Sitä olen miettinyt ja PALJON, mutta kukaan ei osaa antaa siihen vastausta. Olen vaikeasti masentunut ja nyt minua on vuoden verran palloteltu psykiatrilta toiselle, psykologeille ja sosiaalityöntekijöille. Olen jutellut lähes kymmenen ammatti-ihmisen kanssa kuluneen vuoden aikana masennuksesta, mutta KUKAAN ei ole osannut sanoa mitä minun kannattaisi tehdä, että alkaisin voida paremmin. Mitä terveydenhuoltoa se sellainen on? Psykologikin vaan kuuntelee ja nyökkäilee, muttei sano mitään. Mitä hyötyä siitä on? Juuri oli viimeinen kerta psykologilla ja käteen jäi vain laiha luu.
En jaksa enää juoksennella eri tohtoreilla saamassa "ei mitään". Voisiko joku auttaa minua? En enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Miten masennuksesta parannutaan?
Hi ho, nobody home
36
3673
Vastaukset
- ex-masentelija
Jos käytät kofeiinia jossain muodossa, kahvia, teetä, energiajuomia, kolajuomia, suklaata jne, kokeilepa jättää se pois aivan täydellisesti. Minulta lähti masennus noin 4 kk lopettamisen jälkeen. Tosin se 4kk oli yhtä helvettiä kun masennus ja ahdistuneisuus ensin pahenivat aivan järjettömäksi.
http://qmies.blogit.fi/ajatuksia-hoidosta/- Hi ho,nobody home,food and drink and money have I no,but I a
Tänks! Kaikki hyvät neuvot on tarpeen, joten kokeilen tuota ilman muuta. Aamulla juon kahvia, joskus päivällä teetä ja suklaatakin menee. Ateriarytmit on mulla olleet aika sekaisin ja oon huomannut, että jollen ole syönyt vähään aikaan (tai korvannut aterian kakkupalalla), niin mieli on ollut mustempi.
- HHNH
Hi ho,nobody home,food and drink and money have I no,but I a kirjoitti:
Tänks! Kaikki hyvät neuvot on tarpeen, joten kokeilen tuota ilman muuta. Aamulla juon kahvia, joskus päivällä teetä ja suklaatakin menee. Ateriarytmit on mulla olleet aika sekaisin ja oon huomannut, että jollen ole syönyt vähään aikaan (tai korvannut aterian kakkupalalla), niin mieli on ollut mustempi.
Niin ja oon alkanut syömään kalanmaksaöljyä, kun luin tutkimuksen, jossa kerrottiin, että Omega-3 rasvahapot voi piristää mieltä. Voi olla, että niillä jotain lievää vaikutusta on, mutta ei ne kesää tee ainakaan mulla.
- ......
En tiedä, oletko tulossa vielä katsomaan linkkejä, mutta laitanpa tässä seuraavan mahdollisuuden. Ja ystäviä tarvitsee jokainen, toivottavasti sinulla on joku luotettava. Katso kuitenkin seuraavasta linkistä ja huomaa myös, että siellä on erilaisia sivustoja, mm. ihmiset kertovat, kuinka ovat parantuneet erilaisista sairauksista:
www.nokiamissio.fi
Ja sieltä näkyy muuten myös, että on tulossa sunnuntaina jälleen suora ohjelma klo 17.00. Joku ainakin voisi olla kiinnostunut. - Tri Korpinen
sairaus.Masennus eli alakulo tarkoittaa elimistössä fyysisesti olevaa epätasapainoa.Unirytmi on sekaisin,valvottaa,ei saa nukuttua ja sitten nukuttaa taas liikaa.Ravinto on ollut tai on epäterveellistä sisältäen raffinoiduista vaaleista vehnäjauhoista valmistettuja tuotteita samoin kuin sokereita,rasvoja ja kaikkea epäterveellistä.Aktiivinen liikunta ja ulkonaolo on minimissään:lenkkeily,reipas kävely,uinti,pyöräily,sauvakävely,tennin,golf jne.jokainen voi valita oman liikuntamuotonsa.Miksi on masentava olo ja väsyttää?Veren sokeripitoisuus nousee liiallisesta epäterveellisestä ravinnosta ja siitä että syö enemmän kuin kuluttaa.
On myöskin olemassa ruumillisia/fyysisiä epätasapainoja elimistössä kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ym.
Terapia on aivan turhaa niin kauan kunnes elämän perusasiat ,edelläluetellut ovat epäjärjestyksessä.Kukaan terapeutti ei pysty parantamaan masentunutta eli siis alakulosta kärsivää lääkkeillään eikä keskusteluterapioillaan.Jokainen ihminen tuntee oman elimistönsä parhaiten ja jokainen voi aloittaa uuden päivän kohentamalla edellämainittuja asioita.
Jo se että syöt terveellisesti ja sen verran ettet väsähdä ruuan jälkeen on ensimmäinen asken pois masennuksesta ja voimien saamisessa takaisin.Masennus liittyy yleensä sanaan VOIMATTOMUUS.- Tasapainoon
En ole aloittajakirjoittaja, mutta silti kiitos tohtori Korpiselle nasevasta ja osuvasta kirjoituksesta, jonka kokemuksen syvällä rintaäänellä allekirjoitan täysin!
- ------------------j
puhu.Helpolla elantonsa tienaavat.Mutta masentunut on niin heikko ihminen ettei muuta voi kun rahansa kantaa terapeutille ja lopputulos on NOLLA.
- toivotonk?
Olen täysin samaa mieltä. Kärsin myös vakavasta masennuksesta jo toista vuotta, mitään apua en ole myöskään saanut, mutta on pompotettu milloin sosiaaliohjaajalta mielenterveys sairaanhoitajalle ja psykiatrille, ja juuri niin paljon kaipaisin tuota keskusteluapua, enkä pelkkää yksinpuhelua.
