Olemme olleet poikaystäväni kanssa 5 vuotta yhdessä. Suhde on aina ollut kuoppainen, mutta välilämme on kuitenkin aina ollut jotakin erikoista ja rakastan häntä yli kaiken. Nyt kuitenkin viimeisellä en enää jaksanut. Luottamus on mennyt lähes kokonaan hänen temppujensa takia, osa liittyy viinaan osa taas muihin juttuihin. Olen yrittänyt unohtaa pahat asiat mutta nyt en vain enää voinut. Olen puhunut siitä, että tunnen itseni vähäpätöiseksi eikä minulla ole enää luottavainen ja turvallinen olo hänen kanssaan. Nyt lähes viikko sitten sanoin hänelle että meidän pitää puhua asioista. Mutta mies suhtautui agressiivisesti ja kääntyi täysin minua vastaan. Ei tullut vastaan yhdessäkään asiassa ja väitti ettei ole koskaan mitään pahaa minulle tehnyt (vaikka tapahtuneen jälkeen aina sanoi miten pahoillaan on ja miten pahasti hän teki minulle). Hänen kanssaan on aina ollut hankala puhua, koska olen itse niin herkkä ja hän taas minua paljon vahvempi ihminen. Järkytyin kaikesta mitä hän sanoi ja minulle tuli entistä' turvattomampi olo. Silloin päätin että haluan pitää taukoa. Monesti olin siitä puhunut, enkä koskaan uskaltanut sitä tehdä, mutta nyt tein. Poikaystäväni taisi järkyttyä koska hän varmaan taas ajatteli että vain puhun tauosta mutten uskalla tehdä sitä. Ehkä olen hänelle itsestäänselvyys, että annan kaiken lopulta anteeksi. Mutta nyt, kun tauko sitten loppuu niin miten pitäisi edetä? Eroaminen on viimeinen asia mitä haluan ja haluaisin vielä yrittää hänen kanssaan. Pelkään vain miten saan luottamukseni takaisin häntä kohtaan. Hän sanoi minulle, että tajuaa nyt miten ajattelematon ja törkeä hän on toisinaan ollut ja että ei halua menettää minua. Se tuntui ihanalta, mutta voinko luottaa hänen sanaansa? Olen kuitenkin niin monta kertaa kuullut tuon saman että hän on pahoillaan ja ymmärtää minua. Voinko nyt siis uskoa, että tauoan pitäminen on oikeasti saanut hänet tajuamaan asioita, vai sanooko hän vain niin eikä mikään sitten kuitenkaan muutu. Etenkään hänen suhtautumisensa ja ymmärtämisensä tiettyyn asioihin. Mitä teen, voinko uskoa häntä? Tauko on ollut kiduttavaa ja minä todella toivon että hän muuttuisi. Jatkanko vielä taukoa vai palaanko hänen luokseen vai eikö minun enää pitäisi palata vaikka se lähes tappaisikin minut? Kiitos jos jaksoitte lukea tämän ja ymmärtää minua ja neuvoa mitä tekisin vaikka itsehän minä päätökseni teen..
Jatkaminen tauon jälkeen??
^Vuotava sydän^
1277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi että kun kuulostaa samanlaiselta kuin minulla ja tän hetken exällä! Meillä vähän vielä enemmän tuota seurusteluaikaa takana kuin viisi vuotta mutta kuitenkin. Mäkään en pysty tietyllä tavalla luottamaan exään vaikka hän haluaisikin meidät (jälleen kerran)takaisin yhteen. Hän on eronnut monta kertaa minusta mutta nyt pisin "tauko" ollut ja asiat kärjistynyt sen jahkailujen vuoksi (ollakko vaiko eikö jne.) ja sen muiden valheiden ja lupausten pettämisien vuoksi.
Viimeksi kun erosi hän osasi puhua oikealla tavalla kuinka hän nyt ymmärtää minua ja kuinka kaikki olisi paremmin... sanoin silloin jo että ottaisinko riskin palata yhteen tullakseni taas jätetyksi ja hän väitti ymmärtävänsä minua nyt ja kuinka asiat olisi nyt erilailla (paremmin) hänen puoleltaan. Otin riskin, uskoin sen verran vielä mutta kuinkas taas kävikään. jätti minut.
Vietimme nyt viimesimmän eron jälkeen yhteistä aikaa ja tuntui mukavalta, kerroin peloistani, olin rehellinen jne. mutta hänestä paljastuu aina vaan valheellisuutta joka loukkaa minua. Vi..taa ja suututtaa että hän pitää ilmeisesti itseään jotenkin oikeutettuna epärehellisyyteensä ja syyllistää minua edelleen kaikesta. itse olen pettynyt jopa itseeni etten ollut "kylmempi" ja etäisempi pitemmän aikaa koska tollaset tyypit ei näköjään opi mistään. Ilmeisesti mun exä pitää mua myös itsestäänselvänä jollakin asteella koska joka kerta jos uskallan näyttää vähän "vihreää valoa" eli päästän lähelle tms. hän jossakin vaiheessa sen jälkeen alkaa jotenkin tylyksi niinkuin ei tosiaan arvostaisi minua yhtään ja sama peli alkaa taas että syyttää minua omista virheistään että esim hänen valheet on "minun vika".
Hävettää kirjottaakin tätä kun huomaan omaa sinisilmäisyyttäni mikä tästä omasta tekstistä paistaa. Meidän jutussa on paljon muutakin mutta en laita enempää nyt tähän. En tiedä onko apua sulle tästä mut jos nyt jotain saisit irti. Jos tosiaan haluatte yhteen takas molemmat niin ehdota parisuhdeterapiaa ja jos ei suostu niin onko se sit sun arvoinen? ennen kaikkea mieti mitä itse haluat ja mieti mitkä on sun omat rajat. Älä anna ylittää niitä! Helppo sanoo mutta voi olla vaikea toteuttaa. Mun rajat on valitettavasti rikottu moneen kertaan...koskahan minä itsekin opin...hmm.
Voimia ja tsemppiä sulle! Jos se mies on sua varten niin kyllä se sua silloin odottaa, eikö?