Olen ollut reilun vuoden naimisissa, mutta nyt kaikki alkaa tuntua virheeltä. Olen nuori ja haluasinkin vielä mennä... Vannoin, että minun avioliittoni on luotu kestämään! Alkaa tuntuun toiselta... Olen hyvin pettynyt itseeni. Nolottaa myöntää liiton olevan virhe. Toisena hetkenä ajattelen taas pilaavani elämäni, jos jatkan naimisissa onnettomana. Tai olen onnellinen, kaikki perusasiat on hyvin. Haluasin kokeilla omia siipiäni, esim. asumalla yksin. Tuntuu, että elän mieheni rahoilla, vaikka olen itsekin vakituisessa työsuhteessa.
Onko joku eronnut näin pian? Mitä suvut sanoivat? Vai olisiko järkevintä puhua mieheni kanssa avoimesti, vaikka se sitten johtaisikin eroon? Kaikki pelottaa ja ahdistaa... Terapeutille tässä pitäisi varmaan mennä...
Kiitos, jos joku viitsii vastata asiallisesti!
Onko joku eronnut näin pian? Mitä suvut sanoivat? Vai olisiko järkevintä puhua mieheni kanssa avoimesti, vaikka se sitten johtaisikin eroon? Kaikki pelottaa ja ahdistaa... Terapeutille tässä pitäisi varmaan mennä...
Kiitos, jos joku viitsii vastata asiallisesti!
Vastaukset 4
Vanhimmat
......alkaa asiat selviämään.
Älähän tee hätäisiä päätöksiä erosta.
Ensiksi kannattaa keskustella mistä se kenkä puristaa miehesi kanssa.
Teidän pitää yrittää tehdä uusia asioita yhdessä , niikuin silloin kun olitte "nuoria"
Sitä huomaa , että jotakin on jäänyt nuoruudesta tekemättä ja menemättä kun tuollaiset ajatukset.
Ammatti auttajaa kannattaa NYT käyttää myös.
Mutta ....tuollaisilla perusteilla erota niin...
Mietihän vähän...
Tsemppiä vaan...
Alkuun sanon että on kokemusta asiasta eli ero tuli vuoden liiton jälkeen ja koko liitto oli vika tikki ja voin sanoa että itse olin kuvitellut ja itselleni uskotellut että kerran elämässä mennään naimisiin ja sitten kun se fakta tuli ettei liitto toimi niin rupesi hävettämään että oli toiminut niin nopeasti jne..
En tiedä olinko liian nuori kun olin 23 mennessäni naimisiin ja silloinen vaimoni oli 19.
Sen sanon että kannattaa keskustella miehesi kanssa asiasta jos vielä on toivoa, mutta senkin saon niin ei kannata pilata elämää huonolla liitolla ja siinä mielessä sanon että kun ero tuli niin silloin hävetti, mutta kun sen jälkeen kertasi asioita niin ero oli loppujen lopuksi helpotus niin henkisesti kuin fyysisesti eli jos liittoa olisi väkisin jatkanut niin nyt sitä oltaisiin hourulassa tai sitten kuuden jalan syvyydessä..
Niin ja tämä on miehen kanta asiaan
Ero tuli myös reilun vuoden avioliiton jälkeen. Ja syynä oli ex-vaimoni samanlainen tilanne kuin sulla nyt kuulostaa olevan. "Haluan yhä mennä, elämä loppuu just nyt, en pystytytkään muuttaa sua...oot ihana ihminen täynnä hyviä piirteitä, mutta et se oikea mulle", noita mä sain kuulla perusteluina.
Et kertonut ikääsi, mutta arvaan, että aika tarkalleen 26-vee. Seuratkaapas pariskuntia ympärillänne ja hämmästykää, aika usein kriisin pyörteisiin joutuu juuri siinä iässä.
Suvut eivät todellakaan tykänneet. Huvittavaa, mutta totta, osa exäni suvusta pitää yhä yhteyttä minuun, mutta eivät exääni.
...eroa nuilla perusteilla. Ei se bailaus todellakaan pitemmän päälle ole mitään hauskaa. Kapakoissa ei kuule ole mitään viehätystä, samaa läpinäkyvää touhua kaikki. Sieltä ei ainakaan onni löydy. Yritä löytää elämään sisältöä vaikka opiskelemalla, harrastuksilla jne. Jos miehesi on ns. hyvä mies, pidä kiinni! Keskustelkaa, kerro miltä tuntuu ja yrittäkää löytää sopiva ratkaisu. Yksi vaihtoehto voisi olla pikku paussi, vaikkakin meillä sellaisesta tuli lopullinen... Voimia, äläkä tee mitään hätiköityä! Usein "kyllästyminen" menee kyllä ohi ja kuuluu varmaan jokaiseen parisuhteeseen.