Mistä Suomessa saa apua jos on vakavasti masentunut, ajetaanko masentuneet tällä pompottelulla ja "vastaanottoajoilla" vain itsemurhan partaalle?!? Ja masentumaan entisestään kun apua ei tunnu olevan mutta virkailijat osaavat nyökytellä, apua! - hei vaan
toivotonk? kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Kärsin myös vakavasta masennuksesta jo toista vuotta, mitään apua en ole myöskään saanut, mutta on pompotettu milloin sosiaaliohjaajalta mielenterveys sairaanhoitajalle ja psykiatrille, ja juuri niin paljon kaipaisin tuota keskusteluapua, enkä pelkkää yksinpuhelua.
Mistä Suomessa saa apua jos on vakavasti masentunut, ajetaanko masentuneet tällä pompottelulla ja "vastaanottoajoilla" vain itsemurhan partaalle?!? Ja masentumaan entisestään kun apua ei tunnu olevan mutta virkailijat osaavat nyökytellä, apua!Terkut vaan Korpiselle ja muille. Ihan hyviä neuvoja terveyden suhteen mutta aika vastuutonta esittää että "masennus ei ole sairaus" ja että siitä voi kukin päästä eroon vain elämäntapojaan muuttamalla. Se ei pidä paikkaansa. Lisäksi alakulo ja masennus eivät ole sama asia. Alakulo ja hetkittäinen masennus kuuluvat jokaisen ihmisen normaaliin elämään. Sairaudeksi masennus muuttuu pitkittyessään ja vakavasti hankaloittaessaan normaalia elämää. Terveisin, terveitä elämäntapoja noudattava masentunut.
- ........................................
hei vaan kirjoitti:
Terkut vaan Korpiselle ja muille. Ihan hyviä neuvoja terveyden suhteen mutta aika vastuutonta esittää että "masennus ei ole sairaus" ja että siitä voi kukin päästä eroon vain elämäntapojaan muuttamalla. Se ei pidä paikkaansa. Lisäksi alakulo ja masennus eivät ole sama asia. Alakulo ja hetkittäinen masennus kuuluvat jokaisen ihmisen normaaliin elämään. Sairaudeksi masennus muuttuu pitkittyessään ja vakavasti hankaloittaessaan normaalia elämää. Terveisin, terveitä elämäntapoja noudattava masentunut.
Kiitos kaikille neuvoista! Kaikki apu on tervetullutta, vaikken kaikesta olekaan samaa mieltä. Oli myös helpottavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Mulla on myös toivottoman kanssa sama fiilis, että olo menee vielä huonommaksi, kun apua ei tunnu saavan, vaikka sitä pyytääkin. Kenelläkään ei tunnu olevan vastauksia. Kukaan ei sano, että olet masentunut koska x ja siitä pääsee kun x.
Sitten samoin kuin edellinen kirjoittaja, en voi yhtyä Tri Korpisen mielipiteeseen, että masennus ei ole sairaus ja että kaikki muuttuu paremmaksi kun syö terveellisesti, nukkuu ja liikkuu. Itse katson todellakin mitä suuhuni laitan (enkä todellakaan kuluta vähemmän kuin syön, koska paino on pitkään pysynyt samoissa lukemissa), saan melko hyvin nukuttua ja yritän liikkua sen minkä jaksan. Ystäviäkin on. Silti valoa ei näy! Epäilen kovasti tietääkö Korpinen mistä puhuu. Veikkaan ettei ole koskaan tämän SAIRAUDEN kanssa ollut tekemisissäkään.
Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan ns. faktatietoa, jota tuntuu olevan kovin niukasti. Erinäisiä mielipiteitä ja ehdotuksia kyllä löytyy (ja saa löytyäkin), mutta tutkimuksiin ja faktoihin perustuvaa infoa ei ole. Onko asiaa edes tutkittu, että miten masennuksesta paranee? Ja paranemisella tarkoitan sellaista tilaa, että tauti ei uusiudu. Koska masennuksen voi kyllä lakaista maton alle, olla niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja olla "parantunut", mutta jossain vaiheessa masennus taas iskee päälle. Kiinnostaisi myös kovasti parantuneiden kokemukset siitä, mikä auttaa. - no hö
........................................ kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista! Kaikki apu on tervetullutta, vaikken kaikesta olekaan samaa mieltä. Oli myös helpottavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Mulla on myös toivottoman kanssa sama fiilis, että olo menee vielä huonommaksi, kun apua ei tunnu saavan, vaikka sitä pyytääkin. Kenelläkään ei tunnu olevan vastauksia. Kukaan ei sano, että olet masentunut koska x ja siitä pääsee kun x.
Sitten samoin kuin edellinen kirjoittaja, en voi yhtyä Tri Korpisen mielipiteeseen, että masennus ei ole sairaus ja että kaikki muuttuu paremmaksi kun syö terveellisesti, nukkuu ja liikkuu. Itse katson todellakin mitä suuhuni laitan (enkä todellakaan kuluta vähemmän kuin syön, koska paino on pitkään pysynyt samoissa lukemissa), saan melko hyvin nukuttua ja yritän liikkua sen minkä jaksan. Ystäviäkin on. Silti valoa ei näy! Epäilen kovasti tietääkö Korpinen mistä puhuu. Veikkaan ettei ole koskaan tämän SAIRAUDEN kanssa ollut tekemisissäkään.
Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan ns. faktatietoa, jota tuntuu olevan kovin niukasti. Erinäisiä mielipiteitä ja ehdotuksia kyllä löytyy (ja saa löytyäkin), mutta tutkimuksiin ja faktoihin perustuvaa infoa ei ole. Onko asiaa edes tutkittu, että miten masennuksesta paranee? Ja paranemisella tarkoitan sellaista tilaa, että tauti ei uusiudu. Koska masennuksen voi kyllä lakaista maton alle, olla niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja olla "parantunut", mutta jossain vaiheessa masennus taas iskee päälle. Kiinnostaisi myös kovasti parantuneiden kokemukset siitä, mikä auttaa.Juuri sait faktatietoa (Tri Korpinen), mutta se ei sinulle kelvannut. Jos elämäsi on kaikin puolin kunnossa, syöt terveellisesti, liikut jne. niin tuskin olet masentunutkaan. Tai sitten petät itseäsi väittämällä että kaikki on kunnossa, vaikkei oikeasti olekaan.
