Mietin vain, että onko se todellakin sinkun yh-äidin mahdotonta saada kunnon mies itselleen? Onko se lapsi/lapset niin uskomattoman ylitsepääsemätön ja inhottava ajatus heti kättelyssä ettei nainen saa mahdollisuutta näyttää millainen itse on?
Kertokaa nyt MIEHET mikä siinä on?
Saa kuulla, että "toisen lasta en ala kasvattaa" tai muuta vastaavanlaista. Itse henkilökohtaisesti en todellakaan etsi lapselleni kasvattajaa (kun sen itsekin osaan) vaan kumppania itselleni. Olen kuitenkin jo sen ikäinen etten kaipaa mitään sekoilua ja railakasta elämää vaan tavallista yhteiseloa ilman sen suurempia säätöjä. HIllumisvuodet on jo vietetty aikoja sitten...
Ilmeisesti ne lapsia suvaitsevat miehet elävät onnellista perhe-elämää, joten heitä ei sinkkumarkkinoilla näy.
Hyvin tämän asian huomaa kaupungilla kulkiessa; yksin liikkuessani saan katseita osakseni mutta jos olen lapsen kanssa niin harvempi katsoo päinkään. Tottahan siinä voi monellakin olla ensimmäinen ajatus ettei lapsen kanssa kulkeva ole vapaa mutta eihän sitä yksinkulkevastakaan päällepäin voi tietää seurusteleeko jos sormusta ei sormessa näy.
Kertokaa nyt MIEHET mikä siinä on?
Saa kuulla, että "toisen lasta en ala kasvattaa" tai muuta vastaavanlaista. Itse henkilökohtaisesti en todellakaan etsi lapselleni kasvattajaa (kun sen itsekin osaan) vaan kumppania itselleni. Olen kuitenkin jo sen ikäinen etten kaipaa mitään sekoilua ja railakasta elämää vaan tavallista yhteiseloa ilman sen suurempia säätöjä. HIllumisvuodet on jo vietetty aikoja sitten...
Ilmeisesti ne lapsia suvaitsevat miehet elävät onnellista perhe-elämää, joten heitä ei sinkkumarkkinoilla näy.
Hyvin tämän asian huomaa kaupungilla kulkiessa; yksin liikkuessani saan katseita osakseni mutta jos olen lapsen kanssa niin harvempi katsoo päinkään. Tottahan siinä voi monellakin olla ensimmäinen ajatus ettei lapsen kanssa kulkeva ole vapaa mutta eihän sitä yksinkulkevastakaan päällepäin voi tietää seurusteleeko jos sormusta ei sormessa näy.
Vastaukset 60
Vanhimmat
jos haluat asiasta rakentavaa keskustelua niin laita ihmeessä kysymyksesi jollekin toiselle palstalle.
Näitä yh-äiti kyselyitä on täällä kerran viikossa ja olen niihin usein vastannutkin, mutta vastataas nyt vielä uudestaan.
Ensinnäkin en pidä kauheasti lapsista joten se ei ole hyvä lähtökohta tilanteelle. Toisekseen jos joskus muutankin mieleni lapsen haluamisen suhteen, niin kyllä se tulee olemaan oma lapsi ja mieluiten sellaisessa suhteessa missä kummallakaan ei ole lasta joten kaikki mitä koetaan on uutta.
Kolmanneksi nainen jolla on jo lapsi tulee aina laittamaan kaikki asiat tärkeysjärjestyksessä niin, että lapsi on tärkein ja se mies vasta seuraava. Asian tuleekin olla näin, mutta ei se ole mukava lähteä suhteeseen kun tietää jo valmiiksi olevansa vasta toiseksi tärkein (jos sitäkään) ihminen jollekkin. Paljon mukavempi aloittaa suhde missä tietää olevansa nro.1 jollekkin ihmiselle, eli juuri sinä olet tän ihmisen ajatuksissa tärkein ja sinun mukaan tämä toinen haluaa elämäänsä suunnitella.
Tässä nyt muutama asia, tietenkin on muitakin, mutta niitä en jaksa alkaa kirjoittamaan. Nuo ovat silti ne tärkeimmät ainakin omalla kohdallani.
"Mietin vain, että onko se todellakin sinkun yh-äidin mahdotonta saada kunnon mies itselleen? Onko se lapsi/lapset niin uskomattoman ylitsepääsemätön ja inhottava ajatus heti kättelyssä ettei nainen saa mahdollisuutta näyttää millainen itse on?"
Eikä yh:lla ollut jo kunnon mies, vai missä mättää ? Vai "kasvoitteko erillenne", kuten tämän päivän hokema kuuluu ?
Kyllä ! Lapset ovat kynnyskysymys lapsettomalle miehelle, joka haluaa oman perheen eikä hoitaa vain muiden velvollisuuksia.
"Kertokaa nyt MIEHET mikä siinä on?"
Mieti itse asettumalla lapsettoman naisen asemaan, joka haluaa oman perheen ja vanhemmuuden, eikä halua tyytyä vai "henkilökunnan rooliin".
"Saa kuulla, että "toisen lasta en ala kasvattaa" tai muuta vastaavanlaista. Itse henkilökohtaisesti en todellakaan etsi lapselleni kasvattajaa (kun sen itsekin osaan) vaan kumppania itselleni. Olen kuitenkin jo sen ikäinen etten kaipaa mitään sekoilua ja railakasta elämää vaan tavallista yhteiseloa ilman sen suurempia säätöjä. HIllumisvuodet on jo vietetty aikoja sitten..."
Miksi tosiasioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä ?
Kyse on juurikin toisen lapsien kasvattamisesta ellei sitten ex-kumppanisi asu saman katon alla ja huolehdi TEIDÄN rakkautenne hedelmistä.
Toiseksi, sinä haet kumppania itsellesi, mies hakee itselleen kumppania ja mahdollisesti tulevien lapsiensä äitiä.
Kolmanneksi, miksi oletat että kaikki lapsettomat miehet ovat kenties samanlaisia kuin sinä sinkkuna: alkoholia kuluu ja baari-illat kuuluvat jokaviikkoiseen elämään ?
"Ilmeisesti ne lapsia suvaitsevat miehet elävät onnellista perhe-elämää, joten heitä ei sinkkumarkkinoilla näy."
Aika tekopyhää on verrata omaa perhettä, vanhemmuutta, lapsia ja niiden kasvattamista uusioperheeseen, jossa joka asiassa lapseton osapuoli on paitsiossa.
"Hyvin tämän asian huomaa kaupungilla kulkiessa; yksin liikkuessani saan katseita osakseni mutta jos olen lapsen kanssa niin harvempi katsoo päinkään. Tottahan siinä voi monellakin olla ensimmäinen ajatus ettei lapsen kanssa kulkeva ole vapaa mutta eihän sitä yksinkulkevastakaan päällepäin voi tietää seurusteleeko jos sormusta ei sormessa näy."
Se on ihan normaalia, että lapseton etsii ensisijaisesti toista lapsetonta, eikä halua sotkeutua toisten ihmissuhdekuvioihin. Harva meistä haluaa omaan suhteeseensa ulkopuolisia, tässä tapauksessa vielä toisen ex-kumppaneita.
Olet ilmeisesti kohdannut tällaiseen tilanteeseen ennenkin kun noin pätevästi osaat vastata?
Tosijuttujahan nuo vastauksesi ovat, en sitä kiellä.
