Mieheni syyttää minua sietämättömän mustasukkaiseksi. Hän saattaa julkisessa tilaisudessa kymmenien ihmisten edessä minun läsnäollessani kutsua kolleegaansa lemipirakastajattarekseen ja suutelee häntä aina tavatessa korvan taakse kaulalle. Hän flirttailee avoimesti naispuolisten pytävieraiden kanssa ja jättää minut täysin vaille huomiota paitsi jos on jotain inhotavaa ja halventavaa kommentoitavaa minusta.
Minulle riittäisi kunnioitus, huomioonotaminen. Mutta täydellinen omistautuminen jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa seurueen jollekin toiselle naiselle. Selän kääntäminen minulle saa minut ihmettelemän, olenko jäänyt vaille jotain ymmärrystä jota viisas nainen tarvitsee. Vai olenko oikeassa kun tunnen viiltona sielussani mieheni on sovinisti tollo, jonka käytös on alamittaista.
Minulle riittäisi kunnioitus, huomioonotaminen. Mutta täydellinen omistautuminen jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa seurueen jollekin toiselle naiselle. Selän kääntäminen minulle saa minut ihmettelemän, olenko jäänyt vaille jotain ymmärrystä jota viisas nainen tarvitsee. Vai olenko oikeassa kun tunnen viiltona sielussani mieheni on sovinisti tollo, jonka käytös on alamittaista.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No et sinä ole mustasukkainen jos miehesi huono käytös ärsyttää sinua. Enpä tunne ketään naista, joka moisesta käytöksestä pitäisi.
Voin vain kuvitella miten mies reagoisi jos nainen käyttäytyisi vastaavalla tavalla? Eipä taida Suomenmaasta löytyä miestä joka sietäisi vastaavaa käytöstä naiselta.
Et suinkaan ole mustasukkainen vaan miehesi on törkeä alistaja. Minä en päivääkään tuollaista miestä sietäisi.
Siis ovatko ne naiset sinkkuja? Mitä heidän miehensä tykkäävät jos miehesi flirttailee avoimesti toisten miesten vaimojen kanssa. Miehesi on moukka.
Tuttavapiirissäni ei onneksi ole koskaan esiintynyt vastaavaa. Tuo on ulkopuolisillekin kiusallista katsottavaa.
Kyse on naisista, joiden kanssa hän on työssään ja työmatkoillaan tekemisisssä. Erityisesti hämmentävää tämä on siksi, etten tiedä minkälaisia taustoja käytökseen liittyy. Olen tuntenut mieheni vasta kuusi vuotta ja ennen avioitumistamme hän eli sinkkuna. Naiset ovat pääsääntöisesti sinkkuja.
Joka tapauksessa, avioituminen kanssani on asia, joka ymmärrykseni mukaan tarkoittaa sitoutumista, rakastamista, uskollisuuta ja lojaaliutta. Loukkaamiseni toisen naisen- kaksimielisesti- erityisellä huomioimisella saa minut kolmannen pyörän asemaan enkä ole valmis hyväksymään sellaista. Sitten saan kuulla olevani sairaalloisen mustasukkainen ja että olen valehdellut hänelle suhteemme alussa asiasta.
Exäni nautti tavattomasti naistenmiehen maineesta ja pönkitti sitä kaikin mahdollisin tavoin. Jouduin kokemaan lähipiirin taholta paljon myötätuntoa, sääliä ja myötähäpeää. Mieheni kertoi illallispöydässä seurueellemme lomasuunitelmia tyyliin "jos pääsisin lomalle Rion karnevaaleihin, niin menisin takuulla ilman vaimoa!". Se oli kaameaa aikaa. Minä päätin, etten halua pyhittää loppuelämääni tuollaisen öykkärin hyvinvoinnille. Saa ne pepunpyörittäjät sieltä sambakarnevaaleista tulla sitten joskus katsomaan häntä sinne vanhainkotiin.
Nykyinen mieheni on ihan päinvastainen, hän ei edes pidä nykyisestä halaus-kulttuurista vaan pysyttelee naisten kanssa moikkaus tai kädestä-päivää linjalla.
Miehesi käytökseen auttaa kunnon puhuttelu, tai alennut maksamaan samalla mitalla takaisin. Jotkut ymmärtävät asioita vasta kun ne sattuvat omalle kohdalle. Tai sitten siirryt elämässäsi eteenpäin.
