Terve,
Olen noin puoli vuotta sitten muuttanut uuteen asuntoon.
Vanhasta asunnosta muuton syitä oli muutamia, mutta
yksi suurin syy oli vanhempieni tarve pilata elämäni.
Yritän selittää lyhyesti tarvittavalla tiedolla.
Laitoin välit poikki molempiin vanhempiini.
Isään noin 7 vuotta sitten, äitiin noin 2 vuotta sitten.
Kumpikaan ei hyväksynyt tätä päätöstäni, vaan
alkoivat häiritä elämääni.
Nyt siis kyseessä ei ole huolestuneet vanhemmat, vaan
pahaa tahtovat ihmiset.
Mahdollisille väitteille, että joku teistä tuntee
elämäni paremmin kuin minä annan esimerkit molemmille
vanhemmille. Vain kuitenkin pari ajan säästämiseksi.
Isäni ajoi minut pois kotoa kun olin 14 vuotias, ja hänen
syynään oli tekaistu huumeiden käyttöni, jota
hän levitti sukulaisteni joukkoon. En ole enää heidänkään
kanssa väleissä, "narkkariuteni" takia. Isälläni on arvostettu
ammatti.
Äitini oli aina outo, hän valehteli muuten vaan. Hänellä oli
taipumusta masennukseen, ja koko lapsuuteni ja nuoruuteni
pidin hänestä huolta, ettei hän toteuttaisi jatkuvaa itsemurhalla
vihjailuansa. Lopulta kun oma elämäni oli aivan sekaisin,
päätin etten enää uhraisi aikaani hänelle, vaan halusin aloittaa
jo oman elämäni noin parikymppisenä. Tästä hän ei pitänyt.
En ollut hankkinut minkään näköistä koulutusta.
Molemmat vanhempani jatkoivat itsensä pakottamista elämääni.
Niin paljon että lopulta pyörryin ja aloin saamaan paniikkihäiriöitä,
enkä enää kyennyt puolustamaan itseäni. Menetin työpaikkani,
koska isäni alkoi käymään työaikanani asiakaspalvelu ammatissani,
joten en voinut paeta mihinkään. Hän nautti tästä, hän ei
halunnut minun alkavan pärjätä.
Kuitenkin...
Nyt olen asunut yksin aikani, olen yrittänyt käynnistää elämääni,
olen salannut osoitteeni lähes tulkoon kaikilta, moni
ei tiedä puhelinnumeroani, joka on kaikki rasittanut
elämääni. Jos joku kysyy missä asun, sanon aina viereisen
kaupungin osan armuuden vuoksi, jonka voin sitten selittää
"tyhmyydelläni" jos ystävä joskus tuleekin käymään.
Sain muutama viikko sitten postikortin. Isältäni. Osoite oli
kirjoitettu täysin oikein, vielä postinumerokin, joka yleensä
kaikissa valtionkin virastoissa on väärin jostain syystä.
Heitin kirjeen lukematta kaappiini enkä aio sitä lukea.
Kuitenkin viime yönä tuli aivan selvä painajainen asiasta,
kun vuokraemäntäni tuli käymään, ja yhtäkkiä hän alkoi muistuttaa
äitiäni, ja hänelle tuli sama typerä hymy naamallensa kuin
mitä äidilläni oli kun hän sai nautintoa minun kiduttamisestani
ja ahdistamisestani.
Olen nähnyt painajaisia postikortista asti. Tämä on siis isäni tapa
osoittaa, että hän tietää missä asun, ja että hän voi tulla
käymään koska tahansa. Hän harrasti tämän laista häiriköintiä
vanhassa asunnossani.
Olen nyt aloittanut koulun, ja nautin siitä, että minulla on jotain tekemistä.
Ensimmäistä kertaa ikinä ajattelen tulevaisuutta, ilman täyttä pelkoa
varmasta tuhosta. Toivon jotain, ja uskon että voisin pärjätä. Ja kaiken tämän
sain kun pääsin eroon vanhemmistani..
Nyt kuitenkin.. En jaksa elää näin. Olen keskustellut poliisien kanssa asiasta, ja
poliisit ovat soittaneet isälleni, ja vaatineet häntä lopettamaan, mutta
ilman tulosta. Koska aina kun olen soittanut poliisit isäni takia meille,
hän on äkkiä lähtenyt pois, eikä todisteita ole ollut henkeni uhmaamisesta.
