Moi vaan,
tilanne on tämä: olemme (minä vaimo 36, mies 38 v.) olleet yhdessä kohta 12 vuotta joista 7 naimisissa. Mieheni on ihana ihmisenä, meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, ystäviä ja asuntolainaa ja näin lama-aikaan hän taitaa mua jonkun verran elättääkin. Hän on myös aseksuaali. On kokeiltu cialikset, suihinotot, kaikki, mutta häntä ei kiinnosta ja minusta on tullut raivoava, nalkuttava piru jolla on lähinnä muna mielessä - todellakin kyrpä ottassa :)
Meidän seksuaaliset eroavaisuutemme eivät ole puhumalla parannettavissa kun eivät kerran lääkkeilläkään, mutta en haluaisi erota vaan puhua hänet avoimeen suhteeseen. Elokuusta eteenpäin olen vihdoinkin astellut pettäjän tiellä aika montakin kertaa ja saanut yhtä poikkeusta lukuunottamatta juuri sellaista upeaa, ihanaa, tyydyttävää seksiä, josta olen koko 2000-luvun haaveillut. No mieheltäni en kuitenkaan lupaa näihin irtiottoihin kysellyt, enkä aio näistä jo tapahtuneista hänelle edes kertoa. Ei kyllä hävetä yhtään, päinvastoin soimaan itseäni etten älynnyt ryhtyä näihin jo aiemmin, koska ainahan mulle joku on itseään tyrkyttämässä johtuen mun ulkonäöstäni.. paitsi oma mies, jota aviovelvollisuudet mun kanssa eivät kiinnosta!
Miten te muut olette yrittäneet suostutella puolisoanne avoimeen suhteeseen? Itse olen joskus riitojemme aikana nälvinyt mieheni seksuaalisia kykyjä, joiden puutteen hän itsekin kyllä tietää, ja hän on huutanut takaisin, että senkun panet ketä lystäät, mutta nyt tositilanteen koitettua en oikein tiedä miten clousaisin tämän diilin mieheni kanssa :/
Jos puolisonne on suostunut avaamaan suhteen, oletteko samalla sopineet muutkin detaljit, kuten tahtooko vai eikö hän tahdo tietää milloin ja kenen kanssa panen, saako meillä kotona harjoittaa seksiä (siis muutkin kuin minä masturboida) jne?
tilanne on tämä: olemme (minä vaimo 36, mies 38 v.) olleet yhdessä kohta 12 vuotta joista 7 naimisissa. Mieheni on ihana ihmisenä, meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, ystäviä ja asuntolainaa ja näin lama-aikaan hän taitaa mua jonkun verran elättääkin. Hän on myös aseksuaali. On kokeiltu cialikset, suihinotot, kaikki, mutta häntä ei kiinnosta ja minusta on tullut raivoava, nalkuttava piru jolla on lähinnä muna mielessä - todellakin kyrpä ottassa :)
Meidän seksuaaliset eroavaisuutemme eivät ole puhumalla parannettavissa kun eivät kerran lääkkeilläkään, mutta en haluaisi erota vaan puhua hänet avoimeen suhteeseen. Elokuusta eteenpäin olen vihdoinkin astellut pettäjän tiellä aika montakin kertaa ja saanut yhtä poikkeusta lukuunottamatta juuri sellaista upeaa, ihanaa, tyydyttävää seksiä, josta olen koko 2000-luvun haaveillut. No mieheltäni en kuitenkaan lupaa näihin irtiottoihin kysellyt, enkä aio näistä jo tapahtuneista hänelle edes kertoa. Ei kyllä hävetä yhtään, päinvastoin soimaan itseäni etten älynnyt ryhtyä näihin jo aiemmin, koska ainahan mulle joku on itseään tyrkyttämässä johtuen mun ulkonäöstäni.. paitsi oma mies, jota aviovelvollisuudet mun kanssa eivät kiinnosta!
Miten te muut olette yrittäneet suostutella puolisoanne avoimeen suhteeseen? Itse olen joskus riitojemme aikana nälvinyt mieheni seksuaalisia kykyjä, joiden puutteen hän itsekin kyllä tietää, ja hän on huutanut takaisin, että senkun panet ketä lystäät, mutta nyt tositilanteen koitettua en oikein tiedä miten clousaisin tämän diilin mieheni kanssa :/
Jos puolisonne on suostunut avaamaan suhteen, oletteko samalla sopineet muutkin detaljit, kuten tahtooko vai eikö hän tahdo tietää milloin ja kenen kanssa panen, saako meillä kotona harjoittaa seksiä (siis muutkin kuin minä masturboida) jne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...ongelmasi on hankala ja monimutkainen ja voisin sanoa, ettette kummatkaan pääse asiassa etenemään jos riitelette ja syytätte toisianne (tai itseänne) asiasta. Se, onko Avoin suhde omalla kohdallasi paras vaihtoehto on vaikea sanoa, en siis pysty suosittamaan asiaa sinulle.
