Olen koko ikäni ollut ilman hyviä ystäviä. Kavereita minulla on ollut jonkin verran, mutta kaikki ovat loppujen lopuksi pettäneet luottamukseni ja siksi olen jäänyt oikeastaan yksin. En ole koskaan pystynyt purkamaan kenellekkään tunteitani, sillä kukaan ei koskaan kuunnellut minua eikä ketään ole kiinnostanut. Se kaikki saattaa myös johtua siitä, että olen aina ollut kiusattuna ja ns. kaverit ovat menneet virran mukana.
Se, että olen ollut aina kiusattuna, on johtanut siihen että tykkään olla yksin kotona ja pelata tylsyyteni vuoksi liikaa pelikoneita. Se ei ole kumminkaan sitä mitä haluan elämältä, vaan siksi yritän koko ajan parantaa elämäntilannettani ja etsiä uusia tuttavuuksia. Toisaalta se on minulle vaikeeta kiusaamisen aiheuttaman epäluottamuksen johdosta, mutta toisaalta taas haluan tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, vaikka olenkin kiusaamisen johdosta vähän ujonpuoleinen.
Itse olen ystävänä luotettava, sillä en ole koskaan kertonut kenenkään salaisuuksia kenellekkään muulle ja olen aina tukena jos sitä tarvitsee. Minuun voi ottaa yhteyttä jos tarvitsee kuuntelijaa tai haluaa olla tukenani. Myös hyvät ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan. Yritän vastata aina kuin mahdollista.
Sähköpostini on [email protected], toimii myös meseosoitteena.
Facebookista löytää [email protected] osoitteen kautta
Skypeen voi soittaa kun olen online: flyingbanana345
Se, että olen ollut aina kiusattuna, on johtanut siihen että tykkään olla yksin kotona ja pelata tylsyyteni vuoksi liikaa pelikoneita. Se ei ole kumminkaan sitä mitä haluan elämältä, vaan siksi yritän koko ajan parantaa elämäntilannettani ja etsiä uusia tuttavuuksia. Toisaalta se on minulle vaikeeta kiusaamisen aiheuttaman epäluottamuksen johdosta, mutta toisaalta taas haluan tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, vaikka olenkin kiusaamisen johdosta vähän ujonpuoleinen.
Itse olen ystävänä luotettava, sillä en ole koskaan kertonut kenenkään salaisuuksia kenellekkään muulle ja olen aina tukena jos sitä tarvitsee. Minuun voi ottaa yhteyttä jos tarvitsee kuuntelijaa tai haluaa olla tukenani. Myös hyvät ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan. Yritän vastata aina kuin mahdollista.
Sähköpostini on [email protected], toimii myös meseosoitteena.
Facebookista löytää [email protected] osoitteen kautta
Skypeen voi soittaa kun olen online: flyingbanana345
Vastaukset 19
Vanhimmat
Osaisko joku kertoa tarkemmin että miksi koulukiusattujen on vaikea saada kavereita tai edes jonkunlaista juttukaveria??
Suomessa ollessani tuntuu todella yksinäiseltä, aivan ku olisi vieras ihminen aivan tuntemattomassa paikassa ihmisten keskellä jotka eivät todellakaan välitä siitä, onko olemassa vai ei. Se on kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta, jossa päähenkilö on joko aivan yksin tai monien tuntemattomien keskellä, eikä ole minkäänlaista pelastajaa.
Joskus tuntuu siltä, että ainoa mahdollisuus on painua mahdollisemman kauas tästä kaikesta ja aloittaa alusta. Ihan sama missä ja miten, mutta kaukana tästä tuntemattomuuden tunteesta, yksinäisyyden pelosta ja kaikista turhista huolista, jotka kiusaaminen on suomessa eteen tuonut.
Miksi suomalaiset ihmiset eivät uskalla ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja sitä myötä saada uusia tuttavuuksia/kavereita, joiden merkitys elämässä korostuu myöhemmässä vaiheessa? Miksi suomalaiset eivät uskalla avata suutaan ja puhua ongelmistaan tarpeeksi niille, jotka tarjoutuvat auttamaan kuuntelemalla toisia??
Käyppä www.aspalsta.net tuolla ja sieltä nuorten osio. En osaa sulle oikein mitään sanoa tai mitenkään auttaa. Tee myös asperger testi.
Kiusattu oon itsekkin ja ystäviä on myös vaikea saada.
Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia "ystävistä". Kaikki tuntuvat jättävän ja pettävän, aina löytyy joku parempi ystävä minun tilalle. Uusia tuttavuuksiakin on niin vaikea saada sos.tilanteiden pelon vuoksi. Minuakin on koulukiusattu, oikeastaankin koko peruskoulun ajan. Lukiokin jäi kesken sillä tunsin itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikkei siellä enään suoraa kiusaamista esiintynytkään.