Emme "kasvaneet erilleen". Mies vain teki elämästämme henkisesti raskaan elää. Minun piti huolehtia koko talous, itseni sekä lapsi. Mistä olisin voinut tietää, että lapsi muuttaa miestä niin paljon kun lukuisten keskustelukertojen jälkeenkin mies vakuutti, että lapsi on tervetullut elämäämme ja hän hoitaan isän osansa? Siis minun tyhmyyttäni kaikki?
Onko uusioperhe sinun mielestä mahdottomuus? Mies ei voi perustaa perhettä naisen kanssa jolla on lapsi toisen kanssa? Vaikka nainen haluaa kuitenkin lapsia lisää ja miehen joka pysyy isänä lapsilleen ja miehenä naiselle? Eli sen perheen. Eikö jo lapsen saanut nainen voi olla uudelle miehelle hänen lastensa äiti? Suvaitsevaisuutta se ainakin vaatii paljon, eikö vain?
"Se on ihan normaalia, että lapseton etsii ensisijaisesti toista lapsetonta, eikä halua sotkeutua toisten ihmissuhdekuvioihin. Harva meistä haluaa omaan suhteeseensa ulkopuolisia, tässä tapauksessa vielä toisen ex-kumppaneita."
Totta on tämäkin. Itse olen seurustellut miehen kanssa jolla oli lapsi edellisestä suhteesta ja minua se ei häirinnyt missään vaiheessa. Miehetkö eivät kykene näin ajattelemaan?
Voiko siis sanoa, että sinkkunainen jolla on lapsi/lapsia ei voi olla ihmisenä millään tavalla kiinnostava?
"Voiko siis sanoa, että sinkkunainen jolla on lapsi/lapsia ei voi olla ihmisenä millään tavalla kiinnostava?"
Lapsellinen sinkkunainen voi olla ihmisenä kiinnostava, mutta ei vakavasti otettuna parisuhdemielessä juuri siitä syystä, että hänellä on lapset, minulla ei. Oma vanhemmuus on taas asia, jota ei voi välinpitämättömästi sivuuttaa ja vaihtaa uusiosuhteeseen.
Kuten joku tuossa jo totesi, varatut ovat varattuja, ja myös itse miellän myös yksinhuoltajan varatuksi.
sama, kuin varattu. Jotenkin vaan tulee tuollainen tunnetila päälle ja kaikki tyssää siihen.
No joo kyllähän se vaan on niin että sinkkumies haluaa ne omat lapset,eipä sitä naista halua ottaa jolla on jo lapsia, koska niitä on ihan tarpeeks lapsettomia naisia markkinoilla.Tarkottaa sitä että sun pitäis olla sitten kertakaikkiaan jotain erityistä että vois hyväksyä ton toisen asian.
Mutta olen huomannu että on itelläkin alakanu kulmat pyöristyyn henkisellä puolella kun ikää tulee, että voihan se olla että jonain päivänä vois tonkin asian hyväksyä.
Sun kannattais ehkä kiinittää huomiosi miehiin joilla on myös lapsia,sillon ei ainakaan ole esteitä.
Eikö sinkkumiehelläkin voi olla lapsia?
Olen ilmeisesti ilmaissut asiani huonosti koska en missään vaiheessa ole tarkoittanut, että sinkkumiehen (jota mahdollisesti etsisin) tulisi olla lapseton. Tietysti sinkun yh-äidin olisi EHKÄ helpompaa aloittaa suhde miehen kanssa jolla on jo lapsi(a). Mutta ei sekään aina niin yksoikoisesti mene, valitettavasti.
Sinkku on sinkku, yksinelävä, yhdet tulot, ei lapsia. Eronnut on eronnut, lapseton tai lapsellinen.
Aivan aluksi täytyy sanoa, että YH:lla on aivan yhtä hyvä mahdollisuus saada kunnon mies kuin sinkulla. Se on hyvin paljon kiinni YH:sta itsestään millaisen miehen kanssa hän haluaa elämänsä jakaa. Toki on joukossa miehiä joille Yh on kuin punainen vaate, mutta silloin onkin parempi kun ette edes kohtaa. Teitä ei vain ole luotu toisillenne.
Se että löytää oikean kumppanin joka hyväksyy yh ja tämän lapsen(t) onkin vaikeampi selittää. Yksi mikä usein kaataa tämän on pelko siitä, että Yh on kiinni vielä edellisessä miehessä. Se on asia joka saa monet miehet miettimään tarkasti ennen vakavaa sitoutumista. Uuden suhteen alussa asiat usein etenevät hyvältäkin vaikuttavasti mutta usein yh alkaa jossakin vaiheessa vertaamaan uutta miestä edelliseen siis lapsen(t) isään. Tämä on ongelma numero yksi, joka saa rohkeimmankin hieman varpailleen.
Toinen iso ongelma on se, että yh on usein vielä kiinni edellisen suhteen ongelmissa ja ryntää liian nopeasti uuteen suhteeseen. Eli ei ole käsitellyt vielä vanhaa suhdetta. Tämä siitä syystä, että itseluottamus on heikko ja hän mahdollisesti kaipaa lohtua. No itseluottamus nousee uuden suhteen myötä ja vanhan suhteen asiat nousee esiin ja homma kaatuu. Nm. kokemusta valitettavasti löytyy..
"Aivan aluksi täytyy sanoa, että YH:lla on aivan yhtä hyvä mahdollisuus saada kunnon mies kuin sinkulla. Se on hyvin paljon kiinni YH:sta itsestään millaisen miehen kanssa hän haluaa elämänsä jakaa."
Kiva kuulla, että joku ajattelee noinkin vielä.
"Yksi mikä usein kaataa tämän on pelko siitä, että Yh on kiinni vielä edellisessä miehessä. Se on asia joka saa monet miehet miettimään tarkasti ennen vakavaa sitoutumista. Uuden suhteen alussa asiat usein etenevät hyvältäkin vaikuttavasti mutta usein yh alkaa jossakin vaiheessa vertaamaan uutta miestä edelliseen siis lapsen(t) isään. Tämä on ongelma numero yksi, joka saa rohkeimmankin hieman varpailleen."
Niin, itselläni tuota tilannetta ei ole. Erosta on kolme vuotta ja epäilystäkään exän haaveilusta ei ole. Mutta mitenpä vakuutat uuden miehen tästä?
"Toinen iso ongelma on se, että yh on usein vielä kiinni edellisen suhteen ongelmissa ja ryntää liian nopeasti uuteen suhteeseen. Eli ei ole käsitellyt vielä vanhaa suhdetta. Tämä siitä syystä, että itseluottamus on heikko ja hän mahdollisesti kaipaa lohtua. No itseluottamus nousee uuden suhteen myötä ja vanhan suhteen asiat nousee esiin ja homma kaatuu."
Jatkoa aiempaan, tätäkään minulla henkilökohtaisesti ei tule olemaan. Tunnen itseni sen verran hyvin ja kun nuita vuosiakin erosta on.
"Erosta on kolme vuotta ja epäilystäkään exän haaveilusta ei ole. Mutta mitenpä vakuutat uuden miehen tästä?"....kaikki ylimääräinen vakuuttelu ja selittely kertoo minusta epävarmuudesta asiaan ja sen kyllä huomaa jos ihminen vastaa itsevarmasti asiaan.
