Olen kysynyt itseltäni nyt kk ajan pari kertaa päivässä ja joka ikinen päivä: Mitä pahaa minä olen tehnyt, jotta Jumala minua rankaisee?
Rakastuin 19v minua 8v vanhempaan mieheen. Mentiin 6kk jälkeen naimisiin, kaikki oli ihanaa. Itsetunto oli tosi hyvä.
Sitten elämä alkoi muuttua, mieheni masentui kun oli työttömänä, tajuamattani karsi minulta kaikki kaverit, en välittänyt siitä, ajattelin että onhan minulla mieheni. Samaan aikaan masentunut mieheni alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa kavereidensa kanssa, minä masennuin. Pääsin psykologille, ja aloitin lääkityksen, selvisin siitä. Mieheni olokin kohentui, hän sai töitä.
Ostimme hienon auton, vaikka lainaa oli entuudestaan paljon. Ajattelin että se piristäisi miestäni ja auttaisi häntä jaksamaan töissä, kun hän saisi haluamansa auton. Lupasi sitten auttaa minua maksamaan muita lainoja pois.
Ei, sitten alkoi ostelemaan uuteen autoon kaikenlaisia kalliita osia. Yhtä-äkkiä hänellä olikin velkaa niin paljon, ettei meinannut niistä selvitä. Hän sairastui uudelleen, maanis-depressiiviseksi, itse olen sitä mieltä ettei hän parantunut kunnolla ensimmäisestä masennuksesta, ja tila siis paheni. Mieheni alkoi valehdella minulle, varastaa minulta, sai kamalia raivokohtauksia, pitkään tein parhaani jotta hän paranisi, vein hänet lääkäriin, muistutin joka päivä lääkkeen otosta. Ei, mieheni ei parantunut, oli hyviä päiviä, mutta ehdottomasti enemmän niitä huonoja. Sitten muutimme erillemme. Edelleen kokeilimme, ei, mikään ei muuttunut, hain avioeroa. Siitä on nyt pari kk. Alkuun olin tosi pirteä, nyt olen tajunnut kuinka yksin olen, kuinka mieheni tuhosi itsetuntoni, kuinka olen kurkkua myöten veloissa.
Minä vain haluaisin tietää, mitä minä tein väärin, miksi minä en voinut saada onnea? Vaikka kaiken tein mieheni eteen että hän olisi onnellinen. Mikä minussa on vialla, miksi minua rangaistaan?
En todellakaan jaksa enää, ei varmasti mene kauaa kun nappaan lääkkeitä yliannostuksen... :(
Rakastuin 19v minua 8v vanhempaan mieheen. Mentiin 6kk jälkeen naimisiin, kaikki oli ihanaa. Itsetunto oli tosi hyvä.
Sitten elämä alkoi muuttua, mieheni masentui kun oli työttömänä, tajuamattani karsi minulta kaikki kaverit, en välittänyt siitä, ajattelin että onhan minulla mieheni. Samaan aikaan masentunut mieheni alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa kavereidensa kanssa, minä masennuin. Pääsin psykologille, ja aloitin lääkityksen, selvisin siitä. Mieheni olokin kohentui, hän sai töitä.
Ostimme hienon auton, vaikka lainaa oli entuudestaan paljon. Ajattelin että se piristäisi miestäni ja auttaisi häntä jaksamaan töissä, kun hän saisi haluamansa auton. Lupasi sitten auttaa minua maksamaan muita lainoja pois.
Ei, sitten alkoi ostelemaan uuteen autoon kaikenlaisia kalliita osia. Yhtä-äkkiä hänellä olikin velkaa niin paljon, ettei meinannut niistä selvitä. Hän sairastui uudelleen, maanis-depressiiviseksi, itse olen sitä mieltä ettei hän parantunut kunnolla ensimmäisestä masennuksesta, ja tila siis paheni. Mieheni alkoi valehdella minulle, varastaa minulta, sai kamalia raivokohtauksia, pitkään tein parhaani jotta hän paranisi, vein hänet lääkäriin, muistutin joka päivä lääkkeen otosta. Ei, mieheni ei parantunut, oli hyviä päiviä, mutta ehdottomasti enemmän niitä huonoja. Sitten muutimme erillemme. Edelleen kokeilimme, ei, mikään ei muuttunut, hain avioeroa. Siitä on nyt pari kk. Alkuun olin tosi pirteä, nyt olen tajunnut kuinka yksin olen, kuinka mieheni tuhosi itsetuntoni, kuinka olen kurkkua myöten veloissa.
Minä vain haluaisin tietää, mitä minä tein väärin, miksi minä en voinut saada onnea? Vaikka kaiken tein mieheni eteen että hän olisi onnellinen. Mikä minussa on vialla, miksi minua rangaistaan?
En todellakaan jaksa enää, ei varmasti mene kauaa kun nappaan lääkkeitä yliannostuksen... :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sua kukaan rankaise, mielialahäiriöinen vain vie mehut kumppaniltaan. Et sinä ole ihmeidentekijä. Itse erosin ongelmasuhteesta naisen kanssa, ja olo tuntuu päivä päivältä terveemmältä. Keskity arjen hoitoon alkuun, järjestele raha-asiasi kuntoon. Ota asiat käsille silloin kun niitä jaksaa ja yhden kerrallaan. Ja hae apua. Toivotan sinulle voimia!
että ei pidä mennä naimisiin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen! 6 kk on aivan liian lyhyt aika, eikä siinä ajassa voi millään oppia tuntemaan toista. Miehesi pystyi skarppaamaan tuon ajan, näyttäen sinulle vain hyvät puolet itsestään, mutta väsyi näyttelemiseen ja antoi todellisten luonteen piirteidensä tulla esille. Miehesi on henkisesti sairas, et sinä voi häntä auttaa etkä pelastaa, et ole syyllinen hänen ongelmiinsa!
Neuvoni on se, että juokse karkuun, kun vielä voit! Tulet löytämään kunnollisen ja henkisesti tasapainoisen miehen, olethan vielä nuorikin!
Jos olet johonkin syyllinen, niin liian nopeaan naimisiin menoon ja naiviuteen rakkauden suhteen, mutta kukapa meistä ei virheitä tekisi. Olit todella nuori, kun naimisiin menit, eikä sinulla mitenkään voinut olla kokemusta ja harkintakykyä miehesi kaltaista ihmistä kohtaan!
Ei Jumala sinua rankaise, enkä minä sinua syyllistä. Se on vain elämää ja jotkut joutuvat maksamaan kovat lulukausimaksut elämän koulussa, mutta sinä selviät surustasi ja löydät ihan oikean onnen vielä, mutta et nykyisen miehesi kanssa!!!
Älä viitsi. Eikö kukaan ole sinua lohduttanut ja sanonut, että ajan myötä helpottaa. Se nimittäin tosiaan tekee niin. Sillä välin keskity hengittämään vaikka. Aika parantaa haavat. Voihan hyvin!
et ollut syyllinen mihinkään. Teit parhaasi ja olit oikea enkeli. Et kuitenkaan voi tehdä mitään jos ongelma on toisessa osapuolessa. Ongelma oli miehessäsi: Ei masennus ym. mielenterveysongelmat oikeuta kumppanin huonoon kohteluun. Ne ovat vain tekosyy. Itsellä ollut takana samanlainen suhde. Kaikkeni tein ja sitä ei arvostettu. Päinvastoin, tuntui että yhä huonompaa kohtelua sai osakseen. Ehkä mies sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä. Ole onnellinen, että pääsit eroon. Hanki tietoa aiheesta esim. Narsistien uhrien tuki ry, kirja Naamiona terve mieli.