Mitä minä voin tehdä? Minulla ei ole ystäviä, koska lapsuuteni vietin neljän
seinän sisässä, ensin pitäessäni huolta äidistäni, ja sitten isäni kontrollin
halun takia. Minulla ei ole henkistä vahvuutta, stressaannun jo kaupan
tiskillä ilman mitään syytä. Olen täysin tuhottu..
Miten ihmeessä pärjään tällaista vastaan? Olen anellut, mutta se vain innostaa heitä
satuttamaan lisää. Olen pyytänyt apua, muttei heitä voi pysäyttää.
EN aio syyllistyä rikokseen ajaessani heitä pois, koska sitä he
haluavat, että voisivat vihdoin todistaa maailmalle kuinka minä olen paha
ja he ovat aina tehneet hyvää ja niin edespäin.
Olen täysin neuvoton. Aion muuttaa jälleen, muttei tämä voi jatkua ikuisesti näin.
Olen noin puoli vuotta sitten muuttanut uuteen asuntoon.
Vanhasta asunnosta muuton syitä oli muutamia, mutta
yksi suurin syy oli vanhempieni tarve pilata elämäni.
Yritän selittää lyhyesti tarvittavalla tiedolla.
Laitoin välit poikki molempiin vanhempiini.
Isään noin 7 vuotta sitten, äitiin noin 2 vuotta sitten.
Kumpikaan ei hyväksynyt tätä päätöstäni, vaan
alkoivat häiritä elämääni.
Nyt siis kyseessä ei ole huolestuneet vanhemmat, vaan
pahaa tahtovat ihmiset.
Mahdollisille väitteille, että joku teistä tuntee
elämäni paremmin kuin minä annan esimerkit molemmille
vanhemmille. Vain kuitenkin pari ajan säästämiseksi.
Isäni ajoi minut pois kotoa kun olin 14 vuotias, ja hänen
syynään oli tekaistu huumeiden käyttöni, jota
hän levitti sukulaisteni joukkoon. En ole enää heidänkään
kanssa väleissä, "narkkariuteni" takia. Isälläni on arvostettu
ammatti.
Äitini oli aina outo, hän valehteli muuten vaan. Hänellä oli
taipumusta masennukseen, ja koko lapsuuteni ja nuoruuteni
pidin hänestä huolta, ettei hän toteuttaisi jatkuvaa itsemurhalla
vihjailuansa. Lopulta kun oma elämäni oli aivan sekaisin,
päätin etten enää uhraisi aikaani hänelle, vaan halusin aloittaa
jo oman elämäni noin parikymppisenä. Tästä hän ei pitänyt.
En ollut hankkinut minkään näköistä koulutusta.
Molemmat vanhempani jatkoivat itsensä pakottamista elämääni.
Niin paljon että lopulta pyörryin ja aloin saamaan paniikkihäiriöitä,
enkä enää kyennyt puolustamaan itseäni. Menetin työpaikkani,
koska isäni alkoi käymään työaikanani asiakaspalvelu ammatissani,
joten en voinut paeta mihinkään. Hän nautti tästä, hän ei
halunnut minun alkavan pärjätä.
Kuitenkin...
Nyt olen asunut yksin aikani, olen yrittänyt käynnistää elämääni,
olen salannut osoitteeni lähes tulkoon kaikilta, moni
ei tiedä puhelinnumeroani, joka on kaikki rasittanut
elämääni. Jos joku kysyy missä asun, sanon aina viereisen
kaupungin osan armuuden vuoksi, jonka voin sitten selittää
"tyhmyydelläni" jos ystävä joskus tuleekin käymään.
Sain muutama viikko sitten postikortin. Isältäni. Osoite oli
kirjoitettu täysin oikein, vielä postinumerokin, joka yleensä
kaikissa valtionkin virastoissa on väärin jostain syystä.
Heitin kirjeen lukematta kaappiini enkä aio sitä lukea.
Kuitenkin viime yönä tuli aivan selvä painajainen asiasta,
kun vuokraemäntäni tuli käymään, ja yhtäkkiä hän alkoi muistuttaa
äitiäni, ja hänelle tuli sama typerä hymy naamallensa kuin
mitä äidilläni oli kun hän sai nautintoa minun kiduttamisestani
ja ahdistamisestani.