Olen itse ennemminkin Avoimessa avioliitossa kuin avoimessa suhteessa. Avoin suhde kun hyvin helposti ymmärretään seksiin tai lähinnä sen vapauteen liittyvänä asiana, mutta se on paljon muutakin...
Ensiksikin avoin suhde ja vapaa suhde ymmärretään samana asiana. Vapaa suhde tarkoittaa jo nimenkin perusteella vapautta tehdä suhteessa asioita. Avoin suhde taasen avoimuuttaa, läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä suhteessa. Se että avoimen suhteen (tälläkin palstalla) käsiteltävät asiat, ymmärrettävää kyllä, pysyvät navan ympärillä, mutta on siksi myös harmittavia sillä monet hyvätkin avioliitot, jotka luultiin olevan "avoin suhteessa", kariutuu oletuksiin. Pitää siis tietää mitä tekee!
Avoin suhde (t. avoin avioliitto) "pohjautuu" O´Neillin pariskunnan kirjoittamaan kirjaan 'open marriage' 70-luvulta joka tavallaan selittää "kuinka kykenet kestävään avioliittoon". Asia on tänä päivänä hyvin ajankohtainen jo sinäänsä, koska niin moni ajautuu avioeroon. Siinä kirjassa (jota tosin en ole lukenut) on myöskin kappale "avioliiton ulkopuolisista seksisuhteista" joten joillekin tahoille siitä on jäänyt ajatus -"kuinka petän laillisesti aviopuolisoani" tai "näin harjoitan moniavioisuutta yksiavioisuuden keskellä", vaikkakaan näin asia ei ole. Tilanne muistuttaa ikäänkuin Raamatun lukua tai sen harjoittamista: toiset ottavat tekstit liian kirjaimellisesti tai toiset käyttävät sen tekstejä omiin tarkoitus periin, poimien vain itselleen parhaat asiat. Avoin suhde siis antaa mahdollisuuden ulkopuoliseen seksiin, muttei ole yksinomaa pelkästään ulkopuolista seksiä!
Se että sinä "petät" avioliitossasi on hyvin ymmärrettävää. Toki, sinä naisena kykenet olemaan ilman seksiä pitemmän aikaa kuin miehet, mutta rajansa kaikella. Etenkin kun miehesi libidossa on kyse sen puutteesta. Seksi on vain pieni osa avioliittoa mutta ei tarkoita sitä, että ilman sitä tarvitsisi olla ollenkaan. Näin ollen olet tehnyt arvovalinnan, jolle haet nyt "laillisuutta" eli avointa suhdetta.
Avoin suhde voi olla ratkaisu teidän parisuhdetta hiertävään ongelmaan, mutta koska en tiedä teidän parisuhteenne TODELLISTA luonnetta, en pysty antamaan neuvoja tai yllyttämään ko. suhteeseen. Esimerkkejä on varmasti niistä hyvistä liitoista, jotka kaatuivat 'Avoimen' kokeiluun. Tai siihen, että toinen koki asemansa uhatuksi (l. mustasukkaisuuteen) ja kyllästyi "kilpailuun". Sinun tapauksessasi, se voi siis onnistua tai ei, huolimatta siitä vaikka kuinka "hyvänä" pidät liittoasi. En kuitenkaan pelota yrittämästä.
Jos jotain neuvoa pystyn antaa, olkoon se seuraavaa...