Olipa tämmöinen juttu tuossa puoli vuotta takaperin jolloin tapailin yhtä naishenkilöä ja epävarmuus huokui hänestä kun exästä puhe oli joten totesin että asia ei ollut loppuun käsitelty enkä jatka tätä tämän pidemmälle.....muutama kuukausi siitä eteenpäin ja vaihtelin kuulumisia s-postitse ja hän kertoi palanneen yhteen exän kanssa ja olivat menneet kihloihin yms.
jos tunteita on pelissä, mutta niitä ei tuppaa syntymään ja jos tulee niin vaikka molemmin puolin niin suomalaisnaisten kanssa hommat menee ennemmin tai myöhemmin kylmäksi (usein jo ennemmin).
Miehet eivät todellakaan pidä naisen lasta positiivisena asiana. Entä sitten? Eivät naisetkaan joilla ei ole lapsia pidä miehen lapsia mitenkään ihanina. Lapsettomat sinkkunaiset suhtautuvat melkonihkeästi lapsellisiin miehiin mikä on sinäänsä ymmärrettävää. Miksi sinun tulisi saada mies jolla ei ole lapsia? Ethän näin väittänytkään mutta se oli rivienvälistä luettavissa koska lapselliset miehet eivät varmasti suhtaudu niin nyrpeästi naisen lapsiin mitä lapseton mies.
"Eivät naisetkaan joilla ei ole lapsia pidä miehen lapsia mitenkään ihanina. Lapsettomat sinkkunaiset suhtautuvat melkonihkeästi lapsellisiin miehiin mikä on sinäänsä ymmärrettävää."
Noh, yleisesti ottaen tämä varmaankin on totta. Minun kohdallani ei pidä paikkaansa kuten aiemmin jo sanoin.
"Miksi sinun tulisi saada mies jolla ei ole lapsia? "
Ei tulekaan ja niin en ole sanonutkaan, osaat huonosti lukea rivien välistä. :) Tottakai mies jolla on lapsi(a) olisi varteenotettavampi vaihtoehto. Hän ainakin osaisi asiaan suhtautua kypsästi ja lapsi tuskin olisi kovinkaan suuri ongelma. Mutta eipä näitäkään paljoa näy. Ilmeisesti monilla ihmisillä ovat asiat luistaneet paremmin kuin minulla ja ovat voineet pysyä perheenä.
olisinko valmis siihen.
Hankaluus tuossa nyt on?
Jos olet hyvä äitihahmo lapsellesi saat multa ainakin pari irtopistettä maailman tärkeimmän velvollisuuden hoitamisesta.
Kumpa useampi ihminen ajattelisi noin.
Jotta todellisuus ei unohtuisi: Tänä päivänä tilanne deittailussa on se, että naisilla on vara valita ja jopa nirsoilla tai olla vittumaisia niin halutessaan. Jos kahdessa sekunnissa miehestä saatu ensivaikutelma ei aiheuta sitä kuuluisaa "kemioiden syntymistä ja pikkuhousujen kastumista", suhteella ei ole edellytyksiä. Tuolloin ei auta se, millainen mies on ihmisenä tai millaiset ovat miehen ajatukset, koska edes tilaisuutta ei anneta. Kuulostaako tutulta ? Naisena sinun pitäisi tietää...
Jos kerran tilanne on tämä jo vapaiden ja lapsettomien sinkkunaisten keskuudessa, miksi luulet että mies kohtelisi yh:ta eritavalla, silkkihansikkain ? Te naiset tunnutte muutenkin asettavan miehelle mitä ihmeellisempiä vaatimuksia, puhumattakaan siitä että mies ei saa olla sitä eikä tätä, koska se on muuten suhteentappaja eli turn-off.
Tässä nyt vain toteutetaan naisilta opittua tapaa kohdella kanssaihmisiä. Jos kerran naisella on absoluuttinen vapaus valita kumppani, miksi miehellä ei saisi olla samaa mahdollisuutta ? Kuten on aiemmin todettu, miehelle oma vanhemmuus voi merkitä siinä määrin, jotta yh:t ovat jo sen vuoksi automaattisesti poissa laskuista.
Jos sulla on tenavat messissä niin ei taatusti miehet kyylää. Ne olettaa että sulla on ukko himassa.
Kaikki yyhoot mitä olen livenä tavannut, ovat olleet läpeensä epämiellyttäviä ATN:iä. Ei mitään tasoa. Hirveä luonne ja käytöstavat. Ja ulkonäkö - tietäähän sen kun fyrkkaa ei ole pennin jeesusta laittaa itseään. Pensassaksilla keritty tukka, siiderin pöhöttämä kroppa ja joku vitosen käsilaukku, johon ämmä tarraa kuin merihädässä.
Sitten toisaalta, joskus huomaa kun ihan S**TANAN haluttava/tasokas/kaunis blondi jolla on muksut messissä tsiigaa mua pitkään. Panokatse. Ota selvää. Viitti kuitenkaan alkaa mitään, kun niistä tiedä.
Vanhemmat ukot hyväksyy yyhoon paremmin kuin nuoret. 45-50 v eronnut äijä on sulle ihan best.
"Hirveä luonne ja käytöstavat. Ja ulkonäkö - tietäähän sen kun fyrkkaa ei ole pennin jeesusta laittaa itseään. Pensassaksilla keritty tukka, siiderin pöhöttämä kroppa ja joku vitosen käsilaukku, johon ämmä tarraa kuin merihädässä
Minä nyt en onneksi ainakaan tuolta näytä! Olikohan tämäkin hieman liioiteltu kuvaus kenties? Tai sitten arvostelijana on nirppis. Alkaa vain miettimään, että miltähän sinä mahdat näyttää kun noin raakasti arvostelet...? :)
"Vanhemmat ukot hyväksyy yyhoon paremmin kuin nuoret. 45-50 v eronnut äijä on sulle ihan best. "
Jos tuo on todellakin kohtalo niin nou tänks, pysyttelen sitten yksin. Joku järki sentään...
Ja nyt vielä mietityttää sekin, että mitenkähän niitä uusioperheitä nykyään on niin paljon? Tuskin kaikkilla uusioperheellisillä miehillä on lapsia edellisestä suhteesta. Koska uusioperheitä on paljon nuoremmassakin väessä, ei ainoastaan keski-ikäisillä.
Siksipä uskonkin, että niitä suvaitsevia ja asiaan paremmin suhtautuvia miehiä oikeasti on olemassa, jossakin. Harmi vain kun niitä ei minun tielleni ole vielä sattunut. Jospa sellainen jostakin putkahtaisi. Toivossa on hyvä elää. :)
Näin se menee, että hyvää kannattaa ja saakin odottaa. ;) Kyllä sellaisia miehiä varmasti löytyy joille uusioperheen perustaminen ei tuota ongelmia. Toki ongelmaksi voisi nousta se, ettei yh enää jatkossa haluaisi lasta uuden kumppanin kanssa. Tämä yksi asia on monille miehelle kuitenkin tärkeä. Eli, että saa perheeseen oman lapsen, eikä siis tarvitse vain elättää ja kasvattaa toisen siittämää lasta. Hyväksyi sitten yh ja tämän lapset kuinka hyvin tahansa, niin jossakin vaiheessa moni hyvistäkin miehistä omaa lasta toivoo.
