Etiäppäin vaan

Hei, olen tähän asti ollut sellainen huumoriveikko..tai ainakin pidän itteeni sellaisena kun mulle nauretaan kovasti koska päättelykykyni useimmissa asioissa on jotain todella mullistavaa. Kun kuulen tai näen asian tai toisen, samantien aivoissani kaksi hernettä viimein kilahtaa yhteen ja keksin syyn/ratkaisun kyseiseen tilanteeseen ja ne ratkaisut ovat aina yhtä hyviä tai huvittavia. Ajattelen aina olevani heti oikeassa, koska ideani kuulostaa kaikista yksinkertaisimmalta vaihtoehdolta :D

Kaverini tuntuvat jo nauravan jo valmiiksi kun aloitan suustani pääsevän lauseen. Esim. oli yhdet yksityiset syntymäpäiväjuhlat seinäjoella kallissa ravintolassa ja söimme kavereideni kanssa yläkerrassa josta katselimme juhlaväkeä piilosta. Siellä oli vanhempia ihmisiä puvut ja mekot päällä ja nuorempia ja lapsia. Kun olimme syöneet ruokamme, tiirailin tilannetta toisela silmällä ja näin pienen tytön joka oli kovin innoissaan.
Tokaisin siinä sitten että onkohan nämä tuon pikkutytön synttärit? Toiset vain että ja miten niin muka?? Miehän että no kun tuo pikkutyttö näyttää nii iloiselta! Aivan älyttömät, todella pitkät ja alakertaa häiritsevät naurut siinä saatiin aikaiseksi ja nauretaan vielä tänäkin päivänä kuten kymmeniä muitakin hyviä kommentteja. Mutta sellainen olen aina olen ollut ja pidän siitä että saan ihmiset nauramaan tavalla tai toisella ja nauran siinä samalla itsekin ja itselleni.

Jotain muuta itsestäni jos kerron niin olen sellainen selviytyjä tyyppi. Elämässä on tullut kovin vaikeita ja suuntaa muuttavia päätöksiä tehtyä ja mentyä sitten virran mukana, tietämättä miten päätökseni nyt sitten on Ensimmäinen oli kun tarjottiin töitä helsingistä ja suostuin samalla puhelinsoitolla. Asuin lapissa tällöin. Siellä tutustuin "pätkätöihin" eli se oli sellaista paikan vaihtoa aika ajoin koska se oli niin helppoa kyllästyä kun oli saman kylän mies järkkäämässä töitä. Olen tehnyt 12 eri työtä enkä ole paikkaani löytänyt hanttihommista. Olen enemmän taiteilijasielu. Suhteita oli ja meni, ja viimeisen jälkeen otin paluun lappiin koska tunsin oloni jo yksinäiseksi etelän hulinassa, kaipasin tuttuja ihmisiä lähelle. Se oli viiden vuoden mutka, enkä edennyt mihinkään mutta silti kokemuksia rikkaampana tulin takaisin. Ahdistustakin olen tuntenut yksinäisyyden ja vääräntyyppisen kaveriporukan takia. Niidenkin kohdalla piti vain luottaa itseensä ja unohtaa tämä, koska se teki omalle elämälle hallaa. Olenkin nyt onnellisempi kuin siellä. Seurustelen ihanan tytön kanssa ja on tuttuja ihmisiä lähempänä. Töissä olen, mutta pätkähommissa vielä, mutta eiköhän niistäkin selvitä aina vain :) Nykyisellä työpaikallani on hauskin työporukka missä ikinä, voisin jopa olla siellä kauemminkin, kun työ tahtoo unohtua siinä sivussa kun nauretaan tyhjää ja pelleillään.

Raha ei ole mulle kaikki kaikessa. Sillä olenkin ehkä vaihtanut töitä niin helposti koska etsin itselleni viihtyisää työtä. En ole tottunut vielä 8-16 duuniin koska olen tehnyt kaikenlaista. Siihen menee vielä hetki. Opiskelutkin käyvät välillä mielessä, ehkä haen ensi vuonna johonkin remppahommaan. Tärkeämpää minulle on ihmissuhteet ja se että pärjää itsenäisesti ja oma onnellisuus ennen kaikkea. Olen niin lähellä sitä että elämässäni on kaikki hyvin. Tiedän asioita joihin voin vielä vaikuttaa :) Vastamäkiä tietysti tulee aina eteen kuten kaikilla, vain se erottaa miten ongelmat hoidetaan. Itse en lakaise asioita maton alle vaan pyrin selvittämään asiat läpikotaisin.

Kesästä:
Kävin tyttöystävän kanssa viikon ulkomailla kesällä ja ihastuin sellaiseen harrastukseen. Meillä oli aivan älyttömän hauskaa! Lukuunottamatta auringonpistosta... Ensinnäkin pidän lentämisestä ja matkailu on yksi parhaimmista ideoista viettää kesä. Nyt tahtoisin joka kesä ulkomaille! Muistoksi jäi auringonpolttamat hartiat, lämpimät pilkkopimeät yöt, ulkomainen kultuuriero ja muutamia vaatekappaleita..joita pidän päällä nytkin :) Ja tietysti muutama valokuva!

Tulevaisuuden olen kuvitellut niin että mulla on omakotitalo, ja vaimo, lapsia hyvällä paikalla. Ja oma mökki :) Kaikki mikä tapahtuu ennen sitä on itsestäni kiinni jotta voin ohjata elämääni siihen suuntaan. Aika hyvin menee.

Tässä kai olen pääpiirteittäin kuvaillut elääni.. ainakin mitä muistan :)