Pummi ystävä

On olemassa kahdenlaisia pummeja,hyvän sydämen omaavia ja laskelmoivia.
Olen itse kuullut minua nimitettävän pummiksi kauan sitten,ja se kyllä sattui aina yhtä hirveälle.
Elämäntilanteeni oli huono,ei ollut työtä ja olin masentunut asiasta vaikken sitä ulospäin näyttänytkään,tahdoin silti kovasti päästä kavereideni mukaan baariin vaikka minulla ei ollut siihen varaa,olinhan nuori ja elämän janotti.
En koskaan keneltäkään pyytänyt suoraan rahaa,vippejä kylläkin jotka pitkässä juoksussa maksoin takaisin,usein kaverit ravintolassa tietäen tilanteeni tarjosivat minulle.
Silti aina tunsin piston sisälläni kun joku tarjosi tai jouduin pyytämään vippiä että pääsisin mukaan rientoihin.
Kuulin itseäni mainittavan pummiksi ja työtä vieroksuvaksi henkilöksi,kuulin kavereideni joilla oli työpaikat tai vanhempien taloudellinen avustus ihmettelevän ääneen kuinka en tee mitään asioideni eteen vaan valitsen sen helpomman tien.
Kun ihminen on joutunut tilanteeseen missä on pudottu työelämän kelkasta pidemmäksi aikaa muuttuu myös mieli masentuneeksi,kaikki tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealta,sitä uskoo olevansa huonompi kuin muut kaikessa ja ei ole voimia eikä uskoa yrittää.
Läheisiltä sattumalta kuulemat kommentoinnit pudottavat vain itsetuntoa alaspäin ja kuilu ryhdistäytyä kasvaa entisestään,ihminen ei ole silloin normaalissa tilassa,pikemmin paniikissa jonka ovat aiheuttaneet ympäristön satuttavat sanat.
Olen elänyt tälläisen kauden ,ja nimittäisin itseäni hyväntahtoiseksi pummiksi joka halusi elää ja olen kiitollinen kaikille kavereilleni jotka minuun luottivat eivätkä jättäneet yksin rientäessään illan riemuihin,oli näin minullakkin jotain iloja elämässäni .
Jos joku tunnistaa kaveripiirissään tälläisen kaverin,paras tapa saada hänet jaloilleen on lopettaa arvosteleminen ja painostaminen ,kenties sopivan työn etsiminen yhdessä saattaa nopeuttaa masentuneen elämään kiinni pääsyä,kannattaa muistaa ettei syy aina ole laiskuudessa.

Myöhemmin opin tuntemaan näitä härskejä pummejakin,heidät eroittaa hyvin siitä ettei heillä ole aikomustakaan maksaa koskaan takaisin,ja pokka kestää pyytää rahaa lainaksi vaikka kaikki edelliset lupaukset ovat edelleen pitämättä.
He ovat tottuneet elämään toisten kustannuksilla ilman huonoa omaatuntoa, he pyytävät rahaa lainaksi ja suuttuvat jos takaisin maksuista huomautetaan koska oikeasti he eivät pyydä rahaa lainaksi vaan he käsittävät asian niin että toinen vaan antaa rahaa.
Tälläisten tapausten kanssa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä antamasta yhtään mitään,usein kun he tämän huomaavat he katoavat paremmille apajoille,joten oikeaa kaveruutta heidän puoleltaan ei koskaan ollutkaan.

Kyllä siis on olemassa hyviä ja huonoja pummeja,olosuhteen pakosta kummatkin toimivat näin.

kun itse annat. Eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa, jos joku siipeilee.
Sisareni sai ystäviä, kun juonitteli yhteisestä perinnöstämme. Sitten sanoin, no osta se, ja ehdotin kauppahintaakin. Yllätys, hän ei tahdokaan enää ostaa, koska joutuisi luopumaan ystävistään. Hän tahtoo pitää omansa itse.
Kovin rasittavaksi tämä siipeily oli muodostunut kuuleman mukaan.

Mulla "ystävä",joka pyytää kylään,mutta maikitsee,ettei hällä oo sit ees maitoa kahviin. Olen jeesannut vuosien mittaan häntä,vien jotain pientä, kuten sitä maitoa. Rahaa pyytää lainaksi,mutta en lainaa. Periaatteesta.

Sadan vuoden vanha ketju, huomaan.

Vastaan kuitenkin. Itsekin olen ollut rahavaikeuksissa, köyhä, työtön.Ei ole aina ollut edes vanhempia tukemassa. Oli ystäviä kyllä, ja he tiesivät tilanteeni. Eivät lopettaneet ystävyyttä köyhyyteni takia. Jos lainasin heiltä, maksoin aina toimeentulotuesta takaisin. Joskus toivat mulle ruokaa kotoaan. Ym. En olisi selvinnyt ilman heitä. Siihen aikaan ei ollut näitä ruoka-apujakaan jaossa. Onneksi nyt on.

Oon nyt työssäkäyvänä miettinyt, että jos mulla olisi varaton ystävä niin kyllä vuorostani auttaisin häntä. Vaikka ostamalla ruokakassin, jos olisi pelko että raha menee kaljotteluun tai muuhun.

Tietysti kannustaisin lisäksi häntä hakemaan kouluun tai töihin.

Kaikilla ihmisillä ei ole niitä " pelastusliivejä " eli varakkaita läheisiä pinnalla pitämässä kun elämä koettelee ja kun putoo työttömäksi, niin ei kovin helppoo saada uutta duunia ja paikkakuntaa pitää työn peräs vaihtaa, niin mistäpä ottaa rahat ?

v. 1938-1944. ihmisiä haettiin kotoaan ja kuskattiin keskitys leireille, aivan syyttä, sodan päätyttyä ne jotka leiriltä selvisivät, joutuivat pitämään pitkä hihaista paitaa lopun elämänsä jottein leirillä saatu numero tatuointi käsi varressa paljasta. kokivat siis aiheetonta häpeää, joka ei kuitenkaan yhteiskunnallisesti ollut aiheetonta, moni sai kokea olevansa syrjäytetty juuri tuon ikävän kokemuksensa ansiosta.
edellisellä pyrin toteamaan, ettei yhstävyys aina ole ystävyyttä, on helppo olla arvostelijana, mutta annas olla kun tilanne kääntyykin toistepäin.

Mulla on paljon ihmisiä ympärillä,jotka koko ajan vinkuu Huono rahatilanne. Vituttaa oikein. Itse olen töissä ja en jaksa hyysätä ketään. Mulla on tilillä 600€ tälläkin hetkellä NS löysää rahaa,mut en anna pummeille. Osa ihmisistä kun käyttää omansa kaljaa,tupakkaan jne Lopettakoot polttamisen ja juomisen niin tahansa riittää.

Minulla ei ole yhtä ainutta pummiystävää. En hae heitä eivätkä he minua.

Jos joku on vaikeuksissa, autan parhaani mukaan kerran, pari. Siihen loppuu. Rahan tunkeminen pummeille tekee pummeille enemmän haittaa kuin mikään muu!
Se vain jatkaa pummaamisen kierrettä.