Varmaan olisi hyvä tutustua alla olevaan artikkeliin
http://www.vauvakuume.com/Lapsiperhe/Uusperhe_perheena/uusperhe_perheena.html
Eipä sitten muuta kuin menet rohkeasti tuonne treffipalstalle tai muulle vastaavalle sivustolle ja alat etsimään sopivia ehdokkaita. Itse valikoimalla ja ottamalla yhteyttä kiinnostaviin miehiin vältät monet turhat "läähätysviestit" Eli juuri ne viestit joiden lähettäjänä oleva luulee saavansa ns. "helpon saaliin".
m32
Mukavuudenhaluisia. Minulla esimerkiksi on intressi kumppaniin mutta se niinkutsuttu "perhesysteemi" ei ehkä niin paljoa kiinnosta koska hoidan asiat omalla tavallani ja vaadin paljon tilaa ja aikaa itselleni. Tällöin siis ajatus "klassisesta perheestä, mallia uusperhe" ei oikein tunnu hyvältä. En etsi siis huoltosuhdetta tai huollettavuus-suhdetta. Sen puolen hoidan parhaiten itse.
Sensijaan parisuhde ja kumppanuus on hyvinkin arvokas juttu - ja kumppanin lapset ovat asiaankuuluva juttu jonka kohtaan omalta osaltani ongelmitta ja kersat on aina olleet tosi jees. Tällöin siis mulle mieluisa suhde koostuisi päivistä yhdessä jonkinlaisena yksikkönä johon kuuluvat minä, hän ja vaihtuva otos lapsia - illallisista ja kuumista öistä kumppanini kanssa, omasta ajasta omassa paikassa, vanhemmuudesta omille lapsilleni välillä keskenään, välillä joukossa. Toisin sanoen, en halua juurikaan olla se "kotiapulainen" - vaikka välillä sitäkin voin tehdä kun siitä hyötyä on ja voimavaroja löytyy - vaan elää omaa elämääni ja asioita joita siihen kuuluu ja rakentaa samalla pysyvää suhdetta ja kumppanuutta naiseen joka minua miellyttää. Jos sen paras toteutumismuoto on loppujen lopuksi se "kiinteä (uusio)perhe" niin en mukise vastaan, mutta jos se ei tunnu oikealta suunnalta vaan käytäntö on enemmän tai vähemmän erillisistä asioista jotka kuitenkin järjestyvät kaikille oikein ja antoisaksi kokonaisuudeksi en näe mitään syytä miksi pitäisi toimia toisin.
Oletko siis itse ajatellut että elämä ei välttämättä toteudukaan "perheeni on linnani" tyyppisenä vaan elellä voi myös maistellen kaikkea makeaa ja kunnioittaen samalla kaikkea tärkeää - ilman että niistä mitään tehdään "kaikenkattavaksi" yksiköksi?
Elellähän voi vaikka millä tavalla.
Itselläni vain on suuri toive saada se toimiva perhe ja kokonaisuus erillisine osineen. Ihana ja luotettava mies jota rakastaa ja joka rakastaa. Yhteisiä lapsia. Omat yhteiset rutiinit ja arki. Laatuaika miehen kanssa (ilman lapsi(a) ). Mielekäs ja intohimoinen seksielämä. Onni.
Riidat yleensä kuuluvat parisuhteeseen (saahan niitä ollakin) mutta asiaa parantaa hyvin paljon osataanko niistä keskustella ja sopia. Varsinkin se riidasta seuraava sopiminen on monesti mukavaa... ;)
Tietysti oma aika suotavaa molemmille. En siis yllä mainitusta listauksesta huolimatta halua mitään takertumista ja jatkuvaa yhdessä (vaikka väkisin) olemista. Tilanteiden mukaan mennään.
Taidan siis haluta liian paljon suhteelta ja mieheltä, asioita jotka käytännössä eivät voi yhtenäisenä pakettina olla saatavilla? Vaatimukset ovat liian kovia?
Tällä tavalla laitettuna vaatimus on älyttömän kova, miehellä jolla ei ole lapsia on käsittämätön kiriminen perhesysteemin osaksi (kun muistelee millaista se on oppia asioihin oman lapsen kanssa) - ja toisaalta sellaisella miehellä jolla on omat lapset muttei kumppani enää kuvioissa on taustalla väistämättä siis hyvin perustavaa laatua oleva suhteen epäonnistuminen - jolloin tavallaan se että tähytään heti sinne taivaanrannassa siintävään kultatemppeliin on kyllä aika perkeleen paljon toivottu.
Mä lähden siitä että ensin se ihminen ja suhde häneen. Kokemuksesta tiedän että ilman sitä pohjaa on turha rakentaa mitään muuta. Toiveita ja unelmia voi olla mutta minun mielestäni ne voivat olla yhtä paljon onnen tiellä kuin suuntaviittanakin.
Jos olet koskaan rakastanut tiedät että et rakasta ihmisessä sitä mitä hän voi sinulle antaa - vaan sitä mikä hän on. Kenties se on se mitä kannattaakin etsiä jos etsii.
Taisin taas huonosti ilmaista asiani.
En siis todellakaan oleta, että nämä asiat tulisivat HETI vaan yhdessähän ne rakennetaan mutta että päämäärä olisi tämä. Edelleenkin huomautan, että itse en puhu pelkästään miehestä jolla ei ole lapsia. Puhun koko ajan molemmista, lapsellisista tai lapsettomista.
Ilmeisesti minulla nämä toiveet ovat sitten sen minun onnen tiellä. Pitäisikö olla toivomatta näitä asioita? Tyytyä johonkin ihan muuhun? Tuskin sekään onnistuisi...
Olen rakastanut ja tiedän sen, että rakastan ihmistä sellaisena kuin hän on.
Ja kun minä rakastun (sitä ei helposti tapahdu) se on sitten siinä.
Pitäisi varmaan laskea toiveet siihen, että löytäisi sen ihmisen jota rakastaa ja joka rakastaa ja pysähtyä siihen. Jättää toiveet sivuun ja elää päivä kerrallaan, rakentaen yhteistä tulevaisuutta hiljalleen.
... Että jos toivoo mansikkaviineriä muttei mistään löydy eikä siksi viinerinetsinnässään tule huomanneeksi että tarjolla olisikin ollut suklaata. (hitsi. en ole muistanut tänään syödä joten nyt tulee ruokavertauksia :D)
Itse uskon että hyvä suhde johtaa jäsenensä sellaiseen tilaan jossa on paras olla - eikä sitä tilaa tarvi ennalta määrätä. Ei ole veturinkuljettajan tehtävä huolehtia niin paljoa kiskoista vaan siitä että juna etenee. Kiskot tulevat esiin sitä mukaa kun matkustaa... :)
Niin. Totta turiset. On hienoa huomata, että oikeasti keskustelutaitoisia miehiäkin on vielä olemassa. Eikä suoraan hyökätä päälle jos/kun ollaan asiasta eri mieltä.
Tätähän vaikka voisi jatkaa pitempäänkin. :)
No kirjaillaampa asiaa omalta näkökantilta....Itselläni on edellisestä pitkästä suhteesta pari lasta ja se kanssa yksi tekiä mikä tekee uuden suhde ajatuksen moni mutkaiseksi ja mitään en pois sulje mutta myös oma tietämättömyys luo epävarmuutta.
Yh-äidit...kynnys kysymys on lapsi/lapset tulenko toimeen muiden lapsien kanssa vai en siihen sitten lisätään että tämän yh-äidin pitäisi tulla toimeen omien lasten kanssa joille en etsi äitiä heillä on jo sellainen.
