Kaksi ja puoli vuotta sitten vaimoni aloitteli suhdetta työkaverinsa kanssa. Ja jäi kiinni. Sitä alkoi meikäläisen kriisi, jota tässä pari vuotta olen yrittänyt saada loppumaan. No, alussa tietysti olin aivan hajalla. Terapiat ym. kävin. Vaimo ei mihinkään tuolloin suostunut. Mutta emme eronneet, ajattelin että tästä selvitään (onhan meillä pienet pojat 5v ja 7v). Aika kun kului alkoi arki rullaamaan normaaliin tapaan, eikä tuo tapaus enää viimeisen vuoden ajan ole normaalissa elämässä näkynyt. Mutta. Tuo tapaus vei täydellisesti luottamuksen vaimooni, eikä se ole vieläkään täysin palautunut. Tämän ansiosta kaikenlaiset menot (varsinkin työpaikan illanvietot) saavat minut hätääntymään, entäs jos...Ja seurauksena tästä olenkin hyvin nuivasti kieltämättä suhtautunut hänen menoihinsa, vaikka en todellakaan niin haluaisi. Samoin, olen kokenut, että hänen kuuluisi jollainlailla osoittaa halunsa ja rakkautensa minua kohtaan (pienet huomionosoitukset edes). Ja kun ei ole kuulunut, olen katsonut oikeudeksi mököttää (väärin!). Kaikki johtunee omasta epävarmuudestani vaimon suhteen, mitä hän oikeasti ajattelee. Ja hän ei puhu, jos yritän tappeluksi menee. Kesän aikana kuitenkin alkoi tuntua siltä että tuo tapaus oli ollutta ja mennyttä, ei vaivaa enää. Mutta samalla odotukseni vaimon käytöksen suhteen pysyi samana, eli "huomioi minut"! Lopulta olin niin kypsä, että päätin laittaa kovan kovaa vasten ja uhata erolla. Tämä oli virhe. Vaimo totesi, että ei enää jaksa, eikä taida enää rakastaakaan, joten kyllä kai se ero paras vaihtoehto on...
Tästä alkoikin sitten uusi kriisi! Ja todella: olen käynyt läpi omaa toimintaani ja huomannut, että ehkä olisi pitänyt ottaa rennommin. Se että "kyttään" hänen tekemisiään on varmaan ahdistanut häntä ja ajanut tähän pisteeseen. Olen yrittänyt muuttaa häntä, vaikka sehän on mahdotonta. Ymmärrän häntä, vaikka koko tälle hommalle lähtölaukaus oli toinen mies. Ainoa mitä voin enää tehdä, on muuttaa itseäni ja toimintatapojani. Olen näin tehnyt ja uskon onnistuvani siinä. Vaimo on sitä mieltä, että hänen ei tarvitse muuttua, eikä usko että minäkään siihen pystyn. Aika toivoton on siis tilanne. Ymmärrän, että oma vapaus on parisuhteessa todella tärkeä asia ja kun sen kokee menettäneensä, ollaan lopussa. Eikä näin ole meillä aiemmin ollut, kun oli luottamus. Mutta tämä koko juttu taitaa olla pitkälti minun ansiotani? pitääkö hyväksyä tilanne ja alkaa miettimään elämää ilman ko. vaimoa? Vieläkö tässä yritän todella pitää avioliiton omalta osaltani kasassa? Tahtoa on.
Tästä alkoikin sitten uusi kriisi! Ja todella: olen käynyt läpi omaa toimintaani ja huomannut, että ehkä olisi pitänyt ottaa rennommin. Se että "kyttään" hänen tekemisiään on varmaan ahdistanut häntä ja ajanut tähän pisteeseen. Olen yrittänyt muuttaa häntä, vaikka sehän on mahdotonta. Ymmärrän häntä, vaikka koko tälle hommalle lähtölaukaus oli toinen mies. Ainoa mitä voin enää tehdä, on muuttaa itseäni ja toimintatapojani. Olen näin tehnyt ja uskon onnistuvani siinä. Vaimo on sitä mieltä, että hänen ei tarvitse muuttua, eikä usko että minäkään siihen pystyn. Aika toivoton on siis tilanne. Ymmärrän, että oma vapaus on parisuhteessa todella tärkeä asia ja kun sen kokee menettäneensä, ollaan lopussa. Eikä näin ole meillä aiemmin ollut, kun oli luottamus. Mutta tämä koko juttu taitaa olla pitkälti minun ansiotani? pitääkö hyväksyä tilanne ja alkaa miettimään elämää ilman ko. vaimoa? Vieläkö tässä yritän todella pitää avioliiton omalta osaltani kasassa? Tahtoa on.
