Valehtelu

minä ainakin odotan rehellisyyttä kaikissa ihmissuhteissa, kun itsekin olen rehellinen.
Vastakysymys: onko asioiden kertomatta jättäminen valehtelemista?

Riipuen siitä, mitä tällä rehellisyydellä ajetaan. Sitä, että toisen täytyy paljastaa itsestään ja ajatuksistaan kaiken, vai sitä että hän on rehellinen parisuhteellemme. Uskon jälkimmäiseen enemmän. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja omaan, mikä ei tietenkään tarkoita valehtelua, muttei myös kaiken kailottamista ääneen.

itse olen joutunut miettimään ihan samaa.
Heti suhteeni alussa sanoin etten halua että minulle valehdellaan vaan asiat tulee kertoa
rehellisesti vaikka ne olis vaikeitakin. Itsekin toimin samalla tavalla.
Nyt kuitenkin olen pari kertaa saanut selville että mies on valehdellut mulle, siis valehdellut vastaamalla suoraan kysymykseen valheella. Koska olin ennen tätä suhdetta vuosia suhteessa jossa minua ns. kustiin silmään, koen tuon valehtelun varsin vakavana juttuna, ja nyt automaattisesti mietin vähän väliä että oliko tuohin valhetta.

Kyllä.
Kaikkea, vaikka mihin se satanen oikeasti upposi, ei tarvitse tilittää. Mutta jos jotain kysyy ja vastaus on valhe, se on väärin. Loukkaavaa ja vie luottamusta. Itse olen ollut todella huonoissa suhteissa, missä valheita keksitään lisää vaikka on jo jääty kiinni ja sitten paetaan paikalta kun itse selvitetty totuus kerrotaan.

Joskus totuus voi olla loukkaavaa. Totuuden pimittäminen on sitä moninkerroin ja yleensä soppa vain kasvaa pitempään kiehuessaan.

Jos suhteessa tottuu siihen, että kumppani saattaa puhua puuta heinää, asioista, joilla on oikeastikkin merkitystä voi olla hieman vaikea luottaa. Ja jos ei luota täysin, voi siitä elämästä epäilysten varjossa ja epäiltynä olevana tulla aikamoista helvettiä. Onneksi ainakin vierestä katsottuna on nähnyt hyviä suhteita, missä kumppanit arvostaa ja kunnioittaa toisiaan niin paljon ettei petä. Ja toiminta on avointa ja ei ole tarvetta livautella mitään valheita. "mä haluan nyt mennä duunin jälkeen kaljalle ja tuun sit kun oon käyny, pääsetkö ite sinne kauppaan" on parempi kun se jälkeen päin "sori, meni ylitöiks ja auton rengas puhkes ja sit Pertin muksu oli siinä tien vieres ja heitin sen himaan".

Ei sellaista ole olemassakaan, kuin täydellinen rehellisyys. Mutta minusta pääasia on, ettei suhde perustu mihinkään suureen valheeseen.

Mistähän meillä on viimeksi valehdeltu?

Annoin miehelleni satasen setelin meidän yhteisestä talouskassasta, että tämä ostaisi sillä meidän puolesta veljelleen synttärilahjan. Mies sitten tuhlasikin sen itse ja sanoi minulle, ettei velipoika halunnut ottaa niin suurta lahjaa vastaan. Törmäsin sattumalta tähän veljeen ja mainitsin asiasta, tämä ei tiennyt yhtään mistään satasesta tai lahjasta, mutta kiitti silti hämillään lämpimästä ajatuksesta...

Minä taas olen nyt viikon lomalla ja heittäydyn leppoisasti salaa pariksi iltapäiväksi kaappijuopoksi :-) Mies ei oikein pitäisi ajatuksesta, että nautiskelen jotain valkkaria keskellä iltapäivää, mutta minusta se on lomalla välillä ihan ok.