Lapsettomat sinkku leidit mistä löytyy yhtä lailla ihmisiä jotka eivät hyväksy että miehellä on jo lapsia edellisestä suhteesta... miten suhtautuvat omiin lapsiini sekä usein miten haluavat omia lapsia joka on taas kysymys johon on kyllä ja ei vastaus...oikean ihmisen kanssa asia mahdollinen mutta nopealla syklillä en lapsia kenenkään kanssa ala lapsia tekemään vaikka olisi kuinka ihana olento.
Tähän lisätään lasten kasvatus tavat miten kukin näkee kasvatus asiat sekä menneestä elämästä jääneet asiat niin kun itsellä oma talo josta en ole valmis luopumaan monta muuta asiaa niin asioista muodostuu yhtälö jossa tarvitaan jo hivenen tuuriakin kaiken työn lisäksi että voi tulla onnistunut ja onnellinen suhde/ liitto.
Yhteen vetona kuitenkaan en pois sulje sen enempää yh-äitejä kun muitakaan neitejä koska kaikki ovat omasta näkö kulmasta samalla lähtö viivalla.
En koe toisen lasta/lapsia ihottavana tai ylitsepääsemättömänä asiana. Meillä on esimerkiksi töissä lapsettomia sekä lapsen omaavia naisia, eikä kyseisen asia vaikutta siihen miten kiinnostavana/mukavana pidän kutakin heistä. Tosin itseltäni puuttuu kokonaan käytännönkokemusta (tapailu, seirustelu, yms.) naisrintamalta.
Jos sinkun naisen on tänä päivänä vaikeaa löytää mies, niin miksei sitten yh-sinkun. Täytyy näin naisena sanoa, että en itsekään ottaisi miestä, jolla on jo lapsia. Siksi, että miehen vakava puoli korostuu näin turhaan heti aluksi, ja en haluaisi olla se kakkonen. Koko suhdekuvioon liittyy niin paljon hankalia tilanteita, että harva mies/ nainen sitä itselleen haluaa.
Oletko yrittänyt hakea yh-isää tai eronutta isukkia? Sillä puolella voisi olla varmempi menestys. Ja eiköhän noita ala olemaan jo lukumääräisestikin paljon liikkeellä.
Ja muista, se tulee kun sitä vähiten odotat :)
henkilökohtaisesti ottaisin sen lapsettoman vaihtoehdon. Tai sit pitäisi kolahtaa niin lujaa koko nainen, ettei enää järki juokse:)
" HIllumisvuodet on jo vietetty aikoja sitten...
Ilmeisesti ne lapsia suvaitsevat miehet elävät onnellista perhe-elämää, joten heitä ei sinkkumarkkinoilla näy."
Olet jo omat chanssisi käyttänyt ja nuoruutesi silloin kun kauneimmillasi olet ollut uhrannut toisten miesten hyväksi, ja siksi ei sinun kannata enää mistään hyvästä mieskaverista haikailla. Jos vielä olet edes jotenkin siedettäåvän näköinen niin saat kyllä panoseuraa jos ei muilta niin ainakin joiltakin paljon nussimaan tottuneilta vanhoilta panomiehiltä jotka eivät enää nuorta kaunista naista nussittavakseen saa.
"jos olen lapsen kanssa niin harvempi katsoo päinkään. Tottahan siinä voi monellakin olla ensimmäinen ajatus ettei lapsen kanssa kulkeva ole vapaa "
No aivan ehdottomasti näin, koska suurin osa lapsen kanssa liikkeellä olevista ihan varmasti onkin suhteessa. Minusta tuntuisi ainakin tungettelevalta ruveta katsomaan sillä silmällä saati sanallisesti flirttaamaan naista, joka on hyvin todennäköisesti varattu perheenäiti. Että kyllä pallo jää tässä tapauksessa selvästi naiselle, jos haluaa saada jotakin aikaan: pitää aloittaa keskustelu ja tuoda jotenkin ilmi että on vapaa.
Ketjussa oli kommenttia kuinka jotkut miehet kokevat "muitten miesten lasten" olemassaolon naisen elämässä vastenmieliseksi. Vaikuttaa että pahimmillaan lapsi näyttäytyy näille vain elävänä muistutuksena renttumiehen sperman roiskauksesta. Unohtuu, että se lapsihan voi oikeasti olla todella hieno pieni ihminen, joka omalta osaltaan antaa sisältöä myös äidin uuden miesystävän elämään. Itse ainakin nautin siitä, kun saan olla se luotettu aikuinen, johon lapsi katsoo ylöspäin ja jolle uskoutuu. Miten tämä onnistuu riippuu tietysti myös lapsesta, jonkun alle kymmenvuotiaan kanssa on varmasti helpompaa aloittaa kuin angstisen teinin.
Toisaalta järkevää selitystä sille, miksi naisen onni exän kanssa on loppunut lyhyeen, kaipaisin. Lapset ovat kuitenkin sen verran suuri vastuu, ettei heihinkin olennaisesti liittyviä suhderatkaisuja pidä tehdä kevyin perustein. En halua olla alkuihastumisen tunteen hiipuessa miestä vaihtavan naisen seuraava uhri, haluan naisen, joka kestää myös arkea ja sitä, että suhteessa on jaksoja, jolloin rakkauden liekki käy matalammalla ennen uutta nousua.
Tässä taitaa olla tämä suurin ongelma, minkä vuoksi yh:t ovat niin monen mielestö jotain alinta roskaa... Ajatteletteko todella kaikista yksinhuoltajista, että muija on se, joka on lähtenyt lapsen kanssa lätkimään?
Itse olen nuorehko yksinhuoltaja, jolla oli pitkä parisuhde lapsen isän kanssa. Kun lapsi syntyi, alkoi alamäki. Mies ei kestänyt lapsiperheen arkea ja lopulta ilmoitti haluavansa erota. Ei auttanut omat rukoiluni ja pyyntöni, että menisimme vaikka johonkin terapiaan tms. Hyvin pian eron jälkeen selvisi, että mies oli alkanut tapailla ystävääni. Muuttivat yhteen pian ja naimisiinkin ovat ehtineet jo jonkin aikaa sitten. Mitäpä sanot tästä? Minä en tätä halunnut... MUTTA olen asian hyväksynyt.... Lapsen vuoksi. Kaunaa voisi kantaa, mutta se ei ketään hyödytä ja vahingoittaa lasta kaikkein eniten.
Nykyään meillä toimivat kaikki systeemit hyvin, isä tapaa lastaan säännöllisesti, maksaa elatusmaksut ja joustoa löytyy puolin ja toisin. Mitään romanttisia tunteita minulla ei eksää kohtaan enää ole ja kumppania etsin ITSELLENI, en elättäjää ja lapsenvahtia lapselleni. Vaikeaa tuntuu olevan löytää se hyvä mies :(
Kertomasi perusteella sinulla on ollut yritystä, ja mikä parasta, ajattelet suhtautumistasi mieheen myös lapsen parhaan kannalta. Eli et anna oman pettymyksesi heijastua siihen, millaiset mahdollisuudet lapsella on nähdä isänsä ja suhtautua normaalisti molempiin vanhempiinsa. Joten en sano, että tutustuminen loppuisi alkuunsa, jos olisin tavannut sinut ja vaikuttaisit muuten kiinnostavalta, ja lapsen olemassaolo tulisi sitten esille. Iso joukko muita kysymyksiä tietysti jäisi yhä auki, kuten miten erilaisia tulevaisuudensuunnitelmia kummankin mielessä siintää.
