tilanne on siis se että mies petti (piti suhdetta toiseen n.2 kk) ennenkuin ilmoitti halunsa erota. Tätä suhdetta jatkui sekin aika kun asuttiin vielä saman katon alla, eroilmoituksen jälkeen.
Minusta tuntuu järjettömän pahalta kaikki, tuo pettäminen, joka ei ollut vain yksi kerta. Ja sitten tämä suhteen loppuminen, että hän jättää minut (olimme yhdessä 12v.), 17 vuotiaasta asti.
Hän haluaisi että olisimme kavereita, mutta minusta tuntuu etten pysty siihen. En mitenkään, vaikka toisaalta haluaisin että hän pysyisi elämässäni. En tiedä miten kestän jos kaikki yhteydet katkeaa, vaikka välillä ajatus tuntuisi helpommalta. Olen ahdistunut, vihainen, surullinen... kaikkea mahdollista.
Ja välillä tuntuu, että onko minussa vikaa, kun en voi antaa anteeksi?? en pysty edes kunnolla puhumaan hänelle enää, huudan vain tai olen jäätävän kylmä. Vaikka toisaalta haluaisin hirveästi, että voisin olla normaalisti.....en vain pysty.
Menetänkö hänet lopullisesti, jos en heti pysty olemaan kaveria?? olen aivan sekaisin.
Minusta tuntuu järjettömän pahalta kaikki, tuo pettäminen, joka ei ollut vain yksi kerta. Ja sitten tämä suhteen loppuminen, että hän jättää minut (olimme yhdessä 12v.), 17 vuotiaasta asti.
Hän haluaisi että olisimme kavereita, mutta minusta tuntuu etten pysty siihen. En mitenkään, vaikka toisaalta haluaisin että hän pysyisi elämässäni. En tiedä miten kestän jos kaikki yhteydet katkeaa, vaikka välillä ajatus tuntuisi helpommalta. Olen ahdistunut, vihainen, surullinen... kaikkea mahdollista.
Ja välillä tuntuu, että onko minussa vikaa, kun en voi antaa anteeksi?? en pysty edes kunnolla puhumaan hänelle enää, huudan vain tai olen jäätävän kylmä. Vaikka toisaalta haluaisin hirveästi, että voisin olla normaalisti.....en vain pysty.
Menetänkö hänet lopullisesti, jos en heti pysty olemaan kaveria?? olen aivan sekaisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ahdistuksesi...Ystävyys tuollaisen shokin ja tapahtumien jälkeen ei varmaankaan heti ole mitenkään mahdollista. Älä nyt itseäsi piinaa sillä ajatuksella, että sinun "pitäisi" pystyä ystävyyssuhteeseen exäsi kanssa. Kun aikaa kuluu, eron on jotenkin käynyt läpi itsensä kanssa ja tunteet ovat tasaantuneet, sitten ystävyys on mahdollista. Mutta niin kauan, kuin kaipaat exääsi takaisin, ns. elämänkumppaniksesi ei varmaankaan "pelkkä" ystävyyssuhde ole mahdollinen. Anna itsellesi nyt aikaa järjestellä pääkoppasi uudelleen tämän kaiken jälkeen. Sitten tiedät, kykenetkö ystävyyssuhteeseen exäsi kanssa.
Tuo tunne, että et tiedä miten kestät, jos kaikki yhteydet katkeaa...sekin on tuttua. Sinulla on ikävä ex-kumppaniasi. Tietysti. Itselläni eron jälkeen aluksi oli parempi, että saimme viestitellä ja olla yhteyksissä. Jossain vaiheessa se vain tuntui, että kaikki haavat aukeaa uudelleen ja uudelleen, kun ollaan yhteyksissä. Tein kipeän päätöksen, että nyt ei enää. Annan itselleni aikaa toipua ja se toinen on täällä elämässä ihan samalla tavalla, kuin ennenkin. Vaikka emme olekaan yhteydessä niin usein. Aika tasaa asioita. Se on vain niin kauheaa, kun tahtoisi, että aika kuluisi paljon nopeammin..
Taisi tulla nyt hieman sekavaa tekstiä minulta. Anteeksi. Toivon sinulle paljon voimia ja usko pois, selviät näistä tunnelmistasi paljon parempiin tunnelmiin, kunhan nyt jaksat sinnitellä hetken aikaa eteenpäin :)
itselläni sama tilanne. Meidän suhde kesti 11v ja minut jätettiin toisen miehen takia. Kai, en tiedä. Minussakin oli paljon syytä. Eräs päivä hän vain jätti minut. Ei ollut riitoja tai muuta sellaista jonka takia olisin yhtään osannut edes epäillä sellaista. Vaihtoi vain kaveriini, 11 vuoden jälkeen.
Se kirpaisi todella lujasti.
