Mulla on miespuolinen ystävä joka on ihastunut muhun. Tää on sen verran ongelma että hän ei ilmeisesti pysty kohta enää tunteidensa takia olemaan ystäväni. En voi antaa vastakaikua koska olen varattu ja onnellinen näin, en miestäni vaihtaisi kehenkä muuhun. Itselläkin ollut ihastusta tätä ystävää kohtaan mutta se on todennäköisesti mennyt jo ohi ja mitään ei ole siis tehty ystävän kanssa, muuta kun vietetty yhdessä aikaa.
En kuitenkaan haluaisi menettää ystävääni mutta sanoin että hän saa tehdä päätöksen mikä hänestä parhaalta tuntuu, koska itse en pysty ystävyyttä enempää hänelle antamaan, ja hän taas ei voi ihastumistunteitaan estää. En jaksa uskoa että näkemis/yhteydenpitotauotkaan auttaisi, vai mitä ootte mieltä?
Ja hänellä on ongelma myös masennus ja ajoittaiset itsetuhoiset ajatukset joista on minulle puhunut ja oon kehottanut hakemaan apua, koska en itse osaa auttaa, en ole mikään ammatti-ihminen siinä asiassa. Miten ystävän saisi hakeutumaan ammattiavun piiriin?
En kuitenkaan haluaisi menettää ystävääni mutta sanoin että hän saa tehdä päätöksen mikä hänestä parhaalta tuntuu, koska itse en pysty ystävyyttä enempää hänelle antamaan, ja hän taas ei voi ihastumistunteitaan estää. En jaksa uskoa että näkemis/yhteydenpitotauotkaan auttaisi, vai mitä ootte mieltä?
Ja hänellä on ongelma myös masennus ja ajoittaiset itsetuhoiset ajatukset joista on minulle puhunut ja oon kehottanut hakemaan apua, koska en itse osaa auttaa, en ole mikään ammatti-ihminen siinä asiassa. Miten ystävän saisi hakeutumaan ammattiavun piiriin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voit tunkea ajatuksesi hänen ongelmistaan ja ihastumisistaan sinne mihin aurinko ei paista. Tiedän kokemuksesta että sinä olet nyt ihan väärässä ja turhaan yrität hoitaa hänen ongelmiaan jotka ovat eniten sinun päässäsi. Et voi asettua yhteisössä "ulkopuolisen asemaan" määrittelemään toisen ongelmia. Se vain tekee lisää pahaa oloa kaikille jopa ulkopuolisille, joita sinunlaisesi asioihin sotkee. Pysy erossa jos ette voi olla ystäviä äläkä ala tuomariksi hänen elämäänsä. Siihen hänellä on oikeus. Ymmärrän täysin jos hän ei voi olla ystäväsi.
Mutta minä olen se, joka on ihastunut, ei vaan rakastunut kaveriini. Ja tämä tekee kipeää. Aivan uskomattoman kipeää. Olen miettinyt, ja yhä mietin, että pystynkö olemaan hänen ystävänsä aina, sillä kun hän löytää jonkun, minä en tiedä mitä minulle tapahtuu. Ajatuskin on niin kivulias, etten varmaan kestäisi sitä. Haluaisin mahdollisimman kauas. En osaa kuin sanoa miten vaikeaa on rakastaa yhtä ihmistä niin paljon myös ystävänään, muttei sitten voi mitään niille toisille tunteille jotka tulevat mukana: mustasukkaisuus, suru, himo, itseinho ja viha koko maailmaa kohtaan. Ei kestä omaa pelikuvaansakaan, koska tietää tekevänsä väärin ystäväänsä ja itseään kohtaan. Ehkä olen liian eksyksissä antamaan minkäänlaista hyvää neuvoa.
En tiedä mitä sinun kannattaisi tehdä, sillä itsekään en tiedä mitä minun kannattaisi tehdä. Ehkä sinun kannattaisi vaan päästää hänet menemään, jos hän ei kestä sitä. Voi olla että aika parantaa haavat, ja uusi rakkaus, jolle saa vastakaikua, auttaa, joten joku päivä voi palata olemaan ystäviä. Ainakin niin minä toivon hyvin, hyvin hartaasti.
Mutta älä vain koskaan, koskaan anna enää sellaista kuvaa, että teillä vielä saattaisi olla jotakin. Jos oikeasti välität hänestä, älä anna hänen kuvitella edes sekunninkaan ajan, että teillä voisi olla jotain vielä joskus. Se on julminta mitä voi tehdä. Anna hänen mennä.
