Mieheni juo melkein joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai aamuyöhön. Lähtee perjantaina töiden jälkeen omille teilleen eikä yleensä ota minua mukaan. Jos kysyn minne menee niin ei ole suunnitellut mitään. Kuitenkin loppujen lopuksi hän päätyy jonnekkin ystävänsä luo vetämään kännit ja käyvät ehkä paikallisessa kuppilassa. Yöllä kotiutuu sitten johonkin aikaan. Lauantaina aamupäivällä tai aamusta alkaa loiventaa ja ryyppää la päivästä seuraavaan yöhön ja samalla kaavalla mennään eli kotiin joskus yöllä. Sunnuntain melkein nukkuu ja maanantaina lähtee töihin. Seuraavana viikonloppuna ei voi ottaa koska lapset edellisestä liitosta hänen luonaan. Ei koskaan laiminlyö työtään tai ota silloin kun lapset hänen luonaan ( max. 1 saunakaljan). Mutta kun vapaa vklp koittaa niin täydet sarjat. Ja silloin sitä viinaa myös menee pullo tolkulla.
Minä en tätä kestä. Haluaisin, että hän viettäisi aikaansa minun kanssani ja tehtäisiin jotain yhdessä, mutta ei. ei myönnä ongelmaa vaan sanoo, että mitä pahaa siinä jos kavereiden kanssa vähän menee. Minä aina yksin kotona sillä ei tällaisia menohaluja ole eikä oikein bilekavereitakaan. Sillä kaikki ovat vakiintuneet eikä minusta normaaliin suhteeseen kuulu se, että mennään aina erikseen.
En epäile, että mieheni pettäisi tai mitään. Luulen, että syy on vain viina.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että pakkaan kamani ja häivyn. Olen sanonut lähteväni jos tämä ei muutu eikä ole muuttunut. Toteaa vain ettei hän pysty muuttumaan tai ei hänestä ole siihen tai ettei halua kotona istua ym ym... En haluaisi lähteä ja erota, mutta minun vallassani ei asioiden korjaaminen kyllä ole. Tähän kaikkeen liittyy mieheni puolelta valehtelua ym.
Miksi hän ei voi muuttua? Uskon, että minusta kuitenkin välittää. Mitä enemmän asiasta mainitsen sitä uhmakkaammaksi hän tulee.
Olen epätoivoinen :(
Minä en tätä kestä. Haluaisin, että hän viettäisi aikaansa minun kanssani ja tehtäisiin jotain yhdessä, mutta ei. ei myönnä ongelmaa vaan sanoo, että mitä pahaa siinä jos kavereiden kanssa vähän menee. Minä aina yksin kotona sillä ei tällaisia menohaluja ole eikä oikein bilekavereitakaan. Sillä kaikki ovat vakiintuneet eikä minusta normaaliin suhteeseen kuulu se, että mennään aina erikseen.
En epäile, että mieheni pettäisi tai mitään. Luulen, että syy on vain viina.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että pakkaan kamani ja häivyn. Olen sanonut lähteväni jos tämä ei muutu eikä ole muuttunut. Toteaa vain ettei hän pysty muuttumaan tai ei hänestä ole siihen tai ettei halua kotona istua ym ym... En haluaisi lähteä ja erota, mutta minun vallassani ei asioiden korjaaminen kyllä ole. Tähän kaikkeen liittyy mieheni puolelta valehtelua ym.
Miksi hän ei voi muuttua? Uskon, että minusta kuitenkin välittää. Mitä enemmän asiasta mainitsen sitä uhmakkaammaksi hän tulee.
Olen epätoivoinen :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse valitsit ihanan rentun. En voi kuin nauraa sinulle!!
Miten voitkin olla noin kiltti ja sinisilmäinen? Ai onko juoppo? Ei kun on ihan normaalia että koko viikonloppu ollaan poissa ryyppäämässä. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Arvostatko itseäsi ollenkaan.
Minun ex oli vielä pahempi. Meillä molemmat tiedettiin että miehellä on alkoholiongelma, en suhtautunut siihen noin sinisilmäisesti. Tuollainen käytös on todella paskamaista, se oli exällenikin itsestään selvää. Alkoholismi on sairaus josta ei noin vain parannuta.
Yritin aina erota, mutta mies oli manipuloinnin mestari. Minun piti lähteä salaa, vain siten onnistuin erossa. Kyllä olen onnellinen ettei tuollaista tarvitse katsella. Katso ympärillesi, niin näet että on olemassa toisenkinlaisia suhteita ja juuri sinä ansaitsen hyvän suhteen.
Mene al-anoniin.