Keskustele asiasta hänen kanssaan. Pyri keskustelemaan kuten vertainen vertaiselle. Älä ole hänen alaisensa (Emäntä, kultamussukka jne.), äläkä myöskään hänen yläpuolellaan ("No, kun sulla on toi ongelma, niin..."). Tuo asiat esille mielestäsi parhaalla hetkellä, älä ala missään tapauksessa painostamaan miestäsi. Anna hänelle tarvittaessa riittävästi aikaa ja yritä hoitaa myös teidän välistä seksiä, jos mahdollista. Äläkä ainakaan ala paljastamaan "kokeilujasi". Jos tulee kuitenkin sellainen hetki, että joudut (tai oikeammin pääset) kertomaan "pettämisiäsi", niin kerrot kaikki. Älä silloin ala niitä kertomaan tipoittaen, sillä se on kuin odottaisi kattotiilien tippumista päähän yksitellen. Olen itse rehellisyyden kannattaja, mutta kuitenkin niin ettei toiselle aiheudu lisää harmia. Eli ei hautajaisissakaan kerrota vainajan olleen turha, mitäänsanomaton ja huono ihminen vaikka sitä kenties oikeasti olikin! ...josko sellaista (huonoa) oikeasti sitten löytyykään.
Vaihtoehtoja sinulla on monia (avioero, mastubointi, avoin suhde, pettäminen jne.), mutta yhtä tärkeää (mielestäni) on teidän parisuhde ja se, ettei seksistä saa tulla pakkomielle. Jos siis keskityt pelkästään seksiin (tai sen saamiseen), niin ajat samalla itsesi ja parisuhteesi nurkkaan. Älä siis liikaa vaivaa päätäsi asialla, vaan hoida myös suhdettasi. Yhden illan suhteet ovat varmasti o.k., mutta vaikka miehesi olisi kuinka levollinen mies niin "seksikaveri" aiheuttaisi ristiriitoja liiaksi suhteessa. Toisaalta yhden illan kumppanin hakeminen baarista tulee kalliiksi ja käy terveyden päälle. Valitse niistä sitten...
Joka tapauksessa toivotan onnea, sillä paistaa se päivä risukasaankin (tai ainakin itse yritän ajatella niin!). Tosin vaikeatahan se on, sillä puhun kokemuksella. Olen kuitenkin onnellisesti vieläkin naimisissa.
Terv Tasavertainen
PS. Unohdin mainita, että Avoimesta suhteesta voi aina "palata" normaaliin avioliittoon ja päinvastoin, kuten vain sovitaan. Tämä tiedoksi miehellesi!
Suhteellanne ei ole tulevaisuutta. Sinulle seksi on merkittävä osa parisuhdetta, siksi tulet katkeroitumaan ja menemään sellaisen ihmisen kanssa yhteen, jolta sitä saat.
Ihan luonnollista.
Ehkä miehesi tietää että haet tyydytystä muualta kunhan teet sen hienotunteisesti. Mielestäni on typerää enään ehdotella puolisolle avointa suhdetta, parempi olisi erota. Meillä ainakin pitkään liittoon kuuluu puolin ja toisin väliaikaista haluttomuutta, kyvyttömyyttäkin jos työ on ollut aika- ajoin hyvinkin stressaavaa. En valitsisi sellaista puolisoa jolla halut hallitsevat koko elämää niin voimakkaasti et jos en ole jatkuvasti vierellä hänen tarpeitaan tyydyttämässä niin ottaa oikeudekseen hakea irtosuhteita joka voi olla pahimmillaan vaarallistakin terveyden kannalta. Onhan seksilelutkin keksitty niin ettei siihen aina ihmistä tarvitse.
tietenkin T-vertaiselle lähettää täältä ketjun aloittaja! Mä vähän odotin saavani vastauksiksi tavanomaista erokehottelua ja huorittelua, mutta sinun punnitut ja tasapainoiset pohdintasi tulen ottamaan huomioon. Mieheni tulee ulkomaan työmatkalta myöhemmin tällä viikolla ja kun hän on reissusta toipunut, on suhteessamme kehityskeskustelun aika - tahdommehan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ennen kaikkea neuvo, ettei seksistä saa tulla pakkomiellettä, on mielestäni erittäin viisas ja tarpeellinen. Tässä vaiheessa sellainen vaara on (minun puoleltani!) olemassa, mutta toivon että saamme tilanteemme vakiintumaan ja pääsemme ongelmanratkaisussamme eteenpäin. Mieheni ei ole mustasukkaista tyyppiä, kuten ei minunkaan tarvitse tietenkään olla, joten kukapa tietää... Naisena, joka luonnollisista syistä joutuu huolestumaan fyysisestä turvallisuudestaan enemmän kuin miehet, kallistuisin kylläkin itse enemmän "seksikaverin" tai useamman eli ns. fuckbuddyjen hankkimiseen. Yhden yön suhteiden metsästäminen baareista, joissa käyn lähinnä minun ja mieheni yhteisten ystävien kanssa, vaikuttaisi mielestäni vielä törkeämmältä. Ja minähän siis haluan kokea ihmisen himokasta kosketusta enkä mitään seksileluja suristella.