"No aivan ehdottomasti näin, koska suurin osa lapsen kanssa liikkeellä olevista ihan varmasti onkin suhteessa. Minusta tuntuisi ainakin tungettelevalta ruveta katsomaan sillä silmällä saati sanallisesti flirttaamaan naista, joka on hyvin todennäköisesti varattu perheenäiti. Että kyllä pallo jää tässä tapauksessa selvästi naiselle, jos haluaa saada jotakin aikaan: pitää aloittaa keskustelu ja tuoda jotenkin ilmi että on vapaa."
Joo pallo jää naiselle mutta ei ne mitään aloitteita tee. Nykynainenkin kun kuulemma on vielä "sen verran vanhanaikainen, että miehen kuuluu tehdä aloite eikä naisen".
"Tässä taitaa olla tämä suurin ongelma, minkä vuoksi yh:t ovat niin monen mielestö jotain alinta roskaa... Ajatteletteko todella kaikista yksinhuoltajista, että muija on se, joka on lähtenyt lapsen kanssa lätkimään?"
Aivan sama kumpi jätti kumman, toisen miehen siittämiä lapsia en halua riesakseni.
"Itse olen nuorehko yksinhuoltaja, jolla oli pitkä parisuhde lapsen isän kanssa. Kun lapsi syntyi, alkoi alamäki. Mies ei kestänyt lapsiperheen arkea ja lopulta ilmoitti haluavansa erota. Ei auttanut omat rukoiluni ja pyyntöni, että menisimme vaikka johonkin terapiaan tms. Hyvin pian eron jälkeen selvisi, että mies oli alkanut tapailla ystävääni. Muuttivat yhteen pian ja naimisiinkin ovat ehtineet jo jonkin aikaa sitten."
Menit siis yhteen pesunkestävän pelurin/rentun kanssa ja nyt maksat kallista hintaa siitä. Odotatko sääliä meiltä kunnollisilta ja fiksuilta miehiltä jotka alamme kelvata naisille vasta toisella kierroksella jos edes silloinkaan?
"Nykyään meillä toimivat kaikki systeemit hyvin, isä tapaa lastaan säännöllisesti, maksaa elatusmaksut ja joustoa löytyy puolin ja toisin. Mitään romanttisia tunteita minulla ei eksää kohtaan enää ole ja kumppania etsin ITSELLENI, en elättäjää ja lapsenvahtia lapselleni. Vaikeaa tuntuu olevan löytää se hyvä mies :("
Tuo nyt on yleisin yksinhuoltajalta kuultu vakiomantra. Jos verrataan tavallista suhdetta (ydinperhettä) uusiosuhteeseen, mitä lisäarvoa lapseton mies saa uusiosuhteen tapauksessa ? Muuta. kuin että sitoo itsensä suhteeseen, jossa mennään täysin muiden ehdoilla mutta kuitenkin saat kaupan päällä toisten velvollisuudet ? Olisi kiva joskus kuulla jotakin "järkiperusteluja"... ?!
"Menit siis yhteen pesunkestävän pelurin/rentun kanssa ja nyt maksat kallista hintaa siitä. Odotatko sääliä meiltä kunnollisilta ja fiksuilta miehiltä jotka alamme kelvata naisille vasta toisella kierroksella jos edes silloinkaan?"
Yh on kumppaninsa valinnut ja valintansa tehnyt, joten se siitä. TÄssä "pelissä" ei valitettavasti jaeta palkintoja kahteen kertaan. Jos on omat mahdollisuutensa ryssinyt, se on Game Over, tai sitten pitää vain ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja hakea seuraa toisista yksinhuoltajista. Tosin, eipä taida yh-naisilla olla kiinnostusta, kun eivät itse kykene sitoutumaan muiden lapsiin. Toki ehdotonta omiin lapsiinsa sitoutumista he edellyttävät kuitenkin lapsettomalta mieheltä.
"Joo pallo jää naiselle mutta ei ne mitään aloitteita tee. Nykynainenkin kun kuulemma on vielä "sen verran vanhanaikainen, että miehen kuuluu tehdä aloite eikä naisen"."
Outoa toimintaa, sillä kuitenkin samaan aikaan vaaditaan henkeen ja vereen tasa-arvoa joka asiassa. Mutta naiselle tasa-arvo merkitsee lähinnä vain oma egon pönkittämistä, kun noukitaan rusinat pullasta.
todellakin sitä että halutaan kaikki kivat oikeudet mutta vähemmän ihquissa jutuissa sälytetään vastuu röyhkeästi miehille, kuten aloitteen teossa.
jäin kahden lapsen kanssa, koska mies vaihtoi työkaveriinsa, ovat jo kihloissa ja asuvat "meidän kodissa". Myönnän, että suhteen riitoihin tarvitaan kaksi, mutta exän ratkaisu riitoihin oli vaihtaa perhettä. Ei ollut halukas hakemaan kanssani ongelmiin ratkaisua muulla tavoin. En minäkään olisi halunnut, että hän meidät jättää sivusta seuraamaan, kuinka hoitelee uutta naistaan naapurissa ja on isänä uuden lapsille, mutta eipä sitä multa kysytty. Erosta on jo aikaa ja lasten tapaamiset sujuvat jne. Itse en kuitenkaan uutta suhdetta etsi, katson mitä vastaan tulee, vai tuleeko mitään, olen oppinut elämään lasten kanssa ilman, että siinä miestä olisi. Harmittaa vain, että ne mitä on vastaan tullut eron jälkeen, ovat olleetkin jotain pelimiehiä :/ Ihan tarpeeksi itsetunto jo muutenkin huono, koska ex teki siitä selvää kertaheitolla :( Kummasti alkaa houkuttelemaan kotona pysyminen silloinkin, kun lapset ovat exällä, on mennyt maku näihin sänkyyn yrittäjiin. Nyt tietysti joku taas kehuu, ettei yh:lla muuta virkaa ole, kuin olla pantavana. Onneksi olen hieman nyt opiksi ottanut, tosin vaikea on kyllä sen eronneen miehenkään jolla lapsia on, niin minua lähestyä, koska luottamus on mennyt koko parisuhteeseen :( Mutta näillä mennään ja ei se nyt niin kauheaa ole yksin olla :)
"Harmittaa vain, että ne mitä on vastaan tullut eron jälkeen, ovat olleetkin jotain pelimiehiä :/"
Oikea pelimieshän kuitenkin kertoo avoimesti, ettei ole mitään vakavaa varsinaisesti etsimässä. En ymmärrä, miten miesten osoittama kiinnostus sua kohtaan voi murentaa itsetuntoasi. ?
sinä sitten mikä se mies on, joka hyörii ja pyörii ympärillä monta kuukautta, mutta kun vihdoin saa minusta tunteet irti, niin lähtee saman tien silmien alla lämmittelemään toista??? Eikä se mun itsetuntoa murenna, että näytän kelpaavan edelleen ihan kiitettävästi, mutta se murentaa kun kerta toisensa jälkeen selviää, etten muuta kuin sielä sängyssä käymään. En mä nyt sellaista elämää haluaa viettää, sentään joku rääpy :D Eikä mun kans nyt tarvi saman katon alle muuttaa, eikä isäksi lapsille alkaa. Eli ei ne jutut ainakaan siihen ole kaatuneet, että olisin muuttokuorman ja lasten kans ovien takana. Ja joillakin näistä miehistä on siis lapsia itselläänkin, mutta haluavat vain hyppiä sängystä sänkyyn, ei oikein arvomaailma kohtaa. Ehkä mulle sopivin suhde olis sellainen, missä molemmilla on tilaa hengittää, eli ei asuttais ainakaan kovin äkkiä saman katon alla, nähtäis silloin tällöin, mutta sillai kuitenkin sitoutuneita, ettei muiden kans tietenkään olla. Vähän niinku hiljalleen katteltais sitä hommaa eteenpäin :) On vain ikävää, kun osuu kohdalle miehiä jotka leikkivät tunteilla. En pidä härskinä miestä joka seksiä ehdottaa, mutta pidän sitä joka valehtelee saadakseen sitä seksiä esittämällä sellaisia tunteita mitä ei ole olemassakaan :(
"Mietin vain, että onko se todellakin sinkun yh-äidin mahdotonta saada kunnon mies itselleen? Onko se lapsi/lapset niin uskomattoman ylitsepääsemätön ja inhottava ajatus heti kättelyssä ettei nainen saa mahdollisuutta näyttää millainen itse on? Kertokaa nyt MIEHET mikä siinä on?"
