Toimiiko kaukosuhde vai onko se ajan haaskausta ,koska et näe rakkaatasi niin usein kuin normaalissa suhteessa.Miten voit tietäää ,että se on uskollinen? ------------------------>
voisitteko vastat tähän galluppiin tähän sivuuni :)
http://jessiga.webs.com/
voisitteko vastat tähän galluppiin tähän sivuuni :)
http://jessiga.webs.com/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykyään se onnistuu ainakin jätkiltä tosi hyvin.
Siis että: puhelimen liittimeen työnnän näin mä siittimen.
Itse olen ollu kaukosuhteessa kohta vuoden.Välimatkaa on 150 km ja matka taittuu parissa tunnissa.
Oma kumppanini ollut täysin rehellinen ja minä myös.Aiomme myös muuttaa yhteen ensi vuonna.
Itse epäilin aluksi mutta sitten siihen vain tottui, jotkut ovat vähän vieläkin epäilleet, mutta turhaan.
Nähdään toisiamme vähintään kahden viikon välein, ja aluksi aika tuntui matelevan erittäin nopeasti mutta nyt sen jo kestää helpomin :)
olin kaukosuhteessa 10kk kosovalaisen miehen kanssa, mutta meille tuli ero, koska en jaksanut enää sitä ikävää kun rakastin häntä liikaa...
kyllä sitä uskoo, että toinen on uskollinen, kun luottaa vain siihen ihmiseen, mitä sanoo ja miten osoittaa rakastavansa.
me näimme toisiamme parin kuukauden välein, koska olen alaikäinen, niin vanhempani eivät tykkää, että käyn siellä kovin usein... mutta enää ei ole sitä ongelmaa, mutta olihan se ihana seurustella hänen kanssaan, rakastan häntä vielä todella paljon ja tulen ajattelemaan häntä aina vain hyvällä... :)
Kyllä kaukosuhde voi toimia, mutta se edellyttää vuorovaikutusta niillä välineillä, jotka on olemassa. Itse asiassa nykyaikana, kun helvetillinen kiire piinaa ihmisiä, kaukosuhteessa voi olla enemmän vuorovaikutusta ja ajatustenvaihtoa kuin jos asuttaisiin yhdessä. Jatkuva ikävä kyllä piinaa - tai eihän se jatkuvaa ole vaan pikemminkin hetkittäistä, ja onhan rakastettu jatkuvasti mielessä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Omakohtaisesti voin todeta, että ainoa ongelma, joka meillä - tai siis minulla - on, on se, ettei vastapuoli tarvitse niin paljoa vuorovaikutusta... tai siis hänellä ei ole sellaista tarvetta kirjoittaa kuin minulla. Siis meidän vuorovaikutustarpeet ovat erilaiset. Siitä mä ehkä vähän kärsin.
Mitä tulee uskollisuuteen, musta on vähän outoa vaatia toista elämään selibaatissa vaikka puoli vuotta. Itse asiassa ajattelen niin, että eläköön siellä kaukana (yli 13 000 km:n päässä) niinkuin elää. Käyköön vaikka vosuttelemassa, mutta kunhan ei anna minulle tuliaisiksi mitään tautia ja pitää seikkailunsa omina tietoinaan. Itse olen ns. uskollinen, kun olen rakkausrajoitteinen seksin osalta. Minulle riittää se, että itse elän niin, että minulla on omatuntoni kanssa rauha. Lopulta voisin sanoa, että uskollisuus on yliarvostettua. Oleellisinta suhteessa on kuitenkin henkinen yhteys ja vuorovaikutus.
sitä henkistä yhteyttä ja vuorovaikutusta, kun aikaa kuluu...ystäväni ja työkaverini mies muutti ulkomaille ja perhe jäi odottamaan Suomeen. Heillä on pitkä suhde takana, mutta nyt, kun aikaa on kulunut jo yli vuosi, huomaan ystäväni kommenteista, että yhteys alkaa pätkiä ja vuorovaikutus taitaa olla pelkkää pakollisten kuvioitten pyörittämistä.