Alkoholismi ja alkoholin riskikulutus on kaks eri asiaa. Toi ei ole vielä alkoholisti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
ei mitata vain sillä kuinka usein juo tai määrällä. Tärkeimpiä kriteerejä siihen, onko ihmisellä alkoholiongelma on se, että aiheuttaako juominen sinulle negatiivisia seuraamuksia TOISTUVASTI. Eli känniääliöinti, joka on toistuvaa, kertoo siitä, että suhde alkoholiin ei ole normaali. Juot liikaa. Et tunne rajojasi. Jos alkoholi vaikeuttaa sosiaalisia suhteitasi/romuttaa perhe-elämäsi olet ongelmakäyttäjä. Alkoholista muodostuu ongelma siis heti kun toistuvasti alkoholi vie sinua. Suomalaisessa juomakulttuurissa suuri osa tallailee rajoilla ja tästähän sitä yritetään puhua, mutta kun se juuttuu aina siihen kuinka paljon/kuinka usein juot.Silti se ei vielä kerro oikeastaan mitään, sillä joillakin alkoholi romuttaa elämänhallinnan hyvin nopeasti. Juomamäärät voivat olla riskikulutusta, mutta juomisen seuraukset voivat silti olla yksilölle katastrofaalisia. Sosiaalisten suhteiden murtuminen ja keskittyminen kännäämisen ympärille voi tiputtaa yksilön nopeasti todelliseksi alkoholistiksi myös juomamääriltään ja syöksykierre on valmis. Monilta ihmisiltä on ihan hukassa se perusoivallus, että jos viina määrää tekemisesi se määrää sinua, ja silloin normijuomisen raja on ihan oikeasti hävinnyt. Silloin pitäisi miettiä meistä jokaisen sitä, miksi minulla on tarve "örveltää". Ja mitä teen ettei siitä tule toistuvaa.
Ap:n mies kuitenkin hoitaa velvollisuutensa - työt ja lapset - kun taas alkoholisti ei niistä huolehtisi. Parisuhde ei varsinaisesti ole velvollisuus. Käyttäytyikö mies näin kun tapasitte? Jos vastaus on kyllä, niin tiesit mitä sait. Niin minäkin, ja sen asian kanssa täytyy vaan elää tai olla elämättä.
Joo ei tuo mies nyt aivan alkoholistin kaavaan mene. Mutta ongelmana tuota kyllä kuitenkin pitäisin tai sitten vain jonkinlaisena tapana, en tiedä. Pystyy kyllä olla vapaa viikonlopun ottamattakin jos vain haluaa. On niitäkin tässä ollut muutamia yhteiselon aikana. Ehkä minun kovan painostukseni jälkeen.
Aina on ottanut aika reippaasti, jo silloin kun aloimme olla yhdessä. Mutta ei siihen silloin niin kiinnittänyt huomiota kun taisi sitä itsekin jonkinverran ottaa. Mutta silloin mentiin yhdessä eikä sitä tullut niin ajateltua. Suhde oli alussa ja oli kiva mennä ja pitää hauskaa. Sitten minulla tuli se vaihe, että tätä voisi rauhoittaa ja kun yhteen muutettiin niin kuvittelin että vietämme ihan normaalia elämää myös viikonloppuisin. Minun käsitykseni normaalista: Tehdään asioita yhdessä. Välillä mennään bilettämään ja välillä kyllä ollaan ihan kotonakin. Ja tottakai saa mennä molemmat myös omien kavereidensa kanssa, mutta se ei ole se tärkein.
Nyt sitten kun on yhdessä asuttu niin meno vain pahenee. Kaipa tuo sitten näkee minua tarpeeksi viikolla ettei enää vklp. kiinnosta olla yhdessä.... Mene ja tiedä.
Ei vain voi ymmärtää miksei voi hiukan rajoittaa kun pelissä on kuitenkin parisuhde, jota itse pidän kyllä tärkeämpänä kuin ryyppääminen.
Nyt taas ollut vaihteeksi tosi kiva ilta. Ollaan tehty asioita yhdessä ja on ollut hauskaa. Mutta tiedän, että kun vapaa vklp tulee sama kierre taas toistuu.
Ihan samat mietteet on itsellä ollut, kun oon tuota miettinyt, et mikä on normaalia ja mikä ei. Suhteen pitäisi olla se tärkeämpi, ei ryyppääminen. Kavereita pitäisi voida tavata selvinkin päin! Nyt minäkin odotan vain, koska herra ilmoittaa, ettei tulekaan (koska on ottanut jo muutaman)... Me emme siis asu yhdessä, onneksi...
Ja meno vain pahenee. Jätä hänet.