Siinä on juurikin se että lapsetonta miestä kuten minua ei tippaakaan kiinnosta olla naisen kanssa jolla on lapsia toisen miehen kanssa. Vaikka yhteys entiseen mieheen olisi täysin poikki niin silti en halua omaan perheeseeni toisen miehen siittämiä lapsia. Eikä auta yhtään vaikka en joutuisikaan elättämään näitä lapsia, minua ei vain kiinnosta ottaa "omalle reviirilleni" toisen miehen siittämiä lapsia. Adoptiolapsi on sitten eri asia, sellaista ajatusta en täysin tyrmäisi jos elämäntilanne ja rahatilanne olisi sopiva.
"Mietin vain, että onko se todellakin sinkun yh-äidin mahdotonta saada kunnon mies itselleen?"
Jälkiviisashan on aina helppo olla mutta olisit ottanut sen kunnon miehen heti ensimmäisellä kierroksella niin nyt sinun ei tarvitsisi täällä yh-äitinä surkutella.
Mietin, että sinulla ei taida olla montaakaan parisuhdetta takana? Jos olisi, niin tietäisit, että ihminen voi muuttua ajan saatossa... Kunnollisesta miehestä/naisesta saattaa muutaman vuoden päästä paljastua esim. pettäjä tai vaikkapa tuo lapsiperheen arkea livistävä tyyppi, joka alkujaan vaikutti niiiiiiin luotettavalta. Sanotko hakatulle naiselle tai vaikkapa petetylle miehelle, että "olis kannattanut alkujaan valita parempi kumppani?" Typerys.
naiset löytää kyllä toisensa, juuri nämä laumasielut jotka alitajuisesti kaipaa draamaa elämäänsä.. ja sitten on aina ne monet kunnolliset naiset jotka kiihottuu rentusta miehestä vaikka eivät sitä aina itse tiedosta että mies on renttu.
"Sanotko hakatulle naiselle tai vaikkapa petetylle miehelle, että "olis kannattanut alkujaan valita parempi kumppani?" Typerys. "
Aika usein näitä varsinkin naisen hakkaajia voi tunnistaa etukäteen.
Jos pimppa märkänä oltu renttuihin ja rellestäjiin kallellaan jonka jälkeen sieltä pimpasta on pullahtanut ulos rakkauden lehtolapsi niin sitten on turha enää ruikuttaa.
Aborttikin on vaihtoehto.
No, sihänän voit tunkea avarakatseisuutesi sinne minne aurinko ei paista.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki eivät yksinkertaisesti halua ryhtyä aisankannattajiksi, tai yleensä suhteeseen vain "velvollisuudentunnosta" ? Yhtä hyvin voi kysyä, millä oikeudella nainen on saanut valita kumppaninsa, mutta mies ei saisi näin tehdä ?
Minä vastaa omista asioistani, ja myös niistä, jotka tulevat välillisesti oikean parisuhteen mukana. Sen sijaan ei kiinnosta "maailman parantaminen" eli alkaa hoitelemaan "harrastuksena" muiden pieleen menneitä suhteita. Kun ei ole kerran yh:n lapsiin ja perheidylliin osaa eikä arpaa, vaikea sellaiseen suhteeseen on lähteä mukaan.
Samaa mieltä. Kyllä renttuaineksen tunnistaa. Naiset vai tuppaavat ajatteleman alapäällään ja pelkkiä ulkonäköasioita, joten sitä vain saa mitä on tilannut. Jos on tilannut roskaruokaa, silloin ei kannata odottaa pöytään tuotavaksi fileepihviä.
Ensimmäinen lauseesi taitaa paljastaa kyllä aika paljon kommunikaation tasostasi ;)
Kyllä, mukava olisi kumppani vielä löytää. Tarjokkaita tässä on kyllä ollut, ei vaan ole vielä natsannut kohdalle sopivaa. Kuten todettua, hankalaa se saattaa olla ihan lapsettomillekin, kaikki on kuitenkin tuurista kiinni ja osuuko kaksi samankaltaista ihmistä samaan paikkaan samaan aikaan.
Pointti näissä kirjoituksissani on se, että oksettaa tuo kylmä naista (tai ihmistä) syyllistävä asenne! Ymmärrän, että varsinkaan nuoret miehet eivät halua ehdoin tahdoin alkaa elämään naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Mutta en tajua tuota ahdasmielisyyttä ja empatianpuutetta, mikä teistä monista heijastuu.
Jokainen tekee niitä virheitä ja virhearviointeja. Kukaan täysjärkinen nainen ei ala suhteeseen miehen kanssa, jos TIETÄÄ hänet väkivaltaiseksi. Kukaan täysjärkinen ei varmasti ala suhteeseen toisen kanssa, jos on VARMAA, että tulee petetyksi. Kukaan ei voi olla toisesta 100 % varma, että lasten syntymän jälkeen eroa ei syystä tai toisesta tule ja hupsista, taas maailmassa on yksi yksinhuoltaja ja yksi etävanhempi enemmän :) Vaikka kuinka olisi sitouduttu, vaikka kuinka olisi ollut rakkautta ja uskoa suhteeseen, jotain voi tapahtua.... Kuten minulle.
Jos joku minua sen takia ylenkatsoo, koska "olen itse tämän tilanteen aiheuttanut" (kun en edes ole, jos satuitte lukemaan aiemman viestini), niin ylenkatsokoon. Voisi samalla vinkata mistä niitä kristallipalloja saa ostaa? Tietäisi varautua tekemästä niitä mokia tässä elämässä.
"Ensimmäinen lauseesi taitaa paljastaa kyllä aika paljon kommunikaation tasostasi ;) "
Miten niin ? Jos yh:lle tulee suru puseroon siitä, ettei löydä kumppania, niin se on voi voi. Katsos, me miehetkin osataan hitaasti mutta varmasti omaksua naiselliset tavat toimia näillä deiteillä. Teillehän mm. ulkonäkö, koulutus ja varallisuusseikat ovat olleet jo monen vuoden ajan parisuhteen kannalta tärkeitä asioita, joilla miehiä voi täysin mielivaltaisesti karsia. Kun loppuu järjelliset perustelut, silloin hylkäyksen syyksi riittää vaikka väärä kengän koko, pituus, silmien väri tai uskonto.
Palatakseni yh:n tapaukseen, todellisuutta on se, että yh ei ole millään muotoa pariutumismielessä se paras mahdollinen kumppani, jos vertauskohdaksi otetaan tavallinen lapseton nainen. Kyse on ihan normaalista asiasta, mikä vain ei näille trendikkäille "sinkkuäideille" mene jakeluun.
