Ratikan ajatuksista lähti pohdinta... Mikä siinä on, ettei miehet koskaan pohdi, että olenko minä riittävän hyvä naisille tai onko minussa mitään suurta vikaa, joka estäisi seurustelun? Ei edes sellaiset miehet, jotka ovat entisissä suhteissaan pettäneet tai olleet väkivaltaisia tai muuten vain täysiä kusipäitä ja tuottaneet naisille vain surua! Tuolla sinkut palstallakin miehet, jotka eivät saa ketään eivät tule edes ajatelleeksi, että heissä voisi olla jotain vikaa, vaan he ovat täydellisiä, mutta kun naiset nyt ihan ilkeyttään ei seurustele heidän kanssaan. Ja samalla kirjoitetaan kilometrin pituista vaatimuslistaa, joka naisen pitää täyttää pilkulleen!
Jokainen nainen taas tietää varsin tarkkaan mitkä on vaatimukset ollakseen kelpaava, enkä todellakaan usko olevani ainoa nainen, joka ajattelee että olisi väärin yrittää saada miesystävä, koska en ole riittävän hyvä lukuisista syistä.
Onko yleensäkään mahdollista, että mies näkisi itsessään mitään vikaa? Nyt kun ajattelen asiaa, en ole koskaan elämäni aikana kuullut miehen kritisoivan itseään mistään! Mistä se johtuu? Uskotteko te ihan todella olevanne täydellisiä ja erityisesti, miten hitossa se usko saavutetaan???
Jokainen nainen taas tietää varsin tarkkaan mitkä on vaatimukset ollakseen kelpaava, enkä todellakaan usko olevani ainoa nainen, joka ajattelee että olisi väärin yrittää saada miesystävä, koska en ole riittävän hyvä lukuisista syistä.
Onko yleensäkään mahdollista, että mies näkisi itsessään mitään vikaa? Nyt kun ajattelen asiaa, en ole koskaan elämäni aikana kuullut miehen kritisoivan itseään mistään! Mistä se johtuu? Uskotteko te ihan todella olevanne täydellisiä ja erityisesti, miten hitossa se usko saavutetaan???
Vastaukset 104
Vanhimmat
tietävät että heissä on vikoja mutta eivät anna sen tiedon jähmettää itseään. Tarpeeksi hyvä on ok - koska kukaan ei ole täydellinen, en edes minä vaikka sitä ei heti huomaa.
tarpeeksi hyvä on ok, mutta kun ei läheskään kaikki ole edes tarpeeksi hyviä.
olla tästä asiasta kovin paljon puhuttavaa koska minä tiedän kaikkien olevan tarpeeksi hyviä ja sinä tiedät sitten että kaikki eivät ole.
Onko susta esimerkiksi pedofiili ihmisenä tarpeeksi hyvä? Entä vaimonhakkaaja? Entä itsekäs ihminen? Ja jos kaikki naiset on tarpeeksi hyviä, niin miksi sitten tehdä listoja siitä miten kamalia naiset onkaan?
Sinä siis tiedät "kaikkien olevan tarpeeksi hyviä". Tarkoittaako tuo, että kaikki MIEHET ovat tarpeeksi hyviä, vai koskeeko se "tarpeeksi hyvä" peräti naisiakin?
Ei tietenkään se koske naisia!
ssintaa? Puhun arvoista enkä tee listaa hirviömäisistä ominaisuuksista. Kyllä niitä löytyy, massamurhaajia, kiduttajia, pedofiilejä, you name it. Mutta onkohan se asian ytimessä? Puhutaan nyt vaan yleisesti ottaen ihmisistä, noita pedofiilijuttuja yms täällä on riittävästi muissa ketjuissa.
Sinähän olet nyt tekemässä listaa niistä jotka ei ainakaan kelpaa... mulle riittää ylimalkainen käsitys että kaikki ovat tarpeeksi hyviä. Eivät kaikki kaikille, mutta jokainen jollekin. Jos ei se riitä, niin sitten alkaa ongelmat ja voidaan vääntää kriteerilistoja, kuten nyt olet itsekin tekemässä.
tähän ja sitten en enää vastaa, kun ei huvita alkaa katkeruustaistoihin. Kaikki tarkoittaa kaikkia.
Kaikki eivät ole tarpeeksi hyviä kaikille, eikä tarvitse ollakaan. Varsinkaan listojen laatijoille ei edes kannata olla tarpeeksi hyvä. Varo ettet huomaamattasi laadi omaa sisäistä mustaa listaasi.
esimerkiksi itsekkyys ei ole mikään harvinainen hirviömäinen ominaisuus, vaan aika tavallinen ominaisuus. Musta on aika eri asia olla haluamatta lapsenraiskaajaa kuin olla haluamatta, koska toisella on liian pienet rinnat.
aloit puhua vaimonhakkaajista ja pedofiileistä... mulla on edelleen se käsitys (jonka joku muukin ketjussa ilmaisi) että riittää kun olet tarpeeksi hyvä. Ja se tarkoittaa että itsellesi. Miehet osaa sen paremmin kuin naiset.
Miehet näkevät itsessään vikoja, työstävät niitä, kokevat riittämättömyyttä, mutta selviävät noista tunteista naisia paremmin. Miksi usein sanotaan ettei miehillä ole kykyä käsitellä tunteita, ettei heillä ole yhteyttä omiin tunteisiinsa? Se on taas yksi yleistys josta on tullut arkiajattelussa totuus.
Uskon kyllä että on sellaisia miehiä, jotka esittävät epärealistisia kriteereitä naiselle, mutta en usko millään että he ovat enemmistö. Olen melko varma että kelpaamattomuutesi elää enemmän omassa päässäsi kuinmiesten mielissä. Ellet nyt puhu jostain tietystä miehestä joka on sun rakkauden pettänyt.
tietystä miehestä. Kyllä minäkin koen olevani tarpeeksi hyvä itselleni ja esim. tarpeeksi hyvä ystäväksi, mutta en kenellekään miehelle. Koska minusta jos esimerkiksi rintojen muoto ei oikeasti olisi tärkeä asia, niin ei siitä puhuttaisikaan. Eihän miehet koskaan sano, että kyllä on kamalaa jos naisella on rumat kynnet, koska ei miehiä kiinnosta. Sen sijaan juuri nimenomaan rinnat (ja kyllä, ne ovat number one inhoni kohde vartalossani) ovat sellainen asia, joiden mahdollista rumuutta jaksetaan jauhaa koko ajan ja ihan varmasti syystä. En ainakaan minä pysty vain unohtamaan kritiikkiä, jonka tiedän osuvan juuri minuun.
En ole katkera, enkä laadi listoja. Sinä vaikutat hyvältä tyypiltä.
Tuo edellinen kommenttini oli pientä piruilua, kun epäilin sinua samanlaiseksi ilkeilijäksi mitä enin osa palstalaisista on.
Naiset tässä ongelman tekevät. Me emme kiiku peilin edessä puolta tuntia ennen kauppaan lähtöä. Vähän vilkaisemme, tyydymme siihen mitä olemme ja jatkamme elämäämme. Naiset tekevät kaikkensa näyttäänkseen hyvältä ja siitä vaatimuslistasta...
Ainakin länsi-rannikolla on naisilla ne vaatimuuslistat. Mitkäs ne perusjutut olivatkaan. Komee, sixpäkki, varma työpaikka (tai raksamies), suostuu naisen oikkuihin ja ei hillu entisten kaveriensa kanssa kuin jotain noin kerran kuukaudessa.
Veikkaan että ketjun aloittaja oli provo.
Hyvin selkeä käsitys siitä minkätasoisia vikoja minussa on ja miksi ne estävät varsin tehokkaasti kaiken.
Kriteerilistojen sijasta mun ei tarvi kuin pistää yksi : "Naisen tulis tykätä musta sellaisena kuin olen."
