niinku jotkut naiset voi tehdä? Kuunnella jotain yhteisiä biisejä, katsella valokuvia, käydä joissain paikoissa, joissa yhdessä on käyty, tehdä samoja juttuja jne..
Vai onko miehen oltava vaan sellanen jäävuori - horjumaton ja vakaa? Kiellettävä kaikki tunteet? Suljettava sydämensä kunnes uusi nainen saa sieltä paikkansa itselleen?
Vai onko miehen oltava vaan sellanen jäävuori - horjumaton ja vakaa? Kiellettävä kaikki tunteet? Suljettava sydämensä kunnes uusi nainen saa sieltä paikkansa itselleen?
Vastaukset 47
Vanhimmat
On minullakin semmoinen "hän". Nyt, kun on jo vuosia mennyt, enkä ole ollut hänen kanssaan tekemisissä, on alkanut jo jäädä hieman, mutta kyllä sitä tuli katseltua valokuvia ja mietittyä... mutta onko se ikävän ruokkimista niinkään?
olikin huono sana.. Ylläpitäminen vois olla kuvaavampi.
on hyvä sana. Sellasta vellomistahan se on - kaikenmaailman sopissa.
Mutta tosta tuli mieleen, että onko nainen jotenkin "vähemmän nainen"; jollei ruoki ikävää - eikä miestä/miehiä?
vähemmän nainen, mutta jotenkin kylmemmän oloinen. Tai ei ainakaan yhtään herkkä eikä tunteellinen. Herkemmät ikävöikin enemmän ja antavat tunteilleen vallan useammin.
ihminen karaistuu viimeistään iän myötä. Minusta kyse ei ole välttämättä siis lainkaan luonteesta. Jotain pitänee ihmisenkin elämästään ottaa opiksi tyyliin..
Tarvitse ruokkia kyllä se roihahtaa ihan itsestään.Mieluummin sitä on kuitenkin "telomatta"itseään noilla mainitsemillasi asioilla eri tilanne on silloin jos se rakas ihminen on kuollut silloin taas niistä muistoista yrittääkin pitää viimeiseen asti kiinni.
josku vaan on pakko kiduttaa itseään noin. Saada itsensä itkemään. Eihän se nyt ihan terveen ihmisen touhulta kuulosta, mut se itku puhdistaa mieltä ihan älyttömästi. Tulee parempi olo.
Mutta se perkele osaa hankkia itse ravintonsa.
sellainen yltäkylläisyys sitten?
Jotenkin silleen että on jo muka ohittanut asiat silleen hienosti ja siististi ja ikävöinyt omasta mielestään ihan tarpeeksi ja sit vaan *släp* - se iskee pahempana kuin koskaan vaikka sille ei ole mitään syytä suoranaisesti. Voi olla niin voimakasta että se aiheuttaa ihan niitä ns. tyhmyyksiäkin, vaikka sen että yrittää ottaa yhteyttä siihen ihmiseen turhaan tai tekee jotain ihan säälittävän pelleä muuten.
Kai se pohjimmiltaan osoittaa sen asian merkityksen.
ettei kyse ole vain siitä; että yksinkertaisesti panettaisi ja elämä olisi muutenkin tylsää?
Kun se kuitenkin lienee niin, ettei ne uudelleen lämmitetyt tippaleivät tai itikan makkarat maistu ainakaan paremmalta kuin aiemmin. Paitsi kännissä kaipa menee alas helpommin? "En minä vaan tiädä!"
Känni ei liity asiaan niin jäävään itseni sen suhteen.
Panetus ja ikävystyminen - voivat toimia osatekijänä mutteivät muuta näkemystä. Toisin kuin eineksillä ei teräksellä tai jalokivellä ole parasta-ennen päivää.
Eikö voisi vaan sanoa, että kiitos pätkästä elämää? Ja katsoa sitten eteenpäin.
sydämessä asti, että sen pätkän ei ole tarkoitus olla vielä ohi. Jos ihan oikeesti tuntee niin, että sen yhteisen matkan kuuluu vielä jatkua. Ei silloin voi vain toista hyvästellä ja jatkaa matkaa niinkuin mitään ei ois ollutkaan. :(
Minä yritin nuoruudessa vältellä sitä kuin Remo luoteja konsanaan, mutta valitettavasti huonolla menestyksellä. Mutta tuota väitettäsi pakosta en ymmärrä alkuunkaan. Ei meidän tarvitse olla muuta kuin olemme, vaikka teinityttöjen ostamat lehdet niin väittävätkin.
mitä olette muiden edessä.
