Ei koskaan kavereita

luuseri...sdffd

En jaksa enään!
Mulla ei oo (koskaan) ollut kavereita ja olen jo 18v, enkä ees tajua mikä mussa on vikana, en ole ylimielinen tai ruma tai lihava enkä kiusaa muita ja silti olen ollut yksin koko ikäni ja sille ei näytä tulevan loppua koskaan sillä ei ole koskaan ollut kavereita niin en enään osaa olla ihmisten kanssa ja eikä mulle ees jutella koskaan tuntuu että kaikki vihaa ja välttelee mua.
On sairaan masentavaa kun näkee muita saman ikäsiä pitämässä hauskaa jne kun itse olen yksin joka ikinen päivä ilman mitään tekemistä tai sosiaalista elämää, edes netissä ei ole kavereita, tuntuu että en jaksa enään ja en keksi edes syytä miksi yrittää koska kaikki menee päin helvettiä ja olen niin masentunut että en saa mitään tehtyä koskaan ja aikani vietän mieluiten nukkumalla, toivon joka päivä että kuolisin niin olisi helpompaa.
Ja koska en opiskelekkaan niin en voi edes yrittää saada kavereita koska kotoa niitä on vaikea löytää ja ulos ei ole mielenkiintoa mennä yksin, joten tulen olemaan ikuisesti yksin. Ja en halua puhua asiasta kenellekkään koska on todella noloa että ei ole mitään sosiaalista elämää.
Muilla samoja ongelmia?

22

1860

Vastaukset

  • Ihan ku omaa viestiä ois lukenu, paitsi että oon 19.
    Oli se tänäänkin taas mukava käydä leffassa yksin .__.
    ps. multakin saa mesen jos joku vaan haluaa.

    • Ite oon 14v, mul on yks paras kaveri, jonka kans oon yleensä aina koulus ja vapaa-ajal, välil saatetaa olla koulus 3-4 muun tytön kans. Ollaa tunnettu sen mun parhaan kaverin kans 10 vuotta, mut välil minust tuntuu et se ei ees haluu olla mun kaveri. Jos ollaa noitten muitten kans, se ei ikinä kuuntele mua mitä sanon tai sillee haukottelee, et ompa tylsää ja jos vaikka pysähyn laittaa kengän nauhoi kiinni ja sanon sille, et oota, ni joko se vaa jatkaa matkaa niitten muitten kans tai pysähtyy hetkeks ootaa mua, mut sit heti juoksee niitten perää vaikken ois valmis. Välil mä en ees haluu olla niitten muitten kans, koska tän mun kaverin käyttäytyminen on niin ärsyttävää ja ihanku hän yrittäis omia niitä omiks kavereiks, koska kerran ku olin sanonu, et en jaksa nyt olla ton kans, koska mua vituttaa ja haluun olla kahestaa tiettyjen juttujen takii, ni tää mun kaveri oli menny sanoo sille, et en haluu olla sen kans ja nyt se on suuttun mulle ku luulee, etten haluu olla ikinä sen kans! Ärsyttäväää.


    • dingooulis kirjoitti:

      Ite oon 14v, mul on yks paras kaveri, jonka kans oon yleensä aina koulus ja vapaa-ajal, välil saatetaa olla koulus 3-4 muun tytön kans. Ollaa tunnettu sen mun parhaan kaverin kans 10 vuotta, mut välil minust tuntuu et se ei ees haluu olla mun kaveri. Jos ollaa noitten muitten kans, se ei ikinä kuuntele mua mitä sanon tai sillee haukottelee, et ompa tylsää ja jos vaikka pysähyn laittaa kengän nauhoi kiinni ja sanon sille, et oota, ni joko se vaa jatkaa matkaa niitten muitten kans tai pysähtyy hetkeks ootaa mua, mut sit heti juoksee niitten perää vaikken ois valmis. Välil mä en ees haluu olla niitten muitten kans, koska tän mun kaverin käyttäytyminen on niin ärsyttävää ja ihanku hän yrittäis omia niitä omiks kavereiks, koska kerran ku olin sanonu, et en jaksa nyt olla ton kans, koska mua vituttaa ja haluun olla kahestaa tiettyjen juttujen takii, ni tää mun kaveri oli menny sanoo sille, et en haluu olla sen kans ja nyt se on suuttun mulle ku luulee, etten haluu olla ikinä sen kans! Ärsyttäväää.

