Onko vaikeneminen myöntymisen merkki?

NIIN!

HAHA! :D

jokaisella on tuosta asiasta oma henkilökohtainen käsityksensä.

räjähdysalttiin hetken tyyneys,jolloin päätän käynkö käsiksi vai siirrynkö pois.

toinen mietti vastausta, ja on sentähden hiljaa.

kultaa.

Parempi olla vastaamatta kun vastaus on kuitenkin väärä ja sitten tulee riitaa tai emäntä jättää kokonaan.
Toisaalta kun ei vastaa eitarvitse olla sanojensa takanakaan eli vaikeneminen on vastuun kiertoa tai siirtämistä jollekkin toiselle.

ainakaan silloin, jos ei ole kuullut tai ymmärtänyt kysymystä.

se on ignoorauksen esittämisen merkki.

Meillä töissä oli kerran työkaveri (nainen), joka sai silloin tällöin totaalimökötys-kohtauksen yhdistettynä murhaaviin silmäyksiin, jonka aikana ei puhuttu kellekään mitään. Näissä letkeissä tunnelmissa hän saattoi olla montakin päivää putkeen. Vaikka olisi sanonut mitä, niin vastauksena oli vaikeneminen. Hyvin mielenkiintoinen ilmiö ajatellen, että kyseessä oli täysikasvuinen naaras.

todellakaan ole

..se saattaa olla merkki myös siit et tyyntä enne myrskyy...taikka silkkaa sanattomuuttaa asioiden edessä..=o)

vaikenee ja tyhmä ei oivalla..

ettei halua olla yhtä idiootti, mitä henkilö, joka haluaa keskustella vaienneen kanssa.

todistajan vaikeneminenko? Ei ole. Se voi olla merkki kiristyksestä.

useasti päinvastoin.

Menepäs vonkaamaan piparia mykkäkoulua pitävältä naiselta, niin asian laita kirkastuu. ;-)

Mitä tarkoittaa: Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Vastaan, että ei ole. Monesti päinvastoin, kun vaikeneva kiistää syytöksen jota on tivattu moneen kertaan han lopulta vaikenee, kun jankkaaminen ja tivaaminen jatkuu.

Voi olla lukkoon menemisen ja kiusaantumisen merkki myös. Ei tekemistä tunteiden kanssa. Sen oon kokenut. Oli aika perseestä. Luulin et mies oli kiinnostunut. Jos vähääkään sivuan aihetta niin sama vaikeneminen. Se on vähän niinkuin toisaalta tyhmää. Jos sanoo suoraan niin kukaan ei jää vaille vastauksia. Eli tulee vaan fiilis et toinen nauttii huomiosta..

Minun kohdallani vaikenemisen raja kotioloissa tulee vastaan nykyään jo kymmenessä minuutissa.
Kun parisuhteeni toinen osapuoli (lue mies) ei ole osannut, eikä vieläkään osaa lopettaa ajoissa ohjeistamistaan, eikä ota kuuleviin korviinsa, vieläkään, kun sanon, että asia ymmärretty, kiitos riittää jo tästä asiasta.
Kun kohkaaminen vaan jatkuu ja jatkuu, minä lopetan puhumisen ja nykyään jo myös kuuntelemisen. Pisimmillään olen ollut hiljaa pari viikkoa putkeen. Se joka saman katon alla kanssani asuu, (lue mies) tajusi lopettaa mesomisensa vasta siinä vaiheessa kun aloin pakata vaatteitani matkalaukkuun.
Sen jälkeen on ollut vähän rauhallisempaa, on selkeästi varonut sanojaan.
2 viikkoa kestänyt mesominen ja siitä aiheutunut hiljaisuus syntyi siitä kun peruutin, oman autoni jonka olen 100% itse maksanut, kotipihan betoniseen portinpieleen hyvin hiljaisella vauhdilla. Korjaamolasku takavalosta oli 200€ ja laskun maksoin itse. Eikä ollut kyse ruokarahoista, kummallakin on tilillä yli vuoden nettopalkkaa vastaavat summat, ja joka kuukausi jää rahaa säästöön. Kunhan piti vaan huutaa mitättömästä asiasta.

Näin oman kokemukseni perusteella, aloittaja voi tulkita omassa lähipiirissään tapahtuvat vaikenemiset oman mielensä mukaan joko hyvänä tai pahana.