Ja sehän riittää.
ainaskin päinvastoin käännettynä mun kohdalla tuo sun kriteeri olisi mahdoton. Miehelle se on helppoa, kun nainen ihastuessaan näkee kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta naisten viat on ja pysyy... :/
Katsos se naisen ihastuminen ei tee minusta yhtään sen vähemmän viallista olennaisissa jutuissa.
on vikaa? En usko.
Mä tykkään sinusta just sellaisena kuin olet.
Mistä?
Palstaa seurailemalla näet vain sen mitä annan ilmi itsestäni.
Taustalla on sitten sellaista mikä on... no. Siellä on asioita jotka ei toimi. Enough said.
feministit toitottaa meidän viat joka päivä ja joka puolella.
Miesvihaaja jätä tätä palstaa, vaikka olet monta kertaa luvannut?
Tätä täytynee kommentoida, jos kerran olin ajatuksen priimusmoottori.
Ensinnäkään minun ei ole koskaan ole tarvinnut olla tarpeeksi hyvä naisille monikossa. On riittänyt, että olen sille yhdelle ja ainoalle kelvannut. Tiedän olevani kovin epätäydellinen ihminen, mutta niinhän me kaikki olemme, joten en ole mikään poikkeus. Hyväksyn epätäydellisyyden itsessäni ja kanssaihmisissäni, koska epätäydellisyys on inhimillistä.
Monelle olen hetken kelvannut ja sitten muuttunut erinäisistä syistä kelpaamattomaksi. Mutta aina on löytynyt joku muu tilalle, jolle olen kelvannut ja jotka ovat kelvanneet myös minulle. Ilmeisesti olen vaatimaton luonne, koska olen aina tullut onnelliseksi niiden ihmisten kanssa, joille olen kelvannut, enkä ole jäänyt odottamaan kuuta taivaalta.
Miksi sinä muuten uskot, että on jotain yleispäteviä määritelmiä, miten kelvata miehille? Eiväthän miehet tai naiset ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan jokaisella on omat mieltymyksensä. Siitäkin huolimatta, että minullekin on netissä opetettu, että mies on kuin epäonnistunut nainen. Epäihminen, jolla on vääränlainen, rakkauteensopimaton tunne-elämä, itsekäs ja pettävä luonne ja ties mitä muuta kauheaa. Mutta mitä helvettiä minä niistä kirjoituksista piittaan, kun olen jälleen kelvannut vuosikymmenen jollekin, joka saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi? Miksi sinäkään mistään muusta piittaisit?
Mä ainakin ajattelen, että jos rakastun johonkin mieheen, niin se mies myös ansaitsee paremman kuin minä ja siksi olisi väärin edes yrittää häntä itselle.
"Miksi sinä muuten uskot, että on jotain yleispäteviä määritelmiä, miten kelvata miehille?" Siksi, että eihän miehet tuolla livessä kanna mitään kylttiä, että "minua ei haittaa estoisuus" tai "olen peppumiehiä, ei haittaa jos naisella on rumat rinnat". Siksi teen oletuksen, että yksilö jonka tapaan on samaa mieltä kuin enemmistö.
Ja mitä tulee tuohon kelpaamiseen, niin minusta on kovin ahdistava ajatus, että kelpaisin, mutta että mies koko ajan toivoisi, että olisin estottomampi ja kauniimpi ja mitä sitten ikinä toivoisikin.
Minä en hetkeäkään epäile, etteikö Rouva Ratikka löytäisi minua parempaa, mutta jostain syystä se on siltikin valinnut ihan omatoimisesti juuri minut, eikä ole näköjään edes näytä katuvaiselta. Ehkäpä minä olenkin sopivin.
Nuorille naisille ei koskaan ole kelpaaminen riittänyt. Sinullekin tuntuu olevan tärkeää, että mies näkisi sinut silmissään maailman kauneimmalta. Sen sijaan sinun pitäisi toivoa, että olisit miehesi sydämessä maailman kaunein. Niin pitkään kun sotket nämä asiat keskenään, ei kannatakaan parisuhteesta haaveilla. Ja kun sen oivallat, lakkaat huolehtimasta liikoja ulkonäöstäsi.
häntä, niin eikö sinun pitäisi kannustaa häntä etsimään se parempi? Minä itse asiassa etsin ensirakkaudelleni naisen! Siitä on melkein 15 vuotta ja he ovat edelleen yhdessä! En tiedä olisinko edes saanut kyseisen miehen itselleni, mutta olen aivan sataprosenttisen varma, että tein oikein, koska hän on todella tyytyväinen vaimoonsa. Minä en olisi koskaan pystynyt tekemään häntä yhtä onnelliseksi.
En tietenkään halua olla maailman kaunein, enkä edes kaunis, mutta kyllä minun mielestäni miehen tulisi voida pitää naistaan nättinä ja haluttavana. Minä olisin vain kelpaava, jos sitäkään. Ja kelpaava vaihdetaan välittömästi kun löytyy parempi.
"ei kannatakaan parisuhteesta haaveilla" Tiedän kyllä.
Minä en nauti uhrimielestä ja arvostan hänen valintojaan, joten tuo kehoituksesi on näkökulmastani umpihullua saivartelua. Tuon ajatusmaailman mukaan ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon heti opittuaan ajattelemaan.
Ääh, viestisi kaltaisia ajatelmia on tällä palstalla vähintäänkin kerran kuussa. Siksi sinuakin on varmaan jo joksikin muuksi luultu. Joko sinäkin provosoit meitä tai yrität ylentää itsesi ja sukupuolesi väittäen, miten jaloja ihmisiä te yksilahkeiset olette. Tämän asian hoksaaminen tosin estää turhan säälin tilannettanne kohtaan.
Siitäkin huolimatta, yritähän pärjäillä.
vaan olen ihan tosissani. Ei tämä ole mitään jaloutta, vaan minun mielestäni teen niin kuin on oikein. Musta on kyse vain siitä, että minusta ei paketin perusteella näe oikeaa sisältöä. Itsekkyydellä selvästi saa maailmassa enemmän, mutta se on vastoin mun arvoja ja moraalia. Puhumattakaan siitä, että miehestä tuskin näkyisi jälkeäkään sen jälkeen kun olisin ottanut vaatteet pois.
Miehenä kutsuisin arvojasi ja moraaliasi ennemminkin pelkuruudeksi. Kas kun niin hyvää tekoa ei olekaan, etteikö sen takana itsekkyys lymyäisi. Jos ei muuta, niin siitä saa itselleen ylemmyydentunnetta.
joku sana ei minuun sovi, niin ei ainakaan ylemmyydentuntoisuus! Sitä paitsi en minä noita vaatimuksia ole luonut, tottakai minäkin haluaisin olla riittävän hyvä jonkun tyttöystäväksi. Mutta minusta pelkkä halu ei ole riittävä syy ajatella vain itseään ja teeskennellä että olen parempi kuin ihan oikeasti olen.
ne vaatimukset olet luonut, kuvitellut ne omassa pikku päässäsi ja uskotellut itsellesi, että ne olisivat miesten ajatuksia. Se on mielenvikaista, koska se häiritsee jokapäiväistä elämääsi olemalla aina mielessäsi, etkä näytä voivan estää sitä mitenkään. Mikä on yksi rasittavimpia piirteitä toisessa ihmisessä, on juuri rajaton itsesääli, uhriksi heittäytyminen ja omien ongelmiensa projisoiminen toisiin ihmisiin. Se on sellainen turn-off että sellaisen ihmisen ei varmasti olekaan helppoa löytää seuraa - edes muutamaksi minuutiksi. Tuollaista itsepäistä jankutusta ei jaksa edes lukea... Mene hoitoon.
joku jaksaa joka päivä esimerkiksi tänne nettiin kirjoittaa, että naisen täytyy olla kaunis ja hyvä sängyssä ja muut on pelkkää paskaa?! Kyllä nuo vaatimukset on vain ja ainoastaan miehiltä peräisin! Se on aika helppoa olla säälimättä itseään, kun on saanut elämältä kaiken minkä on halunnut, minä en valitettavasti ollut yhtä onnekas, joten turha tulla moralisoimaan. Jostain syystä kuitenkin kelpaan ystäväksi enemmän kuin hyvin, missäköhän on ero... Ei ainakaan miesten ulkonäkövaatimuksissa, eihän...
mähän olen maailman paras minä. toista näin mainiota minua vaan ei ole olemassa. Mä olen oman elämäni pääosan esittäjä, enkä mikään statisti.