      Itse olen samassa tilanteessa tai olen ollut, nyt menee jo paremmin kun täytin juuri 18-v ja ajokorttikin on pian taskussa ainakin toivon mukaan. Pääsee hyvän ystävän kanssa vähän katsomaan baari elämää vaikka se ei niin kiinnosta, mutta täytyyhän sitäkin kokeilla. Minulla siis on vain se yksi ystävä. En ole koskaan ollut sellainen, että tarvitsisin 100 tuttua joita jossain kaupungilla voi moikata, mutta sen enempää en sitten niistä tiedäkään. Oikeastaan se yksi hyvä ystävä riittää jonka kanssa on paljon yhteistä.
      En ole seurustellut koskaan ja tyttö kun olen. En mikään ruma ja käytän ulkonäkööni paljon aikaa, mutta luonteeltani olen niin huono tutustumaan uusiin ihmisiin kun jämähdän aina näihin sanomoihin kuvioihin, että aamulla herätys, bussipysäkille, kouluun ja illalla töihin. Kaikki päivät menee niin samanlailla.

      Olisi siis kiva tavata täältä uusia ystäviä? Jos vain asut Tampereen lähellä niin kirjoita ihmeessä! Haluaisin siis tavata ihan oikeasti sitten kun muutaman viestin jälkeen vain uskallan. Olisi kiva tehdä jotain yhdessä käydä vaikka elokuvissa tms. Olisi myös kiva joskus löytää se elämänkumppani viereelleen ja kokea ensisuudelma ja eka ja kaikki mitä muut ovat jo tähän ikään mennessä kokeilleet.


    • tyttö-91........ kirjoitti:

      Itse olen samassa tilanteessa tai olen ollut, nyt menee jo paremmin kun täytin juuri 18-v ja ajokorttikin on pian taskussa ainakin toivon mukaan. Pääsee hyvän ystävän kanssa vähän katsomaan baari elämää vaikka se ei niin kiinnosta, mutta täytyyhän sitäkin kokeilla. Minulla siis on vain se yksi ystävä. En ole koskaan ollut sellainen, että tarvitsisin 100 tuttua joita jossain kaupungilla voi moikata, mutta sen enempää en sitten niistä tiedäkään. Oikeastaan se yksi hyvä ystävä riittää jonka kanssa on paljon yhteistä.
      En ole seurustellut koskaan ja tyttö kun olen. En mikään ruma ja käytän ulkonäkööni paljon aikaa, mutta luonteeltani olen niin huono tutustumaan uusiin ihmisiin kun jämähdän aina näihin sanomoihin kuvioihin, että aamulla herätys, bussipysäkille, kouluun ja illalla töihin. Kaikki päivät menee niin samanlailla.

      Olisi siis kiva tavata täältä uusia ystäviä? Jos vain asut Tampereen lähellä niin kirjoita ihmeessä! Haluaisin siis tavata ihan oikeasti sitten kun muutaman viestin jälkeen vain uskallan. Olisi kiva tehdä jotain yhdessä käydä vaikka elokuvissa tms. Olisi myös kiva joskus löytää se elämänkumppani viereelleen ja kokea ensisuudelma ja eka ja kaikki mitä muut ovat jo tähän ikään mennessä kokeilleet.

      Olen myöskin Tampereen lähistöltä ja tilanne on aika samanlainen kuin sinulla.. Kaverit jäänyt opiskelujen alkamisen ja loppumisen vuoksi eri paikkakunnille eikä yhteyttäkään tule juuri pidettyä eikä täälläkään päin oikein kavereita ole.. :/

      Jos kiinnostaisi jutella ja tutustua enempi niin pistä viestiä takas, menee kait tuonne omaan sähköpostiin sitten.

