Onko kokemuksia?
Miten se onnistuu tai miten sitä voi edes yrittää?
Kumpikaan meistä ei vihaa eikä rakasta, eikö siis ystävyys kävisi?
Miten se onnistuu tai miten sitä voi edes yrittää?
Kumpikaan meistä ei vihaa eikä rakasta, eikö siis ystävyys kävisi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä onnistuu siihen asti yleensä kunnes jompi kumpi löytää ns uuden kaverin itselle. Mutta voihan se toimia senkin jälkeen.
Minusta exän kanssa kannattaa ilman muuta olla hyvissä väleissä, jos se suinkin on mahdollista. Yhteisiä tuttuja, yhteisiä asioita. Kivahan se on mennä yhteisten ystävien synttäreille jos exän näkeminen on ihan ok juttu.
Mun ex nälvii minua kun kohtaamme, joten en nyt mitenkään kovin läheistä ystävyyttä hänen kanssaan halua ennen kuin hän muuttaa käytöstään minua kohtaan.
Itseni ja exäni mukaan lukien tunnen monta paria, joilta se on onnistunut.
Ja mikä sen parempi ystävä kuin exä, jonka on liiton aikana oppinut tuntemaan
"karvoineen nahkoineen".
Homma onnistuu siten, että siihen otetaan ns. aikuismainen ote.
mutta itse en kyllä pysty exieni kaveriksi. Yksi elättelee vieläkin toiveita yhteenpaluusta häiritsevistä tekstiviesteistä päätellen,joita tulee onneks vaan muutama vuodessa, enkä tietenkään niihin vastaa. Ja tämä toinen ei ollut mun luottamuksen arvoinen ihmisenä, sydämeni särkyi. Jos ei toinen osoittaudu luottamuksen arvoiseksi parisuhteessa, niin miksi kaveeratakaan jälkikäteen.
Miksi tarvisi olla eron jälkeen ystävä? En minä ainakaa jaksa toista hyysätä eron jälkeen sillä ei hän kuulu enää elämääni.
Miksi sitä exää muka pitäisi sitten hyysätä??? Ystävät kuuluu elämään ja exä voi hyvinkin olla ystävä yhteisestä menneisyydestä huolimatta. Tietysti jos toinen on onneton reppana, eikä elämässään saa mitään irti ja haluaa vaan sen vanhan elämän takaisin, niin ei ystävyyskään onnistu. Mutta jos kumpikin on käsitellyt ja hyväksynyt eron, niin en ainakaan itse näe mitään estettä ystävyydelle.
itselläni parisuhteet ovat olleet sitä, että olen joutunut hyysäämään. Miehillä joiden kanssa olen seurustellut on ollut ongelmia alkoholinkäytön kanssa ja sen taustalla oman minänsä kanssa. Olen aina jossain vaiheessa suhdetta tuntenut itseni äidiksi tai sosiaalitätiksi näille miehille. En halua enää siihen rooliin eikä kiinnosta olla ystävä, vaikka olen eroni käsitellyt ja hyväksynyt. Ihmisethän voivat tietenkin päästä ongelmistaan ja kasvaa ihmisenä,mutta ne ikävät parisuhteen aikaiset muistot säilyvät.
oikein tahdo onnistua. Itselläni (olen mies) on käynyt kolmenlaista: ne suhteen ikävät asiat ovat eron jälkeen alkaneet teroittua (niitä melkein joka suhteessa on kuitenkin) ja olen kokenut äärettömän tekopyhäksi tavata ystävinä, hymyillä ulkokultaisesti. Toisessa tapauksessa ystävyys kaatui siihen, että jäin jotenkin epämääräisesti kiinni häneen tunnetasolla, enkä päässyt irti, vaikka tunteet olivat melko kuihtuneet. Kolmas tapaus oli pahin, huomasin myöhemmin ihastuvani häneen uudestaan, minkä johdosta lopetin ystävyyden välittömästi.
ihmeen takia sen exän kanssa pitää ystävä olla, ihmisiä on maailma väärällään joittenka kanssa ei ole yhteistä historiaa, ennemmin siitä joukosta ystävä, kun vanhasta puolisosta.....
Ystävistä ei erota , mutta ex puolisosta erotaan..
Mutta jos exän kanssa on jotain yhteistä mitä ei muiden kanssa ole eikä tule ikinä olemaankaan?!
Tarkoitan lähinnä yhteisiä juttuja ja harrastuksina, kiinnostuksen kohteita.
Ystävistäkin erotaan.
Kahden vanhan exän kanssa en ole tekemisissä. Mutta miehen jonka kanssa olin 16 vuotta, olemme edelleen ystäviä. Suhteemme latistuikin ystävyydeksi. Esim. hellyyttä ja seksiä ei ollut noin 10 vuoteen. Aluksi mietin samaa, voiko olla tekemisissä. Mies löysi kuitenkin uuden kumppanin ja sen myötä uskaltauduin heittäytyä ystäväksi, ei tarvinnut pelätä että mies alkaa roikkumaan minussa. Myös hänen kumppaninsa on mukava tuttavuus. Miehen suvulle on mieluista, että en ole kokonaan poistunut kuvioista.
Joskus menee että emme kuule pariin kuukauteen, nyt olen ollut yhteydessä parikin kertaa viikossa, sillä lemmikkini, joka minulla oli myös koko seurustelusuhteen ajan, on sairaana. Tämä asia tuntuu hyvin luontevalta jakaa exän kanssa, olihan lemmikki tavallaan myös hänen. Olen kiitollenen tästä ystävyydestä. Voimme puhua monista asioista, esim. minun mieskuvioistani, mutta en halua että hänen kumppaninsa tuntee mitään uhkaa taholtani. Tapaankin mielelläni heitä molempia yhdessä.
Kyllähän monet parit jatkavat esim. työtä tai yritystä yhdessä eronkin jälkeen ihan sulassa sovussa.
tule olemaankaan mitään, jollei tutustu muihin, kun vaan koittaa kaverata sen exän kaa, varmaan löytyy monista ihmisistä saman harrastuksen omaavia.
Tietty riippuu siitä millälailla on ero tullut,voihan sitä olla kaveri jos on sovussa erottu.
Mutta jos on nöyryytetty, petetty ja hakattu, niin varmaan haluu pysyä kaukana exästä.
Erosimme keväällä mieheni kanssa, osittain hänen liiallisen alkoholinkäyttönsä takia. Mitään pahoja riitoja meillä ei ollut, jatkettiin melkein kuin entiseen malliin mutta eri paikoissa asuen. Eksä on työtön joten hän on olosuhteiden pakosta vähentänyt kaljoittelua. Nähdään edelleen melko usein ja soitellaan. Välitän yhä hänestä, vaikka en haluakaan häntä takaisin. Kesällä oltiin reissussa pohjoisessa - eksäni on paras matkakumppani mitä tiedän. Kun tunnetaan toinen perusteellisesti ja tiedetään toisen tavat, eikä kummallakaan ole mitään hampaankolossa niin ystävyys kyllä onnistuu.