Haluaisin kovasti olla hänen ystävänsä mutta en vain kykene siihen. Minulla on jo uusi kumppani mutta silti jossain mieleni syövereissä kaipaan eksääni. Vaikka mahdollisuus tulisi, en vaihtaisi nykyistä kumppaniani mistään hinnasta, eli takaisin entiseen en halua. Mutta valehtelisin jos väittäisin että en kaipaa exääni.
Erosta on jo kaksi vuotta ja en pysty ystävyyteen vielä. Ehkä se päivä tulee tai sitten ei. Ero tappoi sisältäni jotain lopullisesti. Tunnen sen, en vain osaa sitä sanoiksi pukea.
Toivottavasti pystyt joskus antamaan anteeksi, itsesi takia. Saat (ehkä) jonkinlaisen rauhan?
Tuskin sinä häntä lopullisesti menetät vaikka et anna anteeksi heti. Jos menetät, ei hän ole edes ystävyyden arvoinen.
Minä en ole exäni kanssa eromme jälkeen ystävä. Syy: exäni petti minua ja valehteli minulle. En itse hyväksy pettämistä, se sotii omaa arvomaailmaani vastaan. Minulla on paljon hyviä ystäviä. He eivät petä minua eivätkä valehtele minulle. Siksi he ovat ystäviä. Exäni ei täytä ystävän kriteereitä, koska häneen ei voi luottaa, koska hän pettää ja on epärehellinen. En halua sellaisia ihmistä ystäväkseni. Itse asiassa en halua olla sellaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Exäni valehteli, oli epärehellinen minulle ja suuremmaksi petoksen tekee sen että nainen jota kuvittelin kaverikseni piti teerenpeliä exäni kanssa. Mies kehtasi vielä viime metreillä valehdella että haluaa asua yksin ja ei aio ruveta seurustelemaan. Hyvä kun ehdin edes muuttaa pois niin nämä kaksi ovat pitäneet yhtä. Naisella vielä pokkaa minua lohdutella surussani ja samaan aikaan vehtasi exäni kanssa. Ystäväkö pitäisi olla, niinkuin exä halusi kun kuvitteli etten tajua heidän kaksinaamaisuutta ja petollisuutta. EI KOSKAAN.......minulle ystävyys on rehellisyyttä eikä selkäänpuukottamista. Tällä hetkellä sinua sattuu, mutta itsesi takia laita välit poikki. Usko tai älä joku päivä helpottaa kun jätät vanhat taakse ja katsot eteenpäin elämässäsi, niin minunkin on tehtävä ja tiedän että siinä onnistun. Mietin sitä että hyväksyisitkö ystävältäsi tuollaista käytöstä, minä en ainakaan.
Mun tilanne oli vähän samanlainen kuin sulla, paisi että olen mies. Niinpä keskustelen exäni kanssa ainoastaan nyrkkien välityksellä.
Exät on eksiä, ei niiden kanssa tarvitse kaveerata jos ei halua.
Sinun tapauksessasi en miettisi sekuntiakaan, olenko kaveri vai ei. Ainoa syy kaveerata tuossa tilanteessa, olisi jonkinsorttisen koston kehittely.
myönnän näin naisena, että kyllä tekisi vetää turpiin petturinaista ja exääni, olin vielä naisen kanssa samassa työpaikassa ja varmaan olisi käynytkin tuo edellä mainittu asia, jos en olisi muuttanut pois paikkakunnalta takaisin omaan kotikuntaani lähelle omia omaisia ja rehellisiä kavereitani.
Ei muuten tarvitse kaveerata edes jos haluaa suunnitella kostoa....:) ei kannata suuttua vaan tasata tilit.
Mitä sitä exiä hyysäämään. Jatka eteenpäin elämässä ja sano suoraa että et kuulu enään elämääni...hyvästi.
Joopajoo, sun exäsi on julkkisten median kautta luoman illuusion vallassa: "erosimme ystävinä" ja muuta diipadaapaa......
Haloo! Ei kai kukaan täysjärkinen ala eron jälkeen kaveriksi, saatika ystäväksi petturi-valehtelija-exän kanssa vain siksi, että exä haluaa sitä tai että se esim. on jotenkin "muodikasta" erota ystävinä ja olla kavereita eronkin jälkeen.
Yöks!
Erostamme jo aikaa. Jo muutama kuukausi eromme jälkeen hänestä tuli paras ja luotettavin ystäväni ja on sitä edelleen. Olimme aina rehellisiä toisillemme. Eroon johti muut syyt. Ehkä juuri se rehellisyys toista kohtaan sai aikaan elämän mittaisen ystävyyden. Kunnioitan syvästi ex-miestäni ja hän minua, mutta en voisi enää hänen kanssaan elää. Asiolla aina niin monta puolta...