Olen nähnyt painajaisia postikortista asti. Tämä on siis isäni tapa
osoittaa, että hän tietää missä asun, ja että hän voi tulla
käymään koska tahansa. Hän harrasti tämän laista häiriköintiä
vanhassa asunnossani.
Olen nyt aloittanut koulun, ja nautin siitä, että minulla on jotain tekemistä.
Ensimmäistä kertaa ikinä ajattelen tulevaisuutta, ilman täyttä pelkoa
varmasta tuhosta. Toivon jotain, ja uskon että voisin pärjätä. Ja kaiken tämän
sain kun pääsin eroon vanhemmistani..
Nyt kuitenkin.. En jaksa elää näin. Olen keskustellut poliisien kanssa asiasta, ja
poliisit ovat soittaneet isälleni, ja vaatineet häntä lopettamaan, mutta
ilman tulosta. Koska aina kun olen soittanut poliisit isäni takia meille,
hän on äkkiä lähtenyt pois, eikä todisteita ole ollut henkeni uhmaamisesta.
Mitä minä voin tehdä? Minulla ei ole ystäviä, koska lapsuuteni vietin neljän
seinän sisässä, ensin pitäessäni huolta äidistäni, ja sitten isäni kontrollin
halun takia. Minulla ei ole henkistä vahvuutta, stressaannun jo kaupan
tiskillä ilman mitään syytä. Olen täysin tuhottu..
Miten ihmeessä pärjään tällaista vastaan? Olen anellut, mutta se vain innostaa heitä
satuttamaan lisää. Olen pyytänyt apua, muttei heitä voi pysäyttää.
EN aio syyllistyä rikokseen ajaessani heitä pois, koska sitä he
haluavat, että voisivat vihdoin todistaa maailmalle kuinka minä olen paha
ja he ovat aina tehneet hyvää ja niin edespäin.
Olen täysin neuvoton. Aion muuttaa jälleen, muttei tämä voi jatkua ikuisesti näin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toiselle puolelle maata, eivät varmaan sinne saakka viitsi vaivautua sinua kiusaamaan. Taitaa olla niin että elät liian lähellä ja siksi sinut on niin helppoa pelästyttää sellaisen joka sinut tuntee hyvin.
Nimenvaihtokin on mahdollista tässä maassa jos oikein vaikeaa on elämä sen nimisenä mitä nyt on.
Nimen vaihto on ollut mielessä jo kauan.
En ole enää osa sukua, ja isäni yrittää nyt
jotenkin tehdä minua perinnöttömäksi.
Tiedän sen olevan mahdotonta, mutta tämä
on yksi hänen tapansa keksiä haittaa.
Hän myös luulee, että minua kiinnostaa raha
yhtä paljon kuin häntä..
Äitini asuu jo ulkomailla, ja isäni muutti eri
kaupunkiin noin vuosi sitten, mutta se ei ole estänyt heitä
keksimästä keinoja, kuten postikorttien lähettelyä,
sun muuta.
Ja nykyään ongelmani on enemmänkin häiriköinnin
sattuman varaisuus, etten saa olla hetkeäkään varomatta,
koska sitä ei koskaan tiedä milloin he löytävät tiensä
luokseni ja aloittavat jälleen, vaikka pakoon hetkeksi
pääsisinkin.
Yksi asia nimen vaihdossa on jäänyt mietityttämään;
Miksikä sitä nimensä oikein vaihtaisi?
Katselin nimen vaihdon sääntöjä, ja siellä
ehdotettiin jonkin lähisukulaisen sukunimeä, mutta
minulla ei sellaisiä ole yhtäkään..
Mutta nimen vaihdon yritän toteuttaa, mutta minun
täytyy muuttaa saman aikaisesti, ettei nimen vaihdos
olisi turhaa.
Ja kiitos vastauksesta.
avaamattomana lähettäjälleen ja jos ei riitä muuta osoitetta ja nimeä , kyllähän nyt jotenkin on pakko eroon päästä . Tai pistä suoraan avaamattomana roskikseen, ja lakkaa välittämästä.
Et sitten ole ajatellut lähestymiskieltoa hakea? Sen jos rikkoo, saa sitten vastata tekosistaan. Ilman sitä ei poliisikaan mitään voi.