Täydellisiä ihmisiä ei olekkaan, joten miksi ihmeessä mun pitäisi yrittää olla sellainen? Pääasia, että ei toistamalla toista omia virheitään, vaan ottaa niistä opikseen.
Mä nyt olen kuitenkin muutaman naisen kanssa harjoitellut seurustelua, niin en mä ihan onneton voi olla enää.
ollut mikään valintatilanne täydellisyyden ja virheellisyyden välillä, vaan enemmänkin ajatus oli se että kuinka suuri vika on liian suuri? Sillä taustalla, että jotkut ihmiset ei kykene tekemään ketään onnelliseksi, niin silloinhan heidän suhteensa ovat vain hyväksikäyttöä. Jos minä jo nyt tiedän, että mies ei olisi tyytyväinen siihen, mitä minä olen sängyssä, niin olisi väärin ns. huijata ketään suhteeseen kanssani.
kun naisia riittää vaikka ei niin itseään kehittäisikään. Mutta se usko kyllä puuttuu noilta miehiltä jotka valittavat etteivät naista saa.
Toisekseen. Kyllä sen kritiikinannon aina joku hoitaa, ei sitä välttis itse tarvi tehdä.
mä luulen että pohtii enemmän ku sulla on ajatuksia päässä (todennäköisesti)
enemmän ku naiset luulette vaan...
Mitä pohtii ja kuka pohtii ja miksi pohtii?
Naisilla se on vähän eri, kun naisen on turha edes kuvitella kelpaavansa, ellei ole juuri oikeanlainen.
Eikö tuo kritiikki sitten jätä mitään jälkiä? Eikö kukaan ole koskaan sanonut sulle mitään mikä olisi saanut pohtimaan, että olisiko sun paras yksin?
mutta olen tietty epäonnistuneen suhteen jälkeen muuttanut niitä kriteerejä joita naiselta vaadin. Tai en varsinaisesti muuttanut, mutta uudelleenpriorisoinut. Koska kyllähän ne kriteerit suurinpiirtein samana pysyy hautaan saakka, tärkeysjärjestys vain muuttuu.
Loppuelämän yksinolo ei mulle ole koskaan ollut mikään vaihtoehto. Ja vaikka yks sanois yhtä, niin toinen sanoo kuitenkin toista, niin kyllä se on ihan sama mitä naiset sanoo, ei niihin tuuminkiihin ole kenelläkään varaa luottaa. Se mitä itse ajattelee on se mikä ratkaisee, muiden sanomiset on toissijaisia.
mutta on sitten vaikeampi juttu myöntää ittelle sitä saatikka paljastaa muille. Kuitenkin muutos lähtee juuri tosiasioitten myöntämisellä. Muuten kaikki on vain pintaa ja peitetoimintaa. Voi tietenkin olla ettei pysty tarkasytelemaan itseään eikä pysty näkemään omia puutteitaan.
No heh, jos ei näe edes muutokseen tarvetta. Miksi pitäisi mitään omia virheitä tai vikojaan myöntää?
Tämä minun pohdintani taas ei liity mitenkään ko. nimimerkkiin Ratikka vaan ihan yleisesti pohdin ihmisen henkisen kehittymisen esteitä.
esim. vaikkapa sinä?
muutoksen tarpeen? Mies vai se nainen?
Yksi varmimpia tapoja tuhota parisuhde on olla hyväksymättä itseään. Tämä on, etten sanoisi jopa hyvin ominaista naisille. Seurauksena on esimerkiksi mustasukkaisuutta ja epäluuloisuutta. Koska olen mielestäni ruma, mieheni ei voi haluta minua ja varmasti käy vierailla heti, kun tilaisuus tulee. Kestettyään riittävän kauan epäilyä, kyttäämistä, kontrollointia jne. se mies sitten lopulta joko lähtee tai sitten menee sinne vieraille.
Ei itsensä hyväksyminen tarkoita sitä, ettei näe itsessään vikoja. Se tarkoittaa sitä, että pyrkii tulemaan toimeen itsensä kanssa kaikkine vikoineen. Ja se on lähtökohta siihen, että voi hyväksyä muut ihmiset ja heidän vikansa. Ja se taas on eräs lähtökohta toimivaan parisuhteeseen.
Miksi tätä itsestäänselvyyttä täytyy jatkuvastii jankuttaa?
Musta vain tuntuu, että naiset kyllä on tietoisia kaikista pienistä virheistään... Tein kerran listan ja osoittautui että minussa on 162 vikaa... Eipä ihme, etten ole ketään saanut! :D Miehet taas eivät kai sitten edes ajattele asiaa, varsinkaan jos eivät näe siihen syytä...
****Tämä on, etten sanoisi jopa hyvin ominaista naisille.****
Pikkasen on keittiöpsykologin vikaa nyt sinussa. Kaiken lisäksi teet yllä mainitun johtopäätöksen, joka on kyseenalainen. Ehkä kysymys onkin vain sinun kokemastasi ongelmasta ja sinun kehityksen paikastasi.
miten itsensä kokee. Eikä omanarvontunnekaan liity sukupuoleen, kuten ei liity virheittensä havaitseminen omassa itsessä sukupuoleen.
Kirjoitin "olla hyväksymättä itseään". Sitä tarkoitin yleisellä naisten ominaisuudella, en liiton tuhoamista. (Ehkä) ilmaisin asian huonosti.
Oletko muuten huomannut flash-mainosta, joka tunkee silmille täällä? Sitä, missä mainostetaan naisen takalistoilla. Johtopäätös liittyy juuri siihen ja muuhun vastaavaan. Naisille myydään kaikkea mahdollista juuri siksi, että nämä eivät tule toimeen olemassaolevan itsensä kanssa. Eli heillä on jonkinasteisia vaikeuksia hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat.
Ja myönnän, että minusta on hyvin ärsyttävää, että joku kitisee omista "vioistaan", oli sitten kyse henkisistä tai fyysisistä, eikä kuitenkaan tee mitään poistaakseen ne. Se on se pahin vaihtoehto. Paras on vikojen hyväksyminen ja siinä keskellä vikojen korjaaminen.
Ja nyt en tietenkään puhu murhaajista, pedofiileistä tms, vaan selluliitista, ikääntymisestä ja muista pienistä asioista.
Minussakin on varmasti kehittämisen ja korjaamisen varaa, mutta ne asiat eivät stressaa minua jokapäiväisesti, eivätkä näinollen heijastu parisuhteessa jatkuvana riesana.
harvoin ovat sinkkuja tai edes lapsettomia, koska heissä on temperamenttiä tehdä aloitteita ja miehistä alkuvoimaa.
Kiltit miehet jäävät paitsioon.
tietysti olet se kusipää? Ei mutta sehän tarkoittaisi että sinussa on jotain vikaa, vaan ei!
oikeasti noin? Jos ajatusmaailma on se, että kaikki naiset on lutkia ja minulle kuuluu upea nainen siitä huolimatta, etten itse ole mikään komistus ja rumalla naisella ei tee mitään ja pillussa kuuluu olla nätit raamit ja sitten seuraavassa lauseessa itketään, ettei kiltit miehet kelpaa naisille... Kyllä ainakin minun ykköstoiveeni miehen suhteen olisi juuri kilttiys ja mielestäni kaikki miehet joihin olen ollut ihastunut ovat ainakin vaikuttaneet kilteiltä.
jatkaa, että siis tuohon naisvihaan verrattuna jokin pettäminen alkaa äkkiä kuulostaman todella mukavalta ominaisuudelta... katkesi ajatus...
niistä miehistä jotka rupeaa köydeksi jatkoksi, menee junan alle, hyppää sillalta, ampuu päänsä tohjoksi jne. Onko se riittävä osoitus siitä, että mies on saattanut löytää jotain vikaa itsestään, tietää olevansa onneton luuseri, joka ei koskaan ole ollut mitään ja josta koskaan ei tule mitään?