Tuollaiset tyypit ovat pohjimmiltaan naisvihaajia, jotka nauttivat vaimonsa nöyryyttämisestä. On ihan sama minkälaisen puhuttelun heille pitää, ei se tehoa. Myöskään "samalla mitalla antaminen" ei pistä heitä katsomaan peiliin, vaimo vain muuttuu heidän silmissään huoraksi.
Ainut jonka voisi kuvitella hieman tehoavan, olisi häpeä. Jos vaimo ja muu lähipiiri osoittaisivat selvästi häpeävänsä kyseistä miestä, voisi jotain ehkä tapahtua. Mitään kiukunpurkauksia, tai muita tunnereaktioita ei silloin pidä esiintyä, ainoastaan syvää häpeää, niin että mies ymmärtää sen oikein.
Itse en tuollaista ääliötä katselisi sekuntiakaan, ja ihmettelen suuresti niitä naisia jotka tuollaisen valitsevat jopa lastensa isäksi.
Meilläkin oli jotakuinkin samanlaista, joskin mies teki kaikki typeryydet muka-salassa tai kun silmäni vältti. Minun ratkaisuni oli, etten enää osallistu ko. tilaisuuksiin. Mieheni saa mennä yksin ja esiintyä juuri niin typerästi kuin haluaa. Joskin kummasti into on laskenut osallistumiseen kun en ole mukana "yleisönä".
ihanko oikeasti suostut tuollaista katselemaan ja kuuntelemaan ???
Ukkos taitaa olla sovinisti tunne-elämään kykenemätön sika.
Sinuna pakkaisin kassit, miehen kassit, ja pistäisin pihalle. Jos
ei lähde niin lähde itse.
Kenenkään ei tarvitse alistua moiseen.
Onko aloittajalla lapsia tuon miehen kanssa? jos ei niin suosittelen eroa. Miehesi on kuvottava.
Jos teillä on lapsia niin sitten pitää asioista keskustella, silti suosittelen eroa.
Kukaan nainen ei halua tuollaista miestä. Et ole onnellinen.
En usko että mies älyää miten typerältä hänen käytöksensä kuulostaa.
Hänen ystävänsä ovat esitelleet minua mieheni "viimeisimpänä" vaimona. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule. Olemme jo viisikymppisiä.
Mieheni syyttää minua lupauksen rikkomisesta. Olin suhteemme alussa ilmoittanut olevani ei-mustasukkainen ja nyt olen osoitautunut valehtelijaksi kun en aloituksessa mainittua käytöstä jaksa pureksimatta niellä.
Itse hän lupasi olla uskollinen mutta hankki naispuolista salaseuraa jo ensimmäisen aviovuoden aikana.
Välillä olen nin väsynyt, varsinkin hänen syyttelyihinsä, huutamiseen ja nalkutukseen että alan voida pahoin...fyysisesti.
Halusin vastineita kysymykseeni koskien mustasukkaisuutta.
Koen saaneeni vahvistusta siihen, että kyse ei ole välttämättä minun mustasukkaisuudestani vaan jostain ihan muusta.
Kyse on aivan muusta kuin sinun mustasukkaisuudestasi.
(Miehellä on siis useita ex-vaimoja, ja kaikkia ilmeisesti kohdellut yhtä törkeästi.)
Koska tilanteenne on tuo mitä kerroit, sinun on helppo lähteä. Pysy viilipyttynä ja lähde kävelemään. Älä ainakaan anna hänelle sitä nautintoa, että joudut jonkun tunnekuohun valtaan. Kerro, ettet voi elää ihmisen kanssa jota et pysty enää kunnioittamaan, ja jota häpeät.
Minun mielestäni tuolla asialla ei ole mitään tekemistä mustasukkaisuuden kanssa. Mies käyttäytyy huonosti siinä kaikki.
Minustakin olisi parasta, jos aloittaja lopettaisi suhteen tuollaisen törpön kanssa.
Mitä hyvää siinä miehessä oli tai on edelleen?
Sovinistin mielestä nainen on aina mustasukkainen, jos nainen sanoo jotain sellaista mistä mies ei pidä. Nainen roikkuu, nalkuttaa, on mustasukkainen, jos nainen pyytää mieheltä jotain tai jos mies jää kiinni valheesta ja nainen huomaa asian.
Miehellä on mielestään oikeus kehua vieraita naisia kauniiksi, jos oma vaimo siitä mielensä pahoittaa, nainen on mustasukkainen.
Kuitenkin, tuollaiset miehet eivät itse siedä minkäänlaista vertailua muihin miehiin tai vastaavaa käytöstä naiselta. Eli he ovat itse yleensä mustasukkaisia.
