Muistan lukeneeni, että vauvaa ei saa jättää yksin itkemään vaan itkuun tulee aina vastata, ottaa syliin ja hoitaa. Että jos vauva ei saa vanhempaa apuun "hädän hetkellä", hänen perusturvallisuudentunteensa järkkyy. Tällä voi olla kuulemma pysyviä vaikutuksia hänen tunne-elämäänsä tulevaisuudessa.
Minulla on kolme lasta: 6-vuotias, 1v 9kk ja vielä kuukauden ikäinen pikkuvauva. Vauvalla on kova koliikki ja hän itkee vatsavaivojaan paljon ja lujaa, oikeastaan melkein aina ollessaan valveilla. Yöt hän nukkuu hyvin. Vauvan sylissä pitäminen ja kanniskelu ei millään tavoin helpota itkua, mutta silti pyrimme toki häntä aina kantamaan kun ikinä vain voimme.
Olen kuitenkin päivisin kotona yksin lasten kanssa, kun mies on töissä, ja kuten kerroin, vauva itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. 1v 9kk poika on vielä pieni, ja vaatii paljon hoivaa ja syliä hänkin. Mietinkin, että aiheutuuko vauvalle jotain pysyvää haittaa, koska minä en kertakaikkiaan ollessani yksin kotona vain joka kerta MITENKÄÄN EHDI pitää vauvaa sylissä, koska hoidan toista pientä, tai teen jotain, johon tarvitsen kaksi kättä, esim. voitelen voileipiä???
Tällaista tehdessäni yleensä keinutan vauvaa koko ajan jalalla sitterissään tai joskus kuusivuotiaamme keinuttelee ja silittelee häntä, mutta kipuhuuto tietysti jatkuu koko ajan. Silloin, kun olemme molemmat kotona niin toki meistä jompi kumpi koko ajan pitelee vauvaa.
Käytän paljon kantoliinaa, jossa vauva yleensä viihtyy, mutta en jaksa käyttää sitä koko päivää kuitenkaan. Joskus, jos vaihdan taaperolta kakkavaippaa ja puen häntä, hän saattaa juosta joka välissä karkuun ja panna vastaan kaikin voimin, jolloin meiltä voi mennä pyllypesuineen hommaan melkein 10 minuuttia. Tämä on pitkä aika pienelle vauvalle yksin huutaa sitterissään. Näitä tilanteita tietysti tulee monia päivän aikana, esim. kun puen isompia ulosmenoa varten niin koko sen ajan vauva rääkyy pää punaisena ilman syliä. Tuntuu niin pahalta, etten mitenkään riitä joka puolelle!! :(
Pohdin vain, miten vauva kestää sitä, ettei äiti aina tule, vaikka hän huutaisi kuinka lujaa? Ja vaurioituuko hänen tunne-elämänsä tästä jotenkin? Onko ketään kohtalotovereita, sekin helpottais kummasti tätä ahdistusta tilanteestani?!
(Ps. Kaikki keksimämme keinot koliikkiin on kokeiltu, tuloksetta, joten en usko enää että siihen auttaa muu kuin ajan kuluminen. Muilla lapsillamme oli tasan sama juttu ensimmäiset 3-4kk.)
Minulla on kolme lasta: 6-vuotias, 1v 9kk ja vielä kuukauden ikäinen pikkuvauva. Vauvalla on kova koliikki ja hän itkee vatsavaivojaan paljon ja lujaa, oikeastaan melkein aina ollessaan valveilla. Yöt hän nukkuu hyvin. Vauvan sylissä pitäminen ja kanniskelu ei millään tavoin helpota itkua, mutta silti pyrimme toki häntä aina kantamaan kun ikinä vain voimme.
Olen kuitenkin päivisin kotona yksin lasten kanssa, kun mies on töissä, ja kuten kerroin, vauva itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. 1v 9kk poika on vielä pieni, ja vaatii paljon hoivaa ja syliä hänkin. Mietinkin, että aiheutuuko vauvalle jotain pysyvää haittaa, koska minä en kertakaikkiaan ollessani yksin kotona vain joka kerta MITENKÄÄN EHDI pitää vauvaa sylissä, koska hoidan toista pientä, tai teen jotain, johon tarvitsen kaksi kättä, esim. voitelen voileipiä???
Tällaista tehdessäni yleensä keinutan vauvaa koko ajan jalalla sitterissään tai joskus kuusivuotiaamme keinuttelee ja silittelee häntä, mutta kipuhuuto tietysti jatkuu koko ajan. Silloin, kun olemme molemmat kotona niin toki meistä jompi kumpi koko ajan pitelee vauvaa.