Yhtä hyvin voivat olla niitä joiden mielestä kaikissa muissa kuin itsessä on vika. Tätä vääryyttä eivät vain kestä. Vaikea sitä apuakin on itselleen hakea, kun itsessä sitä vikaa ei ole!
itsemurhat tehdään siksi, ettei nähdä toivoa siitä, että joskus olisi paremmin.
Se vaan kostautuu siinä, että estää oman kehityksen.
Ulkoistin tuollaiset pohdinnat naisille.
Pitäs myös joka päivä peilin edessä miettiä et onko mun perse, tukka ja lihakset riittäviä naisille - unohtamatta kullin pituutta, seksitaitoja ja käteisvaroja. No nuorten masennuksissa tytöt taitavatkin johtaa miehiä eli tämä epätasa-arvo on välittömästi korjattava.
Ai se usko - se tulee testojen mukana eli matka venäjälle auttaa. Ei ole sellaista vaivaa mitä lääketiede ei voisi parantaa.
Pitänee sitten kokeilla sitä. Se vain, että mun mielestä on ihan loogista miettiä, että pystyisinkö tekemään ihastukseni kohteen onnelliseksi. Jos vastaus on ei, niin sitten ollaan yksin. Mä en vain ymmärrä, että miksi miehet ei tee niin. Kai miehet sitten ajattelee niin päin, että pystyykö ihastukseni kohde tekemään minut itseni onnelliseksi.
ja tee sillä henkilö onnelliseksi. Kaikkein vaikeinta on olla juuri oma itsensä ja pyrkimättä miellyttää. Se mikä tuntuu loogiselta ei aina sitä ole.
Mun oma itseni ei ole riittävän hyvä tehdäkseen ketään onnelliseksi. Kyllä minä aina olenkin oma itseni, jos osaisin esittää jotakuta muuta niin silloinhan jäljelle jäisi vain ne fyysiset viat!
Et pysty tekemään ketään onnelliseksi, se ei ole sinun vallassasi eikä sinun tehtäväsi.
Kyllä jokainen joutuu sen tekemään ihan itse....
Ei kukaan toinen pysty minuakaan tekemään onnelliseksi.
Se on omalla vastuulla.
toisille ihmisille omana itsenä oleminen on mahdotonta, koska he ovat ihan itse ihan hukassa. Sellaiset ihmiset keksivät itselleen aina uuden ja uuden itsen. Se on hyvä, koska sillä tavalla voi miellyttää aina uusia ja uusia ihmisiä omalla itsellään ihan ilman pyrkimättä. Eikä itsekään kyllästy. Kuka lopulta on kiinnostunut kenestäkään toisesta ihmisestä aidosti? Kaikki me haluamme miellyttää vain itseämme. Siksi jaksamme, ainakin hetken, yrittää miellyttää toista. Myös ne tekevät sitä, joilla ei tätä itseä edes ole. Nämä itsettömät eivät ole lainkaan itsekkäitä.
Siirtokuvaitsessä on se huono puoli, että siinä on huono pito ja kuva putoaa aika pian. Kuluu valtavasti energiaa kun pitää puhkua ja puhaltaa sitä kuvaa paikalleen, ettei kukaan huomaa, että se on vain kuva. Joskus huomaa. Se on surullinen hetki.
että se olisi minun vastuulla, mutta mitä enemmän ihmisellä on annettavaa, sitä enemmän häneltä myös saa ja jos ei ole mitään annettavaa...
Bisneksessä voi laskeskella miten paljon antaa tai saa, muttei ihmissuhteissa.
Et voi koskaan arvata miten paljon toinen osapuoli kokee saavansa tai antavansa.
Kyllä mieskin ajattelee, että hänessä on jotain vikaa, mutta hän ei tajua, mitä se on. Se on jotain... se on itsestäänselvyys, että jotain vikaa on, mutta ei vain tiedä, miksi ei kelpaa... miehillä se on ehkä enemmän sen syyn etsimistä itsestä, kun taas naisilla ne syyt on selittelyä ja selvyyksiä. Sekin on tietenkin miesten vika, että ei kelpaa joiltain osin... kuten tuosta sun aloituksestakin voi rivien välistä lukea.
Naisilla kelpaamattomuus on jatkuvaa fyysisten vikojen ja seksuaalisen kyvyttömyyden etsimistä itsestä, mikä sitten pannaan miesten syyksi, jolloin vastuu ongelmien etsimisestä itseltä siirretään yleensä miehille.
On otettava sekin huomioon, että naisella kelpaavuus on tärkeämpää siinä mielessä, että tällä seksuaalisuus yleensäkin liittyy itseen kokonaisvaltaisemmin, kuin miehellä. Eli mulle nyt on miehenä täys paskahailee jotkut pienet fyysiset viat.
ole miesten vika, että minussa on juuri ne pahimmat viat, miten voisikaan olla! Mutta joskus tuntuu turhauttavalta miten yksityiskohtaisesti miehet saa vaatia naisen olemaan juuri tietynlainen, ilman että näkisi itsessään mitään vikoja. Musta nimenomaan miehet ei näe itsessään kerta kaikkiaan mitään vikaa, kaikki on aina naisen vika!
"Naisilla kelpaamattomuus on jatkuvaa fyysisten vikojen ja seksuaalisen kyvyttömyyden etsimistä itsestä, mikä sitten pannaan miesten syyksi, jolloin vastuu ongelmien etsimisestä itseltä siirretään yleensä miehille." Mä en nyt ymmärrä sun ajatusta tässä... Totta kyllä, että eihän nuo asiat olisi ongelma minullekaan, jos ne eivät olisi ongelma miehille, mutta toisaalta eihän mitään ongelmaa olisi, ellei miehet haukkuisi naisia noista asioista, joten eikö se tavallaan ole miesten vika siltä kannalta?
"Eli mulle nyt on miehenä täys paskahailee jotkut pienet fyysiset viat." Totta kai on kun naiset ei jatkuvasti hoe miten vastenmielisiä ne viat on!
harhaluuloa, että mies välittäisi jostain pikkuvioista ja kukapa sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla suhteessa, joka keskittyy toisessa kaikkiin pieniin vikoihin. Sä ajattelet olevas riittämätön, mutta mille pirun täydellisyydenvaatijalle sun pitäis sitten riittää? Ainakin mulle sellaiset naiset, jotka vaatii aivan älyttömiä ja jopa ristiriitaisia asioita, on ns. turnoff. Se on kuitenkin niin, että mä olen tällainen, kuin olen ja se ei ole huono asia. Naisilla, kun seksuaalisuus liittyy kokonaisvaltaisemmin itseen, niin itsetunto on enemmän riippuvainen itsestä ja itsetunnon ongelmat näkyy siinä, että pitää itseensä fyysisesti riittämättömänä. Sun kaltaisille naisille olis paras sellainen, että joku kehuis riittävästi ja lohduttelis, että oot riittävä. Miehillä ne viat on enemmän vaikkapa jossain suorittamisessa ja ulkonäön hyväksymisen kanssa ei ole niin paljon ongelmia. Liikuntaharrastus voi olla luonteeltaan saman tyyppistä, kuin naisen huolehtiminen ulkonäöstään.