Vastaukset 16
Vanhimmat
älä nyt itseäsi syytä kokonaan. Vaikka on todella hyvä että katsot myös itseäsi peiliin.
Vaimosi puhumattomuus, ja se ettei hän ole tuon ulkopuolisen suhteen jälkeen ilmaissut selvästi että haluaa vain sinut eikä ketään muuta. Niin nuo on mielestäni nyt ne asiat, mitkä on omiaan sotkemaan tilannetta. Olet pakostakin epävarmuudessa, kun vaimosi noin käyttäytyy! Ja tuo toimintasi on ymmärrettävää.
Mutta olisiko niin että vaimollasi on todella suuria vaikeuksia puhua tunteistaan, tai näyttää niitä? (yleensä tämä mielletään miesten ongelmaksi, mutta on sitä naisillakin). Ja kun hän nyt kokee että kyttäät ja epäilet häntä, niin se on varmaan entistä vaikeampaa.
Ja tuo suhde mikä hänellä on ollut, niin oliko kenties vain itsetunnon pönkitystä, oikeasti on aina rakastanut vain sinua? vai oliko hän oikeasti ihastunut/rakastunut? nuo asiat nyt ainakin täytyisi saada selvitettyä....
mutta asiassa pääsee alkuun vain, jos vaimosi alkaa puhua! siihen en valitettavasti osaa antaa neuvoa, että miten se onnistuu, jos hän ei terapiaankaan suostu.....
tsemppiä kuitenkin!
...huonolta näyttää. Älä unohda, että vaimollasi oli toinen mies, joten joitain ongelmia on täytynyt aikaisemminkin. Onko ne käyty läpi?
Älä itseäsi syytä. Vaimosi on hoitanut jälkipyykin huonosti, ei suostu terapiaan, ei halua muuttua, eikä puhu.
Jos toinen pettää, niin vaikeaa luottamusta on saada takaisin.
Kuulostat oikein ihannemieheltä, joka omistautuu suhteelleen ja lapsilleen. Kuulostaa että nainen on vahva ja pyörittää sinua aika lailla..onko näin ollut aina? on TODELLA itsekästä häneltä sanoa ettei hänen tarvitse muuttua..suhdehan on yhtä kehitystä koko ajan, vaikka oltais oltu kauan yhdessä. Koko ajan kasvetaan ja on ylä ja alamäkiä. Hänen todellakin on syytä katsoa peiliin myös, jokainen tarvitsee huomiointia, se on perus tarve parisuhteessa. Et vaadi liikaa, päinvastoin, koitat unohtaa menneen kovasti ja se ei todellakaan ole nopea prosessi-. Naisesi on todella itsekäs jos sanoo ettei jaksa ja ettei tarvitse todistella sinulle mitään ja muuttua vaikka tekikin noin sinua kohtaan. Ja todellako YKSIN kävit terapiat? voi hyvänen aika, tuollaisen jälkeen ne pitäisi käydä yhdessä ja selvittää miten jatkaa ja miten kumpikin toimisi. Hän ei tainnut uskaltaa kohdata virhettään ja purkaa sitä. Tai sitten se oli hänelle yhden tekevää. Kuinka hän kehtaakaan jatkaa noin kylmää linjaa. Oletko varma ettei hänellä ole ketään? sen merkithän on helppo huomata..tai sitten hänen on oltava todella laskelmoiva.
Pää pystyyn mies, olet rikottu ja olet ansainnut parempaa kohtelua. Jos itse siis et ole pettänyt ja olet itse kelpo mies. Tiedän itse naisena että jos mies on todella kiinni minussa ja oikea koiranpentu niin alan helpommin olemaan itsevarma ja pidän toista itsestään selvyytenä ja se on tuhoavaa ja vie mielenkiinnon. Teidän todella pitää yhdessä miettiä miten jatkatte, ei sinun tarvitse tuollaista sietää..jos lasten takia jatkatte niin asioiden on muututtava. Lapsetkin vaistoavat pian kaiken..pyydän että mietit todella. Naisena voin sanoa kuinka nainen toimii ja tuo ei ole oikein.
liiallinen nössöys.
"Mutta tämä koko juttu taitaa olla pitkälti minun ansiotani?"
Miten ihmeessä huorimisesta johtuva luottamuspula voisi olla sinun ansiotasi?
Sinun ei ylipäätänsäkään pitäisi olla tuossa tilanteessa. Olisit vain lyönyt heti vaimoasti turpaan ja heittänyt ulos. Niin minä aion tomia, jos kävisi samat kuin sinulle.