Ja tuo että se mies syyttää ja syyllistää sinua tapahtuneesta (olet mukamas pettänyt lupauksen olla olematta mustasukkainen) on tyypillistä alistavan miehen käytöstä.
Miehesi pompottaa sinua. Lähde pois.
Mieheni käytös minua kohtaan on epäkunnioittavaa, epäoikeudenmukaista ja halveksivaa.
Hän haukkuu lapsiani ja palvoo omiaan. Tekee päätöksiä viikonlopuista, illoista ja muusta vapaa-ajasta ohitseni ja viihtyy hyvin harrastuksissaan iltaisin.
Mieheni mielialat vaihtelevat voimakkaasti. Välillä hän lähes vihaa minua , välillä hoivaa kuin säälinsekaisin tuntein. Päivittäin saan kuulla nalkutusta jos mistäkin asiasta, useimiten kyse on kadonneesta tavarasta joka lopulta paljastuu hänen itsensä hukkaamaksi.
Kännykkkää hän hoivaa kuin parasta kaveriaan, koko ajan taskussa, vieressä, lähellä, naputtelee viestejä ja vartioi kuin hänellä olisi suhde.
En enää jaksa oikein mitään....eroaminen on hirveä taakka, kun koko omaisuus on yhteisessä kiinteistössä.
Olen sitonut kaiken maallisen omaisuuteni tähän avioliittoon, tunnesitoutunut ja leimautunut parisuhteeseemme. Olen kuvitellut, että olemalla itse lojaali, reilu ja ns hyvä puoliso opetan hänelle pikkuhiljaa, ettei toista saa kohdella arvottomasti.
Nämä machomiehen elkeet ahdistavat minua äärimmilleen, mutta en tiedä miten ahdistunut olisin yksin. En uskalla, voi enkä jaksa tehdä siirtoa suuntaan enkä toiseen. Ehkä odotan sitä lopullista todistusta, jonka jälkeen vain idiootti jatkaisi yhdessä. Niin hölmö, etten edes minä selllainen ole.
Ymmärrän että päätöksen tekeminen on hankalaa ja vaikeaa. Varmasti teilläkin on hyviä hetkiä. Eihän mikään suhde kuitenkaan ole täysin huono. Valitettavasti näin ulkopuolisena tuntuu siltä, että miehesi alistaa sinua ja olet onneton.
Itse elin huonossa liitossa sen vuoksi että syytin itseäni ja uskoin että olen itse syypää siihen että mies on aina tyytymätön minuun ja kohtelee minua huonosti.
Tiedän ettei sellaisesta ajatuksesta ole helppo päästä eroon.
Olen saanut sellaisen kotikasvatuksen että naisen tärkein tehtävä on pitää avioliitto koossa, mielistellä miestä, ja jos mies on tyytymätön, vika on naisessa.
Minullakin meni monta vuotta hukkaan ennen kuin uskalsin erota. Äitini on yhä edelleen sitä mieltä että pilasin hänen elämänsä eroamalla. Hän häpeää minua.
Olet oikeassa siinä että helpointa on pysyä liitossa.
Siinä et ole tilivelvollinen äidillesi aviotilanteestasi. Hänen reaktionsa eivät ole asialisia koska vain sinä tiedät miltä sinusta tuntui ja tuntuu.
Itse häilyn koko ajan kahden vaiheilla. Onko vika minussa vai mieheni tavassa käyttäytyä minua kohtaan.
Olen aivan samassa jamassa kuin aloittaja. Pahinta tilanteessa on, että olen lamautunut, en pysty olemaan energinen, vahva ja toimelias.
En pysty mihinkään. Tuntuu kuin kohtalo olisi pettänyt minut ja hyvät pyrkimykseni.
Olin odotanut omaa parisuhdettani koko elämäni. Sellaista yhdessäoloa, jossa vallitsee harmonia, luottamus ja yhteisyydentunne jota ei ravisuta mikään toisarvoinen.
Aluksi kaikki olikin kuin iian hyvää ollakseen totta.
Tiedän, että minä osaan ja osaisin nauraa mieheni flirttailuille ja jättää ne omaan arvoonsa J O S tuntisin olevani vahvoilla. Jos saisin tuntea olevani rakastettu, hyväksytty ja arvostettu mutta minuun kohdistuva alituinen arvosteleminen, väheksyminen ja äkkipikaisuus ovat nakertaneet itsetuntoani ja toisiin naisiin kohdistuva ylenpalttinen huomio ja ihailu heikentää uskoa itseeni. Ymmärrän tilanteesi ja toivoisin, että me molemat saavuttettaisiin parempi elämä. Joko sitten avioeron tai parisuhteen selkeyttämisen kautta.