Nykyään puhutaan, että nuorilla pojilla on ulkonäköpaineita. Jos näin on, niin kyse on ihan kulttuurisidonnaisesta jutusta, koska ainakaan parikymppisillä miehillä ei ole ikinä ollut suurempaa huolta ulkonäöstään. Voihan sitä vähän katsoa, miten pukeutuu ja laittaa hiukset kuntoon, mutta en mä nyt koskaan ole kyllä ajatellut jonkin ruumiin kohdan haittaavan naisasioissa.
välitä, niin miksi sitten koko ajan valitatte? Mitä järkeä on valittaa asiasta, josta ei välitä?
Mitään nopeampaa keinoa päästä minusta eroon kuin kehuminen ei olekaan. Inhoan kehuja, koska tiedän niiden olevan paskapuhetta.
Minun mielestäni ulkonäköasioista ei ole kyllä valitettu kaveripiireissä. En juurikaan tiedä, että miehet olis omaa ulkonäköään niin surkutelleet, kuin naiset.
Tieto tarkoittaa sitä, että haluaa niin olevan. Sä pelkäät, että kehut olis kehuja ja toivot niiden olevan paskapuhetta. Ei niistä kehuista pitäisi niin isoa numeroa tehdä ja olis varmaan itses kannalta helpompaa suhtautua niihin hiukka rennommin.
Jos ite saan kehuja tuntemattomalta ihmiseltä, niin se on suht sama, ihan positiivinen fiilis tulee, mutten niille mitään suurempaa painoarvoa anna.
...ois se sellanen elämä varmaan raskasta, jos joutuis elämänsä viallisena täällä Telluksella vaeltamaan. Onneksi en syntyny naiseksi.
Niinpä. Vaikka inhoan miesten itserakkautta, niin elämä olisi sen kanssa aika helvetin paljon helpompaa! :D
huonon itsetunnon vastakohta ei ole itserakkaus, vaan hyvä itsetunto. Itserakkaus on aivan jotain muuta, ja takuulla yleisempää naisissa kuin miehissä. Sinä olet itserakas, vaikka yritätkin verhota sen marttyyrin kaapuun. Loppujen lopuksi osaat vain provota ja saivarrella, etkä niitäkään kovin hyvin, siis sillä tavalla, että muiden mielenkiinto säilyisi.
jaksat vastata. Mitä se kertookaan sinusta?
On täällä ainakin yksi mies, joka näkee itsessään vikaa jopa siinä määrin, etten edes ajattele yrittäväni enää koskaan minkäänlaista seurustelusuhdetta naiseen. On toki myönnettävä, etten ole aina ollut yhtä hyvin tietoinen omista vioistani, mutta naiset ovat armeliaasti avustaneet minua näiden vikojen löytämisessä.
Mutta olet varmaan oikeassa siinä, että miehet ovat noin keskimäärin huonoja havaitsemaan vikoja itsessään.
*Mitä enemmän miehet näkee itsessä vikaa, sen täydellisemmäksi naiset itsensä tuntee*
"Ei edes sellaiset miehet, jotka ovat entisissä suhteissaan pettäneet tai olleet väkivaltaisia tai muuten vain täysiä kusipäitä ja tuottaneet naisille vain surua!"
Tuollaisilla kuvaamasi kaltaisilla miehillä ei ole mitään syytä miettiä, että heissä olisi jotain vikaa, koska he vaikuttavat jostain kumman syystä olevan naisten silmistä juuri niitä kaikkein halutuimpia miehiä. Ehkäpä he siis naistenkin mielestä pohjimmiltaan ovat täydellisiä? Nainen voi syyttää vain ja ainoastaan itseään tuommoisiin kuvaamasi kaltaisiin miehiin haksahtaessaan, varsinkin kun noiden miesten todellinen luonne usein paistaa jo kilometrin päähän. Ihan turha käydä koko miessukupuolta syyttämään omista mokistaan.
Mitä muihin miehiin (niihin normaalimpiin) tulee, niin kyllä me tiedämme, ettemme ole täydellisiä. Emme vain ole sen suhteen niin neuroottisia kuin naiset. Varsinkin nuorista 20-40 v naisista tuntuu suurimmalla osalla olevan hyvin vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Nämä johtuvat useimmiten kahdesta syystä: 1) ollaan aivan liian neuroottisia itsensä suhteen, ei hyväksytä itseään kaikkine pikku vikoineen, 2) on aivan täysin epärealistiset odotukset elämältä. Olen tavannut mm. seuraavat ongelmat omaavia nuoria naisia: alkoholiongelmaisia (siis sitä viinaa kiskotaan lähes päivittäin), syömisongelmaisia, uskonlahkoihin/aktivistihihhuliporukoihin sekaantuneita, sitoutumiskammoisia, vakavasta masennuksesta kärsiviä, feminatseja tai militanttivegaaneja, juurikin noiden väkivaltaisten miesten perässä epätoivoisesti juoksevia, läheisriippuvaisia jne. jne.
Vaikeampaa tuntuu olevan löytää edes suht tervejärkinen nuori nainen kuin neula heinäsuovasta.
On totta että sellaisia miehiä on olemassa jotka aiheuttavat naisille tuskaa käyttäytymisellään ja olemuksellaan, mutta sellaisia löytyy myöskin hameväen edustajissa. Toisekseen, jos parisuhteessa on naisen mielestä jokin ongelma joka liittyy puolisoon, olisi silloin erittäin tervettä kertoa tästä "ongelmasta" myös sille joka tällaisen tuntemuksen aiheuttaa. Olemme miehiä, emmekä mitään ajatuksenlukijoita.
Jos koet ettet uskalla tai muusta syystä voi paljastaa tätä tuntemustasi miehelle, niin on varmastikkin parasta lähteä eri suuntiin siinä vaiheessa.
Deittailusta tms. seuranhausta en sano juuri mitään koska ei ole tietoa sellaisesta. Mutta varmasti deittaillessa saattaa törmätä jos jonkinlaisiin tapauksiin.
Kummastelit myös sitä mikseivät miehet kritisoi itseään. Se varmastikkin johtuu siitä että miehet on miehiä ja naiset naisia. Miehet tietävät minkälaisia ovat, miltä näyttävät ja missä on parantamisen varaa, se on taas asia erikseen aikooko mies parantaa tapojansa tai ulkonäköänsä. Se aika ja vaiva jonka miehet säästää siinä etteivät jatkuvasti kritisoi itseään, menee hyötykäyttöön niiden tapojen parantamiseen tai sitten ei. Kukaan ei pakota naista hengailemaan kusipäisen "sika"miehen kanssa. Ja se on totuus. Aina voi ottaa eron ja lähteä lätkimään, vaikka olis millainen kakaralauma kertynytkin. Tai sitten silkka rahan ahneus saa jäämään "puoliupoksissa olevaan laivaan". Mutta sekin on huono tekosyy.
Mielestäni olet aivan väärä henkilö manaamaan mistään "ominaisuus" listoista, kun itse laadit sellaisen samalla hengen vedolla. Jos joku on tarpeeksi nuija alkaakseen esittelemään vasten kasvoja jotain "ominaisuus vaatimus" listaa niin ei se tarkoita sitä että kaikki miehet niin tekevät.
Olen täysin samaa mieltä nimim. "Totuus tekee kipeää" kanssa.
yhteenkään naisvihaajaan elämäs aikana törmännyt?
aika eria asia jättää joku vaikka pettämisen kuin selluliitin takia. Se, ettet sinä näe siinä eroa, kertoo aika paljon miesten pinnallisuudesta.
Miesten itsetunto on ihan yleisessätiedossa vahvempi kuin naisten, yleistettynä.
Mieshormooneilla sen saa ;)
tekevät itsemurhia ja ovat muutenkin väkivaltaisia ja tekevät rikoksia moninkertaisesti naisiin nähden, mieshormoneillako senkin saa aikaan?
En tiedä mistä ne tulee, mutta niistä olisi syytä yrittää pyristellä eroon. Ammattiavulla, jos ei muuten. Muuten lopputulos voi olla ikävä.
Velipoika meni noihin ajatuksiin alkuvuodesta oman käden kautta. Yhtään seurustelusuhdetta hän ei saanut koskaan kokea.
