Dodii. Tekis mieli tietää iha mielenkiinosta, kuinka moni nainen olisi valmis tekemään aloitteen johonkin mieheen.
Seurustelu mielessä.
Vastauksiksi riitänee ihan kyllä ja ei.
Perustelut ovat kyllä myös toivottuja
Seurustelu mielessä.
Vastauksiksi riitänee ihan kyllä ja ei.
Perustelut ovat kyllä myös toivottuja
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä.
Aloitteeni ei vaan johtanut juuri mihinkään. Eli kyllä.
Kyllä. Aloitteeni ansiosta seurustelenkin nyt. Kaikki miehet eivät uskalla tehä aloitetta niin sillon on naisen hyvä ottaa ohjat käsiin.
Kyllä. Mullakaan ne yritykset ei vaan johda mihinkään. Siinä vaiheessa se toinen lähtee lätkiin. En tiedä pitäisikö leikkiä sitten vaikeasti tavoiteltavaa tai olla heti ihan tosissaan. En vaan haluis heti alussa olla liian innokas, että ei rupee sitten toista ahdistaan. Ja mistä senkin sitten tietää onko toinen oikeesti kiinnostunut... miehet ei osaa sanoa kyllä tai ei. Vastaukset on aina jotain sinne päin.
joo sama juttu. Eivät aina johda mihinkään.. tosin parin edellisen miehen kanssa olin itse aika aktiivinen.
Miehistä ei tosiaankaan tiedä onko ne varattuja tai ei, vai onko ne edes kiinnostuneita vai ei..
Juu, aloitteita tehty ja pari johtanut pidempiaikaiseen seurusteluun, pakkeja oon myös saanut mutta enpä ole lannistunut, pakkeja ne vaan on ollut. Yhden illan/yön juttuja en harrastele, joten ihan seurustelu mielellä oon aina miehiä lähestynyt.
Nuorempana jättelin viestejä sälleille, vanhempana oon mennyt jutskaan/lähettänyt mailia ja tiedustellut että onko vapaa jollei keskustelun yhteydessä ole sitä maininnut.
aloitteen aina jos olen kiinnostunut miehestä. Hyvin harvoin vaan todella kiinnostun kenestäkään.
Silloin kun kiinnostun, en jätä asioita sattuman varaan vaan teen parhaani onneni eteen naarasleijonan rohkeudella. Jos jutusta ei mitään tulekaan, eipähän ainakaan tarvitse omaa pelkuruuttaan harmitella, ehkä vielä kiikkustuolissa ja miettiä että mitä jos. Rohkeus kasvaa syödessä.
Muutamia kertoja olen tehnyt. On jopa kannattanut. Ei se ota jos ei annakaan, enemmän sitä katuu tekemätöntä kuin tehtyä.
miehen pitää tehdä aloite. Eli vastaus kysymyseesi on EI. Joitakin perinteitä on syytä vaalia.
mitä sitä antaa tilaisuuksien valua hukkaan.
taitaisi uskaltaa. Olenkohan liian vanhanaikainen...
Kai olen vanhanaikainen ja uskon että mies ottaa yhteyttä jos haluaa tutustua.
Joskun tilanne vaatii sen, että nainen tekee aloitteen. Olen itse tehnyt ja aina se ei ole johtanut mihinkään.
Odotan kuitenkin, että mies aloitteen tekisi, vanhanaikaisesti ajatellen. Mutta en anna namupalan mennä ohi sen takia etten uskaltaisi (yrittää) aloitetta tehdä. :)
En yleensä, koska se on turhaa. Voin olla älyttömän kiinnostunut miehestä, mutta en tee mitään. Kyllä mies huomaa jos olen kiinnostunut, ja jos ei sittenkään lähesty niin ei kannata itsekään. Väitän että ujolle naiselle (kuten minä) aloitteen teko on kymmenen kertaa vaikeampaa kuin ujolle miehelle. Miehet ovat paremmin tottuneita pakkeihin kuin naiset, vaikka se heihinkin sattuisi samalla lailla. Pintaliitäjä-naiset on erikseen, he kai tekevät aloitteita tuon tuosta.
Kiinnostun todella harvoin, mutta sitten kun sellainen mies tulee kohdalle niin teen kyllä ihan suoran aloitteen. Viimeisin ei näköjään näytä johtavan mihinkään (mies ei halua seurustella), joten aika turhaahan tämä tuntuu olevan. Harmittaa vain, että kerrankin kun kiinnostuu niin sitten on vaikea päästä yli...
helskutissa olen valmis jos vain olen vapaa.
Hyvä heppu on vaivan arvoinen:)
Mihis kaikki vastaukset ovat hävinneet. Kai Suomi24 lukioisa on enemmän kuin 16 naista.
Pari päivää sitten vastauksia tuli ihan ok.
