Miten lapset oikeasti selviää?

sinä ihan oikein ajattet ensin lapsiasi ja vasta sitten itseäsi. Pojat tarvitsevat teitä molempia, mutta jos yhteiselo ei suju, niin onko vanhemmuus loppu, kun ero tulee? Jos itse haluat muiden suhteiden seassa elää omaa avioelämäänne ja pojille yhteisen kodin turvaaminen on sinulle tärkeää, niin mikä estää? Tuo tuikkaus nössöyteesi, kun hyväksyt muut suhteet, se kertoo jo hiukan, että alat kyrpiintyä tilanteeseen: koet itsesi luuseriksi, ellet tee pesäeroa vaimoosi, vai?
Mitä on vaimo mieltä? Haluaako hän jatkaa sinun kanssasi, haluaa pitää niitä muita suhteitaan, vai haluaako palata uskolliseksi vaimoksi? Oletteko keskustelleet asiasta?

Ihan oikeasti, kyllä perheissä varmasti näitä asioita vatvotaan puoleen jos toiseenkin ja joka kantilta. Et ole ainoa, jolle lapset ja perhe on tärkeitä.

pystyt sinä varmasti tarjoamaan - mutta pystyykö vaimosi tarjoamaan lapsille naisen/äidinmallin...???
Ja pystyttekö asioiden ollessa noin kun ne nyt ovat, tarjoamaan lapsille mallin toimivasta parisuhteesta?
Vaikka sanot, että teillä arki toimii, niin kyllä lapset kiinnitävät huomiota esim vanhempien kommunikointiin ja hellyydenosoituksiin - miten teillä se puoli sujuu? Pystyttekö olemaan "luonnikkaita" ja rakastavia toisillenne vaimosi sivusuhteista huolimatta vai meneekö teeskentelyn puolelle?

olen itse avioero perheen lapsi. vanhempani erosivat kun olin n.10 vuotias ja sisareni joitakin vuosia vanhempi. Tällä hetkellä olen päälle parikymppinen nainen.

Vanhempieni ero otti minulla koville, olin aina ollut jotenkin "isin tyttö ja prinsessa" ja yht'äkkiä isä muuttikin pois. Toki minulla oli jo tuolloin hyvä suhde äitiini ja hän onkin (vielä edelleen) tärkein tukihenkilöni ja tärkein ihminen elämässäni (olen sinkku ja asun toisella puolen maata).

Se tilanne oli varmaan kova siksi, että en tiennyt, millainen suhde isääni jäisi ja kehittyisi sillä olinhan juuri tulossa murrosikään. Tänä päivänä tiedän, että minä ja sisareni olemme isällemme tärkeimmät ihmiset maailmassa ja voimme aina turvata myös häneen.

Lapsi ei varmaan aiana ymmärrä (sinun ovat vielä pieniä) mitä vanhempien ero konkreettisesti merkitsee ja muuttahan se toki asioita, mutta lapset sopeutuvat tilanteeseen yleensä helpommin kuin vanhemmat kuvittelevat. Pidä huoli, että teet lapsille selväksi että tunteesi heitä kohtaan ei koskaan muutu. Ja että vanhempien ero ei ole lapsen syytä. Monesti lapset vaistoavat, että vanhempien välit eivät ole kunnossa vaikkeivat he riitelisikään ja ero tilanne voi olla lapsille henkinen helpotus, kun epämääräinen ilmapiiri kodissa katoaa. Totuttelu se toki vaatii, mutta en usko että lapsillesi jää traumaa, ei minulle ainakaan ole jäänyt ja jälikäteen ajatellen, vanhempien ero oli parempi vaihoehto kuin väkisin meidän lasten takia yhdessä oleminen. Ero selvensi asioita, jolloin vanhemmat pystyivät antamaan meille enemmän aikaa kuin heillä oli yksi ongelma (väljähtänyt parisuhde) vähemmän!

Kyllä lapset selviävät. Mutta se on teistä vanhemmista kiinni miten te sen asian käsittelette ja toimitte lastenne kanssa. Traumat tulevat siitä että te tappelette ja käytätte lapsia pelinappuloina, oli se sitten yhteisessä elämässä tai erossa, ja unohdatte lapset eron jalkoihin.

