Heräsin painajaiseen, jota olin aina pelännyt. Se oli paha uni, joka palaa vieläkin, joskus. Se oli kevät, jota odotin, kesä jota ei tullut. Joiden merkitys hävisi, aika katosi. Toiselle.
Se oli taistelua luovuttamista vastaan. Aikaa, josta kaikkea ei muista. Se oli lääkkeitä, jotka toivat unen, aamuksi krapulan. Päivällä jaksoi taas itkeä, omaa onnettomuuttaan. Elämän epäoikeuden mukaisuutta.
Se oli surua, menettää pois se, minkä eteen oli tehnyt työtä. Minkä oli saanut ja mikä oli tärkeää.
Se oli vihaa josta sain voimaa. Tehdä asioita ja päätöksiä joita "normaalisti" en olisi tehnyt. Halu tehdä itsensä arvokkaaksi, itselle. Nousta ylös ja seisoa omilla jaloillaan.
Mietin usein syitä. Miksi? Mietin, koska olit oikeasti tärkeä. Mietin, mitä sinä mietit. Tunnet ja ajattelet, minua ja sitä toista kohtaan. Haluatko pitää kummankin? Pystytkö ikinä edes kuvittelemaan sitä pahaa oloa. Oloa joka hieman helpotti oksentamalla. Puhumalla, kaikille ja kaikesta.
Kumpikin meistä on kokenut paljon. Yhdessä ja erikseen. Hyviä ja huonoja aikoja. Tunnen. ettei mikään asia voi enää enempää satuttaa. Silti en halua tuntea samaa tunnetta uudelleen. En itke enää itseäni uneen, en riudu ikävästä. Minut on vahvistettu, johonkin.
Elämä on jatkunut ja se jatkuu. Yhdessä tai erikseen.Olen valmis yhteiseen tulevaisuuteen vain jos aidosti sitä haluat. Helppoa se ei ole, kummallekkaan. Vaikeita aikoja on ja tulee olemaan. Niistä selviää vain, jos on yhteinen päämäärä. Vain jos on jotain tärkeää, mitä ei halua menettää. Pitää olla Tahdon voimaa tehdä itsensä arvokkaaksi, olla luottamisen arvoinen. Pystyä pettymään, vastata tekemisistään ja olla rehellinen. Jakaa ilot ja surut. Korjata jos on korjattavaa ja rakentaa uutta, vahvempaa tulevaisuutta.
Niin, sen voi tehdä yksin tai yhdessä......
Se oli taistelua luovuttamista vastaan. Aikaa, josta kaikkea ei muista. Se oli lääkkeitä, jotka toivat unen, aamuksi krapulan. Päivällä jaksoi taas itkeä, omaa onnettomuuttaan. Elämän epäoikeuden mukaisuutta.
Se oli surua, menettää pois se, minkä eteen oli tehnyt työtä. Minkä oli saanut ja mikä oli tärkeää.
Se oli vihaa josta sain voimaa. Tehdä asioita ja päätöksiä joita "normaalisti" en olisi tehnyt. Halu tehdä itsensä arvokkaaksi, itselle. Nousta ylös ja seisoa omilla jaloillaan.
Mietin usein syitä. Miksi? Mietin, koska olit oikeasti tärkeä. Mietin, mitä sinä mietit. Tunnet ja ajattelet, minua ja sitä toista kohtaan. Haluatko pitää kummankin? Pystytkö ikinä edes kuvittelemaan sitä pahaa oloa. Oloa joka hieman helpotti oksentamalla. Puhumalla, kaikille ja kaikesta.
Kumpikin meistä on kokenut paljon. Yhdessä ja erikseen. Hyviä ja huonoja aikoja. Tunnen. ettei mikään asia voi enää enempää satuttaa. Silti en halua tuntea samaa tunnetta uudelleen. En itke enää itseäni uneen, en riudu ikävästä. Minut on vahvistettu, johonkin.
Elämä on jatkunut ja se jatkuu. Yhdessä tai erikseen.Olen valmis yhteiseen tulevaisuuteen vain jos aidosti sitä haluat. Helppoa se ei ole, kummallekkaan. Vaikeita aikoja on ja tulee olemaan. Niistä selviää vain, jos on yhteinen päämäärä. Vain jos on jotain tärkeää, mitä ei halua menettää. Pitää olla Tahdon voimaa tehdä itsensä arvokkaaksi, olla luottamisen arvoinen. Pystyä pettymään, vastata tekemisistään ja olla rehellinen. Jakaa ilot ja surut. Korjata jos on korjattavaa ja rakentaa uutta, vahvempaa tulevaisuutta.
Niin, sen voi tehdä yksin tai yhdessä......
Vastaukset 3
Vanhimmat
teille molemmille.
ja kestävyyttä ja anteeksiantoa.
Tällainen oli minun kesäni. Painajainen jatkuu, ulkonaisesti olemme yhdessä, mutta kyseenalaistan yhdessäoloa usein, kun pelkään, että mikään ei muutu, että kaikki jatkuu, taas. Epäilen, tutkin, enkä muuta sitten jaksakaan. jaksamista sinulle, tuntuu, että olet päässyt pahimman yli.
jaksamisia. samat ajatukset oli itsellä edellisen, ja sitä edellisen, ja sitä edellisen kerran jälkeen.. ja joka kerta lähdin kävelemään - ja joka kerta liian myöhään.