Okei... olen päälle kolmekymppinen mies. Tutustuin puoli vuotta sitten netissä aivan muita kuin deittimestojen kautta erääseen itseäni nuorempaan naiseen. Tutustuminen lähti liikkeelle ihan mielenkiinnosta ihmistä kohtaan eikä niinkään mistään parisuhdejutusta.
Tutustumisen aikana taisin tehdä häneen jonkinlaisen vaikutuksen, hän jossain vaiheessa kilahti ja alkoi kysellä onko minulla toisia naisia. Vasta sitten tajusin että hän itseasiassa taitaa ajatella minua mahdollisena kumppaniehdokkaana, olin toki mielistynyt hänen hyviin puoliinsa joita hän on aina osoittanut, mutta en arvannut että hän voisi olla jopa mustasukkainen. Ennemminkin luulin että hän vain halusi olla minulle kaveri ja apu tietyissä ongelmissani.
Jouduin täällä reaalielämän puolella hiukkasen pulaan enkä pitänyt häneen kuukauteen yhteyttä. Sain häneltä lyhyen viestiin jonka sävy voisi olla "pettynyt".
Vasta nyt aloin tajuamaan että tämä nainen on luonteeltaan niin täydellinen ihannenaiseni kuin vain voi olla. Olen jo myöntänyt että jollain tasolla olen ihastunut häneen mutta... noh. Hajosin aika huolella, taisin sekoilla tunteissani kun yritin selittää kuinka mahtavalta hän vaikuttaa ja antaa itsestäni joksenkin holtittoman kuvan (tämä tosin ei ole uutta, minulle käy aina noin kun alan tuntea.).
Nyt viimeisimmästä viestistäni on kolme päivää eikä vastausta tule, lisäksi edellisessä vastauksessaan hän jotenkin oudosti kirjoitti että minä olisin halunnut eroon hänestä eikä minun tarvi enää vastata hänelle ja että homma on alkanut takkuilemaan. Toisaalta hän ei suoraan sanonut "älä kirjoita minulle enää" - mutta toisaalta asian voi tulkata myös niin että tuo on "kauniisti" (siis todella vittumaisesti koska suoraankin voi puhua) sanottu että morjes.
Miten tässä tilanteessa pitäsi toimia? Odotanko vai annanko tilaa vai mitä helvettiä. Hajottaa.
Tutustumisen aikana taisin tehdä häneen jonkinlaisen vaikutuksen, hän jossain vaiheessa kilahti ja alkoi kysellä onko minulla toisia naisia. Vasta sitten tajusin että hän itseasiassa taitaa ajatella minua mahdollisena kumppaniehdokkaana, olin toki mielistynyt hänen hyviin puoliinsa joita hän on aina osoittanut, mutta en arvannut että hän voisi olla jopa mustasukkainen. Ennemminkin luulin että hän vain halusi olla minulle kaveri ja apu tietyissä ongelmissani.
Jouduin täällä reaalielämän puolella hiukkasen pulaan enkä pitänyt häneen kuukauteen yhteyttä. Sain häneltä lyhyen viestiin jonka sävy voisi olla "pettynyt".
Vasta nyt aloin tajuamaan että tämä nainen on luonteeltaan niin täydellinen ihannenaiseni kuin vain voi olla. Olen jo myöntänyt että jollain tasolla olen ihastunut häneen mutta... noh. Hajosin aika huolella, taisin sekoilla tunteissani kun yritin selittää kuinka mahtavalta hän vaikuttaa ja antaa itsestäni joksenkin holtittoman kuvan (tämä tosin ei ole uutta, minulle käy aina noin kun alan tuntea.).
Nyt viimeisimmästä viestistäni on kolme päivää eikä vastausta tule, lisäksi edellisessä vastauksessaan hän jotenkin oudosti kirjoitti että minä olisin halunnut eroon hänestä eikä minun tarvi enää vastata hänelle ja että homma on alkanut takkuilemaan. Toisaalta hän ei suoraan sanonut "älä kirjoita minulle enää" - mutta toisaalta asian voi tulkata myös niin että tuo on "kauniisti" (siis todella vittumaisesti koska suoraankin voi puhua) sanottu että morjes.