      T:Juha


  • Itselläni on NIIN sama ongelma kun ÄRSYTTÄÄ kun yläaste kaverit eivät kutsu minua heidän rientoihinsa. Juttelen heidän kanssan oikeastaan kaikesta,mutta EN KÄSITÄ miks ne ei sit kutsu mua vaikka viikonloppuna mukaan! Argh! ärsyttää niin paljon ees yrittää ystävystyä niitten kanssa.
    Onhan mulla just se yks paras kaveri ja joitain pari hyvää kaveria jotka katos ko lukio alko. Nyt tuntuu et oon IHAN liika sen parhaan kaverin kanssa ja kun hänkään ei ole sitä sosiaalista sorttia. Meillä on kyllä tosi hauskaa keskenään ja sillai. Sit tuntuu et ei oo enää hauskaa muitten kanssa ko muut ei ymärrä sun huumoria.
    Oon niin tottunu olemaan oma itteni niitten vanhojen kavereitten kanssa etten enää osaa olla sillai uusien tuttavien kanssa ko sellanen tylsä :S Argh! Olis nii kiva vaa olla rellestämässä sellasen kunnon porukan kanssa, mut.... ei sitte :P En haluu viettää lukioo et vietän jokaikisen viikonlopun sen yhden kaverin kanssa :S Tuntuu et. argh argh!

    joo siis! asiaan.... Ite oon miettiny niin paljo muuttoa pois koko perkeleen Suomesta ja muuttoa sinne missä sua EI tunneta ja ei oo ennakkoluuloja sua kohtaan. Suosittelen. Ite olen kyl 16 vielä ja en yhtään tiiä miten tollanen vois onnistua...... Vituttaa vaan olla aina saman tyypin kanssa jokaikinen päivä.....

    • seurakunnan nuorten tapahtumis tutustumas uusiin ihmisiin.
      Mä aloin käydä lukios raamikses ja aivan mahtavia tyyppejä tapasin siellä.


    • rfr kirjoitti:

      seurakunnan nuorten tapahtumis tutustumas uusiin ihmisiin.
      Mä aloin käydä lukios raamikses ja aivan mahtavia tyyppejä tapasin siellä.

      ja sielläkö sitten biletetään? enpä usko.


    • ootko vähän outo kirjoitti:

      ja sielläkö sitten biletetään? enpä usko.

      Mitä on bilettäminen.?
      Mistä se koostuu.?
      Mikä siinä on mageeta.?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mitä on bilettäminen.?
      Mistä se koostuu.?
      Mikä siinä on mageeta.?

      Bilettäminen on mageeta.
      Koostuu pyhästä kolminaisuudesta alcoholi, huumeet , sexsi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Bilettäminen on mageeta.
      Koostuu pyhästä kolminaisuudesta alcoholi, huumeet , sexsi.

      Yksi äiti syötti lapselleen lyhyen bussimatkan aikana pussillisen karkkia, jotta sai itse keskittyä mageiden bileiden seuraamiseen älykoneeltaan.
      Lapsi varmasti koki tilanteen niin, että en ole muun arvoinen kuin näiden karkkien ja tietysti jatkossa lapsi napsii karkkeja korvikkeena kaikelle sille mikä voisi oikeasti täyttää hänen tarpeensa.


  • älä KOSKAAN ikinä milloinkaan ajattele että olisi parempaa jos kuolisi.
    Mieti, kuinka monta jäisi kaipaamaan. Vaikka ei olisikaan kavereita, sulla on perhe. Äitis, isäs jäis kaipaamaa. jos sul on sisaruksia ni ajattele niitäkin. niil varmaa olis pikkase vaikeeta jos sä tappaisit ittes esimerkiks. äitis ja isäs miettis mitä hittoo ne olis tehny vääri, itkis, syyttäis itteäs. Siit seurais hirveesti suruu ja tuskaa.
    Mieti, kui paljo ihmisii sä oot auttanu pelkästää kirjottamalla tänne. Jos joillai o sama tilanne, tulee tunne ettei ole yksin.
    Mä uskon siihe et ihmisil o joku tarkotus. Joku syy miks ne elää täällä. Se pitää vaa eka löytää, ja sen löytääkin enne ku kuolee.
    Ps. Kyl niit kavereit löytyy jos jaksaa ettiä. seki on varmaa.

    Pärjäile, tsemppiä sulle! :)

  • Jos sää et ikinä lähe mihinkään niin ethän sää niitä kavereita voi saada. Aivan varmasti on ihmisiä, jotka pitää susta. Mulla ei ollu kaheksaan vuoteren kunnon kaveria mut sit mun luokalle tuliaivan i8hana ihminen. Älä ainakaan ajattele, että sää haluat kuolla, koska se ei auta mitään. Miks et hanki vaikka kirjekaveria? Vastaat niin moneen ilmotukseen, että tärppää. :) Minäki sain kaverin sillä tavalla.