Toivon, että mun ja miehen keskustelu sujuu sen verran asiallisesti, jos mahdollista, että voisin raportoida siitä ja muista ratkaisuistamme täällä myöhemmin. Katsellaan!
Ketjun aloittaja tässä jälleen. Mieheni tuli eilen työreissultaan ja otin avoin suhde -asiani puheeksi takellellen ja itkua vääntäen, mikä omalta kohdaltani on harvinaista. En ole mikään ihmissuhdekeskustelija.
Sain lopulta sanottua, että meillä on muuten aivan ihana suhde, mutta tiedät kyllä missä asiassa olemme kuin yö ja päivä eikä eroavaisuuksiamme vaan voi muuttaa. Eivätkä ne ole vikoja vaan ominaisuuksia kummallakaan. Tunnustin yksityiskohtia kertomatta myös taannoisen yhden yön juttuni, siksi että se juuri sai mut ymmärtämään, että koko 2000-luvun jatkuneeseen puutteeseeni on saatava ratkaisu!
Sitten käytin vertausta näköaistiin: värisokea (tässä tapauksessa siis aseksuaali tai erittäin alhaisen libidon omaava osapuoli) voi aivan hyvin nauttia elämästään, mutta hänelle on turha edes yrittää selittää, mitä värit merkkaavat sille joka ne näkee (eli minulle, joka tarvitsen seksiä). Tämän vertauksen hänkin ymmärsi. Keskustelumme oli muutenkin rauhallista ja tapahtui selvinpäin. Pari kyyneltä vain tirahti puolin ja toisin, ja hän sanoi että ihmettelee miten olen jaksanut hänen kanssaan niin kauan ja että rakastaa mua enemmän kuin mitään koko maailmassa. Mutta että hän ei oikeastaan koskaan ole pitänyt ydinperhe- ja avioliittohössötyksestä (meidän häämme olivat maistraatissa salahäät, joista tietävät vain viranomaiset) eikä oikein heteroudestakaan. Ja ennen kaikkea hän arvostaa rehellisyyttäni ja etten vaan juokse selän takana pettämässä (hups!). Lisäksi hän uskoo eräissä bileissä, joissa itse en ollut, havainneensa että eräällä nimeltä mainitsemallaan ystäväpariskunnallamme olisi avoin suhde!
Mieheni nyt vaan on aseksuaali, 'naisellisempi' kuin minä ja kun sanoin, että tällaisella järjestelyllä pääsisimme yhä kauemmaksi häntä ahdistavasta heteronormatiivisuudesta, taisin taas kerran käyttää oikeita sanoja. Niin laskelmoivalta kuin tämä voikin kuulostaa.
Ei tästä meidän suhteestamme nyt mitään "avointa" tule kuitenkaan, siis siinä mielessä että kertoisin hänelle mitä teen ja kenen kanssa. Hän nimittäin ei ehdottomasti halua tietää, koska alkaisi vertailla itseään muihin miehiin! Oikeampi termi olisi kai vapaa suhde: teen mitä teen mutta diskreetisti, annan samat vapaudet toiselle, ja mieheni sanoi että pitää kertoa sitten, jos ihastuu/rakastuu toiseen. Itse sanoin, etten aio sähellellä kaveriemme kanssa tai riskeerata itseäni uusilla yhden yön baarisäädöillä, koska se voisi herättää tuttavapiirissämme kyseenalaista huomiota ja juoruja. Sanoin siis etsiväni miesseuraa netistä. Kysyin myös, miten hän reagoi jos joskus vielä menen hänen kanssaan sänkyyn ja olisinkin oppinut joitain uusia temppuja. Hän sanoi, että mitä uutta sä nyt voisit oppia - tämä kommentti kertoo hänen harrastaneisuudestaan AIKA paljon :D
Jää nähtäväksi, miten mieheni pitkällä aikavälillä ihan oikeasti jaksaa tätä järjestelyä. Juuri nyt tuntuu kuitenkin hyvältä ja katson tulevaisuuteen luottavaisin mielin :)
Kuullostaa jopa liian nopealta ja hyvältä sovulta, joten tulee mieleen - "Ollakko (tarina totta) vaiko eikö olla, siinäpä pulma?" Ole nyt siis ylpeä sekä itsestäsi että miehestäsi koska saitte puserrettua asian joka on kauan askarruttanut kenties teitä molempia.