- ........................................
no hö kirjoitti:
Juuri sait faktatietoa (Tri Korpinen), mutta se ei sinulle kelvannut. Jos elämäsi on kaikin puolin kunnossa, syöt terveellisesti, liikut jne. niin tuskin olet masentunutkaan. Tai sitten petät itseäsi väittämällä että kaikki on kunnossa, vaikkei oikeasti olekaan.
Mulle tulee tosi paha mieli tällaisista "et ole masentunut", "petät itseäsi" ja "masennus ei ole sairaus" kommenteista. Tulin tänne hakemaan apua, mutta saan vaan haukkuja. Voisit hävetä. Eikö toisten auttaminen ystävällisesti olisi paljon arvokkaampaa?
- Masiskaveri
no hö kirjoitti:
Juuri sait faktatietoa (Tri Korpinen), mutta se ei sinulle kelvannut. Jos elämäsi on kaikin puolin kunnossa, syöt terveellisesti, liikut jne. niin tuskin olet masentunutkaan. Tai sitten petät itseäsi väittämällä että kaikki on kunnossa, vaikkei oikeasti olekaan.
Tämä Korppinen on vain näitä häiriköitä (niitä riittää) tai sitten saattaa olla kokemuspohjaltaan psykopatti (valitettavasti niitäkin riittää). Mielipititeet ainakin ala-arvoisia latteuksia, joilla ei mitään yhtymäkotaa todelliseen elämään.
Älä välitä siitä. Onhan se ihan eri juttu olla väsynyt, aliravittu tai sohvaperuna kuin masentunut. - Esterinessu
........................................ kirjoitti:
Mulle tulee tosi paha mieli tällaisista "et ole masentunut", "petät itseäsi" ja "masennus ei ole sairaus" kommenteista. Tulin tänne hakemaan apua, mutta saan vaan haukkuja. Voisit hävetä. Eikö toisten auttaminen ystävällisesti olisi paljon arvokkaampaa?
Minulla on sellainen käsitys että ainakin suurimmalla osalla ammattiauttajista on vilpitin halu saada potilas paranemaan, joillekin se saattaa olla ammattipätevyyskysymys ja yrittävät kaikkensa päästäkseen eteenpäin.
Ehkä ei vain ole keinoja?
Tai sitten lääketehtailla on liikaa valtaa ja ahneutta. Luulen että tässä on enemmän perää, mutta se on samalla estänyt myös oikeiden keinojen löytymisen, kun markkinoidaan kaikenmaailman ihmepillereitä kaikenlaisilla keinoilla.
Kun menet alakuloisen terveyskeskulääkärin vastaanotolle valittamaan kipeää polvea tms., niin sinulle voidaan tyrkyttää masennuslääkereseptiä. - iouiop
........................................ kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista! Kaikki apu on tervetullutta, vaikken kaikesta olekaan samaa mieltä. Oli myös helpottavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Mulla on myös toivottoman kanssa sama fiilis, että olo menee vielä huonommaksi, kun apua ei tunnu saavan, vaikka sitä pyytääkin. Kenelläkään ei tunnu olevan vastauksia. Kukaan ei sano, että olet masentunut koska x ja siitä pääsee kun x.
Sitten samoin kuin edellinen kirjoittaja, en voi yhtyä Tri Korpisen mielipiteeseen, että masennus ei ole sairaus ja että kaikki muuttuu paremmaksi kun syö terveellisesti, nukkuu ja liikkuu. Itse katson todellakin mitä suuhuni laitan (enkä todellakaan kuluta vähemmän kuin syön, koska paino on pitkään pysynyt samoissa lukemissa), saan melko hyvin nukuttua ja yritän liikkua sen minkä jaksan. Ystäviäkin on. Silti valoa ei näy! Epäilen kovasti tietääkö Korpinen mistä puhuu. Veikkaan ettei ole koskaan tämän SAIRAUDEN kanssa ollut tekemisissäkään.
Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan ns. faktatietoa, jota tuntuu olevan kovin niukasti. Erinäisiä mielipiteitä ja ehdotuksia kyllä löytyy (ja saa löytyäkin), mutta tutkimuksiin ja faktoihin perustuvaa infoa ei ole. Onko asiaa edes tutkittu, että miten masennuksesta paranee? Ja paranemisella tarkoitan sellaista tilaa, että tauti ei uusiudu. Koska masennuksen voi kyllä lakaista maton alle, olla niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja olla "parantunut", mutta jossain vaiheessa masennus taas iskee päälle. Kiinnostaisi myös kovasti parantuneiden kokemukset siitä, mikä auttaa.jotain perää mielestäni noissa triKorpisen jutuissa. Ainakin itsellä on kokemusta, että kun on masentunut, niin ei todellakaan jaksa liikkua, tai edes uskalla mennä ihmisten ilmoille! Siksi tuo kertomuksesi kuulostaa, ettet olisi pahasti masentunut?? mutta kai masennuksiakin on erilaisia sitten, voi olla niinkin.
Parempina kausina olen jaksanut lenkkeillä, ja tehdä ruokaa jne. ja silloin en edes koe itseäni masentuneeksi, kun pystyn tekemään noita asioita, ja saan niistä hyvää oloa.
Mutta tuo juttu kyllä itseäkin on turhauttanut aiemmin, kun psykiatreilta ei saa mitään vastauksia.
Mutta olen toisaalta myös tajunnut, että kukaan muu ei voi sinua tuntea tarpeeksi (kuin vain sinä itse) joten se oman masennuksen syy kyllä tulee itselle oivalluksena sitten joskus. Ei sitä muut pysty sanomaan vaikka kuinka olisi psykiatri tms.