Yleisesti ottaen miehillä ei ole taipumusta arvostella itseään. Eihän siinä ole mitään järkeä varsinkin jos on välillä vähän naisia pieksevä, hyväksikäyttäjä ja tyhmä.
Mutta toisaalta eivät kaikki naisetkaan ymmärrä pitää vaatimuksia. Ei haittaa vaikka Mika vähän välillä kännissä läpsii ja sen jälkeen katoaa ryyppyreissulla. Naisen mielestä Mika on ihan ok ja omaa syytähän siinäkin on kun mikä lyö kun hän suuttuu. Itseasiassa kun Minnalta kysytään millainen mies Mika on niin vastaus on että romanttinen, temperamenttinen ja ihanan vahva.
Loppuen lopuksi emme ole niin erillaisia ja mielestäni kaikkien ihmisten tulisi nyt miettiä minkälaisen kumppanin kanssa hän nyt seurustelee.
Sitähän voi olla hyvinkin tietoinen itsestään ja ympäristöstään vaikkei se näkyisikään päällepäin mitenkään käytöksestä tai puheista. Sulla on tossa taustalla ajatus tai pikemminkin olettamus siitä, että koska miehet puhuu vaatimuksistaan ja yrittää sinun näkövinkkelistäsi naisia joihin heillä ei pitäisi olla mitään saumaa, niin he eivät selvästikään tiedosta omia puutteitaan. Aivan yhtä hyvin voisi ton perusteella olettaa, että miehet yrittää iskeä näitä naisia puutteistaan huolimatta. Miksi eivät yrittäisi? Torjutuksi tulemisen pelosta vai? No se nujertaa joskus tai pistää ainakin harkitsemaan asioita kaksi kertaa ennen kuin tekee siirtonsa. Harva kuitenkaan nauttii jatkuvista torjunnoista, mutta toisaalta onko jatkuva epätietoisuudessa eläminenkään mikään nautinto?
Tässä on mun nähdäkseni yksi miesten ja naisten eroista. Miehet ovat taipuvaisia tekemään aloitteita ja altistamaan itseään torjunnoille. On se sitten sosiologisten normien tai oman tahdon sanelemaa, niin näin se joka tapauksessa tuppaa olemaan. Se on nopea ja suoraviivainen tapa ottaa asioista selvää, mutta myös saada henkisesti turpaan. Jostain syystä torjutuksi tuleminen on asia jota moni nainen tuntuu kammoksuvan yli kaiken. Ajatus siitä, että pitäisi kohdata tilanne ettei maailman ihanin mies haluakaan sinua on usein naisille liikaa. Ei miehet välttämättä henkisesti sen kovempia tässä asiassa ole, mutta tekevätpä silti aloitteita vaikka joskus kirpaseekin. Tietääpähän sitten ainakin ettei haikaile mahdottoman perään. Elämä jatkuu ja sitä rataa.
Vastaavasti kun nainen ihastuu johonkin mieheen, niin hän alkaa pohtimaan sitä onko hän sellainen nainen josta mies voisi kiinnostua ja miten tämän miehen saisi napattua itselleen. Silloin kuvaan astuu mukaan juuri tuo pohdiskelu omista puutteista ja siitä ovatko ne este miehen kiinnostukselle. Yleensähän nainen odottaa miehen tekevän aloitteen, joten niinpä nainen keskittyy pohdiskelemaan sitä onko hän tarpeeksi kaunis, älykäs, hauska yms. miehen silmissä jotta mies tekisi sen aloitteen. Siinä odotellessaan nainen ottaa miehestä selville kaiken mahdollisen. Millaisia naisia mies on aikaisemmin tapaillut ja mitä yhteistä näillä naisilla voisi olla ja kaikkea mahdollista mistä voisi päätellä miehen naismakua ja sitä miten miehen kiinnostuksen saisi heräämään. Sitten aletaan vertailemaan itseään näihin naisiin ja missä voisi olla heitä parempi ja missä huonompi. Lopputuloksena joko tuskaillaan, kun kaikilla onkin ollut paremmat tissit tai silmät kuin mitä itsellä on tai sitten uhkutaan itsevarmuutta, kun kerran mies on sellaisten variksenpelättimienkin kanssa seurustellut, niin kyllähän munkin täytyy kelvata sille.
Toki miehenäkin ajattelee joskus omaa kelpaamistaan naisille, mutta ei se sillä tavalla hallitse ajattelua, että siitä pitäisi tehdä kovinkaan suurta numeroa. Loppupeleissä on melko tarpeetonta miettiä mitä nainen susta ajattelee, koska ei siinä mitään lopullista varmuutta koskaan saavuta. Kyse on kuitenkin subjektiivisista asioista, eikä kenenkään ajatus- ja arvomaailmasta saa kunnollista käsitystä ennen kuin ihmiseen tutustuu paremmin ja oppii oikeasti tuntemaan mistä nainen pitää ja mistä ei. Tästä syystä tuolta sun tekstistä pisti silmään tämä kappale:
"Jokainen nainen taas tietää varsin tarkkaan mitkä on vaatimukset ollakseen kelpaava, enkä todellakaan usko olevani ainoa nainen, joka ajattelee että olisi väärin yrittää saada miesystävä, koska en ole riittävän hyvä lukuisista syistä."
Mistä sinä tai kukaan muukaan nainen voi tietää milloin on riittävän hyvä miehelle ja milloin ei? Ette mistään, korkeintaan voitte arvuutella itseksenne tai kavereiden kanssa asiaa sen pohjalta mistä miesten on keskimäärin todettu pitävän, mutta nyt pitäisikin tietää millainen nainen saa juuri tämän miehen, eikä minkään kuvitteellisen keskivertomiehen syttymään.
Että kyllä sitä omia puutteitaan tiedostaa, mutta ihan turhaa stressata asioista joille ei voi mitään. Ne on mitä on, eikä niiden saa antaa estää elämästä, kun kerran täällä kuitenkin vaan kerran hengaillaan. No joillekin "puutteille" voisi tehdä jotain jos vaan tahtoa ja halua riittää, mutta siinäkin pitää aina kysyä itseltään, että onko sitten enää oma itsensä, jos lähtee korjaamaan jotain näistä puutteista ja joutuuko tekemään asioita jotka ei tunnu omilta. Sen sijaan, että murehtisin omaa kelpaamistani, niin ajattelen asian niin, että ehkä maailmassa on jo naisia joille kelpaan juuri sellaisena kuin olen ja ainoa haaste onkin löytää sellainen nainen. Ehkä se ei ole ensimmäinen, eikä vielä kymmenestään nainen joka itseäni sattuu viehättämään, mutta kysymällähän sekin selviää.
enemmänkin se, että jos tietää, ettei esimerkiksi pysty olemaan uskollinen ja on jo menneisyydessä satuttanut naisia samasta syystä, niin onko silloin oikeutta taas kerran satuttaa uutta naista vai pitäisikö vain pysytellä niissä irtonaisissa? Aivan samoin kuin minä tiedän, etten pysty tarjoamaan sellaista seksiä kuin miehet haluaisi, niin minulla ei sen takia ole oikeutta olla kenenkään kanssa.
"Mistä sinä tai kukaan muukaan nainen voi tietää milloin on riittävän hyvä miehelle ja milloin ei?" Jos suoraan sanotaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, että naisen pitää a. olla estoton sängyssä ja b.olla selluliititon ja kaunisvartaloinen, niin olisihan se nyt ihan hullua kuvitella, että kun en ole, niin silti voisin kelvata. Aivan kuin menisit kaupasta ostamaan pizzaa ja myyjä sanoisi, että ei ole, mutta voithan sinä ostaa tämän matkalaukun sen sijaan.
