Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

Eikös se tapailu muutu seurusteluksi siinävaiheessa kun ei tapailla ketään muita!?
Eli siis kun päätetään olla yhdessä. Minä henk. koht. suostuisin "tapaamiseen" vain kerran.
Sen jälkeen joko seurustellaan tai ei.

mun mielestä sitten vasta puhutaan seurustelusta kun siitä erikseen sovitaan, että vaikka olisi tapailtu kuinka kauan ja kumpikaan ei tapailis muita nii se ei silti oo seurustelua.. itse kyl mielummin tapailen vähintään kuukauden tai yleensä muutamankin ennen seurustelun aloittamista, koska en halua alkaa seurustelemaan vaan seurustelun takia vaan katsoa rauhassa kiinnostaako tähän ihmiseen panostaa..

Todella hyvä kysymys tuo, että missä vaiheessa tapailu muuttuu seurusteluksi. Vaikka ainoa vastaus on se, että vain ne tapailijat voivat sen päättää, ja heidän on keskenään siitä sovittava ja yritettävä välttää kaikki väärinkäsitykset ja oletukset, joista ei ole puhuttu, jne.

Luulisin, että yleensä ei ole hyvä ruveta ehiti seurustelemaan, kun on kerran tavattu.

Tätä nettideittimaailmaa häiritsee mielestäni valtavasti se asenne, että ei saisi tapailla monia. Mitä ihmeen pahaa on monien ihmisten tapailussa, jos kyse on tapailusta, tutustumisesta? No, pahaa on tietysti se, jos toisella on ihan toiset luulot, ja toinen on antanut niihin aihetta.

Voimme kai nauttia ihmisten seurasta, vaikkemme olisi parisuhteeseen sitoutuneita? Ei kai ole kovin suuri loukkaus, jos joku nattii seurastani, vaikkei haluaisikaan sitoutua minuun ja lakata tapaamasta muita. On sitten vain ääneen puhuttava, että mitkä ovat odotukset ja mikä on sitoutumisen aste. Jos molemmat osapuolet pohjimmiltaan kaiken tapailun takana etsivät sitä oikeaa, niin näitä tilannekatsuksia on kaipidettävä aika usein, ja sovittava aika tarkkaankin siitä, missä vaiheessa ja miten ilmoitetaan, jos suhteen luonne omasta mielestä muuttuu, tai jos on tavannut jonkun toisen, jotenkin erityisen, jonka kanssa haluaa ehkä ruveta seuruatelemaan.

Ja sanoisin kaikille hyvien ihmissuhteiden etsijöille, että jaruttakaa seksi aloittamista. Himoja voi pitää jonkun aikaa kurissakin. ja jos seksiä on, niin sopikaa jo ennen sitä, että onko kyse seurustelusta vai jostain lohduttamisesta, joka ei vaadi sitoutumista seksin jälkeenkään. Jos toinen osapuoli haluaa vain tätä jälkimmäistä, niin hyväksykää hänen mieleipiteensä! (Siis hyväksyminen ei tarkoita sitä, että seksiin pitäisi suostua) Arvostakaa rehellisyyttä, koska juuri siksi niin monet valehtelevat itselleen ja toisilleen rakkaudesta ja sitoutumisen asteesta, koska voi tuntua siltä, että vain "poliittisesti korrekteilla asenteilla" olen hyväksytty ihminen.

Siis jos jokainen on rehellinen ja suora, eikä vaadi muiltakaan mitään sen enempää, voidaan päästä johonkin aitoon vuorovaikutukseen.

uudelleen joutuneen olen ollut ihan ihmeissään tän tapailun kanssa, ei ennen mitään tapailtu, sitä joko seurusteltiin tai sitten ei... ei ollut mitään roikun löysässä köydessä -juttua...

Musta vaan tuntuu että tää "tapailu" on keksitty että sais hyppiä muidenkin sängyssä ja testailla

Meille kävi näin, tapasimme tiistaina, kävimme elokuvissa torstaina, perjantaina katsoimme urheilua, lauantaina aloimme seurustelemaan. Seurustelu alokoi ilman erillistä päätöstä tai keskustelua asiasta, kaikki tuntui osuvan nappiin, yhteiset mielenkiinnon kohteet, koulutus tausta, rento ja hyvä olo toisen seurassa. Mielestäni ihminen kyllä tietää ja tuntee koska se "klik" tapahtuu ja siitä ei tarvitse erikseen keskustella tai päättää asiasta.