Minkä ikäinen olet? Käytköhän lukemassa enään näitä vastauksia..
ite olen juuri vähä aikaa sitte täyttänyt 23, mutta ystäviä voi olla vaikka ikäero olis kuinka suuri tahansa
Olen itseasiassa sinua nuorempi, mutta voinen joskus kirjoittaa sinulle jos tahdot :)
Tottakai voi kirjoittaa koska vaa :)
Mie olen ainakii hyvä kuuntelija jos on sellasia ongelmia et tekee miel jutella jonkuukaa
Joskus tuntuu siltä et millään ei oo mitää merkitystä kun ei ole ketään joka kuuntelee kun asiat menee huonosti tai on muuten vaan huono olo. Se yleensä johtaa tyhmiin ajatuksiin jota itse ei koskaan haluaisi muuten ajatella, ajatuksiin joissa ei ole järkeä tai ajatuksiin jotka vain satuttavat entistä enemmän. Näitä ajatuksia ja tunteita kun ei itse pääse purkamaan, ne vain kasaantuvat ja tekevät olon turhaksi. Joskus on pakko päästävä purkamaan niitä mutta ilman hyviä ystäviä se ei toimi. Olen siis joutunut pitämään kaiken sen mikä tuntuu pahalta aina sisällä, yhdessä paketissa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta purkaa niitä. Sitä toivoo usein että löytäisi jonkun joka kuuntelee.
Olen huomannut, että on ihmisiä joille on vaikeata jutella kun eivät juttele takaisin, hymyilevät ja nyökkäilevät kun yrittää tehdä tuttavuutta. Ymmärrän ujouden, mutta pitäisi vähän yrittää itsekin, jos haluaa niitä ystäviä. Se, että joku on kiinnostunut sinusta ja kyselee kaikenlaista, pitäisi osoittaa että hei, tämä on kiinnostunut sinusta ja haluaa sinut ystäväksi. Olen itse ulospäin suuntautunut, iloinen nainen (ei kuitenkaan mikään lakkaamatta papattava rasitus)joka on yrittänyt luoda ystävyyssuhteita uudella paikkakunnalla vuosia..ihan rohkeasti tokaissut" Et lähtisi kanssani shoppailemaan ja syömään kun ei viitsis yksinkään mennä" mutta ilmeisesti tämä lähestymistapa karkoittaa ihmisiä. Onneksi kuitenkin olen saanut täältä ystäviä jotka tykkäävät rempseästä tyylistäni ;)
Ei mitään saakaan, jos ei ota riskejä.
Tota pitää kokeilla, kunhan saa asiat muutenkii kuntoon. Kaikki ei o kumminkaa niin helppoa kuten varmaan tiedät. Jotkut ihmiset ei jaksa välittää siit et niile puhutaa, tai ne on just sellasia niinku sanoit, ei jaksa sen pahemmin vastata. Ihan hyvä vinkkihän toi oli :)
On olemassa monta sellasta biisiä jotka kertoo hyvin siitä miten ihmiset ei kunnioita toisiaan eikä hyväksy toisia edes kavereiksi ja yks niistä on Depeche Moden "People are People":
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
So were different colours
And were different creeds
And different people
Have different needs
Its obvious you hate me
Though Ive done nothing wrong
Ive never even met you
So what could I have done
I cant understand
What makes a man
Hate another man
Help me understand
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
Help me understand
Help me understand
Now youre punching
And youre kicking
And youre shouting at me
And Im relying on your common decency
So far it hasnt surfaced
But Im sure it exists
It just takes a while to travel
From your head to your fist (head to your fists)
I cant understand what makes a man
Hate another man
Help me understand
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
People are people
So why should it be
You and I should get along so awfully
I cant understand
What makes a man
Hate another man
Help me understand
I cant understand
What makes a man
Hate another man
Help me understand
I cant understand
What makes a man
Hate another man
I cant understand (people are people)
What makes a man (why should it be)
Hate another man
Help me understand...
Depeche Mode on kyllä hyvä.
Itse olen ollut koulussa aikoinaan kiusattu ja sen takia vetäydyin entistä enemmän kuoreeni. Peruskoulu oli hyvin yksinäistä aikaa minulle paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Olen tietoisesti yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni vuosien varrella uusissa paikoissa ja uusien ihmisten edessä. Välillä olen onnistunut saamaan hyvän ystävän tai kaverin helpostikin ainakin joksikin aikaa. Persoonallisuudeltani olen kuitenkin aina pysynyt ujona. Yksinäisyyttä olen joutunut paljon kestämään edelleen.
Ystävät tuntuvat katoavan ajan ja elämäntilanteiden muuttuessa. Toisessa työpaikassa löydän heti ekana päivänä juttukaverin ja seuraavassa en ollekaan koko vuoden aikana.
Taas tunnen itseni yksinäiseksi. Ihmiset joita tapaan joka päivä tuntuvat kaukaisilta ja liian erilaisilta. Olen menettänyt melkein kykyni kommunikointiin. En uskalla katsoa monesti silmiin tai tervehtiä muita. Minulla vaan ei ole enää mitään sanottavaa muille. Sanottavaa olisi kuitenkin paljon sisimmässäni.
Pahinta on se, että kerää rohkeutensa ja laittaa kaiken peliin ja tekee aloitteen jollekin naiselle. Ja saa pakit!