Mies on kaikesta päätellen löytänyt itselleen uuden elämän ja uudet kuviot ulkomailla ja Suomeen jäänyt ystäväni etsii aktiivisesti uutta seuraa. Mies on luvannut palata lasten vuoksi kotiin, mutta voin varmuudella sanoa, että tuhoon tuomittu paluu kuulemani perusteella ja suurta itsepetosta ystäväni puolelta, että kuvittelee kaiken voivan vielä jatkua saman katon alla. Jos mies tulee kotiin fyysisesti, tuleeko henkisesti? Joskus kannattaa miettiä myös sitä, mikä loppujen lopuksi on parhaaksi kaikille osapuolille, kannattaisiko jatkaa omaa arvokasta elämäänsä eteenpäin eikä tuhlata aikaa jonkun illuusion ylläpitämiseen, mitä ei selvästikään enää ole olemassa? Ja samalla antaa mahdollisuus sekä omalle että toisen uudelle elämälle.
Vaikea ystävää neuvoa, kun sisällään tietää varmasti oikean vastauksen, mutta on jäännyt kiinni huonoon oloonsa ja elämäänsä eikä ymmärrä vapauttaa itseään. Näin ulkopuolisena kaikki näyttää niin selvältä, mutta se pointti on, että jokaisen pitää itse tajuta, milloin peli kannattaa viheltää poikki - pelkästään itsensäkin vuoksi.
Oikeastaan on turha kysyä "toimiiko kaukosuhde". Samaa voisi miettiä jokaisen suhteen osalta. Sama tulee tuohon uskollisuusjuttuun. Mistä sen tietää onko mies uskollinen, ihan sama asuukoko se samassa talossa vai tuhannen kilometrin päässä?
Kaukosuhteen "anatomia" on niin erilainen kuin tavallisen suhteen. Ja sehän on yleensä vain väliaikainen tila; ei sitä kestä alkuunkaan, jos ei ole minkäänlaisia suunnitelmia yhteenmuutosta. Miksi olisi yleensäkään ajanhaaskausta olla yhdessä ihmisen kanssa, joka rakastaa? Ei välimatkan takia kannata laittaa poikki. Joskus se oikea asuu kauempana. Pitäisi olla kiitollinen, että yleensäkin olette löytäneet toisenne!
Sitä paitsi tiedän monia, joille erillään olo tekisi vain hyvää. Joutuu vähän seisomaan omilla jaloillaankin...
Olen tuosta samaa mieltä, että kaukosuhteessa voit olla varmempi toisen uskollisuudesta kuin lähisuhteessa. Mielestäni jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen ja itse vielä ovat tunnistaneet sen tunteen niin oli matkaa tai ei, niin ei halua pettää toista osapuolta sillä siinä pettää samalla myös itseään.
Itse olen kaukosuhteessa suomalaisen miehen kanssa joka asuu saksassa. meillä suhde on toiminut todella hyvin. Olen onnellisempi kuin aikaisemmassa avioliitossa ja tunnen että minua huomioidaan edemmän kuin koskaana aiemmin. Edellinen aviomieheni petti minua mennen tullen vaikka asuimme saman katon alla. Tässä miehessä en ole nähnyt enkä myöskään aistinut merkkejä sellaisesta. Enkä kyllä halua antaa sellaisille epäilyksille valtaakaan, sillä silloin ei pysty enää nauttimaan toisen vapaasta tahdosta tulla luoksesi. Tässä suhteessa tietää, että toinen ei tee mitään velvollisuudesta eikä pakosta vaan omasta halusta ja niinhän se pitäisi olla jokaisessa suhteessa. Meillä on velvollisuus vain lapsia kohtaan ei puolisoa. Sillä silloin siitä puuttuu aito ilo. näin minä ajattelen!
itsellä ihan samat kokemukset: 15 vuotta naimisissa ja kaksi lasta mutta miehellä naisia kierroksessa jatkuvasti. Tapaili näitä vain humalapäissään mutta syyksi se ei riitä. Nyt vuoden kaukosuhteessa, jossa molempien on nähtävä hieman enemmän vaivaa suhteen ylläpitoon ja luottaminen on helppoa. Nähdään kerran kuussa ja tapaamisten välillä päivittäiset sähköpostit, tekstiviestit ja puhelut pitävät huolen siitä, että molemmat pääsevät osallisiksi toistensa arkeen. Kerrotaan toisillemme päivän tapahtumista ja tietysti ...ikävästä. Yhdessä se kestetään;-) Tuli muuten taas tekstari: mies tullut äsken jalkapallomatsista(sain tietysti myös puoliaika tuloksen aiemmin)ja lukee työposteja. Tarkoittaa sitä, että kannattaa kohta tarkastaa omani..