Miten tässä tilanteessa pitäsi toimia? Odotanko vai annanko tilaa vai mitä helvettiä. Hajottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos sinä pidät hänestä niin kirjoita kirjoita kirjoita nyt heti jumalauta! Sitten kun saat sen suoran ein, niin tiedät.
Puhu itse suoraan niin voit odottaa sellaista takaisin.
tosiaan mitä ajattelet... näin elämää enemmän nähneenä naisena voin sanoa, että kerro totuus... Sinua itseäsi ajatellen kerro, on helpompi elää kun tiedät, että tehnyt voitavasi, etkä syyttele itseäsi myöhemmin, että miksi en... Tsemppiä!
Jaa. Oliskohan tää jo ... no. En jaksa edes miettiä monesko kerta kun tavalla tai toisella olen tässä tilanteessa.
Koska kaikki viittaa siihen että toi nainen on lopettanut nyt uskomasta tai sitten se pitää mua viirapäänä (joka nyt ei ole kovin kaukana totuudesta) niin epäilemättä kaikki selityksentynkä vaan on sortuman päällä hyppimistä.
Ei tää nyt jää mua mietityttään kuitenkaan, sama nähty ennenkin. Ennemminkin tulee vaan mieleen että mun ei enää koskaan kannata olla missään tekemisissä naisten kanssa jos tunteet on pelissä millään tavalla koska se hajoo kuitenkin. Rajansa kaikella, joskus on vaan pakko todeta että olen ihmissuhdekyvytön kriisieni kanssa ja koska en niille voi mitään - nytkin yritin hillitä - ja tapasin vielä luonteen joka on hyväntahtoinen ja selvästi avoin eikä hänkään tätä pystynyt käsittelemään...
... niin eiköhän tän elämän suhteet ole tällä sitten julistettavissa mahdottomiksi tällä luonteella. En vaan jaksa - kaikkein vähiten kai itseäni.
Tämähän on kuin minun elämästäni!! Tarina kuulostaa niin tutulta...
Että käyttäydyt/sulla menee jutut niinkuin mulla vai että olet niinkuin tuo nainen jonka kanssa olen kirjoitellut?
Jos tapaisin samanlaisen kuin itse olen niin mä ainakin tietäisin mistä on kyse kun hajoileminen alkaa ja tietäisin mikä siihen tepsiikin.
...Tavallaan samantapaisessa tilanteessa.... Minun tarina kyllä eteni ehkä hieman toisinpäin..
Minun tarinani on seuraava: Tapasin netissä kivan miehen... Meillä oli muutamat tosi kivat treffit ja puhuttiin rakkaudesta ja monta kertaa mies kysyi (leikillään??) tulisinko hänelle vaimoksi.. Jopa suuniteltiin hänen muuttoa minun luokseni... Ja tämä kaikki todella tapahtui MUUTAMILLA treffeillä...
Olin ja olen edelleen umpirakastunut... :( Ja niin tosiaan luulin hänenkin olevan...
Sitten vain kummalliset sattumat seurasivat toisiaan, milloin hajosi auto, milloin töistä ei saanut vapaata yms. eikä tämä unelmieni mies enää kerennyt/halunnut/pystynyt minua tapaamaan...
Ollaan me yhteyttä pidetty.... Tekstareita ja soiteltukin joskus... Mutta harvemmin.... Pariin kertaan olen ihan suoraan tekstiviestissä kysynyt: haluatko olla mun kanssa vai ei? Mutta kertaakaan en vastausta ole vielä saanut.. No, jotain tyyliin: määhän oon aina töissä, ei mulla ketään toistakaan ole.. Nyt siis roikun "löysässä hirressä" ja odottelen....
Odottelen selvää vastausta, selvään kysymykseen.... Mikä helkkari siinä voi olla niin vaikeaa?
Helpompi olisi kun toinen sanoisi selvästi, että Ei en halua olla sun kans, jos asia kerta niin on...