Ja varsinkin jos ei osaa todella hyvin kuvata ja kertoa elämästään ja asioistaan sille terapeutille, niin eipä hän silloin pysty vastauksiakaan antamaan, jos kertomisesta jää pois jotain olennaista. - Masennus on hengenvaarallinen sairaus
........................................ kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista! Kaikki apu on tervetullutta, vaikken kaikesta olekaan samaa mieltä. Oli myös helpottavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Mulla on myös toivottoman kanssa sama fiilis, että olo menee vielä huonommaksi, kun apua ei tunnu saavan, vaikka sitä pyytääkin. Kenelläkään ei tunnu olevan vastauksia. Kukaan ei sano, että olet masentunut koska x ja siitä pääsee kun x.
Sitten samoin kuin edellinen kirjoittaja, en voi yhtyä Tri Korpisen mielipiteeseen, että masennus ei ole sairaus ja että kaikki muuttuu paremmaksi kun syö terveellisesti, nukkuu ja liikkuu. Itse katson todellakin mitä suuhuni laitan (enkä todellakaan kuluta vähemmän kuin syön, koska paino on pitkään pysynyt samoissa lukemissa), saan melko hyvin nukuttua ja yritän liikkua sen minkä jaksan. Ystäviäkin on. Silti valoa ei näy! Epäilen kovasti tietääkö Korpinen mistä puhuu. Veikkaan ettei ole koskaan tämän SAIRAUDEN kanssa ollut tekemisissäkään.
Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan ns. faktatietoa, jota tuntuu olevan kovin niukasti. Erinäisiä mielipiteitä ja ehdotuksia kyllä löytyy (ja saa löytyäkin), mutta tutkimuksiin ja faktoihin perustuvaa infoa ei ole. Onko asiaa edes tutkittu, että miten masennuksesta paranee? Ja paranemisella tarkoitan sellaista tilaa, että tauti ei uusiudu. Koska masennuksen voi kyllä lakaista maton alle, olla niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja olla "parantunut", mutta jossain vaiheessa masennus taas iskee päälle. Kiinnostaisi myös kovasti parantuneiden kokemukset siitä, mikä auttaa.Masennus olisi varmaan jo voitettu kansantauti, mikäli voitaisiin antaa aloittajan kaipaamaa yksiselitteistä tietoa siitä, mistä masennus johtuu ja kuinka siitä paranee. Valitettavasti ihmisen psyyke ei ole ihan niin yksinkertainen.
Omasta kokemuksestani voin ainakin sanoa, että terapia auttaa, mutta vaatii todella vahvaa omaa panostusta, halua päästä käsiksi ongelmien alkusyihin ja muuttaa elämäänsä. Pahimmassa masennusvaiheessa terapia auttaa löytämään omia voimavaroja ja näkemään vaihtoehtoja, joita masentuneen on muuten vaikea huomata elämässään. Kuten joku muukin tässä viestiketjussa jo totesi, vuosi on vielä lyhyt aika terapiassa.
Masennuksesta voi parantua - pitkäjänteisellä asioiden työstämisellä, poppakonsteja ei ole. Masennuslääkkeistä moni saa avun, eikä niitä kannata vältellä. Terveet elämäntavat, ravinto ja liikunta tukevat toipumista.
Suosittelen kirjaa David Servan-Schreiber: "Anna mielesi toipua - eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysiä" (Tammi 2004). Toisin kuin otsikosta voisi luulla, kirja ei mitenkään teilaa lääkitystä eikä terapiaa, mutta antaa tutkittua tietoa vaihtoehtoisen itsehoidon tehosta, mm. juuri ravinnosta, liikunnasta, omega 3:sta ym.
Minusta masennus on niin vakava sairaus, että kaikkia käytettävissä olevia keinoja kannattaa kokeilla. Ja toivosta ei pidä luopua! Neuvoisin kuitenkin aloittajaa hankkimaan hyvän terapeutin ja sitoutumaan itse vakavasti terapiaan, ainakin minulle tämä on ollut ehdoton parantumisen pohja.
Kaikkea hyvää tiellä parempaan oloon. - kanssasisko
........................................ kirjoitti:
Kiitos kaikille neuvoista! Kaikki apu on tervetullutta, vaikken kaikesta olekaan samaa mieltä. Oli myös helpottavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Mulla on myös toivottoman kanssa sama fiilis, että olo menee vielä huonommaksi, kun apua ei tunnu saavan, vaikka sitä pyytääkin. Kenelläkään ei tunnu olevan vastauksia. Kukaan ei sano, että olet masentunut koska x ja siitä pääsee kun x.
Sitten samoin kuin edellinen kirjoittaja, en voi yhtyä Tri Korpisen mielipiteeseen, että masennus ei ole sairaus ja että kaikki muuttuu paremmaksi kun syö terveellisesti, nukkuu ja liikkuu. Itse katson todellakin mitä suuhuni laitan (enkä todellakaan kuluta vähemmän kuin syön, koska paino on pitkään pysynyt samoissa lukemissa), saan melko hyvin nukuttua ja yritän liikkua sen minkä jaksan. Ystäviäkin on. Silti valoa ei näy! Epäilen kovasti tietääkö Korpinen mistä puhuu. Veikkaan ettei ole koskaan tämän SAIRAUDEN kanssa ollut tekemisissäkään.
Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan ns. faktatietoa, jota tuntuu olevan kovin niukasti. Erinäisiä mielipiteitä ja ehdotuksia kyllä löytyy (ja saa löytyäkin), mutta tutkimuksiin ja faktoihin perustuvaa infoa ei ole. Onko asiaa edes tutkittu, että miten masennuksesta paranee? Ja paranemisella tarkoitan sellaista tilaa, että tauti ei uusiudu. Koska masennuksen voi kyllä lakaista maton alle, olla niinkuin mitään ongelmaa ei olisikaan ja olla "parantunut", mutta jossain vaiheessa masennus taas iskee päälle. Kiinnostaisi myös kovasti parantuneiden kokemukset siitä, mikä auttaa.Masennuksen hoitaminen,niin saat kymmenen eri
kohtaa,joista neuvoja.Numero yksi oli mielestäni
paras. - kuulosteleva
toivotonk? kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Kärsin myös vakavasta masennuksesta jo toista vuotta, mitään apua en ole myöskään saanut, mutta on pompotettu milloin sosiaaliohjaajalta mielenterveys sairaanhoitajalle ja psykiatrille, ja juuri niin paljon kaipaisin tuota keskusteluapua, enkä pelkkää yksinpuhelua.
