanalla kavereidensa kanssa mutta jolla on myöskin omat kaverit ja oma elämä johon hän toivottaa sinutkin tervetulleeksi.
Ei niin että "mun kaverit ja sun kaverit" vaan "meidän kaverit".
Olet myös sopivan naisellinen, et liian tyttömäinen joka on erittäin hyvä piirre naisessa, et rupea mököttämään jos se tietty juhlamekko jäi kotiin tai jos et ihan joka viikko pääse kampaajalle.
No sanotaan nyt lyhyesti että aika moni mies luultavasti haluaisi sinut.
Ja ei varmaan tarvitse erikseen sanoa miten hieno juttu se on ettet kiristä ja pakota miestä tekemään "hänen osaansa" kotitöistä.
"et liian tyttömäinen joka on erittäin hyvä piirre naisessa, et rupea mököttämään jos se tietty juhlamekko jäi kotiin tai jos et ihan joka viikko pääse kampaajalle"
Mitäköhän teini bimboja sinä olet tapaillut, koska kukaan tuntemani nainen ei käyttäydy noin! Eikä se ole tyttömäsitä käytöstä, vaan pelkästään typerää käytöstä.
"Ja ei varmaan tarvitse erikseen sanoa miten hieno juttu se on ettet kiristä ja pakota miestä tekemään "hänen osaansa" kotitöistä. "
Kyllä se on ihan itsestään selvä asia, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä, PYYTÄMÄTTÄ! Minä en ainakaan ota miestä, joka ei tee kotitöitä. Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä, silloin sotkuakin tulee kahden edestä ja silloin myös kaksi siivoaa!
"Kyllä se on ihan itsestään selvä asia, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä, PYYTÄMÄTTÄ! "
Tietenkin on, puhuin kiristämisestä ja pakottamisesta.
Ei tarvitse olla noin herkkänahkainen.
"Mitäköhän teini bimboja sinä olet tapaillut, koska kukaan tuntemani nainen ei käyttäydy noin! Eikä se ole tyttömäsitä käytöstä, vaan pelkästään typerää käytöstä."
Se oli suuntaa antava lausahdus jonka merkitystä et selvästikään ymmärtänyt, pahoitteluni vääristä sanavalinnoista.
Tulossa kiireinen viikonloppu, niin en ehdi päivystämään netissä;)
Mulla siis on mies, parisuhdetta takana jo 7 vuotta, eli se "ihannemies" ainakin minulle vihdoin on löytynyt. Kaipa taidan olla se hänen "ihannenaisensa"? Meikä_ tuossa vähän viittasikin juuri mieheni tyyppiseen mieheen ja sellaiseen suhteeseen, joka meillä aika lailla onkin. Kymmenen pojoa siis meikälle:)
Mieheni harrastaa samoja juttuja kanssani, on yrittäjä, positiivisella tavalla erittäin itsevarma mies. Hän on tavallaan kova päältä, mutta pehmo sisältä. Hän saattaa katsoa kanssani romanttista nyyhkyleffaa, on kunnioittava ja hellä minua kohtaan, mutta on erittäin miehekäs ja osaa miesten jutttuja laidasta laitaan ja suurin piirtein kykenisi "tappamaan karhun paljain käsin" . Toisaalta hän myös osaa laittaa ruokaa ja jopa leipoa, on äärimmäisen rauhallinen ja aina hyvällä tuulella. Hän uskaltaa jopa siellä miesjoukossa osoittaa tunteensa minua kohtaan, eikä hänen miehisyytensä siitä kärsi.
Työnsä ja harrastusten vuoksi hän ei ole mikään kotihiiri, mutta yhdessä sitten harrastamme kodin ulkopuolella ja meillä on yhteisiä tuttavia joiden kanssa vietetään aikaa. Hän ei harrasta lainkaan "poikien iltoja". Hän polttaa myös, juo harvoin, eikä hän muutu juodessaan negatiiviseen suuntaan. Ulkonäöltään hän on suht. tavallinen, mutta vahvarakenteinen ja voimakas.
Meillä ei tosiaan riidellä, eikä mökötetä, vaan asiat puhutaan selviksi (muttei ylianalysoida eikä jauheta samoja juttuja kerta toisensa jälkeen) ja haetaan kompromisseja. Hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme, virheineen päivineen (niitähän riittää meissä kaikissa) ja koetamme saada toisistamme ne parhaat puolet esille.
Kuulostaa ehkä siirappiselta, eikä tämä tietenkään mitään satua ole, mutta elämämme on mukiinmenevää ja turvallista, jossa molemmilla on ihan hyvä olla:)
PS: Vastikään mieheni tuntui puhelimessa sanovan eräälle vanhalle tuttavalleen, joka yllättäen soitti, että hän on kanssani upeassa rakkaus- ja toveruusliitossa...
No mitä v*ttua sä täällä sitten vingut oletko toivoton tapaus, jos olet jo miehen itsellesi löytänyt?? Eikö se mies kuitenkaan riitä ja toivot saavasi "paremman" vai haluatko vain pönkittää itsetuntoasi??
Ehkä halusin pönkittää itsetuntoani, sillä ainakaan en etsi enää ketään.
Ehkä halusin osoittaa, että "ihannenainen" tai "ihannemies" ei ole koskaan mikään superihminen, vaan meissä jokaisessa asuu se ihannenainen/ ihannemies sille sopivalle ihmiselle, joka osaa arvostaa oikeita asioita. Mutta pitää osata poimia ne rusinat pullasta, sillä kaikkea ei voi saada, kuten kulunut fraasikin sanoo ettei täydellistä ihmistä ole olemassa. Pitää tuntea itsensä ja tietää mitä toiselta ihmiseltä haluaa ja mitä itse haluaa ja voi toiselle antaa.
Tsemppiä kaikille sen oman ihannekumppanin löytämiseen:)
kaiken kaikkiaan, kun kelaa tästä kommentista tuonne alkuun... Voi kultapieni, eiköhän meistä suurin osa sen tietä, että elämässä riittää vallan mainiosti se, että on jonkun toisen ihmisen ihannenainen- tai mies... Eikä myöskään kukaan kuvittele täydellinen ja kaikille kelpaava olevansakaan.
Hmm... Listaan ominaisuuksistasi olisit voinut liittää vielä yhden... "Omahyväinen"