Koska se iso A eli Arki astuu kuvioihin? Kaikki puhuu siitä niin kovasti, mutta meillä ei näy. Tai no, seksin saralla näkyy, mutta se ei meitä kumpaakaan haittaa (??). Ymmärrämme toisiamme siinäkin, jos toinen ei halua seksiä, emmekä täten pakota toisiamme.
Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta. Tämä nyt tuntuis ainakin arjelta, eli kaikki on tasaista ja varmaa suhteemme saralla. Samaa taloutta kannatellaan, rahojen kanssa tuskaillaan ja uusi perheenjäsen (4-jalkainen) on tulossa vielä meitä yhdistämään.
Eli, missä se arki on, onko se jo päällä, MITÄ se on ja MITEN se ilmenee. Koska se tulee?
Ollaan oltu yhdessä vajaat 4 vuotta. Tämä nyt tuntuis ainakin arjelta, eli kaikki on tasaista ja varmaa suhteemme saralla. Samaa taloutta kannatellaan, rahojen kanssa tuskaillaan ja uusi perheenjäsen (4-jalkainen) on tulossa vielä meitä yhdistämään.
Eli, missä se arki on, onko se jo päällä, MITÄ se on ja MITEN se ilmenee. Koska se tulee?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Arjen tunnet siitä kun
1.) yleensä olet tyytyväinen (itseesi, toiseen, elämäänne). mutta alat huomata myös tyytytytytytytytytymättömyyttä em.asioihin tai johonkin, jota et osaa/halua määritellä tai selittää toiselle
2.) suhteen alkuaikaan kuuluva intohimo on kadonnut huomaamatta
3.)asiat tuntuvat kumppania ja kotia kohtaan jatkuvasti velvollisuudelta >välittäminen ei välttämättä ole vähentynyt,mutta tyytymättömyys kasvaa
4.)olet kyllästynyt tavallisiin kuvioihin > illuusio perheestä/suhteesta rikkoontunut
Tästähän sitä seurraa, että joko yritätte hoitaa suhdetta ja jatkaa tai sitten ette.
Arkea voi lykätä: hankitaan yleensä 2-jalkainen, mutta 4-jalkainenkin käy, josta tosin voi seurata Arjen alkaminen
Käskee miehen pistää turpiin kerran viikossa niin suhde vaan pareneen ja rakastat äijää ennenmän.
Mä olen sitä mieltä, että arki ei tule ikinä vastaan, jos kummatkin osapuolet ymmärtävät mistä parisuhteessa on kysymys.Ainakaan tällainen arki, josta edellä mainittiin.
Parisuhteessa tarvitaan ennenkaikkea toisen ihmisen kunnioitusta ja itsensä kunnioitusta, jotta se toimisi.
Mun mielestä teillä kuulostaa hyvältä toi teidän parisuhde. Muista kuitenkin, että ette kaada stressiä toistenne niskaan, varsinkin silloin, kun on perheen lisäystä tulossa, se kuitenkin muuttaa aika paljon. Olkaa tasavertaisia ja keskustelkaa sen mukaisesti. Niin arki ei tule ikinä...
Näin se on: kun KUMMATKIN osapuolet ymmärtävät ja KUMMATKIN haluavat tehdä töitä parisuhteen eteen, ei semmoista Arkea tulekkaan, mistä ei turvalliseen, hyvään, nautittavaan arkeen pääsisi.
Mutta jos vain toinen haluaa, niin käy kuten meillä...
Parisuhde ei olekaan parisuhde, eikä yleensä pitkälle kanna, ainakaan kovin kauaa, jos sitä hoitaa, siitä on kiinnostunut, siihen panostaa vain yksi.
Anteeksi nyt, mutta olen lopen kyllästynyt pointittomiin eronneiden miesten kommentteihin.
Toinen kirjoittaa, että elämä on hyä, ja molemmat olemme onnellisia.
Kolmas sanoo, että niin se toimii, kun molemmat hoitavat.
Ja sitten tulet sinä tai joku vähemmän hyvin ihmissuhteissa menestynyt manaamaan, että "NIIN(!)
JOS molemmat haluaa! Muuten kaatuu suhde!
Juuri kun ihminen on sinua ennen sanonut, että molemmat haluaa!!
Tangoon tarvitaan kaksi. Lakkaa manaamasta eroa myös toisille jatkuvasti ja sylkemästä katkeruuttasi.
Aina manaamassa samaa virttä. "oletko varma, että toinenkin haluaa?"
Aivan kuin toivoisit, että joku mies kostaisi puolestasi meille naisille.
*jokseenkin tympääntynyt palstan meininkiin*
Jos kaverilla on mennyt todellinen suhde poikki viikko sitten, niin on kai se nyt ymmärrettävissä jos haluaa tuntojaan purkaa. Morkkis on herkkä mies ja käy varmasti läpi koko liittonsa vaiheita selvittääkseen, missä meni vikaan.
Se on epäilemättä totta, että täällä osoitellaan helposti sukupuoleen, mutta minusta Morkkista on tästä ihan turha ensimmäisenä olla syyttämässä. Taidat itse kommentillasi "Anteeksi nyt, mutta olen lopen kyllästynyt pointittomiin eronneiden miesten kommentteihin." niin tehdä. Tässäkin tapauksessa, Morkkis puhui pelkästään kummastakin osapuolesta.