Kiitos näkemyksistä...Niin, tässähän muuten ollaan sellaisessakin tilanteessa, että vaimo vaatii nyt muutosta elämään(sä). Ja hänen ehdotuksensa on että minä pakkaan tavarani ja häivyn. Hän jää sitten poikien kanssa elelemään kotiin. Hieno ratkaisu ja meikäläinen aivan kauhuissaan: ai minä lähden ja jätän pojat tuosta vain? Kun sanoin, että jos tarvitaan ero, hän voi puolestani lähteä ja muuttaa elämäänsä ja miettiä asioita. Vastauksena naurua: hän ei todellakaan lapsia jätä...Olen toki miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että lähtö tulee, mutta pitääkö minun todella miehenä lähteä?
Tuossa joku esitti, että vaimo on minua pyörittänyt ja se kyllä pitää paikkansa. On ollut tiukkaa aiemmin, lähinnä valtataistelua: lasten kasvatus aikas rankkaa puuhaa...näkemyserot ne riidat tietysti aikaan saa. Itseasiassa meidän välisiä tappeluja (siis ei lastenhoitoon tms. liittyviä) ei ole juurikaan ollut, vaikka tarviiko niitä ollakaan...Lopulta minun on peräydyttävä, vaimo on kova. Myönnettävä se on.
Pitänee suunnata ajatuksia jo siihen seikkaan, että ero tulee. Mutta lapsista en ole valmis luopumaan helpolla.
Kertokaapa naiset, mitä merkkejä voisi seurata kun epäilys taas toisesta miehestä on olemassa...toki kysyin asiaa, kielteinen vastaus tuli, eli ei kuulemma ole. Mutta silti...
Enkä todellakaan aio kaikkea niellä, mutta tällä hetkellä pyrin pysymään rauhallisena ja toki positiivisenakin.
tässä keskustelussa on tullut moneen kertaan ilmi, miten vaimosi on "kova" ja "vahva". Minusta nuo sanat kuulostavat kauheilta...Ja monesti se on niin, että ihminen joka VAIKUTTAA ulospäin vahvalta, ei sitä sisimmässään ole. Ja tuo kohta, kun kerroit ettet jätä lapsia, niin vaimosi NAUROI ?
tulee vain mieleen että onko hänellä jotain häikkää tunne-elämässä, tai jotain luonnehäiriötä jopa..? kun ei osaa eikä ala puhumaan asioista, vaikka vakava paikka teillä on edessä jos eroa mietitte. Vai oliko sekin vain jokin uhkaus, ettei vaimosi edes ollut tosissaan?
Jos oli tosissaan, niin täytyisi siinä tilanteessa jo jokaisen laskea ne roolinsa ja suojakuorensa, huutamatta tai nauramatta, ja puhua ihan avoimesti ja rehellisesti. Ainakin yrittää, vaikeaa se voi olla monelle.
1.) etsi hyvä avioeroihin perehtyneen juristi ja sovi alustavasti hänen kanssaan toimeksiannosta, mikäli eroprosessi realisoituu. 2.) Älä siirrä omaa osoitettasi pois kotoa, äläkä anna niin tapahtua lastenkaan osoitteiden suhteen. 3.) Päivitä pankkitilien käyttöoikeudet tai ainakin nostorajat, jotta säästöt eivät yhtäkkiä katoa tililtä. Pidä huoli että sinulla on ainakin yksi täysin yksityinen tili johon toinen ei pääse käsiksi. 4.) Älä allekirjoita mitään avioeroon liittyviä papereita ilman harkinta-aikaa ja ulkopuolista konsultointia. 5.) Perehdy internetistä löytyviin avioeroa käsitteleviin suomalaisiin sivustoihin ja tee itsellesi selkeä suunnitelma sekä muistilistat hoidettavista asioista. 6.) RKäytä mahdollinen oma aikasi (vaimon illanvietot tms.) hyödyllisesti vaikkapa etsimällä & tallettamalla & kopioimalla & skannaamalla kaikki tärkeät paperit sekä valokuvat - niitä kun et vältttämätttä enää koskaan nää avioeron realisoituessa. 7.) Tee lista ja kuvaa mahdolliset arvoesineet (katoamisen varalta). 8.) Hanki pankista tallelokero jossa voit säilyttää esimerkiksi rahaa/koruja/dokumentteja/valokuvia. 9.) Lopeta alkon käyttö ja liiku kun voit jotta pää pysyy selkeänä sekä kasassa. Eiköhän näissä asioissa liene tekemistä ainakin hetkeksi, sillä vara ei venettä kaada. P.S. Mikäli ette ole vielä erohakemusta jättäneet, voit yrittää ottaa ison kulutusluoton, nostaa rahat, siirtää ne talteen johonkin muualle kuin pankkiin ja osituksen yhteydessä sanoa törsänneesi ne jo aikaa sitten - rahat menivät mutta velkaa jäi ;-).