Kuinka kauas ajattelit paeta? Mikä etäisyys olisi riittävä? Tuskin mikään. Isäsi kaltaiselle miehelle ei tuota mitään vaikeuksia seurata sinua vaikka Utsjoen korpeen. Nimenmuutoskaan tuskin auttaa. Ainoa, mikä auttaa, on laittaa kova kovaa vastaan. Ellet tee sitä, isäsi nujertaa sinut lopulta kokonaan, ja eläkkeelle jäätyään hänellä on rutkasti aikaa. Et varmasti halua sitä.
Kovat piippuun nyt, sinä pystyt siihen. Panikoinnistakin huolimatta, yritä ajatella rauhallisesti etukäteen, mitä sanot tai teet, jos isäsi ilmestyy yllättäen eteesi. Tsemppiä!!
Tekee nyt jo ihan mukavaa saada tämä kaikki
pään ulkopuolelle. Helpompi käsitellä asiaa.
Hain joskus lähestymiskieltoa, mutta olin
aika nuori. Kun poliisi kysyi onko
isäni uhmannut henkeäni,
vastasin, ettei hän ikinä tee mitään
kriminoivaa, ei väkivaltaa joka jättää
fyysisiä jälkiä, eikä sanoja, joita voisin ehkä
nauhoittaa. Vaikka kahden kesken hän näyttää
joskus todellisen minänsä. Se asia jäi siihen.
Olen nyt jo paennut, olen vaihtanut numeroni
yli viisi kertaa, lähemmäs varmasti kymmentä..
Muuttoja, salailua..
Ja olisin valmis lopettamaan tämän, mutten
oikein tiedä miten, koska nyt hänen asuessaan
kauempana, ja kun hyökkäykset ovat vähenneet sen
ohella, minulla ei ole paljoakaan konkreettista josta
tällä hetkellä saada häntä aisaan. Tämä odottaminen vain
käy hermoille. Se rasittaa joskus todella paljon.
Nyt kun pakenin hetkeksi sain elämääni kuntoon,
mutta nyt on varmaan käynnissä koettelun
aika, jota en usko kestäväni.. Nykyään stressaan
koko ajan, kaupan kassasta kotoa ulos menemiseen,
enkä enää pelkää niinkään törmääväni
vanhempiini, kuin pelkään aivan syyttä.
Ja voin rehellisesti sanoa, että janoan kostoa
kaikesta. Enemmän kuin mitään. En tiedä.
Ehkä nyt näin asiaa mietittyäni ja sinun kanssasi
keskustellessa tajuan, että ehkä se on suurin ongelmani.
Että nyt kun hän vanhenee eikä ole enää
kykeneväinen tekemään pahaa, joutuisin antamaan
hänen elää elämänsä rauhassa loppuun,
nyt kun hän alkaa olemaan yhtä avuton
kuin mitä minä olin lapsena ja nuorempana.
Ja kuinka armoton hän oli minua kohtaan,
vaikka anelin häntä lopettamaan.
En ikinä tehnyt hänelle mitään takaisin,
kosken uskonut sen olevan oikein. En ikinä
tapellut vastaan.. Ja nyt mieleni tekee
sitä enemmän kuin mitään.
En halua elämäni pyörivän tämän asian ympärillä enää.
Se on jo vienyt minulta lähes kaiken. Mielenterveydestä ihmissuhteisiin.
Hän on ollut niin armoton.. Hän lahjoi entistä tyttöystävääni rahalla jättämään minut.
Tämä nainen on myös lapseni äiti. Ja kun hän lopulta jätti minut hän soitti minulle
vihaisia puheluita isästäni, koska mitään rahaa ei kuulunutkaan. Isäni on uhkaillut,
että pojastani tulee hänen uusi poikansa, minun tilalleni.
Ja kaikki ne sukulaiset jotka ovat minua pilkanneet, haukkuneet,
ja hylänneet.. En enää halua heitä sukulaisikseni.
Kuinka naurettavan käsittämättömältä tämä kaikki tuntuu kirjoittaakaan nyt vuosia myöhemmin..
Olen tänään miettinyt kovasti miksikä vaihtaisin nimeni.
En ole keksinyt mitään. Sukunimeni on ulkomaalainen,
joten ehkä sen perusteella voisin valita toisen,
sukuni syntyperäisen sukunimen.
Vaikkakin sukuni on ollut suomalainen jo satoja vuosia..
En tiedä. Onko mitään kokemuksia sukunimen vaihdosta johonkin
muuhun kuin läheiseen sukuun? En löytänyt kyseisestä asiasta mitään
internetistä. Ja jos ikäni on jäänyt sanomatta, olen 23 vuotias.