Mistä Suomessa saa apua jos on vakavasti masentunut, ajetaanko masentuneet tällä pompottelulla ja "vastaanottoajoilla" vain itsemurhan partaalle?!? Ja masentumaan entisestään kun apua ei tunnu olevan mutta virkailijat osaavat nyökytellä, apua!Mahdollisuutta hakea Kelan MIELENTERVEYDEN VIRKISTYSLEIREILLE?
Siihen pitää olla lääkäriltä B-lausunto.
Siinäpä se onkin:masentunut ei osaa hakea-eikä jaksa- oikeuksiaan.
Minulla kuitenkin niin fiksu lääkäri,että teki Kelalle netin kautta
lausunnon,joka oikeutti usean kuukauden päivärahaan -ja lepoon.
Olisi tehnyt lausunnon niille Mielenterveysleireillekkin,mutta jä-
tin sen ainakin toistaiseksi.-Yritän hakea vaihtelua itse.
Lääkäri käski ANTAA AIKAA ITSENSÄ TOIPUMISELLE JA LEVÄTÄ,KOSKA
UUPUMUKSESSANI JA MASENNUKSESSANI ON KOKO ENTINEN EGONI MURSKAUTUNUT.
KuNTOILISIN ULKONA MIELELLÄNI,MUTTA KATSOS:heti on flunssa,jos olen
ulkona.Vissiin on vastustuskykyni mennyt niin heikoksi.
Alan käymään kuntosalilla,niin ei tuule.Muuten lihaskunto heikkenee ole-
mattomaksi.
- Apua elämäänsä etsivä
Omia ajatuksiani, vaikka minullakaan ei valitettavasti ole totuudenkääröjä käytettävissä.
Itse ajattelen että vuosi on ihmiselämässä vielä hyvin lyhyt aika, masennuksesta toipumiseenkin.
Se, että olet noin monen auttajan kanssa tätä asiaa selvitellyt, ei kuulosta hyvältä hoidolta minusta. Kenenkään kanssa et ole kunnolla päässyt prosessissasi alkua pitemmälle!
Itsekin olen sitä pohtinut, että mikä auttaa ja mikä voisi auttaa. Ja että mikä psykoterapiassa auttaa? Milloin tietää, että terapia on menossa oikeaan suuntaan?
Minulla oli kokemus epäonnistuneesta psykoterapiasta (kolme vuotta), mutta en epäile, etteikö joku muu voisi saadakin apua. Riippuu niin paljon terapiasuhteen onnistumisesta, siitä toimiinko ihmissuhde, ns henkilökemiat, jne. Uutta terapiaa ja terapeuttia hakiessani ja harkitessani haluaisin olla varmemmalla pohjalla - en ole enää niin naiivin sinisilmäinen ja väärällä tavalla luottavainen.
Oman kokemukseni mukaan psykoterapeutit osaavat hyvin huonosti verbalisoida omaa käsitystään siitä, mikä terapiassa auttaa ja miten masennuksesta parannutaan.
Sellaista tietoa kaipaisin itsekin.- Antakaa aikaa parantumiseen
Kyllähän säännöllinen päivärytmi vaikuttaa paljon paranemiseen. Itellä ainakin, jos koti ei ole siistinä, sotken lisää enkä jaksakaan enää välittää pian mistään enää. Sama, jos ei ole säännöllistä ruokarytmiä niin sama se sitten syökö ollenkaan..
Ensimmäinen puoli olisi saada itsensä jaksamaan pikku hiljaa hoitaa perusasioita kuten kodin siisteys, ruoka- ja unirytmit. Ei varmaankaan onnistu kerralla, mutta edes jotain pientä. Toinen puoli ruveta työstämään ajatuksiaan, kyseenalaistamaan kaikkea. Joo tiedän, on vaikeaa. Itse olin vielä vuosi sitten siinä tilassa että olisin voinut tappaa itseni. Enää ei tulisi mieleen, mutta ajatukset muuttuvat todella hitaasti. Itsensä arvostaminen on ihan oikeasti vaikeaa, jos sitä ei ole ennenkään tehnyt. - heikko yksilö
Antakaa aikaa parantumiseen kirjoitti:
Kyllähän säännöllinen päivärytmi vaikuttaa paljon paranemiseen. Itellä ainakin, jos koti ei ole siistinä, sotken lisää enkä jaksakaan enää välittää pian mistään enää. Sama, jos ei ole säännöllistä ruokarytmiä niin sama se sitten syökö ollenkaan..
Ensimmäinen puoli olisi saada itsensä jaksamaan pikku hiljaa hoitaa perusasioita kuten kodin siisteys, ruoka- ja unirytmit. Ei varmaankaan onnistu kerralla, mutta edes jotain pientä. Toinen puoli ruveta työstämään ajatuksiaan, kyseenalaistamaan kaikkea. Joo tiedän, on vaikeaa. Itse olin vielä vuosi sitten siinä tilassa että olisin voinut tappaa itseni. Enää ei tulisi mieleen, mutta ajatukset muuttuvat todella hitaasti. Itsensä arvostaminen on ihan oikeasti vaikeaa, jos sitä ei ole ennenkään tehnyt.Masennusklinikka - Masennuskysely (BDI)
BDI:n eli Beckin masennusasteikon lyhyt versio
Sait 24 masentuneisuus-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Sait 3 ahdistuneisuus-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa ahdistuneisuutta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Sait 2 aktiivisuus-pistettä
Tässä testin tulos. Olen ollut aina masentunut talvisin ja viime talven jälkeen en ole siitä päässyt ollenkaan eroon. Kesä toki oli vähän parempaa aikaa mutta kevät oli aivan kauhea.