    • "Älä ainakaan ajattele, että sää haluat kuolla, koska se ei auta mitään."

      Miten niin ei auta? Kuollessaan pääsee stressistä, ahdistuksesta, huolista, iloista, suruista ja kaikesta.


  • ymmymmymmymmömmömmömömömmm,,

    tolta kuullostaa itsesääli.
    Jos ihmiset kuluttaisivat sen ajan, jonka valittavat asioiden parantamiseen niin kenelläkään ei olisi ongelmia.

    Sinulla on siis ongelmana se että 18 ikävuoteen asti olet ollut aika syrjäytyvä ihminen, ja tästä johtuen sinulla on masentunut olo ja koet ulkomaailman jokseenkin uhkaavana ("tuntuu että kaikki vihaa ja välttelee mua.")
    Ei mikään ihme! Varsinkin kun viettää paljon yksin aikaansa niin reagoi suuremmin ympäristön antamaan kritiikkiin ja käytökseen.
    tähän auttaa nyt se että istahdat hetkeksi lootusasentoon, hengität syvään ja tyhjennät mielesi noista syytöksistä ja tuot kasvoillesi määrätietoisen hymyn niiden sijalle (vaikka sinulla ei olisikaan tietoa siitä mitä pitäisi tehdä) . Ongelman ydin saattaakin olla ihan yksinkertainen asia, joku ihan hölmökin, ainakin niihin vainoharhaisiin kuvitelmiin nähden mitä olet luonut kun olet kovasti yrittänyt löytää itsestäsi jotain vikaa ja sitä kautta syytä kohteluusi.
    Mutta asiahan on niin, että et voi vaikuttaa siihen mitä muut sinusta ajattelevat, et voi vaikuttaa siihen miten muut sinua kohtelevat. En tarkoita sitä etteikö sinulla olisi mitään vaikutusta ympäröivään maailmaan vaan että et voi tarkoin säädellä sitä miten asiat menevät. Ota vastaan se mikä tulee, ja mieti mitä hyvää saisit aikaan? Vaikka muut kohtelevat sinua huonosti, anna takaisin jotain hyvää, ja huomaat että joku päivä sitä arvostetaan ja ennen kaikkea SINÄ arvostat sitä minkä olet aikaansaanut.

    Opettele kiitollisuutta, itseäsi, ja puhu ihmisille kiinnostuksistasi. Etsi ihmisistä heidän hyvät puolensa. Muista että kateellisuus on tuhoava voimavara. Lopeta syyttely ja anna anteeksi itsellesi ja muille.

    Kavereita tulee sattumalta, ei pidä varsinkaan valikoida ihmisiä. Ole kiitollinen niille jotka sanovat jotain hyvää tai vaikkapa vain moikkaavat. Moikkaa itsekin, älä pidä itseäsi säälittävänä muiden silmissä, sillä luultavasti pidät itseäsi säälittävämpänä kuin muut ihmiset pitävät sinua. JA se on myös jokseenkin loukkaavaa muita kohtaan. Jaksaisitko itse olla ihmisen seurassa joka on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta koko ajan joudut hänelle todistelemaan sitä että hän on hyvä ja toinen ei sitä millään käsitä eikä arvosta?

    löydä itsesi. ja opettele elämää ja ihmisiä. Anna itsesi olla mitä olet, kaikella on hyvät ja huonot puolensa.

    Et ole menettänyt vielä mitään, et ole epäonnistunut, et ole menettänyt ihmisyyttäsi. Älä kaada tuohon elämääsi! Pärjäät kyllä yksinkin vaikka et saisi muilta lohtua ja ymmärrystä, vai mitä? Lopulta olemme kuitenkin yksin.

    • Täällä myös yksi, jolla ei ole ikinä ollut sellaista sosiaalista elämää kuin suurimmalla osalla muista nuorista. Nyt olen 18 (-91) ja haluaisin pari hyvää kaveria, joidenka kanssa vaan hengata, kattoo leffaa yms. Olisin erittäin tyytyväinen tuollaiseen. Olen tottunut olemaan yksin, en koe olevani yksinäinen, mutta en myöskään erityisesti tykkää olla yksin. Asun Helsingissä ja luonteeltani olen taiteellinen, iloinen ja ihan ministi lapsenmielinen.
      Jos joku pääkaupunki seudulla asuva näkee tän ja kiinnostu saamaan musta kaverin, ni lisää ihmeessä meseen ida_longstrump@hotmail.com :)