Tuosta sukunimi asiasta en osaa sanoa, mutta minulle tuli mieleen kun luin tekstejäsi että vanhempasi ja etenkin isäsi saattaa olla narsisti tai vastaava.
Täältä vois ehkä löytyä jotain yleistä apua tai ainakin tietoa aiheesta.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=233&valikko=5
Nimimerkille Pärjäilyjä...
Olen kanssasi samaa mieltä, jonkin tason narsisti voi olla kyseessä. Sekä kontrolli friikki muutenkin. Näitä tapauksia on varmasti enemmänkin, ettet ole varmasti yksin asiasi kanssa. Näistä vaan puhutaan äärettömän vähän -liian vähän.
Nimen vaihtamisesta voisi olla hyötyä, sekä maistraatista turvakiellon hakeminen saattaisi auttaa osoitetietojen urkinnan (ellei ole poliisissa kontaktia, mutta tästäkin jää tieto logeihin, mistä tämä tietojen urkkija periaatteessa saadaan jälkikäteen kiinni). Luulisi tapauksessasi turvakiellon saaminen olevan helppoa.
Olen myös samaa mieltä tässä kova-kovaa vasten, narsistin kanssa ei kannalta alkaa neuvottelemaan. Kuten jo ohjeeksi on annettu, mietit etukäteen sanasi ja tekosi, pysyt rauhallisena ja jämäkkänä. Neuvottelu on turhaa narsistisen ihmisen kanssa.
Voisit myös hakea lähestymiskieltoa, yksitysisyyden rajan rikkominen on sinun asiasi ja sinä määrittelet sen rajan, ei se kuka rajan rikkoo.
Tsemppiä ja jaksamista.
Seuraavan kerran kun muutat niin laita maisraattiin osoite saliseksi ja sitä ei sieltä saa kukaan ilman sinun lupaa ja puhelinumero salaiseksi ja niin esdelleen.
jod haluat koston niin hanki jotain huumaavia lääkkeitä tai vastaavaa ja piilota isäsi asuntoon ja nimetön ilmianto poliisille niin on isälläsi vitsit vähissä. Yksi tapa on laitta autoon. Ei muuta kun onnea yritykselle.
Eli nimenvaihtoon apua.
Käsittääkseni sukunimen voi vaihtaa myös muuhun kuin lähisukulaisen nimeen (esimerkkinä vaikka Juhana Helmenkalastaja). Sinuna ottaisin sukunimekseni jonkun yleisesti Suomessa käytössä olevan nimen (en kuitenkaan Virtasta :D), eli ei mitään liian harvinaista. Massaan on aina helppo sulautua. Ja tietenkin sellainen nimi, josta itse pidät.
Tilanteessasi ottaisin ehkäpä samalla toisen nimeni etunimekseni...
Osoitteet ja puhelinnumerot salaisiksi. Sinänsä prepaid on liittymänä paras, sillä prepaid-numeroita on aika hankala saada käsiinsä.
Itse jouduin veljeni häiriköimäksi. Muutin toiseen päähän Suomea ja salasin kaikki tietoni. Vaihdoin etu- ja sukunimen. Tässä on kulunut neljä vuotta ja olen saanut olla täydellisen rauhassa. Uusissa maisemissa aukesi aivan uusi elämä ja pienen totuttelun jälkeen olo on ollut aivan mielettömän seesteinen. Enää ei ole aikoihin tarvinnut pelätä, että milloin humalainen veikka päättää lyödä oven sisään ja tulla iskemään kirveellä päähän. Nyt on alkanut huomata, että elämä on sittenkin aika jees :)
Hae turvakieltoa kotikuntasi maistraatilta. Kysy neuvoa maistraatista mitä hakemukseen vaaditaan tai juttele poliisien kanssa.
Turvakielto tarkoittaa sitä että sinun asuinpaikkaasi ei saa tietää. Tosin, jostain oppilaitoksen rekisteristä on helppo saada tietää osoitteesi. Voit kieltää oppilaitosta luovuttamassa osoitetietojasi. Tai sitten voisit vuokrata postilokeron, jonka osoitteen ilmoitat koululle, ja muille tahoille. Näin kotiosoitettasi ei saa selville kovin helposti.
En lukenut kaikkia ketjun vastauksia. Mielestäni sinun tilanteesi on ikävä.