Meillä ei oikeestaan koskaan ollut mitään.. Mitään kunnollista ainakaan. Soutamista ja huopaamista.. Kauheesti mä sitä miestä rakastin, mutta hän ei sitten rakastanutkaan loppujen lopuks mua. Hän ei halunnut olla mun. OK, pitäs jatkaa matkaa. Jatkoinkin..
Mutta nyt aivan yhtäkkiä, monta kuukautta sen jälkeen, kun hän ilmoitti, ettei ole "kiinnostunut kuin kaverina" (eikä olla oltu enää missään tekemisissä) aloin taas nähdä hänestä unia, ikävöidä ja ajatella lakkaamatta. Mikä helvetti mua vaivaa. Olenkohan mä jotenkin sairas? Miksen saa tätä tyyppiä vaan mielestäni lopullisesti? Se ei tahdo mua. Ei rakasta. Ja itseasiassa leikki mulla todella rumasti ja satuttavasti... Mä kuitenkin kaipaan sitä miestä keneen rakastuin, en niitä satuttavia tekoja, sitä ihmistä. Miksi? Ja mikä tähän auttaa? Millon tällänen ikuinen ikävä ja "jokin minusta puuttu, kun et ole täällä"- tunne lakkaa?
Mutta nyt aivan yhtäkkiä, monta kuukautta sen jälkeen, kun hän ilmoitti, ettei ole "kiinnostunut kuin kaverina" (eikä olla oltu enää missään tekemisissä) aloin taas nähdä hänestä unia, ikävöidä ja ajatella lakkaamatta. Mikä helvetti mua vaivaa. Olenkohan mä jotenkin sairas? Miksen saa tätä tyyppiä vaan mielestäni lopullisesti? Se ei tahdo mua. Ei rakasta. Ja itseasiassa leikki mulla todella rumasti ja satuttavasti... Mä kuitenkin kaipaan sitä miestä keneen rakastuin, en niitä satuttavia tekoja, sitä ihmistä. Miksi? Ja mikä tähän auttaa? Millon tällänen ikuinen ikävä ja "jokin minusta puuttu, kun et ole täällä"- tunne lakkaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on ihan sama tilanne. Mä en tajua miten tästä pääsee eroon!! Sun teksti olis voinut olla mun kirjoittamaa.
Voisko joku viisas nyt kertoa, että miksi on jäänyt kiinni tällaiseen? Ja että miten siitä pääseen pois?