Vastaan enemmän "anal-ysoiden" ; ) tuloksia kunhan taasen saan aikaan. Mutta voitko vielä tarkentaa mitä tarkoitat sanoilla 'heteronormatiivisuus' ja 'avioliittohössötys'... tai siis ylipäätänsä "salahäät maistraatissa"? Oletko vaimo vai "vaimo"? Olen hieman ymmälläni...
Terv Tasavertainen
PS. Kiitokset positiivisesta palautteesta koskien "neuvojani" : )
pikaisesti: minä ja mieheni olemme virallisesti naimisissa, mutta siitä tosiaan tietävät vain viranomaiset (täällä netissähän kukaan ei tiedä keitä me ollaan). Luulin nimittäin silloin 7 v. sitten, että asuntolainaa saadakseen on oltava naimisissa, siksi pikahäät maistraatissa. Rakkautta toki oli myös ilmassa, mutta jos olisimme alkaneet kutsua joitakin sukulaisia, olisimme samalla joutuneet kutsumaan jokseenkin kaikki, ja osa sukulaisistamme on mielenterveydeltään ei-niin-erityisen-vahvoissa kantimissa, että isot häät olisivat menneet heidän käytöstään jännittäessä :/ siksi pidimme salahäät maistraatissa, siis vain henkikirjoittajan ja parin virkailijan läsnäollessa, ettemme olisi loukanneet ketään! Nyt myös varmaan ymmärrät, miksi vastustan "avioliitto-" vai pitäisikö sanoa ihan vaan "häähössötystä". Saatan näyttää prinsessalta, mutta prinsessahäät ei ole mun juttu ja itse mä olen aina joutunut itseni pelastamaan.
Heteronormatiivisuus on kärjitetyssä muodossaan just sellaista audi-kieseilyä, "mies on mies ja nainen on nainen" -ideologiaa, jollaiseen muottiin en mahdu minä eikä varsinkaan mahdu mieheni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteronormatiivisuus
Eli olemme kai sitten vähän epäsovinnaisia ihmisiä, mikä on tottakai samaan aikaan kirous että onni!
Hei, mielenkiintoinen tarina, totta tai tarua, toivottavasti totta! Mulla samankaltainen tilanne, jos haluat tutustua kivaan hyvännäköiseen sporttiseen kaveriin niin meilaileppa [email protected] ;)
...pitäisikö minun kenties lausua OK, että säilytän heteromaineeni : D ...ettei tule sitten vääriä käsityksiä ihmisille.
No, nyt ymmärrän termin 'heteronormatiivisuus', mutta en toisaalta ole sitä myöskään tuomitsemassa. heteroutta tarvitaan jo pelkästään siksi ettei ilman sitä meitä olisi. Toisaalta normeja tarvitaan koska yhteisö (niin laumaeläin kun ihminen onkin!) ei toimisi ilman sääntöjä ja rajoituksia. Se minkälaiset rajoitukset ovat, riippuu tietysti ajasta ja aikakaudesta. Ja ennen kaikkia ihmisen (tai parisuhteen) ymmärryksestä mikä on itselle (tai molemmille) parasta! Siitä syystä karsastan itse vapaata suhdetta.
Vastauksesi perusteella mielestäni teillä on avoin suhde eikä vapaa suhde. Toki on lopun perin sama vaikka suhde oli nimeltään 'kirkkovene' jos sen toimivuuteen tekevät molemmat töitä ja molemmat ymmärtävät säännöt (ja tietysti myös noudattavat niitä!). Vapaan suhteen minä ymmärrän sellaisena suhteena kuten 1800-luvun järjestetyissä avioliittoissa oli: Aviopari eli omaa elämää ja ainoastaan samaan aviosänkyyn mentiin lapsen teko mielessä. Samoin tulee mieleen boheemit ja vapaamieliset taiteilijapiirit joissa asuttiin kolhoosimaisesti välittämättä juurikaan syvällisemmin omasta puolisosta. Voin toki olla väärässä.
Minun mielestäni teillä on avoin suhde, toivottavasti. Se, saatko sinä "seksikaverin" tai yhden illan kumppanin, on toissijaista. Ennen kaikkea se, että rohkenet kertoa aviopuolisollesi syrjähyppysi ja että hän asian hyväksyy ja lupaa olla vierelläsi huonoinakin aikoina, kertoo paljon. Käytät sitten itse nimistystä Vapaa tai Avoin, on itsestäsi kiinni. Mutta kuten sanoin, nyt kaikki näyttää Avoimelta. Eikä Avoin tarkoita sitä, että kaikki yksityiskohdat tarvitsee kertoa aviopuolisolle, ei edes nimeä. Niin hassulta kuin se kuullostaa, vertaus on kuin millä harrastuksella tahansa. Tosin tämä "harrastus" nostattaa niskakarvat pystyyn suurimmalla osalla ihmisistä. Tosin tästä 'normista' ei kukaan tiedä, jos et sitä ääneen sano. Eikä kannatakaan.