Mutta minä olen kuitenkin tehnyt kaiken voitavani, eli kertonut rakastavani ja haluavani yhteisen tulevaisuuden yms. "lässyä"... Ja sinä lienet samassa tilanteessa?? Muuta ei kai voi kuin olla rehellinen.. Kertoa toiselle tunteistaan... Onhan siinä vaarana satuttaa itsensä, mutta mitään ei saa jos ei yritä..
...kun tarkemmin tuota sinun tarinaa luen niin tuo meidän tarinoiden alkuosa on ihan kuin sama tilanne vastakkaisilta suunnilta katsottuna ;)
On selvästi sitä että miestä ei kiinnosta. Halusi valloittaa sinut nopeasti ja onnistui siinä ja nyt menetti kiinnostuksensa. Nyt hän vain pelailee pitääkseen sinut varpaillaan, luultavasti tekee sitä samaa muille naisille.
Tiedän tyypin, osittain siksi että joskus kauan sitten mulla oli samoja oireita miehenä. Tosin kun tajusin että en saavuta sillä mitään mitä haluan niin luovuin moisista jutuista ja itseasiassa sen jälkeen naisten kanssa onkin ollut vaikeampaa - aitona on ehkä pari piirua arempi ja herkempi jutuille ja se tekee siitä hurmaamisesta niin paljon vaikeampaa kun iskut "vyön alle" ei ole sallittuja - ja toisaalta itsekin sitten tahtoo olla oma aito itsensä. Joka mun tapauksessa on tietenkin käsittämätöntä vaikeutta.
Sä vaikutat aika hmmm - herkästi syttyvältä. Se on vaarallista tässä maailmassa, kai tiesit sen? Mä en ihastu kovin herkästi vaan olen aina lähinnä skeptinen, aluksi vähättelin tuota naista johon tutustuin ja lähinnä koitin karkoittaa olemalla etäinen. Just sen takia että se ei tehonnut sitten aloinkin oikeasti ihastua. Nyt sitten kun toisenlaiset vaikeudet alkaa ja olen tunteissani säheltäjä niin tää nainen vaikenee. RRRrrrrrrgh. Kai mä sen perään vielä huudan kerran varmuuden vuoksi, sit pistän sille ovelle lapun että "riitää jo" - nimenomaan itselleni, en hänelle.
Pakko myöntää mut mulle olis suuri löytö löytää just sun tyylinen nainen joka olis alusta asti intopiukkana, silloin ainakin tietäisi että se ei ole tosta toisesta kiinni jos se näkyy jatkuvasti kun toinen ei pidättele. Saisi keskittyä rauhassa työstämään oman päänsä hämähäkinseittisyyttä ja tykätä kun toinenkin tykkää.
No juu, kyllä minäkin sen verran olen oivaltanut, ettei sitä kiinnosta.. Mutta miksi sitä ei voi sanoa suoraan? Surisin toki hetken kovasti, mutta sitten pääsisin jatkamaan elämääni... Nyt vain odottelen.......
Ja tiedän toki senkin, että olen jonkinverran "sinisilmäinen" näissä suhde asioissa...
Elinhän suhteessa yhden miehen kanssa 8 vuotta, tajuamatta millainen naistenmies se oli selkäni takana... Kiinni ei varmaan olisi jäänyt koskaan, mutta hänen kuoleman jälkeen paljastui ikäviä asioita.. No, mutta se on ihan eri tarina :)
Ja onhan mulla vielä aikaa oppia monenlaisia juttuja miehistä... ;)
Yritän saattaa olla selvittää tilanne kokenut naisten asenteesta, nuori nainen seurustellen mukavan nuorukaisen kanssa voi rakastua ja halua olla sulle ei vasta vain miten sinä kirjoitat kaveri ja apu tietyissä ongelmissasi, mutta hän unelmoi parisuhteesta, että on luonnollista, kun mies ei tahdo, se usein aiheuttaa epäily ja mustasukaisuus, että hänellä on toinen nainen, joten hyvin ymmärrän hänen pettymyksen. Luulen ei kannata silloin sulle jotakin korjata, jos haluat pitää hänen kaverina, teillä on eri tarkoituksia, jos haluat olla aina hänen kanssa, yritä nytkin taas vakuuttaa ja vaikuttaa, että hän uskoisi, se on aina vaikein uskoa pettymyksen jälkeen.