Kyllä. Tosin olen huomannut, että kun teen aloitteen, ja mieskin on jotenkin vastaavainen, niin niitä aloitteita saa sitten k.o henkilön kanssa tehdä maailamn tappiin asti. Siis toivoisin kyllä, että sitten seuraava aloite tulisi siltä toiselta jne. Vastavuoroisuuden toimiminen on ehkä hyvä merkki. Jos vuoronperään tehdään jonkinlaisia aloitteita, niin siitä sitten voi seurata toisenkin kiinnostusta, ja jos toinen ei tee lainkaan aloitteita, niin siitä voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä.
Ja tulen varmasti tekemään..sekin riippuu ihan tilanteesta ja paljonkin....Tuntuu tosin siltä että olisi kiva jos miehetkin niitä tekisi...no jooo...
jos ite tekisin alotteen ja siitä ehkä tuliski jotaki.. niin entäs sitte ko mies itte löytää jonku toisen hehkeen naisen, kenestä ite kiinnostunu... jättäis minut kylmästi ja vaihtais semmoseen keneen haluais ite, oma-alotteisesti tutustua paremmin! if you know waht i mean:)
mies tekkee alotteen jos se on kiinnostunu!!
säästyy turhilta "kokeiluilta"
Noniin, laitan heti kehiin täysikymppiläisen.Unelmieni mies: latino-uros,tasokas,rikas kaikin puolin,komea,mustahiuksinen,yönmusta katse, Armani-logoteepaitoja.Toiveeni: lomaromanssi.
Mitä tekisin: En tekisi suorasukaista aloitetta,mutta menisin 2 kertaa sellaiseen paikkaan,missä tällainen saattaisi hengailla. Monacon Monte Carlossa on yksi kahvila,jossa näitä voi bongata.
Tekisin lomamatkan kahden ekan vuorokauden aikana nämä pistäytymiset.Sitten tekisin kokonaan muita lomajuttuja ja unohtaisin ne machot miehet.Kuitenkin olisi mahdollisuus miehellä ottaa kahvilassa mun puhelintiedot! Mitkä on mun kriteerit lomaromanssille : loppuun asti.
teinkin muutama viikko sitten, tässä tapauksessa juttu ei olisi muuten koskaan edennyt.
Kysymyksessä kun ei ole baarituttavuus, vaan mies jonka tunnen työympyröistä ja nähnyt viime aikoina ehkä kerran pari vuodessa, ei olisi kuulemma itse älynnyt.
Tosi innoissaan ja iloinen on kuitenkin, Olen kirjoittanut tästä tällä palstalla otsikolla JES JES, sieltä näkee kuinka on edennyt.
en kykenisi. Kyse ei ole perinteistä vaan omasta ujoudestani. Monen on oikeasti vaikea jopa käsittää miten ujo ihminen voi olla. Minä en vain kykenisi siihen, siksi elänkin todennäköisesti ikuisesti sinkkuna.
Kyllä, olen valmis ja olen tehnyt aloitteita. Ne eivät vaan johda mihinkään. Jos mies on kiinnostunut tulee kyllä itse ottamaan yhetyttä, se on minun kokemukseni, valitettavasti, monen pettymyksen jälkeen.
..voisinkin tehdä mutta moni pitää mun lapsia esteenä :D
En mieheen, koska olen lesbo, mutta kyllä varmasti naiseen.
Enpä usko, että uskaltaisin. Minun pitäisi olla todella voimakkaasti ja 100% rakastunut, ennen kuin voisin kuvitellakaan kertovani mitään. Johtuu vain ujoudesta ja pettymisen pelosta, muuten kyllä voisin.
En
Juuri eilen tein aloitteen miehelle, kysyin nroa ja nyt tänään hän sitten soittikin :D
Treffit tiedossa torstaina, en malta odottaa..´söpö ja kivan oloinen mies!
Tuo minun aloitteellisuus johti lopulta tapailuun ja molemminpuoliseen ihastumiseen! :))
Ok, aikaa kulunut tosi vähän mutta hauskaa on ollut koko rahan edestä..
Kaikki naiset rohkeasti tekemään aloitteita, ei se anna jos ei otakkaan!
En tekis aloitetta. Ainakaan vielä en ole niin rohkea. Jos mies on kiinnostunut, niin ajatelen, että hän on suorastaan velvollinen tekemään aloitteen:D. En hauku, naura tai pure, joten turha mua on peljätä. Tosin passiivisena naisena tiedän, että moni mahtava tsänssi menee ohi.
Sitäpaitsi ujolle miehelle en keksis edes mitään sanottavaakaan:(. Sosiaalisesta puhumattakaan...
Olen tehnyt aloitteen montakin kertaa vuosien aikana. Ihastun hyvin harvoin, ja olen vanhemmiten yhä vaan tietoisemmin tuonnut kiinnostustani esille. Nyt olen 28v. nainen. Usein etukäteen toivon, että josko tärppäis, vaikka silti historiani tuntien en usko, että taaskaan saan elämänkumppania.