Aikuista ihmistä ei valitettavasti oikein voi saada hakeutumaan hoitoon. Yleensä masentuneen ihmisen arvostelukyky ei enää pelitä, ja on vaikeaa tehdä mitään. Voit yrittää vedota häneen, että olet huolissasi. Toivottavasti hän hankkii apua, sillä se on kuitenkin oman terveyden kannalta vain hyvä.
Se, että hakee itselleen apua on jokaisen omalla vastuulla viime kädessä.
Voit ohjata häntä eteenpäin, ehkä antaa puhelinnumeroita tai osoitteita. Ratkaisu on kuitenkin hänen.
Älä missään tapauksessa ryhdy hänen terapeutikseen. Ehkä et ole ryhtynyt etkä ryhtymässäkään. Se ei ole hyväksi hänelle eikä sinulle.
Sinun täytyy ajatella mielestäni myös seurustelukumppanisi tunteita, omiesi lisäksi.
- Mitä hän mahtaa tilanteesta ajatella?
Miksi pelkäät menettäväsi hänet? Miksi hän on sinulle niin tärkeä?
Jos päästät hänet menemään niin ehkä hän oppii elämään ilman sinua, mutta sehän ei käy sinulle? Miksi sinulle on ystävyytenne ainoa tärkeä asia se, että saisit hänet hakeutumaan ammattiavun piiriin? Sitäkö kutsut ystävyydeksi? Miksi hän ei saisi kohdata elämää itse ilman sinua?
Sulla tuntuu olevan ongelmia myös (?) itselläsi...
Sano selvällä suomella ystävyytesi ehdot kaverille. Minä olen mies ja minullekkin on sanottu suorat sanat kun olen joskus liikaa yrittänyt uida jonkun liiveihin ongelmineni muka.
Ei sitä aina tarvitse juosta karkuun niinkuin noi toiset neuvovat vaan ottaa tilanne hallintaan. Sillä tavalla me ihmiset kasvamme suuremmiksi. On monia ammatteja joissa joutuu työkseen olemaan liiankin lähellä ihmisiä ja silti jatkamaan ja selviämään joka päivä.
Kyllä suomut putoavat silmiltä kun kuulee totuuden - jos valehtelee ja lieruilee tilanteesta toiseen ei ole hyvä ystävä kenellekkään.
minusta sinun pitäisi jättää ystäväsi, koska olet varattu. Silloin ei tarvitse muita miesystäviä, se ei ole oikein miestäsi kohtaan. Toinen mies on siksi masentunut, kun on huomannut että hän on vain toinen mies sinulle. Kannusta häntä etsimään joku toinen, joka on vapaa. Et saa enää sitoa häntä henkisesti itseesi. Hänen masennuksensa paranee, kunhan hän löytää jonkun toisen, joka ei ole varattu ja ei etsi miesystäviä jo olevan suhteen ulkopuolelta.
Tunnistin kirjoituksesta itseni ja tämän entisen kaverini. Ihastumiseni on jo ollut jonkin aikaa ohimenevää, ja vain ajoittaista ja olen siihen yrittänyt panostaa että se menisi ohi, koska tiedän että toista ihmistä ei voi muuttaa.
Erottiin eilen ystävinä aivan toisesta syystä. Laivalla on tullut hölmöiltyä ja viestiketjun aloittajan mukaan on saanut hävetä jo vähän pidenpäänkin. Olen tänään soittanut jo ennalta omalle lääkärille, että pystyisi ottamaan minut vastaan ja kirjoittamaan minulle lähetteen psykologille. Mikä vain harmin vuoksi kestää. Saatan toki käydä vielä asioita nopeuttaakseni itse terveysasemalla ilmoittautumassa terveydenhoitajalle jotta tämä voisi ottaa yhteyttä lääkäriin, joka ei itse ole tavoitettavissa ensikuun 21:n päivään saakka.