Sinulla EI ole oikeutta antaa lastesi kokea kuvailemaasi käytostä sinua kohtaan! Millainen äiti sinä oikein olet kun laahaat lastesi lähelle tuollaisia sikamaisia retkuja. Oletko ylpeä antaessasi lastesi nähdä kuinka naisia oikein kohdellaan?
Nainen, ota nyt järki käteen ja heitä tuo typerä retku ulos lastesi ja itsesi läheltä!
Sinä olet huolellisesti ja harkiten hankkinut lapsesi, sinun VELVOLLISUUTESI on olla hyvänä esimerkkinä laspsillesi, antaa heille esimerkkiä kuinka toista ihmistä kunnioitetaan.
Lastesi kasvettua he joko nuijivat tuon retkun käyttokelvottomaksi tai sitten kohtelevat kaikkia naisia samalla tavalla (tyttäresi taas hakevat kummppanikseen samanlaisia sikamaisia retkuja kuin sina)
Onko tuo sinun mielestä kaunista ja arvokasta elämää? Onko tuo sinun mielestä oikea tapa kuluttaa arvokas, lahjaksi saatu elämä?
Kuinka sinä todistat itsellesi että se on oikein?!!!!!
Onpa kiihkeä tuo tekstisi. En katsoisi päivääkään, että joku käyttäytyisi huonosti lapsiani kohtaan. He ovat jo omillaan ja me kaksistaan. Elämäni on pääsääntöisesti ollut kaunista. Siksi juuri reagoin tähän epäkohtaan.
Lähetin itseasiassa tämän keskustelujonon miehelleni. Se poiki keittiöpöytäkeskustelun llan pimetessä. Mieheni mielestä tämä hänen kaksimielinen käytös on hurttia huumoria, jota ei kaikki ymmärrä vielä vähemmän nielee. Insinöörporukka ei ole perinteisesti mitään runopoikia. Nyt hän ainakin itse lopulta ymmärsi miten minä se koen.
Kävimme läpi kaikkia näitä aloituksessani mainitsemia asioita. Monet vastauksistanne tässä ketjussa olivat todella asiallisia ja paikallaan.Ne tukivat käsitystäni siitä, että minulla on oikeus tulla paremmin kohdelluksi.
Luulen, että meillä on kohtuulliset mahdollisuudet kääntää tämä kriisi kohti parempaa yhteisymmärrystä.
Kerrankin uskalsin sanoa miltä minusta tuntuu ja vaatia osakseni kunnioittavaa käytöstä.
Kiitos kaikille kannnustavista vastauksista. Mielenkiintoista, että tällaisen forumin kautta voi todellakin saada apua omiin yksityisinn kriisikeskusteluihinsa. Olen jo aika iloinen.
ulos suhteesta. Jatkakoon mies työkaverinsa kanssa flirttailua.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen juntin kanssa? Rahanko takia?
Kysyisin kollegalta että eikö hän pidä korvan taakse suutelua jo työpaikkalähentelynä..voihan nainenkin olla erittäin ahdistunut miehesi käytöksestä..Mulla ei ukko suutelis julkisella paikalla, saati sit kollega..
Mieheni teki vähän samantyylisesti kuitenkin...tanssitti muut naiset pikkujouluissa, itse istuin seinäruusuna vaikka vannotin että tanssitaanhan yhdessä..ei oltu ikinä tanssittukkaan kun mies sanoi olevansa huono tanssimaan. Vasta kun mieheni myöhemmin näki, että miehet tulivat hakemaan minua tanssimaan ja sain kehuja muilta miehiltä suoraan miehelleni..niin jopa olen kelvannut tanssikaveriksi, eikä kukaan muu nainen kelpaa vaikka hakisivatkin..sanoo että oman vaimon tanssittaminenkin on ollut vähissä, että ei voi nyt lähteä..
Se vaati sen että mies huomasi että minulla oli vientiä muutenkin..enkä ole missimallinen..kaukana siitä..pullukka maalaisemäntä..mutta iloinen sekä topakka :)
minullekin... Mieheni ei lähtenyt tanssimaan moneen vuoteen ja sitten kun sain hänet lähtemään istuimme penkissä melkein kaikki nopeimmat kappaleet. Alkoivat hakemaan, kun tiesivät että tykkään tanssimisesta. Nykyisin käykin niin että kun mieheni näkee, että joku on tulossa hakemaan niin vetäisee vähän ennen edestä pois. Opetteli niitä nopeampia pelejäkin tanssimaan.