Työssäni olen 80% aivan yksikseni ja niin usein vain tein töitä hampaat irvessä itkin yksikseni kun en vaan enää kiinnosta eikä jaksa. Itsetuhoiset ajatukset olivat ja ovat läsnä jatkuvasti. Mitään en enää kotona pysty tekemään. Kaikki vaan jää tekemättä kun ei saa nukuttua eikä muutenkaan kiinnosta. Olen (väärin) korjannut tilannetta eli alkoholilla on mieli ollut viikonloput "valoisampia" eli jaksanut esim kierrellä kauppoja perheen kanssa. Ainoa mikä on pitänyt edes vähän elämässä kiinni on oma lapseni jolle tulisi varmasti valtava tuska jos lähtisin nyt maailmasta. Niin taas pahalta tuntuu että itken kun tätä kirjoitan. Lääkäreihin en luota vaan käsitys niistä on että aina vaan haetaan sairaslomaa enkä muutenkaan ole kiinnostunut menenmään arvioitavaksi ja "silmätikuksi". Tunnen että se on heikkoutta ja luontokin karsii heikot yksilöt. Perusasiat on kunnossa eli mitään velkoja mistään ei ole ym. Oma okt, autot, säästöjä, hyvätuloinen työ, terve muutoin. Siis pitäisi olla kaikki ok mutta.. - Nooramus
heikko yksilö kirjoitti:
Masennusklinikka - Masennuskysely (BDI)
BDI:n eli Beckin masennusasteikon lyhyt versio
Sait 24 masentuneisuus-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Sait 3 ahdistuneisuus-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa ahdistuneisuutta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.
Sait 2 aktiivisuus-pistettä
Tässä testin tulos. Olen ollut aina masentunut talvisin ja viime talven jälkeen en ole siitä päässyt ollenkaan eroon. Kesä toki oli vähän parempaa aikaa mutta kevät oli aivan kauhea.
Työssäni olen 80% aivan yksikseni ja niin usein vain tein töitä hampaat irvessä itkin yksikseni kun en vaan enää kiinnosta eikä jaksa. Itsetuhoiset ajatukset olivat ja ovat läsnä jatkuvasti. Mitään en enää kotona pysty tekemään. Kaikki vaan jää tekemättä kun ei saa nukuttua eikä muutenkaan kiinnosta. Olen (väärin) korjannut tilannetta eli alkoholilla on mieli ollut viikonloput "valoisampia" eli jaksanut esim kierrellä kauppoja perheen kanssa. Ainoa mikä on pitänyt edes vähän elämässä kiinni on oma lapseni jolle tulisi varmasti valtava tuska jos lähtisin nyt maailmasta. Niin taas pahalta tuntuu että itken kun tätä kirjoitan. Lääkäreihin en luota vaan käsitys niistä on että aina vaan haetaan sairaslomaa enkä muutenkaan ole kiinnostunut menenmään arvioitavaksi ja "silmätikuksi". Tunnen että se on heikkoutta ja luontokin karsii heikot yksilöt. Perusasiat on kunnossa eli mitään velkoja mistään ei ole ym. Oma okt, autot, säästöjä, hyvätuloinen työ, terve muutoin. Siis pitäisi olla kaikki ok mutta..Se on mielenkiintoista kun nuo hemmetin puoskarit täällä väittää, että jos jaksaa liikkua, syö nukkuu oikein ja säännöllisesti, niin ei voi olla masentunut.
No, on varmaan sitten normaalia miettiä jatkuvasti itsemurhaa ja itkeä jos on terve.
Ei hyvää päivää!
Ja nuo kofeiinityypit, menisivät sinne mihin päivä ei paista. Jokainen tietää kyllä miten kofeiini heihin itseensä vaikuttaa.
HENKINEN ja FYYSINEN voimattomuus ovat kaksi aivan eri asiaa. Ruokavaliolla, liikkumisella ja nukkumisella voi kyllä korjata tuon fyysisen puolen, mutta henkisen puolen paikkaamiseen tarvitaan sitä terapiaa ja myönteisiä kokemuksia.
Aloittajalle vielä sananen: Jos et ole tyytyväinen terapeuttiisi, niin suosittelen vaihtoa. Kunnon hoitosuhteeseen tarvitaan oikeanlainen ihminen juttelemaan kanssasi, ja mielellään vielä sellainen joka antaa sinulle ns. "kotiläksyjä". Terapia ei ole vain keskustelua, vaan monesti myös aktiivisesti harjoittelemista!
- fwefesdfsdfsd
MASENNUKSESTA PARANEE VAIN ASENNE MUUTOKSELLA!!
itsellä on todella paha masennus ja huonoina hetkinä saatan 2 viikkoakin 24/7 ajatella vain itsemurhaa eli heti kun herään niin asia on mielessä :(
olen todella paljon miettinyt mistä kaikki johtuu ja olen keksinytkin kaikki syyt mistä tämä johtuu ja niitä asioita ei kukaan pysty muuttamaan joten itsellä ainut mahdollisuus parantua on vain hyväksyä tosiasiat ja tehdä asenne muutos mut mut se on todella vaikeaa eikä mun voimat riitä siihen.. mut jotenkin otan itseltäni vielä ton ahdistuksen pois joko omalla kädellä tai asenne muutoksella.. - zekamelska*
Olen sairastanut 13v. masista ja lääkkeillä jotenkin tulee toimeen.Ei tietoakaan paranemisesta.