Mutta tosiaan itse olisin voinut tätä ystävyyttä ihan ystävänä jatkaa, koska pahimmat tunnekuohut ovat menneet ohi. Mutta koska minua on ilmeisesti saanut hävetäkin ja koska en ole ajoissa hakenut apua, niin ystävyyssuhteemme päättyi eilen. En itse olisi uskonut tässä käyvän näin. Mutta parhaat 5 kk kerkesin ystävääni (ketjun aloittajaa) tuntemaan, enkä haikaile enää muun kuin ystävyyden perään. Mutta sekin on harmi kyllä osaltamme ohi.
et ole ketjun aloittajan tarkoittama hlö
ketjun aloittaja (toisessa roolissa) saattaisit kyllä ollakin
Niin, kenenkäänhän ei ole pakko uskoa että me ollaan kaksi eri henkilöä, ja että satuin nyt tekstistä tunnistamaan itseni. Aikakin milloin viesti on jätetty sopii juuri tähän tilanteeseen, ja sen vähän ajan mitä kerkesin entistä ystävääni tuntea, pystyn kyllä yhdistämään pisteen a - pisteeseen b. ja kertomaan että tämä on kirjoitettu juuri minusta.
Ei tarvitse minun edes olla selvännäkijä että tunnistaisin itseni kirjoituksesta. Muilla saattaa asian kanssa olla vaikeuksia, mutta se ei taasen ole minun ongelmani....
Minulla on sitten yksi ongelma vähemmän, sen voin sanoa. Mutta tämän ongelman olisin halunnut ratkaistavaksi ilman välirikkoa. Nyt jäin yksin omin ongelmini... niiden joita mulla on jäljellä ja joita menen yksin psykologille selvittelemään.
et ole
Ollaan molemmat Tampereelta. Toinen meistä on -85 ja toinen -86 syntynyt.
Ja MEILLÄ TOSIAAN MENI YSTÄVYYS POIKKI eilen, risteilyn (Turku - Tukholma) ynnä muun seurauksena. Ja kyllä minä nyt pienemmästäkin näen että tämä on juuri ex-kaverini kirjoittama, silloin kun oli näitä tiedostettuja ongelmia ja niistä hänen kanssaan ihan livenäkin olin keskustellut. Eilisen jälkeen toki ei keskustella enää mistään.
Mutta sen verran hyvin osaan hänen kirjoitustaan lukea, ja kun aihe sopii 100% minuun, niin ei tarvii olla Einstein huomatakseen että tämä on kirjoitettu minusta. Me kun vielä kaiken lisäksi tavattiin Suomi 24:n kautta ja hän on tänne muutenkin kirjoitellut eri aiheista.
Joten ellet ole J kirjaimella alkava naispuolinen henkilö, etkä osaa loppu nimeäsi sanoa tai edes monta kirjainta ketjun aloittajan nimessä on, niin sinä et ainakaan ole tämän ketjun aloittaja. Joten turha tulla leukoja loksuttamaan. Hän tietää minun nimeni ja jos et osaa sanoa edes sitä millä kirjaimella minun nimi alkaa, niin sitten sun on aivan turha tulla kertomaan että tämä viesti ei ole juuri minusta. MINÄ TIEDÄN.
toinen on kyllä -86, se meni oikein :)
muuten oot täysin väärässä
ensinnäkin, olet ilmeisesti jo teini-iän ylittänyt, joten eikö olisi jo aika siirtyä keskustelemaan asioista kasvotusten, eikä vuodattaa typeriä teini-itkuja nettipalstoille. Ei voi olla tuntematta suurta myötähäpeää, kun lukee sun tilitystäs.
Ja anna kun arvaan: et ole ulkonäöltäsi mitään parasta kastia, joten sun on pakko saada tälleen anonyymisti vakuuttaa, et susta on enemmänkin miehiä kiinnostunu, kun vaan sun miehes. (kiva muuten sillekin varmaan täältä lukea näitä sun tilityksiäs ja paljastuksias, et "ihastus on todennäköisesti mennyt ohi".) huh huh.
En usko, et kukaan itseensä tyytyväinen ihminen alentuis tänne avautumaan ja esittämään olevansa joku miesten ihanneprinsessa. Etenkään kun ei oo enää 15 v.! Kasva aikuiseks ja kohtaa ongelmas tosielämässä!
Ketjun aloittaja kyllä kertoi tämän myös kasvotusten suurinpiirtein samoihin aikoihin kun on tämän viestin tänne jättänyt.
Ja minusta se ei katso ikää jos haluaa tunteitaan vuodattaa ja kysellä neuvoja juuri tällaisilta keskustelupalstoilta. Se on ihan jokaisesta itsestään kiinni. Mutta kuten on jo sanottu, me ei enää ollakaan missään väleissä. Kaikki linkit on katkaistu. Mese, facebook, puhelinyhteydet. Joten eipä tässä enää mitään.