Mitä tulee muihin normeihin...
En välttämättä pidä miestäsi sen 'naisellisempana' kuin muitakaan miehiä. Ei myöskään testosteronin määrä mittaa milloin muuttuu miehestä naiseksi. Meillä molemmilla sukupuolilla on molempia hormooneja. Tosin voi olla (ehkäpä juuri siitä syystä!), kun otettaan huomioon teidän ikänne, että juuri testosteronin määrän aleneminen miehelläsi, on saanut aikaan 'aseksuaalisuuden' ja taasen päinvastoin - sinun estrogeenin alentuminen on saanut sinussa heräämään seksuaalisuuden tarpeen! Koska en tiedä, ja varsinkaan kun en ole lääkäri, en osaa sanoa. Vain arvelen asian olevan näin.
Miehesi tuskin on siis nainen (tai ämmä) vaikka itkisikin. Oma veikkaukseni on, että yli 50% kaikista aikuisista miehistä on itkenyt jossain elämän vaiheessa (siis aikuisena). Jopa nämä heteronormatiivisuuden ilmentyvistä selvimmät eli 'kalapuikkoviiksimiehet'. Suurin osa vain itkee yksikseen, vahvan humalan säestämänä tai, kuten ennen saunan takana tai luotettavan kaverin seurassa huikkaa tarjoten. Enemmän herättää pelkoa sellainen mies joka ei tunteile mistään: kylmä, laskelmoiva, persoonahäiriöinen psykopaatti. Tosin niitäkin löytyy!
Miehesi voi siis olla 'aseksuaali', mutta voi olla myös ns. eletyn elämän tulos. Huonot elintavat, unettomuus, stressi jne. Kaikki nämä heikentävät miehen libidoa, mutta myös sisäistä itsetuntoa. Miehesi on siis taipunut "tahtoosi", mutta älä katkaise hänen "selkäänsä" sillä että alat touhottaa "seksikaveria", puhumattakaan muutamista. Yksi, kaksi riittää, mutta ennen kaikkea: Älä hylkää miestäsi. Kuten jo sanoit puhuttuasi asiastasi, hän on alkanut näyttää jo mieheltä jonka kanssa haluat harrastaa seksiä. Harrasta myöskin - ajan kanssa. Pidä kuitenkin mielessä, ettei alapääsi vie sinua, vaan sinä alapäätä. Tosin tämä viimeinen "pykälä" on meidän miesten heikkous ; ) ...mutta minkäs sille voi kun on syntynyt kaksilahkeiseksi. Siis jokos tehdään treffit? : D
Nämä on joskus hyvin vaikeita asioita, mutta vaatii myös pohdiskelua ja aikaa. Tosin itselläni on nyt mennyt vähän liikaakin aikaa, mutta mitäs näistä. Pääasia on, että voi auttaa muita asioiden järjestelyissä. Onhan se omankin itsetunnon kannalta mukavaa kun saa positiivista palautetta. Etenkin naisilta ; )
Mielellään kuulen miten jatkossa käy. Ja jos "näkyillä", niin hyvää syksyn jatkoa ja tsemppiä. Kuulemisiin!
Terv Tasavertainen
PS. Häähössötys on jo poistuva trendi. Sitä paitsi harva 'häähössötys' kestää montaa vuotta. Teillä sentään jo monta hyvääkin vuotta ja jatkoa piisaa jos muistatte huomioida toisenne ja jatkaa Avoimessa tai ainakin huomioivammassa suhteessa.
Jos keskustelette avoimesta suhteesta, niin teidän pitäisi olla asiasta mahdollisimman avoimia ja pystyä puhumaan kaikesta. Todella usein pitkään yhdessä olleilla pareilla on edelleen vaikeuksia avoimesti asioista puhumisessa. Muutamia pelisääntöjä, kuten sitä kerrotaanko omista jutuista puolisolle, kannattaa sopia etukäteen, mutta monet säännöt muodostuvat itsestään ajan kuluessa, jos avoin suhde toimii.