"Jos suoraan sanotaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, että naisen pitää a. olla estoton sängyssä ja b.olla selluliititon ja kaunisvartaloinen, niin olisihan se nyt ihan hullua kuvitella, että kun en ole, niin silti voisin kelvata. Aivan kuin menisit kaupasta ostamaan pizzaa ja myyjä sanoisi, että ei ole, mutta voithan sinä ostaa tämän matkalaukun sen sijaan."
Jos miehillä kerran on olemassa ainoastaan tietyt ja tarkat kriteerit joiden mukainen naisen tulee olla kelvatakseen, niin miten on mahdollista, että kaikilla miehillä on kuitenkin kumppaninaan erilainen nainen?
ps. Sitä paitsi kyllä naisetkin tekevät virheitä ja satuttavat miehiä, mutta silti monet yrittää oppia virheistään ja yrittää uudestaan. Tää maailma kun ei ole täydellinen, mutta onneksi monissa asioissa voi saada uusia tilaisuuksia ja pyrkiä eteenpäin virheistään huolimatta.
on et kannattaa tietää vähempi ja epäillä enempi. Me "tiedämme" niin uskomattomia asioita et välillä tulee mieleen et kuinka sen kaiken tiedon pystyis poistamaan. Tiedossa on vielä se hyvä puoli et kerran opittuna ei sitä helposti voi muuttaa - vastalauseet on valheita ja yksikin puoltava ääni vahvistaa tiedon.
ihmiset ei halua olla yksin ja siksi ottavat ihmisen, jota eivät aidosti pidä viehättävänä tai halua. Minä en näe sen kaltaisessa suhteessa mitään järkeä, varsinkin kun tietää, että tulee jätetyksi heti jos se toinen sattuu saamaan mahdollisuuden parempaan.
Mussa on se(kin) vika, että saatan muistaa esimerkiksi täältä luettuja juttuja esimerkiksi selluliitin vastenmielisyydestä tai rumista rinnoista tai mistä milloinkin itseen osuneesta haukkumisketjusta ihan sanatarkasti. Sitten jos joku mies tulee vaikka baarissa juttelemaan, niin muistan nuo jutut ja sanon ei kiitos. Kuitenkin se todennäköisyys, että tapaisi miehen joka ei välitä noista jutuista on niin häviävän pieni, ettei sillä ole käytännön merkitystä.
tuollaisiakin suhteita olisi tänä päivänä paljon, mutta kyllä naisetkin niitä harrastaa. Tämä asia on koettu ihan omakohtaisestikin. No mutta minkäs takia sitten jotkut näistä paremman puutteessa johonkin naiseen tyytyvistä miehistä kuitenkin sitouttavat itseään naiseen ja lähtevät rakentamaan yhteistä elämään heidän kanssaan, jos kerran tarkoitus on alunperin olla vaan yhdessä sen aikaa kunnes löytyy kriteerit täyttävä nainen? Eikös se ole vähän hankalaa lähteä sitten kalppimaan kun ollaan jo naimisissa, on hankittu yhteinen talo ja muuta omaisuutta ja ehkä mahdollisesti pari lastakin?
pyöreyden jo kun tulee juttelemaan, ei ne meikit ja vaatteet ihan kaikkea peitä. Toisaalta jutteleminen ei tarkoita iskemistä muutenkaan, joten jos aikoo ylimielisesti hyväksyä itselleen juttelemaankaan vain ne, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä kumppaneita tai seksiseuraa, on aika pihalla kuvioista. Nykyäänhän siis, 1960-luvulta lähtien, on voinut jutella muutenkin. Idea on viettää aikaa, rentoutua ja jutella ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja näkökantoihin. Jos sattumalta tutustuu johonkin, joka kiinnostaa, voi siitä yrittää edetä tai kieltäytyä. Sä vaan blokkaat ihmiset samantienulkonäkönsä perusteella, koska muka "tiedät" heistä kaiken jo ennalta, joka on muuten hyvin ylimielinen piirre ihmisessä sekin. Uteliaisuus ja avoimmuus ovat positiivisia asioita, ylimielisyys ja sulkeutuneisuus eivät.
ettei naisetkin tekisi noin. Mutta musta se on enemmän ok, jos molemmat on siinä suhteessa samasta syystä. Jos taas toinen on rakastunut ja toinen vain käyttää hyväkseen, niin sitä kammoksun. Ja kun minä en aloittaisi suhdetta ellen ole aidosti ihastunut, niin mulle kävisi juuri niin.
Realismi tulee mukaan kuvioihin ja tajutaan, ettei parempaakaan tule löytymään. Nainen ainakaan ei voi loputtomiin lykätä lasten hankkimista
luonnollisesti tilannetta, jossa mies ehdottaa jotain muuta kuin pelkkää juttelemista(pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?). Kuka nyt niin hölmö olisi että kaiken puheen iskuyritykseksi ottaisi... Kyllä minä juttelen ihan kenelle vain, mutta jos ehdottaa jotain, niin sitten torjun, vaikka olisi kiinnostavakin ihminen.
Niin kun minä siis painan vain 45 kiloa, niin minusta ei varmaan päällepäin näe mitään selluliitteja ja muuta.
aina reilusti mikä on homman nimi. Kumma kyllä kun toi juttu tuli mulle täytenä yllätyksenä. Ei vaan kuulunut muutamaan päivään mitään ja kun reilun viikon päästä aloin vähän kyselemään, niin olikin jo uus mies katottuna.
Mut vai että tolla tavalla sitä naiset sitten ilmoittaa kun on aika hankkia lapsia. "En mä näköjään parempaakaan löydä, että eiköhän hankita pari lasta, kun alkaa jo olla tota ikääkin." Tai sitten käydään reilusti puhkomassa pari reikää kortsuun tai unohdetaan pillerit. Noh, ei ole tarkoitus kiistellä siitä kumpi sukupuoli tässä asiassa nyt on parempi, mutta sulla on kyllä aika puhtoinen kuva naisista. Ehkä se johtuu sitten siitä ettet ole koskaan ollut naisten vehkeilyjen kohteena.
yhtä kamalaa noin toimiminen on naisen tekemänäkin, en minä ole muuta missään väittänytkään. Lues uudelleen edellinen viestini... Minä nyt vain ajattelin asiaa omalta kannaltani ja aika vaikeaa naisen olisi päästä mulle noin tekemään, kun valitettavasti edelleen olen hetero.
1. En missään vaiheessa ole väittänyt etteikö eroilla olisi eroja (hauska lausahdus muuten). Erojen syyt ja seuraukset ovat varmasti tapauskohtaisia, mutta loppujen lopuksi erotessa erotaan, eihän se muuten olisi ero.
2. Olet itse aika pinnallinen ihminen jos eroat/jätät jonkun "selluliitin" takia.
Olet naurettava!
Olet viesteistäsi päätellen estoinen huonolla itsetunnolla varustettu pessimisti. Ota itseäsi niskasta kiinni, lopeta marttyyrin leikkiminen ja tee jotain luonteellesi, päänsisäiset ongelmasi ovat lähes varmasti ulkonäköäsi pahempi este sinulle.
Onneksi olet sentään nainen, mies sinun ajatusmaailmallasi jäisi ikuisesti yksin.
Ja niin, minussa on jonkin verran parantamisen varaa, mutta en ala sitä jokaiselle vastaantulijalle tilittämään, joten joku keskivertoa tyhmempi saattaisi hyvinkin luulla etten olisi siitä tietoinen. Yritän mahdollisuuksien mukaan tehdä jotain vioilleni jos jotain on tehtävissä, mutta muuten koen paljon järkevämmäksi hyväksyä itseni vikoineni, kuin jumittua niihin. En usko olevani tässä suhteessa mitenkään poikkeava.
painuhan pelle takaisin sinne poteroon. No ni vauhtia, s*tana!