Hei,
on paljon mahdollista, että vaimosi haluaa erota, koska hän voi elätellä toivoa jostain toisesta miehestä (on ihastunut) tai hänellä on jo toinen mies. Jos hänellä on toinen mies, niin silloin hän luultavasti pitää kännyä koko ajan lähellä, ja jos joku soittaa, menee toiseen huoneeseen puhumaan, ei selittele menojaan, viipyy yömyöhään jossain tms. Tälle et voi mitään, JOS näin on, vaan täytyy todeta, että vaimosi on idiootti siinä tapauksessa. Hän voi olla huumassa. Joskus ihastuminen on tosi vahvaa, mutta en ymmärrä, että pitääkö sen eteen uhrata perhe??
Voi myös olla, että hän on vain yksinkertaisesti kyllästynyt parisuhde-elämään/perhe-elämään ja haluaa olla yksin, mutta en kyllä ymmärrä tätäkään, koska teillä on kuitenkin lapsia ja olette varmasti ennen lapsia miettineet asiat läpi..?
Ei tosiaan kuulosta normaalilta,että alkoi nauramaan sanoessasi, että lapset jää sinulle.. Onko hänellä varmasti kaikki kohdallaan pään sisällä?? Vai onko mahdollista, että hän tuntisi syyllisyyttä pettämisjutuista ja ehkä ei ole kaikkea sinulle kertonut ja nyt hänestä ero on paras ratkaisu, koska ei ansaitse sinua??? Tai ehkä on kuitenkin liian vahva ja itsekäs persoona kertomasi perusteella.
Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli jotain apua.
puheeksi eron ja halusit eroa ja vaimo suostui. Minäkin olisin nauranut päin naama, jos tuollaisessa tilanteessa mies olisi vielä kuvitellut vievänsä lapsetkin minulta. Tietenkään ei äitikään halua luopua lapsistaan!!! Et tullut sitten ajatelleeksi, että ero tarkoittaa myös sitä, että arki ei jatku samalla tavalla kuin ennen? Kuvittelitko tuosta vain ottavasi lapset itsellesi?
Miksi haluat saada selville, että onko vaimollasi joku? Sinä haluat kuitenkin erota. Eikä nykyaikana vaikuta uudet miehet/naiset mitenkään siihen, että onko hyvä äiti/isä lapsilleen.
Varsinainen äkäpussi on...Ollaanko katkeria vai mitä? Loistavaa kommenttia!!!
On vissiin tullut itse vähän jaettua pildeä ympäriinsä?
"Eikä nykyaikana vaikuta uudet miehet/naiset mitenkään siihen, että onko hyvä äiti/isä lapsilleen. "
Kyllä huora äitinä on huonompi kuin kunnollinen äiti. On aivan turha yrittää vääntää mustaa valkoiseksi, äidin tai isän petos jättää merkit lapsiin.
Eroa nyt jo hyvä mies,haluatko,et hän pitää sua ihan narrinaan
Ei vaimosi ole sinua rakastanut enää aikoihin, jos se on ehtinyt jo toisen miehen sänkyynkin.
Itse pistän muijan aina siinä vaiheessa pihalle elämästäni, kun näen että sillä on levoton perse. Sen nimittäin huomaa kun osaa katsoa.
Vaimollasi on narsistisia piirteitä. Hän saa sinut tuntemaan että kaikki on sinun syytäsi vaikka itse on pettänyt (ja kenties pettää yhä) sinua. Ota nyt hyvä mies järki käteen ja eroa siitä vaimostasi! Eihän se välttämättä tarkoita että joutuisit eroon lapsistasi! Ansaitset parempaa kuin valehtelevan narsistisen ämmän joka saa elämäsi tuntumaan helvetiltä!
nämä kaikki narsisti ajatukset tulee. Nykyaikana on muotia laittaa kaikkien ongelmien syyksi toisen narsistisuus. Pakkomielteensä kullakin.
on lopun alkua. Siirrä ajatuksia jo aikaan ilman tuota muijaa. Ajattele että oot parempaa ansainnu. Se kirpasee varmasti, mutta tollasen kanssa sun elämästä ei tuu yhtään mitään. Äläkä syytä ittees, muijas on tunnevammanen, joka pyörittää sua. Älä alistu. Ja pidä lapsistas kiinni niin pitkään kun vaan mahdollista, älä suostu tollaseen että sä lähdet tosta vaan. Voimaa!