"Pointti näissä kirjoituksissani on se, että oksettaa tuo kylmä naista (tai ihmistä) syyllistävä asenne! Ymmärrän, että varsinkaan nuoret miehet eivät halua ehdoin tahdoin alkaa elämään naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Mutta en tajua tuota ahdasmielisyyttä ja empatianpuutetta, mikä teistä monista heijastuu"
No, eipä sitä empatiaa ole ajan saatossa naisiltakaan herunut, joten miksi pitäisi tulla tippa linssiin yh:sta puhuttaessa ? Tässähän on vain omaksuttu naisellisen tyly asenne, se sama, jota lukuisat asiallisesti käyttäytyvät miehet saavat joka päivä osakseen mm. nettideiteillä. Ai niin, se onkin arkea, mistä naisella ei ole edes minkäänlaista käsitystä, kokemuksesta nyt puhumattakaan.
Se ei ole ahdasmielisyyttä, kun kerran yh:n lapsella on jo vanhemmat, mihin tarvitaan kolmatta pyörää ? Hoitakaa ensin velvollisuutenne loppuun ja erotkaa sitten.
Olen kyllästynyt koko touhuun, kun ainoa yhteydenotot tulevat yh-naisilta, jotka eivät todellakaan kuulu edes kohderyhmään. Joka kerta saa kuulla samat naputukset siitä, kun on lapsenvihaaja ja ties mitä. Yksinkertaisesti, ei vain kiinnosta muiden lapsien hoitaminen ja olla suhteessa kolmantena pyöränä vailla päämäärää.
"Ymmärrän, että varsinkaan nuoret miehet eivät halua ehdoin tahdoin alkaa elämään naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Mutta en tajua tuota ahdasmielisyyttä ja empatianpuutetta, mikä teistä monista heijastuu. "
Näin LAPSETTOMANA naisena vastaan tuohon, etti se todellakaan ole ahdasmielisyyttä jos ei huoli kumppanikseen henkilöä, jolla on jo valmiina lapsi/a. Se ei todellakaan ole helppoa aloittaa suhdetta henkilön kanssa jolla on lapsi, koska koko ajatusmaailma muuttuu kun mies tai nainen saa lapsia ja toinen on täysin ulkopuolinen saatikka pitäisi vielä olla kiinnostunut lapsiperheen arjesta niin se ei tee kenestänkään ahdasmielista.
On aivan sama kun vertaisi että henkilö on todella ahdasmielinen jos ei huoli kumppanikseen cp-vammaista, jälkeen jäänyttä tms, jokaisella on valinnan oikeus eikä tarvi lähteä suhteeseen jonka tietää olevan tuhoontuomittu.
Minä olen kokenut suhteen miehen kanssa jolla oli lapsi, ja siihen en todellakaan ryhdy enää uudelleen.
En tiedä millaisin sanakääntein tämän toisella tapaa ilmaisisin. Jos laitetaan kaksi muuten "samantasoista" naista vierekkäin ja toisella on lapsi, niin onhan se päivänselvää, että mies valitsee sen lapsettoman. Ymmärrän tämän ja tiedän myös, että on miehiä, joita ei niin kamalasti naisen äitiys haittaa. Tällaisia miehiä olen paljon tavannutkin, netin kautta ja baarista, mutta kohdalle ei ole osunut henkilöä, jonka kanssa muuten olisi synkannyt tarpeeksi. Välillä tunne on ollut molemminpuolinen, välillä vaan minusta tai toisesta on tuntunut siltä.
MUTTA en ymmärrä tätä syyllistämistä, että yksinhuoltajuus on monien mielestä vain ja ainoastaan naisen vika ja tätä asennetta, että "olisi miettinyt etukäteen". Joo-o, samoin voisi sanoa kaikille, jotka ovat joskus eronneet... Tätä empatianpuutetta en ymmärrä. Jokaiselle sattuu ikäviä juttuja, joita ei voi ennakoida. Joskus te miehet, jotka niin kovasti yksinhuoltajia halveksitte ja pidätte suunnilleen kaiken pahan alkuna, voitte havaita olevanne niitä etäisiä ja siinä sitten ihmetellä, kun kaikki ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan...
"MUTTA en ymmärrä tätä syyllistämistä, että yksinhuoltajuus on monien mielestä vain ja ainoastaan naisen vika ja tätä asennetta, että "olisi miettinyt etukäteen". Joo-o, samoin voisi sanoa kaikille, jotka ovat joskus eronneet... Tätä empatianpuutetta en ymmärrä. Jokaiselle sattuu ikäviä juttuja, joita ei voi ennakoida. Joskus te miehet, jotka niin kovasti yksinhuoltajia halveksitte ja pidätte suunnilleen kaiken pahan alkuna, voitte havaita olevanne niitä etäisiä ja siinä sitten ihmetellä, kun kaikki ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan..."
A. Väite ei ole, että yksinhuoltajuus on ainoastaan naisen vika. Väite on, että se on molempien vika. Siis se on (myös) naisen vika.
B. Tietenkin olisi pitänyt miettiä etukäteen kunnolla. On paikallaan täsmentää tätä henkilölle, joka mahdollisesti ei ole näin tehnyt ja siksi ajautunut erheisiin ja virheisiin. Näin toimimalla mahdollistetaan virheistä oppiminen ja parempi tulevaisuus - mutta ei tietenkään jo virheitä tehneille vaan seuraavalle sukupolvelle, niille jotka voivat vielä miettiä etukäteen.
Jos ikävää juttua ei voi ennakoida, niin silloin ei voi puhua virheestä. Mitä tulee miessuhteisiin ryhtymiseen eri kulttuuteissa on kyllä kautta aikojen siirretty perimätietona ohjeita nuorille naisille. Niiden ohjeiden pitäisi auttaa ennakoimaan.
C. Etäisäksi tahtomattaan ajautuneen miehen on todellakin paikallaan kysyä itseltään, mikä meni pieleen ja mitä olisi voinut/pitänyt tehdä toisin sekä siirtää oppinsa eteenpäin, lapsilleen muiden muassa.
Luuletko sinä että vaimonhakkaajat ovat renttuja kaikki? For your information, se sliipattu pankinjohtajana työskentelevä naapurinsetä saattaa mättää vaimoaan pataan harva se ilta. Etkö muka ole kuullut sanottavan harva se kerta perheväkivallan tultua ilmi että "ei olis siitä miehestä ikinä uskonut"? Vai oletko sinä niitä stereotypioihin uskovia vatipäitä jotka kuvittelevat että naistenhakkaajat ovat kaikki niitä nakkijonossa riitaa haastavia juntteja?
hyvä ihminen yyhoonkin säälistä ottaa. Minä en.
Mitäköhän v*ttua sillä sinun seurallasi ja läsnäolollasi sitten oikein mies tekee, jos sinua ei kiinnosta kuin "tavallinen yhteiselo". Eli mies käy duunissa, sä tuhlaat rahat ja annat pesää kerran kuussa ?. Pentu vikisee nilkoissa ja exä hiippailee nurkissa ? Vautsi vau. Todellinen jackpot jokaiselle poikamiehelle.
"Mietin vain, että onko se todellakin sinkun yh-äidin mahdotonta saada kunnon mies itselleen?"
On, koska sinkut yh-äidit yleensä polttavat ja juovat.