Yksinhän voikin olla mitä on. Omassa seurassaan ihminen on lähes aina hiukan erilainen kuin muiden seurassa, eikö niin?
ne juottaa sitä.
=]!
näinpä se taisikin mennä.:)
No itse en ruoki ikävää, vaan käyttäydyn kai perimiehisesti: käytän energiaa ylipääsemiseen ja kiinnitän huomioni muihin asioihin. Käsittelen sydänsuruja pienissä paloissa, turvallisen välimatkan päästä. Se ei johdu tunteettomuudesta vaan siitä että en vaan kestä niitä tunteita, en halua musertua niiden alle. MISSÄÄN NIMESSÄ en ruoki niitä... ne tuntuu tarpeeksi pahoilta tällä kieltämismetodillakin.
sopii sitten sulle ja ihan oikein se on. Siinäkään ei oo mitään väärää. ei sua ton perusteella tunteettomaksi todellakaan voisi leimata.
Tulee harrastettua välillä.
merkki, että kaivaa muistilokeroistaan jonkun puolitutun ja ryhtyy häntä täyspäiväisesti ja vuositolkulla ikävöimään?
Niinhän sinä olet tehnyt ja yrität vetää muutkin tuohon retkuun kannustamaan naurettavaa ikävöimistäsi.
kuin moni muu mun elämässäni, joten ei todellakaan mikään puolituttu. Mä en puolituutuja ees haali elämääni. Joko on hyviä tuttuja, tai sit vieraita.
et tiedä hyvän tuttusi varattuna tai vapaata olemista.
varmaan aina tiennyt. Miten niin? Ei sen miehen henk.koht.asiat vaan kuulu tänne palstalle. Ei mä haluu hänestä kirjoittaa mitään tunnistettavia tietoja.
..tosta ikävästä tuli mielee et sitä varmaa kokee semmoset ihmiset joille on oikiasti joku ollu joskus rakas..toki ikävä kestää eri ihmisten kohalla eri mittasia aikoja..ja mä väittäsin et tunteitten laatukin sanelee sen mityenkä pitkään ikävöi jotakin jos ylipääsä ees kaikkia koskaan ikävöi..=o)
..ruokkimii on iha hyvä sanana...koska sitähän tommoi valokuvien ja muitten yhtesten asioitte plärääminen on...muistojen mieleen palauttamista varsinki jos tarkotuksella ettii niitä asioita käsiinsä...mutta sekii huojentavaa huomata että yhtenä päivänä sen jonkun entisen rakkaan kasvoja pystyy katsomaan valokuvasta eri tavalla kun aiemmin...=o)
..tuntematta kiukkua..tuntematta suurta ikävää..silloin on menty ratkaiseva askel eteenpäin..nii minusta..=o)
..mutta siis toki välist tulee joku kappale niiku mullaki eilen rupesin kuuntelee roxettea..ja nousiki vanhoja juttuja mieleen..en mä niitä kaiholla miettiny..niiku en koskaan menneitä miehiäni..xoP
..mutta muistelin hetken että oli se sillon semmosta tykkäämistä..jotta olipa se kiva poika ainaski jollai tapaa..etc..mutta sitte kummiski mun pää aina sanoo ettei se oli loppu jos sen olis ollu tarkotus kestää..=o)..ja palaan samantien tähän hetkeen ja tähän suhteeseen jossa elän...tämän kuulu olla näin..ja tämä suhde tuntuu jokapaikassa hyvältä..
paremmalta kuin aikaisemmat..sen tekee myöskin vakaus..=o) ja oma kasvu ihmisenä..
pysyy onnellisena, kun se muistaa hyviä asioitakin, joita on menneisyydessään kokenut.Niistä saa voimaa.:) Kyllä se vanhuuskin joskus iskee ja sen mukanaan tuomat muistiongelmat, jolloin ei enää voi olla varmuutta mistään. Täytyy vaan toivoa että silloinkin, kaiken sen sumun keskellä, joku asia menneisyydessä todellakin ois ollut niin järisyttävä ja positiivisesti vaikuttanut kokemus, että sen muistaisi vielä silloinkin ja saisi vanhana mummuna tai pappana hymyn huulilleen vielä kerta toisensa jälkeenkin..:)
olla noiden välimaastoa? Niin miehissä kuin naisissa. Miksi aina ääripää vaihtikset?
ja hänen rakkautensa kohde (haamu menneisyydestä) ovat tuon aloituksen päähenkilöt. Vänksy vääntää ja muokkaa heidän tarinansa mieleisekseen omassa päässään ja uskoo siihen itsekin.