No, minä en nostanut meteliä siitä satasesta, ennemminkin nauratti. Ei mieskään nostaisi haloota minun valkoviinilounaastani. Mutta kumpikin on tahollaan päättänyt, ettei toisen tarvitse jostain syystä näistä asioista tietää.

Jos luet huomaat ilman valehtelua ja petosta parisuhde ei voi onnistua. Joten valhetelu, petos on edellytys parisuhteelle, rehellisyys pilaa kaiken.

Jos vituttaa toisen ulkonäkö, lihominen, käytös ym pitää asiasta pitää turpa kiinni ja valehdella sujuvasti ettei se merkitse mitään. Ota kaunis tyttökaveri ja herää pirttihirmun vierestä muutaman vuoden jälkeen.

Eivät naiset halua kuulla totuutta vaan valheita. Kun vaimo kysyy "näytänko lihavalta tässä koltussa" , olemalla rehellinen kaivaa verta nenästä.

Totuus on vuosimalli näkyy kaiken sen pakkelin alta eikä ruostetta tai kolhuja peittoon saa sitten millään.

Jote kyllä valehtelu kuuluu parisuhteeseen, pahimillaan sitä oppii valehtelemaan jopa itselle. Kyllä kyllä se pelastusrengas vyötäröllä kiihoittaa kummasti, jus joo, Siks niitä näkyykin jallussa niin helvetisti....

En odota. Jos kysyn kolme viikkoa synnytyksen jälkeen olenko yhtä viehättävä mieheni silmissä kuin tavatessamme, hänen ei tarvitse vastata rehellisesti - hänen tulee vastata niin, että se vastaus kertoo hänen rakastavan minua ja välittävän minusta juuri nyt ja juuri tällaisena :)

Mutta odotan kyllä että hän kertoo minulle suoraan jos esimerkiksi kaverin vaimo on flirttaillut tai jos takapuoleni todella näyttää paremmalta niissä edellisissä farkuissa tai jos synttärilahja ei ollutkaan mieluisin mahdollinen. Hankala keksiä tähän järkeviä esimerkkejä koska en ole tietoinen yhdestäkään tilanteesta jossa mieheni olisi minulle valehdellut tai jättänyt kertomatta asioita joita minun mielestäni sopisi tietää.

Kyllä valehtelu kuuluu parisuhteeseen. Jos kysyn mieheltäni aamulla tukka pystyssä ja meikkaamattomana, enkö olekin viehättävä, en tosiaankaan halua kuulla totuutta :)
No siis, oikeasti, sen verran saa valehdella, että ei tahallaan pahoita toisen mieltä, pikkujutuissa kuten em. esimerkki. Mutta isoissa asioissa ei saa, ei raha- eikä sydämen asioissa eikä terveydestä. Ei täydellisen rehellistä parisuhdetta ole olemassakaan, sanon kahden avioliiton ja yhden avoliiton kokemuksella.

Tuttavapariskunta oli mökkilomalla, aamulla vaimo heräsi silmät umpeen muurautuneina verenhimoisten hyttysten jäljiltä. Hän alkoi kauhuissaan herätellä miestään, että "apua onko mun naamassa jotain vikaa, miltä mä näytän!?" Mies murahti puoliunessa kylkeään kääntäen, että "sä oot maailman kaunein muru".

Nauroimme itsemme kipeiksi, sillä tuo oli oikea sisäsiistiksi koulitun miehen valio-vastaus :-D
Ei muuta kuin lisää näitä, jos kerran valehdella pitää!

Myös itseltäni.

Jos ei kestä rehellistä vastausta, on syytä olla kysymättä...

En toki halua kuulla rupsahtaneeni, tai että naapuriin on muuttanut hehkeä povinen kaunotar, vaikka se olisi kuinka totta.

Haluan että mieheni edelleen osaa arvioida mitä kannattaa sanoa, ja mitä haluan kuulla. En halua tulla turhaan loukatuksi, silloinhan mieheni ei minusta enää välitä. Mutta niin kauan kun hän vuokseni haluaa valhedella, hän minua rakastaa.