Jos minäkin osoittelen hiukan sukupuolia: Tällä palstalla Joulun alla naiset valittavat jo etukäteen, että miehet ostavat kuitenkin huonoja joululahjoja. Mies ei sitten saisi pitkää kaatunutta suhdettaan pohtia? Mitähän varten tämä palsta on?
Ei ainakaan sitä varten, että sinkut käyvät jatkuvasti manaamassa sitä, ettei kukaan muukaan saa olla onnellinen. Luepa tätä palstaa vähän tarkemmin.
Joskus vain kyllästyttää. Jos jollain menee huonosti suhteessa, vittuillaan. Jos jollain menee hyvin, vittuillaan, tai se on valehtelua.
Jojo riehuu jatkuvasti, mutta jos joku nainen erehtyy samantyyliseen niin kyllä miehiä riittää huutamassa.
Morkkis muiden muassa avatkoon oman keskustelun eikä aina masentamassa kyynisyydellään muita.
Ja sinunkin kommenttisi tarkoitus oli avata jälleen avoin sota, en jaksa lähteä mukaan. Totuus on, että suurimmat katkeruuden ja kyynisyyden valittajat ovat sinkkumiehiä täällä.
Ja mitä akkain keskusteluun joululahjista tulee, voit vapaasti tarkistaa; minä en ottanut kantaa.
Ja lopuksi. Joskus se oikeus on minullakin kiukuta. Olenhan inhottava akka, joka pilaisi kenentahansa miehen elämän yliyrittämisellään ja teatterillaan, väsyttää kunnon miehen, kun ei rakkaudessaan halua ehkä vaihtaa yhteistä viikonloppua siihen, että mies menisi baariin. viikonloppua, jonka yhdessä sovimme, mutta jonka palstan miehet muuttivat "in sec" pakotetuksi. Jälleen tämä :mies ei ehkä halua ja plaaplaa.. yrität liikaa, teennäistä', miehestä kiusallista..(tämän kaiken he mm. ovat minulle suhteestani kertoneet. Mielestäni se ei edusta parisuhdekeskustelua, vaan sinkkujen irvimistä)
..kun kirjoitan onnestani he kirjoittavat siitä, miten onnettomaksi he tulisivat, kun kirjoitan mitä ihailen miehessäni, he haukkuvat mieheni. Kun kerron mitä pidän naisena olemisesta, he haukkuvat kaikki naiset.
Olen oikeasti lopen kyllästynyt näihin!
Ja mielestäni se ei ainakaan ole parisuhde keskustelua. Aina joku suhteeton irvimässä suhteelliselle.
Sitäpaitsi, olen aamuäreä ;)
Ja olet luultavimminkin veikkauksessai oikeassa.
:p
:D
Voin lisätä tähän keskusteluun oman kantani vaikken yleensä jaksa vaivautua vastaamaan näihin keskustelupalstojen joukkohaukkumisiin. Minusta "arki"- sana mielletään monesti liian negatiivisesti, aivan kuin parisuhteesta loppuisi kaikki mukava ja kiva kun se toinen on vieressä koko ajan ja päivät alkavat kulua samalla muotilla; aamulla töihin, kaupan kautta kotiin/harrastuksiin, päivän kuulumisien vaihtoa, syömistä, telkkaria, yhdessäoloa, seksiä, toisen kainaloon nukahtamista. Viikonloppuisin erilaisten piristävien aktiviteettien kehittelemistä että sitä jaksaa "pahaa" arkea taas muutaman päivän. Itse olen kasvanut melko suuressa perheessä (7- lasta) ja lasten lukumäärä on siunaantunut isoksi johtuen puhtaasta vanhempien välisestä rakkaudesta eikä mistään uskonnollisista syistä. Vielä 20 vuotta naimisissa oltuaankin on aivan uskomattoman ihanaa katsella kuinka kaksi ihmistä haluavat yhä jakaa arjen keskenään. Hellyyttä ja toisen huomioimista ei säästellä meidän perheessä ja monesti nuorena melko jörö isäni on pehmentynyt ja tuo rakkaalleen silloin tällöin esim. kukkia kun on joku kuviteltu "rakkauden päivä". Nyt itse aikuisuuden kynnyksellä tietää ja osaa arvostaa sitä upeata arkea missä on saanut kasvaa ja elää. Se taitaa vain olla nykyajan trendi että arjen kohdatessa toiselta odotetaan aivan ylitsepääsemättömiä suorituksia että se toinen piristäisi omaa arkea ja pitäisi sen vireänä. Eikö pieni halaus ja "köllittely" yhdessä sängyllä työpäivän päätteeksi riitä? Minä ainakin toivon että löydän mieheni kanssa sen saman onnen kuin mitä vanhempani ovat löytäneet, melkein kolme vuotta takana ja hyvältä näyttää. Ainakaan minä en aio luovuttaa helpolla vaikka joskus iso-A rupeaisi painamaan mieltä murheelliseksi. Käykäämmme yhdessä taistoon arjen puuduttavaa vaikutusta vastaan ja ehkä siinä samalla avioerotilastotkin rupeaisivat näyttämään paremmilta!!!