Tapaan aina kai vääriä miehiä. Vaikka en olekaan ikinä pitänyt itseäni erityisen kauniina (perfektionistin vikaa kun on..), olen kovastikin saanut kehuja ulkonäöstä ja kropasta (liikun vapaa-aikana sekä urheiluseurassa). Hyvä ulkonäkö ja muuten nätti olemus ja vieläpä ihan positiivinen luonne ei ole takuu seuran saamiseksi. Enkä mielestäni ole vaatinut liikoja - en ole vaatinut mitään. Olen seurannut sydäntäni ja tavoitellut ihastukseni kohdetta. Ihastumiselle kun ei voi mitään, se vain tapahtuu.
Pitäisiköhän alkaa tehdä järkivalintoja. Kyllä ottajia on, siitä ei ole kysymys.
Jutuista ei vain ole tullut mitään. Yhtä tapailin jonkun aikaa.. vuoden tauon jälkeen tapailtiin uudelleen. loppui siihen.
Sitten oli mies, jonka kanssa molemminpuolista kiinnostusta oli ollut vuosia. Flirttailua (ulkopuoliset huomasivat selvästi), fyysistä vetovoimaa, satunnaisesti suudeltiinkin (ja pidettiin toisiamme todella hyvinä suutelijoina). Kerran hän sanoikin, että hän on aina pitänyt musta. Totesin kysyvästi, ettei hän sitten tullut maininneeksi minulle mitään. Hän sanoi, ettei se ole niin helppoa... Miksi emme ikinä päätyneet yhteen, vaikea sanoa. Molemmat munattiin tilaisuuksia olla yhdessä, ei kai aina ymmärretty toistemme tarkoituksia, välillä toinen teki aloitteen, sitten toinen... tunteita ja vetovoimaa oli paljon - se ei riittänyt.
Sitten perinteinen tapaus.. tutustuttiin harrastusten kautta: mies oli hyvin tuttavallinen, kyseli kuulumisia, oli selvästi kiinnostunut, vaati saada heittää mut treenien jälkeen kotiin... joitain päiviä sen jälkeen pyysin kaverilta tämän miehen numeroa ja soitin sille, pyysin ulos. Varattu mies. Hän sanoikin, että oli tainnut hiukan väärän kuvan antaa / käyttäytyä väärin. Eipä siinä mitään, kiva silti, että hän oli minusta kiinnostunut ihmisenä.
Viimeisin tapaus sattui töissä. Silloinen työni liikunta-alalla antoi mahdollisuuden tutustua moniin ihmisiin - asiakkaisiinkin. Eräs mies oli käynyt liikuntapaikassamme koko työsuhteeni ajan, joskus tyttöystävä kanssa. Olivat kihloissakin, työkaverikin muisti nähneensä miehellä sormuksen. En ollut kiinnittänyt huomiota mieheen, mutta tiesin, että hän oli erään toisen asiakkaamme tuttu.
Jossain vaiheessa totesin työkavereillekin, että on tuo kyllä hyvännäköinen mies. Jotenkin sitten minulla ja miehellä alkoi olla silmäpeliä ja tahallisen pitkiä katseita. Hän haki tilaisuutta jutella kahden kanssani, ja samoin minä hänen kanssaan. Moikkailimme ja juttelimme ohimennen silloin kuin nähtiin.
Monesti mies sattui käymään juuri silloin, kun minulla oli vapaata. Kerran puolivitsinä sanoin työkavereille, että soittaisivat mulle, kun mies on paikalla.
Eräs ilta se puhelinsoitto tuli. Työkaveri soitti, ja pian työnsikin puhelimen miehelle. Sitten kerroin kuka olen ja kysyin lähtiskö mies kanssani ulos, jos ei ole varattu. Mies sanoi, ettei ole varattu ja lähtisi ulos. Annoin puhelinnumeron. Yhtenä päivänä mies soitti, juteltiin, ja sovittiin kahville menosta. Kahvitellessakin juteltiin ja juteltiin..
Sitten kohta jo mies heitti aika yllätyksen. Hän oli vasta pari kuukautta sitten eronnut kihlatustaan ja tilanteessa oli monia muitakin asiaa mutkistavia juttuja. Homma loppui siihen, ihan yhteisymmärryksessä. Nyt jo melkein pari vuotta tapauksen jälkeen ollaan nähty ja juteltukin ohimennen. Onko vielä mahdollisuutta, en tiedä. Asiaa ei yhtään paranna, että mies on aika ujo. Viattoman aloitteen tein tunnustellakseni tilannetta, mutta en tiedä. Taisin yllättää.
Koskakohan taas tapaan sellaisen ihastuttavan miehen, jonka haluan ehdottomasti pyytää kanssani ulos. Monestihan ne parhaat on jo varattu, mutta yrittänyttä ei laiteta.