Ei koskaan kavereita

Ihan ku omaa viestiä ois lukenu, paitsi että oon 19.
Oli se tänäänkin taas mukava käydä leffassa yksin .__.
ps. multakin saa mesen jos joku vaan haluaa.

Itselläni on NIIN sama ongelma kun ÄRSYTTÄÄ kun yläaste kaverit eivät kutsu minua heidän rientoihinsa. Juttelen heidän kanssan oikeastaan kaikesta,mutta EN KÄSITÄ miks ne ei sit kutsu mua vaikka viikonloppuna mukaan! Argh! ärsyttää niin paljon ees yrittää ystävystyä niitten kanssa.
Onhan mulla just se yks paras kaveri ja joitain pari hyvää kaveria jotka katos ko lukio alko. Nyt tuntuu et oon IHAN liika sen parhaan kaverin kanssa ja kun hänkään ei ole sitä sosiaalista sorttia. Meillä on kyllä tosi hauskaa keskenään ja sillai. Sit tuntuu et ei oo enää hauskaa muitten kanssa ko muut ei ymärrä sun huumoria.
Oon niin tottunu olemaan oma itteni niitten vanhojen kavereitten kanssa etten enää osaa olla sillai uusien tuttavien kanssa ko sellanen tylsä :S Argh! Olis nii kiva vaa olla rellestämässä sellasen kunnon porukan kanssa, mut.... ei sitte :P En haluu viettää lukioo et vietän jokaikisen viikonlopun sen yhden kaverin kanssa :S Tuntuu et. argh argh!

joo siis! asiaan.... Ite oon miettiny niin paljo muuttoa pois koko perkeleen Suomesta ja muuttoa sinne missä sua EI tunneta ja ei oo ennakkoluuloja sua kohtaan. Suosittelen. Ite olen kyl 16 vielä ja en yhtään tiiä miten tollanen vois onnistua...... Vituttaa vaan olla aina saman tyypin kanssa jokaikinen päivä.....

älä KOSKAAN ikinä milloinkaan ajattele että olisi parempaa jos kuolisi.
Mieti, kuinka monta jäisi kaipaamaan. Vaikka ei olisikaan kavereita, sulla on perhe. Äitis, isäs jäis kaipaamaa. jos sul on sisaruksia ni ajattele niitäkin. niil varmaa olis pikkase vaikeeta jos sä tappaisit ittes esimerkiks. äitis ja isäs miettis mitä hittoo ne olis tehny vääri, itkis, syyttäis itteäs. Siit seurais hirveesti suruu ja tuskaa.
Mieti, kui paljo ihmisii sä oot auttanu pelkästää kirjottamalla tänne. Jos joillai o sama tilanne, tulee tunne ettei ole yksin.
Mä uskon siihe et ihmisil o joku tarkotus. Joku syy miks ne elää täällä. Se pitää vaa eka löytää, ja sen löytääkin enne ku kuolee.
Ps. Kyl niit kavereit löytyy jos jaksaa ettiä. seki on varmaa.

Pärjäile, tsemppiä sulle! :)

Jos sää et ikinä lähe mihinkään niin ethän sää niitä kavereita voi saada. Aivan varmasti on ihmisiä, jotka pitää susta. Mulla ei ollu kaheksaan vuoteren kunnon kaveria mut sit mun luokalle tuliaivan i8hana ihminen. Älä ainakaan ajattele, että sää haluat kuolla, koska se ei auta mitään. Miks et hanki vaikka kirjekaveria? Vastaat niin moneen ilmotukseen, että tärppää. :) Minäki sain kaverin sillä tavalla.

ymmymmymmymmömmömmömömömmm,,

tolta kuullostaa itsesääli.
Jos ihmiset kuluttaisivat sen ajan, jonka valittavat asioiden parantamiseen niin kenelläkään ei olisi ongelmia.

Sinulla on siis ongelmana se että 18 ikävuoteen asti olet ollut aika syrjäytyvä ihminen, ja tästä johtuen sinulla on masentunut olo ja koet ulkomaailman jokseenkin uhkaavana ("tuntuu että kaikki vihaa ja välttelee mua.")
Ei mikään ihme! Varsinkin kun viettää paljon yksin aikaansa niin reagoi suuremmin ympäristön antamaan kritiikkiin ja käytökseen.
tähän auttaa nyt se että istahdat hetkeksi lootusasentoon, hengität syvään ja tyhjennät mielesi noista syytöksistä ja tuot kasvoillesi määrätietoisen hymyn niiden sijalle (vaikka sinulla ei olisikaan tietoa siitä mitä pitäisi tehdä) . Ongelman ydin saattaakin olla ihan yksinkertainen asia, joku ihan hölmökin, ainakin niihin vainoharhaisiin kuvitelmiin nähden mitä olet luonut kun olet kovasti yrittänyt löytää itsestäsi jotain vikaa ja sitä kautta syytä kohteluusi.
Mutta asiahan on niin, että et voi vaikuttaa siihen mitä muut sinusta ajattelevat, et voi vaikuttaa siihen miten muut sinua kohtelevat. En tarkoita sitä etteikö sinulla olisi mitään vaikutusta ympäröivään maailmaan vaan että et voi tarkoin säädellä sitä miten asiat menevät. Ota vastaan se mikä tulee, ja mieti mitä hyvää saisit aikaan? Vaikka muut kohtelevat sinua huonosti, anna takaisin jotain hyvää, ja huomaat että joku päivä sitä arvostetaan ja ennen kaikkea SINÄ arvostat sitä minkä olet aikaansaanut.

