Sen jonka saa,
sen hylkää
ja unohtaa,
sen jota ei saa
sitä aina rakastaa
sen hylkää
ja unohtaa,
sen jota ei saa
sitä aina rakastaa
AINA SE MENEE NIIN ET..
-Riippuvainen-
16210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla on sitten vissiin käynyt parempi tuuri, kun olen saanut sen jonka olen halunnutkin. Meinaatko, että olen joku säännön vahtistava poikkeus?
No jos 100% kommentoijist on poikkeuksi, onk neet ennä poikkeuksi? Huanost on alottajal käyny.
Pitäisiköhän ottaa ero Rouva Ratikasta ja lähteä uudelle mantereelle metsästämään Beyonceeta? Josko sitten olisinkin säännön vahvistava poikkeus?
sää ole jo saanu sen kene sää halusi. Mää ja. Siis sen kene mää halusi. Ny vois jo jatkka matkka koht uussi haastei...??
Helvetti, tartte kait otta joku pilleri, alkka toi ajatus tekke iha ihmeellisi ireoi...
voi yleistää, mutta jos sinulla noin niin höh sopii varmaan sinulle
monivuotisen ja syvällisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt samaan.
Oletko ajatellut sitä, jotta miksi se menee noin?
Siksikö, ettet ole ollut sen kanssa, jota et saa, ja niinpä jäät haikailemaan hänen peräänsä koska et tiedä millaista elämä hänen kanssaan olisi?
Mistä toi on tai siis onks tolla jutulla jotakin muuta runoperustaa? Kun mä olin 18-vee ( ja se oli 90-luvulla), muistan yhden kaverini kirjoittaneen mulle johonkin korttiin just vähän samantyyppisen lausahduksen.
Nykykokemuksellani sanoisin asiaan kuitenkin, että ei se noin mene.;)
Asia menee niin, että:
Sen jota rakastaa, sitä ei hylkää
Sen jota ei saa, sitä ei joko ole olemassa tai sitä ei tarvitse
Miksi haluat sellaisen, jota et voi saada? Miksi kukaan haluaa jotain, mitä ei voi saada?
" Miksi kukaan haluaa jotain, mitä ei voi saada? "
Oisko toi kutvottava kaipaus monelle samaa tarvetta kuin sekin, että ihminen tykkää olla tohkeissaan? Haetaan niitä asioita, joiden parissa tohkeillaan ja haetaan asioita, joita voidaan kaivata? Joskus nuo piirteet saavuttavat pateettisia mittasuhteita.
Mulle on käynyt tuollain. Ei yhtään hauskaa.. tai tuon saatujen tyyppien rakastamisen loppumisen mä vielä kestän ja siedän sekä ymmärrän, mutta tota toista en!! Se on inhottavaa kun homma muuttuu semmoiseksi että muuttaa päässään sen ihastuksensa joksikin haaveunelmamieheksi joka ei tee ikinä mitään väärin ja haaveilee siitä sitten lopun ikäänsä.
Surkea kohtalo pienellä ihmisellä :/
mutta liian usein.
kaikista eniten vitutti asiassa, että elämäni ensimmäistä kertaa on joku ihminen jota ei vois vähempää kiinnostaa, siis minä.
niin tilitän lisää: vielä enempi vituttaa etten koskaan herättänyt kiinnostusta mitä aikaisemmin olimme tavanneet omana itsenäni, mutta heti kun pistin asiat ylösalaisin ja olin hetken jotain muuta, niin heti herätin kiinnostusta. Eikä tyyppi edes muistanut että olimme ennenkin tavanneet, ja vielä useammin kuin kerran.
saa henet, jota ei uskonut saavansa, hylkää ja unohtaa?
Minä näen ensi-ihastuksestani joskus vieläkin unta, vaikka aikaa on kulunut yli kymmenen vuotta ja olen onnellisesti naimisissakin.
Todennäköisesti kyse on siitä, että ne ruusunpunaiset unelmat, joita joskus teininä elätteli, elävät jossain alitajunnassa omaa elämäänsä. Jos ihastuksesta olisi jotain seurannut, olisi todellisuus varmasti latistanut haavekuvat siihen malliin, ettei niitä enää viitsisi unissaankaan muistella. Toisin sanoen: On helppo rakastaa ihmistä, jota ei todella tunne ja jonka puutteisiin ja ärsyttäviin puoliin ei joudu arkielämässä totuttelemaan.