Itse olen avioeroperheestä. Meille lapsille oli suorastaan helpotus että vanhemmat erosivat. Mutta se riita, torailu ja vanhempien yritykset mustamaalata toinen toistaan tekivät asiasta helvetin. Vaikka vanhempien erosta on jo 17 vuotta, me lapset kasvaneet jo pitkälle aikuisiksi, niin silti nämä kaksi jaksavat vielä vääntää. Molemmat ovat tahoillaan jo uusissa naimisissa mutta silti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... ja loppua ei näy.

siis mä olen nuorena joutunut kokemaan sen että mun vanhemmat oli yhdessä
meidän siskon ja mun takia ja yhtä helvettiä ei ikinä
siks mä erosin just kesällä 20v liitosta ja lapset kärsii aina on se syy mikä vaan
sille ei voi mitään mutta ne myös selviää jos heistä ei tapella eikä muutenkaan
tehdä ns.tapaamisoikeuskia meillä ei ole ja mun lapset on vielä hämillään mutta
mä asun kilsan päässä ja ne tulee mun luo kun haluu ja ilta vuorot on sellaisia jolloin
he tulevat kun on ns.pakko
mutta älä tappele lapsista siittä ne kärsii
äläkä hauku kotonas mun tapauksessa mä en hauku heidän isäänsä enkä utele hänestä
eli en puhu mitään
se on parasta lapsille jos mä utelen ja haukun heidän isää lapset ei käy mun luona se on selvä
mutta ei lasten takia olla yhdessä vaan toisen ihmisen rakkauden takia muista

Kyllä lapset erosta selviävät mutta se vaatii aikuisilta todella paljon. Ehkä eniten siltä joka jää lasten kanssa asumaan sitä "tylsää ja typerää" arkea mutta paljon myös siltä josta tulee etävanhempi. Isyys ja äitiys ei katoa vaikka parisuhde päättyy. Varmaan meistä jokainen haluaa että lapset näkisivät omassa kodissa sen miten kaksi aikuista voi rakastaa toisiaan ja selviytyä siitä tylsästä arjesta ja kaikista ongelmista yhdessä. Mutta jos tätä ei lapsille pysty näyttämään niin miksi näytellä. Silloin on parempi erota ja toimia vanhempina kumpikin omalla tavallaan, unohtamatta lasten parasta. Kun lapsia on hankkinut niin he ovat kyllä aina elämässä etusijalla.

Koska kyseessä on juuri sinun lapset, huomioon ottaen lasten ikä, kannattaa kysellä heiltä itseltään mitä ja miten tulisi toimia. Ei lapset tyhmiä ole.

Kukaan muu ei sitä tiedä kuin se ketä se koskettaa. Vaikka sinä olisit valmis jatkamaan tarvitaan siihen aina kaksi, joten onko vaimo valmis jatkamaan. Jos ei, on ainut mitä voit tehdä, koittaa pienentää vahinkoa.

Vaikka kuinka haluaisit ei toista voi valitettavasti pakottaa jatkamaan avioliittoa.

Aina vanhempien ero vaikuttaa lapseen, se kuinka traumaattista se on on yksilökohtaista. Koitahan keskustella lasten kanssa rehellisesti. Kamalinta lapsille varmaan on jos tilanne tulee täysin yllättäin. Tieto ja muutto samana päivänä.

Suosittelen keskustelua avoimesti puolison kanssa ja mahdollisesti parisuhdeterapiaa. Ero häämöittää mutta silloin on vielä ehkä toivoa, mutta paljon työtä ja molemminpuolista yrittämistä se vaatii ettei siihen ajauduta.

Hienoa että edes sinä ajattelet myös lapsia, kaikista siihen vain ei ole. Osa jatkaa vain lasten takia toiset vaativat siihen hieman muutakin, kuten toimivan parisuhteen. Minun mielestä kannattaa yrittää lasten takia, varsinkin kuin päihteet ja väkivalta ei ole mukana kuvioissa, mutta realisimia on ettei se pelkkä yksipuolinen halu siihen riitä.

Parhaitenhan sinä vaimosi tunnet, koitahan yrittää korjata se parisuhde.