Opettele kiitollisuutta, itseäsi, ja puhu ihmisille kiinnostuksistasi. Etsi ihmisistä heidän hyvät puolensa. Muista että kateellisuus on tuhoava voimavara. Lopeta syyttely ja anna anteeksi itsellesi ja muille.

Kavereita tulee sattumalta, ei pidä varsinkaan valikoida ihmisiä. Ole kiitollinen niille jotka sanovat jotain hyvää tai vaikkapa vain moikkaavat. Moikkaa itsekin, älä pidä itseäsi säälittävänä muiden silmissä, sillä luultavasti pidät itseäsi säälittävämpänä kuin muut ihmiset pitävät sinua. JA se on myös jokseenkin loukkaavaa muita kohtaan. Jaksaisitko itse olla ihmisen seurassa joka on mielestäsi muuten hyvä tyyppi mutta koko ajan joudut hänelle todistelemaan sitä että hän on hyvä ja toinen ei sitä millään käsitä eikä arvosta?

löydä itsesi. ja opettele elämää ja ihmisiä. Anna itsesi olla mitä olet, kaikella on hyvät ja huonot puolensa.

Et ole menettänyt vielä mitään, et ole epäonnistunut, et ole menettänyt ihmisyyttäsi. Älä kaada tuohon elämääsi! Pärjäät kyllä yksinkin vaikka et saisi muilta lohtua ja ymmärrystä, vai mitä? Lopulta olemme kuitenkin yksin.

En tiedä tilannettas oikeesti, mutta saatat olla masentunut oikeesti (itsekin mainitsit). Masennus on sairaus, niinku mahatauti, ja siihen löytyy apua. Uskoisin, että jos tilanne on niin paha, ettei mitään jaksa, enää edes yrittää, ni kannattaa mennä jutteleen jollekin aikuiselle. Ei pidä jäädä yksin murehtiin.

Sitten kun saat oman elämän sujuun ja järjestykseen, ni sen jälkeen on puhtia ja itsetuntoa lähteä etsimään uusia tuttavia. Eikä sun pidä hakea sellasia syitä, kuin että ei olis hyvän näköinen yms, koska ne on vaan asioita, jotka on sun omassa päässä! Usko itsees! Etsi uusia sosiaalisia ympäristöjä, kuten esimerkiksi jokin harrastus. MUTTA, ensin yrität päästä eroon omasta ahdistuksesta, ja etene omaan tahtiis! Ajattele vain ja ainoastaan itseäs nyt. Tsemppiä! :)

Itellä aikalailla sama tilanne, aina mulle on luvattu olla elinikäisiä ystäviä mutta kuitenkin mut on siltikin hylätty. Jos haluatte saada jonkun tosiystävän, joka oikeasti välittää, mun sähköposti on [email protected]

Mut hei ikinä ei kannata luovuttaa katsoo vaikka peiliin aamulla tervehtii vaikka jos ei muuta keksi ja päiväkerrallaan vaikka oiski yksin tai saman tyypin kanssa yli 20 vuotta ei silti tarttee olla itselle liian tiukka joku päivä voi tullakin vastaan joku mukava tyyppi.

En sanoisi laumasieluna oloa yhtään paremmaksi kuin yksin oloa. Laumassa voi olla yhtä yksin, ei välttämättä kohtaa ketään vaan kaikki vaan näyttelee ja kohtaa muiden naamareita.
Ensin on löydettävä oma elämä ja opittava nauttimaan omasta seurasta, vasta sitten voi oikeasti kohdata muita.
Jos koko ajan vertailee, mikä on pahin elämän tappaja, ei voi löytää omaa elämää.

Muoti yms roska yrittää koko ajan eksyttää nuoria, koska sen takana ovat ne nuorten sielujen raatelijat jotka myös ovat eksyneet itsestään, eivätkä siksi halua nuorten löytävän yhtään mitään sen enempää, katsos saattaisivat antaa oikeaa palautetta, mitä nuo valtaa kaipaavat eivät siedä.

Katsokaas nyt te ihanat ihmiset.
Monelle riittää kunhan onnistuu näyttelemään vahvaa itsetuntoa
Monelle riittää kunhan saa naamareilleen hyväksyntää
Monelle riittää se mitä muut heistä ajattelevat

Kts. " Totuus miksi musta mies viehättää" - keskustelun alku.

jaah, itse jo 49v mies. ainoat kaverit olivat aina olleet 20v sitten 14-18v tytöt. ja yhä ovat. Tulen vaan heidän kanssa toimeen paremmin kuin ikäisteni, aina on ollu hauskaa, leffassa käydään, vietämme halloweenit yhdess' , katsomme leffoja, pelaamme lautapelejä yms. mitä hyvät kaverit keskenään nyt tekee.
en oikein viihdy ikäisteni seurassa koskaan.
50v päivilleni ajattelin pyytää heidät ja heidän ystäviään , sekä sukulaisiani jotka nyt suostuv at tulemaan t: Janne J

<Ja nykyisin minulla 49v miehellä paras ystäväni on 11 v tyttö, jonka kanssa pelaamme lautapelejä ja ps4 pelejä.