- nappien napsija
Itse olen ollut masentunut "aina", siis niin kauan kuin muistan. Jo hyvin varhain olen miettinyt/suunnitellut itsemurhaa ja ollut muutenkin itsetuhoinen. Aloitin viiltelemisen 13-vuotiaana ja vuotta nuorempana aloin käyttää väärin lääkkeitä. Mulla on suoraan sanotusti ollut aika p*ska elämä, enkä usko että se tästä paranee. Toivon kyllä kovasti, mutten enää jaksa uskoa. Lemmikit on se syy, miksi ylipäätään jatkan elämää. Välillä suunnittelen että otan yhteyttä jonnekin eläintaloon, että mistä mun eläimet löytää ja sitten päätän päiväni. Lääkkeiden avulla jotenkin pärjään. Ilman lääkkeitä en kykenisi mihinkään, itkisin vaan non stoppina. Mulla on masennuksen lisäksi diagnosoitu erilaistumaton skitsofrenia ja hypomania. En ole kuitenkaan maanis-depressiivinen. Mulla on paljon hyvääkin elämässä mutta se ei vaan tunnu riittävän. Yritän tutustua uusiin ihmisiin, käydä ulkona, tavata perhettä, käydä opiskeluissa, elää terveellisesti jne., mutta se on kaikki turhaa kun perusasiat ei koskaan muutu: Mä vaan olen jotenkin viallinen.
- Jorma'*
saat hyviä, positiivisia ajatuksia itsellesi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8545528 - Marlittan
Hei vaan.
Masennuksia on niin monensorttisia ettei yhtä ohjetta parantumiselle ole. Ite sairastuin vakavaan masennukseen vuosi sitten ja parannuin vasta sitten kun suostuin aloittamaan lääkityksen. Siinäkin meni monta kuukautta että oikea lääke löytyi (minun kohdalleni efexor) ja meinasi minulta loppua voimat ja motivaatio kokonaan siinä lääkekokeilussa. Mutta onneksi jaksoin joka päivä muistuttaa itselleni siitä, että tämä väsymys on normaalia lääkkeen aloitusvaiheessa (parin kuun ajan) ja huomasin jo nopeasati kuitenkin kaikkein hirveimmän olon poistuneen. Näin ollen aloin ajatella että väsyneenäkin on parempi kuin kiukkuisena ja itsetuhoisena. Väsymystä jatkui kolme kuukautta ja samassa ajassa olikin löytynyt mulle sopiva lääke, joka paransi mut sitten uskomattoman nopeasti entiselleen. Nyt sitten pitää vielä jatkaa lääkitystä ainakin vuoden ajan samalla annoksella ennenkuin voi alkaa kokeilla sen asteittaista vähentämistä. Nyt tiedän että jaksan ottaa lääkkeen koko vuoden, sillä tiedän että lopputulos on terveys tai ainakin tämä nykyinen normaali olo. IHANAA; KUN SAA pitkästä aikaa iloita ja surra , eikä suuria ahdistuksia enää tule. - masentelija
Itselläni auttoi huomattavasti, kun jätin alkoholin pois ja aloin harrastamaan väkisin liikuntaa. Sekin auttaa, jos on säännöllinen päivärytmi. Kannattaa myös yrittää olla toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Itsemurha-ajatuksiin auttoi ainakin minulla lääkitys, mutta toisaalta sama lääke vei keskittymiskyvyn lähes täysin. Pidän itseni toimintakykyisenä tekemällä asioita pakolla. Kun tekee jotain, ei ehdi ahdistua.
- mepatsu
Minä sain ensiavun masennukseeni masennuslääkkeistä. Ne eivät täysin parantaneet oloa, mutta minulle tuli sellainen hällä väliä olo, etten ottanut vastoinkäymisiä raskaasti ja elämä alkoi taas tuntua mukavalta. Myös pinna piteni huomattavasti enkä suuttunut ollenkaan. Alussa olin vähän aikaa sairaslomalla. Töihin mentyä työasiat eivät sujuneet kovin hyvin, koska en pystynyt keskittymään.
Masennuslääkkeiden ansioista rauhoituin ja aloin ajattelemaan aktiivisesti elämääni. Ymmärsin, mistä masennukseni johtuu. Luin kirjan Uupunut nainen (Juhani Mattla) sekä tohtori Tolosen kirjoja ja paljon muuta masennukseen liittyvää sekä netistä että kirjoista. Paranemiseni alkoi oivalluksella, että minun pitää muuttaa elämäni. Jätin masennuslääkkeet pois ja aloin käyttää luonnonlääkkeitä (E-EPA, karnosiini). Pakotin itseni kävelylenkille töiden jälkeen, vaikka olin todella väsynyt. Lenkit kuitenkin piristivät ja nyt aloittelen pikkuhiljaa juoksemista. Yritän ottaa joka päivä aikaa itselleni ja tehdä ainakin vähän aikaa sellaista, mistä nautin. Yritän ajatella positiivisesti ja löytää elämääni ilonaiheita. Olen ymmärtänyt, että minun pitää oppia puhumaan miehelleni, esimiehelleni ja muille läheisille mieltäni painavista asioista. En voi yksinään muuttaa elämääni, koska se vaikuttaa myös muiden elämään. Olen myös sanonut miehelleni, että tarvitsen hänen apuaan, en selviä tästä yksin. Yllätyksekseni ympäristö on reagoinut keskusteluihini erittäin positiivisesti ja rakentavasti. Alkoholin olen jättänyt pois ja muutenkin yritän elää mahdollisimman terveellisesti.
Toivotan sinulle voimia nousta masennuksesta. Kyllä sinäkin löydät tien takaisin elämään. Mutta työ sinun pitää tehdä itse, muut voivat vain auttaa sinua. - Vapaa ihminen
Toteat vain itsellesi, että psykologit, psykiatrit, lääkärit ja lääkkeet ovat vain kusetusta ja rahastusta. Otat tilanteen omiin käsiisi ja havaitset, että masennus onkin vain olotila josta pääsee yhtähelposti pois, kuin olet siihen ajautunutkin!
Aivan oikein! Masennus on meidän ihmisten mielikuvitusta ja alitajuntaa jota ihminen itse VOI ohjata. Lääkärit ja lääkkeet ovat vain kusetusta ja he vain haluavat saada sinut yhä syvemmälle tähän mielikuvitteeliseen sairauteen nimeltään "masennus". Jos et tajua itse, niin kohta joudut laitoshoitoon ja sieltä et pääse pois enää koskaan.