Mikä siinä on että joillakin naisilla nousee helpommin kusi päähän tehden heille sellaisen kaikkivoipan olon jolloin on muka varaa sanoa kuka yhteisössä on oikeassa ja kuka väärässä tai kuka käyttäytyy väärin ja kuka oikein? Yleensä sellainen pyrkii vain levittämään omia käsityksiään siitä millaiset ihmiset kelpaavat Hänen yhteisöönsä. Silloin asioissa nähdään vain se puoli minkä itse haluaa nähdä.
Onko syynä sitten se että naisia ihaillaan enemmän ja heillä on keskimäärin suurempi sosiaalinen verkosto? Vai mikä voima heidät saa tuntemaan itsensä täydelliseksi?
Itsevarmuus sehän se on yks tärkeimmistä kriteereistä naisille, ei voi olla itsevarma jos epäilee itseään
kyllä miehet pohtivat sitä.
Etkö tiennyt?
Miehillä vain on paineita siitä mitä ihmiset ajattelee jos he huomaavat hänen itsetuntonsa olevan alhaalla ja sen faktan että se haittaa hänen elämäänsä - hän on heti homo tai nössö. Epätäydellinen, huono, ei miehinen. Ja muutenkin ihmiset vain taputtelisivat olkapäälle: "Ole mies, älä nössö".
Kaikilla miehillä ja kaikilla naisilla on itsetunto ongelmia. Oli se sitten liian iso nenä, kauhean luihu tai läski, paskat vaatteet, ujous.. Eli ihan samanlaisia ongelmia kummallakin. Mutta se on eri asia, miten naiset ja miehet nämä ongelmat hoitavat: Naiset yrittävät korjata tilannetta (esim. kyselevät muiden mielipidettä innokkaammin kuten olemmekin nähneet, huolehtivat paljon ulkonäöstään jne jne.) tai hakevat apua pahimmassa tapauksessa psykiatreilta jne.. Miehet piilottavat sen (kuten täällä foorumilla näkyy myös se..), tai tappavat itsensä. Tästä kertoo tutkimus jonka mukaan naiset käyttävät eniten auttavia puhelimia ja mielenterveyspalveluja - mutta miesten itsemurha lukemat ovat moninkertaisesti suuremmat.
Surullistahan se on ettei nykymaailmassa miehellä ole vaihtoehtoa muiden painostuksen ja miesten tavoitteleman "miesten mies" -tittelin vuoksi.
Auttavista puhelimista puheenollen: Miehille on järjestetty ihan omia auttavia puhelimia, sillä miehet eivät kehtaa tai uskalla soittaa yleiseen ja yhteiseen auttavaan puhelimeen. Yksi näistä miesten puhelimista on Jussi-työryhmän puhelin, joka onkin perustanut mm. perheväkivaltaan keskittyneen puhelimen miehille, joko väkivaltaisille tai väkivallan uhrille. Miehet ajattelevat tällaisissa tilanteissa ettei heitä kuunneltaisi, tai heidät leimattaisiin pahantekijöiksi välittömästi yhteisessä puhelimessa. Se on pelkkää vainoharhaa sillä yleiset puhelimetkin joskus (liian harvoin) vastaanottavat miesten puheluita, mutta heitä kohdellaan ihan samalla tavalla, ellei jopa paremmin kun heitä on niin harvassa ja halutaan kannustaa heitä soittamaan kriisin edessä.
Molemmilla, naisilla sekä miehillä, on kuitenkin samanlainen psyyke, samoin toimivat aivot, ja molemmat haluavat tulla arvostetuiksi ja hyväksytyiksi aivan samalla tavalla. Miesten hylätyksi tulemisen pelko on ajanut heidät itsemurhien partaalle, josta kertoo tosiaan kauheat itsemurhalukemat.
Lehtiä lukiessakin tulee ilmi liian selvästi ketkä johtavat itsemurhia rakkaassa Suomessakin, yleensä hyvin raa'alla tavalla:
Rymättyläläinen nuori mies tappoi itsensä ajamalla keskijakajaa päin. Keski-ikäinen mies tappoi itsensä ja perheensä. Kaksi miestä Jokelassa ja Kauhajoella, ovat viimeisen kahden vuoden aikana menneet koululle ampumaan koulaisia ja sitten tappamaan itsensä, ja useita nuoria poikia on kuulusteltu uhkauksiin liittyen. Mikkeliläismies ampui itsensä ja vaimonsa. Nurmijärveläispoika tukehdutti itsensä muovipussilla...
Miehet, käyttäkää niitä mielenterveyspalveluja!
Peinne on ollut semmoinen, että vanhimmat on olleet sodassa ja siellä ei inistä vaan kestetään...KAIKKI. Silti suoriudutaan sankareina.
Voisko täsät viime sotiemme laahuksesta vihdoin irrottaa ote? EI, sillä liian moni on jo jatksanut perinnettä seuraavalle sukupolvelle...seuraavan sukupolven sitä 'opetusta' haluamatta/tietämättään ottaa vastaan.
Toinen juttu on sitten se 'miesten keskinäinen yhteisymmärrys' tai yhteispeli. Miehillä on kuin onkin keskinäiseen yhteistyöhön omat pelisäännöt: Ankara kilpailu. Uskalla siinä sitten olla heikko ja tunnustaa, että et selviäkään. Porukalla tekemistä harjoitellaan pihan poikien potkupallosta aina isojen poikien bisneksiin saakka. Sinähän pärjäät tai itket ja pärjäät, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tuohon viimoseen liittyy sitten se, että jos olet jotenkin heikoilla miesten keskinäisessä nokkimisjärjestyksessä...aina on joku vielä heikommassa asemassa oleva = nainen.
Jos armeijassa opetetaan räkänokista miehiä, niin siellä myös opetetaan VIHAAMAAN naisia. Miksi meidän pitää rääkätä itseämme armeijalla tai puolustaa maata, kun naiset EI TEE ASIAN ETEEN MITÄÄN. Pelkästään tämä tosiasia saa monet miehet katkeroitumaan naista kohtaan. Mitä enemmän miestä piestään henkisesti, sitä katkerampaa on ajattelu...
Niin, että mites se mies voisi myöntää jonkin olevan pielessä. Se on PAKOTETTU olemaan muotissa. Jos et ole...olet luuseri nössö ihan mitä vaan, mutta et ainakaan virheetön idealisoitu mies-sankari. KAIKKI miestä heikommassa asemassa (näennäisesti) olevat saavat tällöin tuntea arvonsa mitättömyyden.
enkä usko olevani kovin hyvä monellekaan naiselle....pitäisi varmaan ajatella toisin mutta kun en ole vielä kertaakaan seurustellut....olet vain huomannut näitä mänttejä ja itsekeskeisiä ääliöitä, jotka erottuvat massasta koska he haluavat erottua...taidanpa hipsiä itsetunto palstalle eli se on moro
niin kovin nuori vain vain ollut tapaamatta miehiä. Jos sinulla on tuollainen käsitys miehistä, niin olet väärässä. Olet ehkä yrittänyt sitten joko nuijia tai liian fiksuja tyyppejä. Katselepas vähän ympärilles.
että silmäiltyäni ehkä 1/5 osan ketjusta tuli tunne, jotta taidat olla se meidän vanha tuttu jolle olen ennenkin tästä ihan-tuntuu-kuin-olisit-se-ja-se huomauttanut. Kannattaakohan tähän edes vastata miten pohdiskelevasti... viitsiiköhän tähän vastata... No, Kukkomies oli kirjoittanut jo jotain sellaista, mikä liittyy minuunkin.
Sama pätee meihin naisiinkin.
Tuntemani miehet yleensäkin käpertyvät miettimään mikä on vikana.
Yllätyin aikalailla tuossa taannoin kun kaikkein hankalimpana miehenä pitämäni mies sanoi juuri ne asiat huonoimmiksi puolikseen jotka olin kokenut itsekin vaikeina hänessä.
Mies myöntää ja puhuu mutta ei vaatimalla.
Mustasukkaisuus on piirre jonka moni on heti myöntänyt.
Olen huomannut että mies on herkempi kuin nainen. Luonnekysymys sekin tietysti.