Totuus on, että vänksy ei rakastetustaan tiedä edes sitä, onko mies varattu vai ei. Täällä pitäisi kuitenkin yleisön aplodeerata vänksyn haikailuille samalla, kun hänen lapsensa ovat jossain nurkassa unohdettuina.
kuule ihan tavallisen tarkkaan, mutta minkä ihmeen takia luulet et sen tänne sanoisin. Se on sen miehen asia. Mulla ei oo hänen henk.koht. elämästään oikeutta puhua. Omastani vain. Ja en tiedä, miksi aina puhut tuosta mennesisyyden miehestä. Se mies, josta minä puhun "hänenä" kuuluu ainakin ihan mun nykyisyyteenikin. Puhun kaveristani, enkä mistään teiniajan ihastuksestani.
Kunhan nyt ees jollain lailla reagoi toisen poisoloon.
reagoimatta millään tavoin? :>>
Mä en nää mitään ideaa ruokkia menneisyyden haamuja, vaan näen oikeana tienä käsitellä asiat (sen ajan voi ruokkia ja vatvoa) ja jatkaa siitä sitten etiäpäin. Tottakai aina joskus palaa mieleen, kuten muutkin ihmiset/tapahtumat eletyssä elämässä, mutta siihen sen on jäätävä ja aika hyvä mittakaavio on ettei entinen suhde häiritse täysipainoista elämää enää vuoden päästä, se seuraava vuosi on meinaa jo alku kaikelle uudelle :>>
vaikka ei siltä olisi kysyttykään :>>
Mulla oli joskus sellainen haamu seuranani, mutta mulla oli paljon muitakin haamuja siihen aikaan seurassani enempi ja vähempi, ja yhdestä haamusta kun pääsi eroon niin alkoi ne muutkin haamut katoamaan.
Tää on oikein sopiva biisi kuvaa silloisia fiilareita:
http://www.youtube.com/watch?v=NyrLOQ60WwM
reagoimatta millään tavoin, koska se on itselle haitaksi. Asiat tarvii käsitellä mielessään. Jos et tee sitä heti, vaan suljet ne pois, ne jää sun alitajuntaan, ja paukahtaa sieltä pintaan joskus, vaikka vuosienkin päästä jolloin voit jo olla vaikka jonkun toisen kanssa suhteessa. Se ei oo kiva sit.
samaa mieltä ja tuota tarkoitin, jonka jälkeen mun mielestä saa olla reagoimatta mitenkään, ja niin kuuluu ollakin.
mies on tehny tämän biisin?
http://www.youtube.com/watch?v=G8OK6wW8Yfc
biisi mulle, enkä jaksanut nytkään kuunnella (en tykkää mikkokuustosesta), mutta se varmaan oli joku hempeilybiisi, joten varmaan hän sitten ainakin omin sanoin kertoo miehen ikävöinnistä.
Onhan noita paljonkin tuollaisia kappaleita, mutta osa varmaan on ihan myyntimielessä tehtyjä, naisille suunnattuja, keksittyjä sanoituksia, eikä niinkään laulajan omia kokemuksia.
et ne kokee ikävän tekemällä vaikka biisin, jos ei juoda jaksa..
Mut senkin ikävänsä ne suuntaa muualle, kuin itseensä. Vetoavat siis naiseen.
"keskustella" :) En minäkään tykkää sinusta, mutta keskustelen silti aiheesta, jonka itse aloitit. Mikko Kuustonen laulaa just siitä, mitä kysyit.. eli ikävän ruokkimisesta. Nytkö aloittamasi aihe ei enää kiinnostakaan? Oletko huomiosi saanut? Uusi ketju ja suoli antaa taas?
kyl ihan ystävällisesti ilman mitään piikkejä.
Ei mun oo pakko kuunnella mikko kuustosta jos en sen musiikista pidä. Laulun nimi ei sanonut mulle yhtään mitään. En voinut tietää, mistä se biisi kertoo. Oletin sen vaan olevan joku hempeilybiisi, eiks sen kaikki biisit sellasia oo?
Kiitos valaisevasta keskustelusta :)
jäävuori on parempi vaihtoehto. Kilometri jäätä päällä viilentää kummasti.
voi vaan joku nainen vielä pahasti loukata itsensä.:D
mitäs riehuu. Oma moka, jos ei tajua, et on kilsa jäätä välissä.
.
ikävää, onks jollain ikävä olla työmaalla vai...???
.