Ei sitä turhaan sanota, että JÄRKI KÄTEEN. Olet itsellesi masennuksen luonut, tuhoa se samalla tavalla. Keksi jotain tekemistä, mikä sinua kiinnostaa.- mepatsu
Höpö, höpö, Vapaa ihminen. Masennusta ei voi ymmätää, ellei ole sitä itse kokenut. Ja sinä et selvästikään ole kokenut! Noin minäkin ajattelin aikaisemmin. Olin tosi vihainen, kun lääkäri ehdotti minulle masennuslääkkeitä ja terapiaa. Lääkkeitä suostuin kokeilemaan, mutta terapiaa en. Minähän en mene puhumaan omista asioistani vieraalle ihmiselle, ajattelin. Sitäpaitsi eihän minussa mitään vikaa ollut, vika oli olosuhteissa ja muissa ihmisissä. Lääkkeet kuitenkin muuttivat ajatukseni ja paraneminen lähti käyntiin. Myöhemmin halusin kokeilla myös terapiaa.
Hi ho, nobody home, mitä sinulle nyt kuuluu? Toivottavasti parempaa!
- wpp
Jorma Myllärniemi kirjoittaa osuvasti masennuksesta ja sen syistä. Olen lukenut niin monia opuksia masennuksesta, että jo kylästyttää. Masennus on tavallaan itse aiheutettua, sen taustalla tai syynä masennukseen voi olla lukuisia erilaisia muita mielenhäiriöitä, että varsinaisen syyn tunnistamiseen tarvitaan erittäin hyvää tutkaa omaan itseen.
Masennus on elimistön, lähinnä psyyken viesti sinulle, että elät vastoin omia toiveitasi ja omaa moraaliasi. Teetkö työtä missä et viihdy? Oletko ihmisten kanssa, jotka eivät saa sinua tuntemaan oloasi mukavaksi? Koetko parisuhdeväkivaltaa? Oletko menettänyt tärkeitä läheisiä, ystäviä? Onko sinulla täydellinen uupumus? Onko lapsuudessasi ollut traumaattisia kokemuksia? Ei vain lapsuudessa, vaan myös aikuisuudessa.
Masennuksesta paranee ainoastaan silloin, kun ymmärtää, että itse on tilalle jotain tehtävä ja muutettava asioita elämässään. Kukaan muu ei sinua sieltä nosta. Lääkkeet tarjoavat avun oireiden lievittämiseen, mutta ne eivät poista masennuksen syytä. Psykologit ja terapeutit voivat ainoastaan auttaa sinua syiden löytämisessä, mutta parannus pitää lähteä sinusta itsestäsi. On aina syytä miettiä, mitä sillä masennuksella saavuttaa, koska ihminen ei yleensä tee mitään sellaista josta ei ole hänelle itselleen hyötyä! Eli saatko läheisten huomion, voitko olla poissa töistä, koetko jotain mielihyvää siitä ettei sinun tarvitse yrittää yhtään enempää..?
Ei pidä sekoittaa alakuloa ja masennusta. On niin monia jotka väittävät parantuneensa masennuksesta, mutta todellisuudessa heillä ei ehkä ollut koskaan diagnoosia..- mepatsu
Juuri näin, wpp. Kirjoitit tosi osuvasti. Minulla masennus puhkesi pitkän sairauskierteen aikana tai jälkiseurauksena. Masennuksen varsinaiset syyt juontavat paljon pidemmälle. Näitä masennukseen johtaneita syitä olen pyrkinyt elämässäni muuttamaan. Pienikin muutos tuo lisää energiaa ja valoa elämään.
Suurin osa masentuneista sairastuu masennukseen uudelleen. Eli muutosten elämässä täytyy olla pysyviä, muuten sama suo on kohta taas edessä. Sitä minä en halua, yksi kerta riittää. - capt. cöpenick
Teoriassa vastaus miten masennus saadaan hallintaan on lyhyt; parantamalla aivojen ja koko elimistön hapensaantia. Se, joka tekee näin oman kehonsa ehdoilla, tietää tämän ja voi paremmin.
Kuitenkaan teoriat ja käytäntö eivät aina kohtaa. Valitettavasti. Käytin psyykenlääkkeitä työaikana, mutta lopetin niiden käytön työelämästä päästyäni.
Perinnöllisesti saatu masetaipumus ei meikällä parane koskaan, mutta liikunnan vieminen ihan tappiin ja riittävä hiven- ja vitamiinien saanti pitävät oireet siedettävinä kestää.
- S.Froid
Masennus ei ole olemassa, se on vain nimitys yksinäisyydelle ja voimattomuudelle tehdä asioille jotain.
Ihmisiä on nykyaikana vaikea tavata, joten on selvää, että masennus on yleistä.
Eli, jos olit nainen tarvitset S.Froidin seksiterapiaa.
Eli 20 v ihana mies tulee aina tiettynä aikana mulkullaan pökkäsemään sua:)
Jos olit mies niin kannattaa puhua tunteistaan jollekkin.
Tutustu ihmisiin.- lääkeetön
Nyt vuoden ollut ilman lääkkeitä ja terapiaa!Töissä käyn ja olen nykyään tyytyväinen elämääni,läheiset ollut erittäin zemppaavia ja ystävät myös ja lämmin kiitos kuuluu myös lääkärille joka hoisi minua koko ajan,hän sai minut näkemään valoa elämääni,kun puolisoni kuoli ja ala mäki alkoi siitä.
Ikää minulla 41 ja uskon että olen voittanut masennuksen.
Liikunta on minusta myös hyvä juttu ja tervellinen ravinto,joskus saa herkutella tietenkin.
Uskon että jokainen voi toipua masennuksesta jos kyse ei sitten ole vakavammasta!
Zemppiä sinulle alottaja,toivon sinulle kaikkea hyvää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?961886- 881340
- 1101143
- 761037
- 1191010
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57873- 47791
- 36782
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48741- 33693