Käytän paljon kantoliinaa, jossa vauva yleensä viihtyy, mutta en jaksa käyttää sitä koko päivää kuitenkaan. Joskus, jos vaihdan taaperolta kakkavaippaa ja puen häntä, hän saattaa juosta joka välissä karkuun ja panna vastaan kaikin voimin, jolloin meiltä voi mennä pyllypesuineen hommaan melkein 10 minuuttia. Tämä on pitkä aika pienelle vauvalle yksin huutaa sitterissään. Näitä tilanteita tietysti tulee monia päivän aikana, esim. kun puen isompia ulosmenoa varten niin koko sen ajan vauva rääkyy pää punaisena ilman syliä. Tuntuu niin pahalta, etten mitenkään riitä joka puolelle!! :(
Pohdin vain, miten vauva kestää sitä, ettei äiti aina tule, vaikka hän huutaisi kuinka lujaa? Ja vaurioituuko hänen tunne-elämänsä tästä jotenkin? Onko ketään kohtalotovereita, sekin helpottais kummasti tätä ahdistusta tilanteestani?!
(Ps. Kaikki keksimämme keinot koliikkiin on kokeiltu, tuloksetta, joten en usko enää että siihen auttaa muu kuin ajan kuluminen. Muilla lapsillamme oli tasan sama juttu ensimmäiset 3-4kk.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin sanotaan, että vauva ei itke turhaan ja jos vastasyntyneen itkuun ei vastata, vauvan psyykeen kehityksessä voi tulla ongelmia. En kyllä osaa sanoa onko mitään aikaa, jossa vauva tätä hylätyksi tulemista alkaa kokemaan.... Mutta en usko, että muutamien minuuttien itkeminen voi hetkauttaa suuriakaan, täytyyhän sinun pystyä huolehtia isommistakin. Varmasti samalla puheellasi tyynnyttelet pienintä ja mahdollisuuksien mukaan pidät häntä kantoliinassa ja lähelläsi. En usko, että lapsellesi koituu tästä harmia. Yritä ottaa vauva sitterissä näköetäisyydelle esim. pukiessasi toisia ja juttele rauhoittavasti! Lapsi tietää silloin sinun olevan lähellä ja välittävän.
Kokemuksesta tiedän, että koliikkivauvan kanssa on raskasta ja varmasti yrität kaikkesi vauvan turvallisuudentunteen luomiseksi. Älä ole ahdistunut ollenkaan, pidä vauvaa lähelläsi aina kun voit ja jos voit saada jonkun itsellesi kaveriksi edes silloin tällöin niin että voit itsekin hengähtää! Voimia!
kirjastossa...ja sitten on näitä vyöhyketerapeutteja...kaverin vauva sai avun koliikkiin siitä...
entäs mitä ite syöt...sekin vaikuttaa vauvaan...äidinmaidon kautta...kahvi on ykls mikä saattaa tehä vauvalle massuun pahan olon!
Kiitos vaan mutta kokeiltu on vauvalle avuksi kaikkea mitä vain keksitty on. Hieromme häntä joka ilta. Kahvia en käytä ollenkaan. Rela-tipat ja Cuplaton-tipat ovat käytössä. Kantoliinassa kannetaan vauvaa päivittäin.
Oireet on ihan samanlaiset kuin edellisellä vauvallani ja hänellä kokeilin viikon ajan itse tiukkaa ruokavaliota, jonka toteuttaminen teki vain koko perheen elämän hankalaksi, mutta ei auttanut vauvaa ollenkaan, joten nyt en edes rupea siihen. Sitä paitsi vauva itkee vain päivä- ja ilta-aikaan, ei ikinä yöllä, joten en usko mihinkään allergiaan tms. koska saahan hän samaa maitoa minulta yölläkin. Vyöhyketerapiaan veimme edellistä lasta, mutta mielestäni siitä ei ollut ihmeempää apua eikä terapeutti hieronut yhtään sen erikoisemmin, kuin mitä itse vauvaa hieron, niin että nyt turvaudumme omaan hierontaan.
Eli täytyy vaan yrittää taas pärjätä sen 3-4 kk.. Kiitos vastauksista! :)
Meillä "koliikki" kesti 3kk ikään saakka. Heittomerkeissä siksi, että huutoa oli vain klo 19-22 ja mikään ei auttanut. Luojan kiitos yöt nukuttiin ja päivät meni hyvin. Kyllä tyttöä kannellessa monesti lämmöllä mietin niitä vanhempia, joiden lapsi huutaa taukoamatta tai koko yön. On todella vaikeaa kuunnella oman lapsen itkua, kun ei voi auttaa. Kateeksi kävi muita perheitä, jotka reissasivat ja kulkivat jo syntymästä asti. meillä ei iltaitkujen vuoksi paljon huvittanut lähteä vierailuille, kun tiesi iltojen sodat. Itkuinen vauva rajoittaa perhe-elämää. Toivottavasti teillä pian helpottaa, kokemuksesta tiedätte, ettei se jatku onneksi kovin kauaa1fd