    • vesiväri kirjoitti:

      Täällä myös yksi, jolla ei ole ikinä ollut sellaista sosiaalista elämää kuin suurimmalla osalla muista nuorista. Nyt olen 18 (-91) ja haluaisin pari hyvää kaveria, joidenka kanssa vaan hengata, kattoo leffaa yms. Olisin erittäin tyytyväinen tuollaiseen. Olen tottunut olemaan yksin, en koe olevani yksinäinen, mutta en myöskään erityisesti tykkää olla yksin. Asun Helsingissä ja luonteeltani olen taiteellinen, iloinen ja ihan ministi lapsenmielinen.
      Jos joku pääkaupunki seudulla asuva näkee tän ja kiinnostu saamaan musta kaverin, ni lisää ihmeessä meseen ida_longstrump@hotmail.com :)

      minäkin olen melko usein vain kotona yksin, on mulla koulussa pari ihmistä joiden kaa oon siellä, muttei vapaa-ajalla, koska oon melko vetäytyvä ihminen ja erilainen kun muut, niin siksi ihmiset ei oikein pidä minusta, vain siksi koska olen erilainen ja minulla on vahvat mielipiteet. olen 17 ja aina yksin, multa voi kysyy mesee jos haluu lisää kaveriks :)


  • En tiedä tilannettas oikeesti, mutta saatat olla masentunut oikeesti (itsekin mainitsit). Masennus on sairaus, niinku mahatauti, ja siihen löytyy apua. Uskoisin, että jos tilanne on niin paha, ettei mitään jaksa, enää edes yrittää, ni kannattaa mennä jutteleen jollekin aikuiselle. Ei pidä jäädä yksin murehtiin.

    Sitten kun saat oman elämän sujuun ja järjestykseen, ni sen jälkeen on puhtia ja itsetuntoa lähteä etsimään uusia tuttavia. Eikä sun pidä hakea sellasia syitä, kuin että ei olis hyvän näköinen yms, koska ne on vaan asioita, jotka on sun omassa päässä! Usko itsees! Etsi uusia sosiaalisia ympäristöjä, kuten esimerkiksi jokin harrastus. MUTTA, ensin yrität päästä eroon omasta ahdistuksesta, ja etene omaan tahtiis! Ajattele vain ja ainoastaan itseäs nyt. Tsemppiä! :)

  • Itellä aikalailla sama tilanne, aina mulle on luvattu olla elinikäisiä ystäviä mutta kuitenkin mut on siltikin hylätty. Jos haluatte saada jonkun tosiystävän, joka oikeasti välittää, mun sähköposti on janskaboy93@gmail.com

  • Mut hei ikinä ei kannata luovuttaa katsoo vaikka peiliin aamulla tervehtii vaikka jos ei muuta keksi ja päiväkerrallaan vaikka oiski yksin tai saman tyypin kanssa yli 20 vuotta ei silti tarttee olla itselle liian tiukka joku päivä voi tullakin vastaan joku mukava tyyppi.

    • Joo.
      Ei oo ollu koskaan kaveria. ei?


  • En sanoisi laumasieluna oloa yhtään paremmaksi kuin yksin oloa. Laumassa voi olla yhtä yksin, ei välttämättä kohtaa ketään vaan kaikki vaan näyttelee ja kohtaa muiden naamareita.
    Ensin on löydettävä oma elämä ja opittava nauttimaan omasta seurasta, vasta sitten voi oikeasti kohdata muita.
    Jos koko ajan vertailee, mikä on pahin elämän tappaja, ei voi löytää omaa elämää.

    Muoti yms roska yrittää koko ajan eksyttää nuoria, koska sen takana ovat ne nuorten sielujen raatelijat jotka myös ovat eksyneet itsestään, eivätkä siksi halua nuorten löytävän yhtään mitään sen enempää, katsos saattaisivat antaa oikeaa palautetta, mitä nuo valtaa kaipaavat eivät siedä.

  • Katsokaas nyt te ihanat ihmiset.
    Monelle riittää kunhan onnistuu näyttelemään vahvaa itsetuntoa
    Monelle riittää kunhan saa naamareilleen hyväksyntää
    Monelle riittää se mitä muut heistä ajattelevat

    Kts. " Totuus miksi musta mies viehättää" - keskustelun alku.

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.