Ja sitten yrittää taas uudelleen, kerää uskon ja toivon rippeet ja kasaa särkyneen itseluottamuksen, ja tekee aloitteen ja pyytää naista ulos. Ja saa pakit!
Ja sitten yrittää taas uudelleen, kerää uskon ja toivon rippeet ja kasaa särkyneen itseluottamuksen, ja tekee aloitteen ja pyytää naista ulos. Ja saa pakit!
Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Kuten jokainen tietää, sanonta on roskaa! Onko nyrkkeilyottelussa niin, etä jokainen perille uppoava vasen ja oikea koukku vahvistaisivat vastustajaa? Eipä tosiaan!
Onko niin, että pakit toisensa jälkeen vahvistavat jo ennestään syrjäytyneen miehen itseluottamusta? Eipa tosiaan!
Ystävänpäivänä voi kaivaa kipeän ketjun esiin.
Olen itse yli 30-vuotias mies, akateemisesti koulutettu, vakituinen työpaikka, mutta ei yhtään ystävää.
Onko joskus vain hyväksyttävä se tosiasia, että on "tilastoharha"? Että itsessä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta minulla nyt vain ei ole yhtään ystävää. Että näin vain pääsi käymään. Että kohdallani toteutui jokin tilastollinen todennäköisyys jäädä yksin, ilman mitään varsinanista syytä.
Minäkin tajusin muutamia vuosia sitten että minulla ei ole yhtään ystävää. Nuorempana oli pari kolme, jotka voi sanoa ystäviksi, mutta he ovat jääneet pois elämästäni. Minulla on mies ja lapsia, meillä on läheiset ja hyvät suhteet, joten voin olla siinä mielessä tyytyväinen, mutta kyllä ystävän puuttuminen kuitenkin tekee sen että jollain tapaa olen yksinäinen.
Oikeastaan tuo yksinäisyyden tunne alkoi heti lukion jälkeen kun tiet erosivat ystävän kanssa, enkä sen jälkeen ole pystynyt solmimaan ystävyyssuhteita. Kavereita on kyllä ollut mutta ei ketään johon voisi täysin luottaa tai jolle voisi kertoa kaiken tai edes lähes kaiken.
Yksi suhteiden solmimista rajoittava tekijä on erittäin epäsuomalainen suhtautumiseni alkoholin käyttöön. En harrasta viikonloppujuomista, juhlissakin otan vain lasin tai pari. En halua tulla humalaan ja sen vuoksi minua pidetään usein kummajaisena ja ilon pilaajana.
Sanotaan että aikuisena on erittäin harvinaista enää löytää ystävää. Toivon että välini lapsiin pysyvät hyvänä heidän kasvettua aikuiseksi etten jää ihan yksin.
sitä suomalasuutta kun ei kaikki luokkatoverit edes tervehdi koulussa... Onneksi on muutamia fiksuja, mutta yleiskuva on se, ettei toisia huomioida. Miksipä viitsiä sitten itsekään? Kaikkien kanssa ei tartte kaveerata mutta mukavaa olisi että edes peruskäytöstavat olisi hanskassa, jotta yleishenki olisi mukiinmenevä, mutta ei.
Sitä on saanut kokea niin paljon ikäviä asioita "ystävien" ja vieraiden ihmisten taholta, että mitä vähemmän tuntee ihmisiä, sen parempi. Moni pelkästään kilpailee ja vertaa itseään jatkuvasti muihin. Ei sellainen ole hyvää seuraa, joiden kanssa ei voi rentoutua eikä puhua mitään luottamuksellista, koska ei voi luottaa.
Yksin on hyvä olla, rauha maassa.
Niin se on. Olin ulkomailla ranskassa ja espanjassa lomalla. Hotellissa oli paljon turisteja muista maista ja lähes poikkeuksetta ne tervehti aina kun nähtiin. Aamulla toivotettiin hyvät huomenet ja myös hotellin henkilökunta tervehti. Jos menet suomessa hotelliin niin kukaan ei katso päinkään eikä henkilökunta toivottele mitään hyviä huomenia
http://koti.mbnet.fi/~raijae/
http://www.mielenterveyshelmi.fi/?Kirjeenvaihto
http://verneri.net/selko/kirjeenvaihtopalsta/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/yleistä/yleistä-mt-stä/ystävää-etsimässä-palveluun
Tässä erilaisia sivuja,joiden kautta voi löytää ystäviä. Vastata jollekin tai laittaa oman ilmoituksen.Jos kemiat kohtaa voi syntyä hyvä ja pitkäaikainen ystävyys.
Minä olen muukalainen tällä maapallolla jossa kukaan ei hyväksy mua kaveriksi. Kukaan ei soita, ei tule käymään eikä muutenkaan halua olla tekemisissä mun kanssa. Äitikin hylkäsi kun olin alle 10 vuotta. En siis ollut tervetullut tänne planeetalle. kyllä mun elämäni on pelkkää tyhjyyteen tuijottamista ilman ketään tai mitään.