Vaikka olen elänyt jo pitkään avoliitossa mieheni kanssa, löysin hänestä uuden puolen viimeisimmän vakavan keskustelun aikana. Minua on jo pitkään ihmetyttänyt miehen sitoutumiskammo, vaikka sanookin rakastavansa ja suhteessa on kaikki hyvin. Hänelle tuntuu olevan todella vaikeaa kihlautua tai avioitua. On sanonut monta kertaa, ettei se johdu minusta, vaan omista peloista. Olen yrittänyt selvittää, mitä pelot ovat siinä kuitenkaan onnistumatta. Mies suostui avautumaan vasta viime keskustelumme aikana, kun olin tosi turhautunut paikallaan junnaavaan suhteeseemme.
Kihlautumispelon syyksi paljastui seuraavaa: perhe oli kiusoitellut miestä lapsena jostain ihastumisesta ja hän oli kokenut tilanteen hyvin ahdistavaksi ja nolottavaksi. Sen jälkeen hän oli päättänyt, ettei halua joutua ikinä tilanteeseen, jossa muut utelevat henkilökohtaisista asioista, kiusoittelevat ja naureskelevat.
Olin todella yllättynyt sitoutumiskammon syystä! Yritin selittää miehelle, että on ihan normaalia, että perheenjäsenet voivat kiusoitella lastaan "ihastumisista" esim. naapurin tyttöön/poikaan eikä siinä ole mitään ilkeää. Järjen tasolla mies tuntuu ymmärtävän tämän, mutta tunnepuolella ei tunnu ymmärtävän. Hän on siis vakaasti päättänyt, ettei halua tilanteeseen, jossa mahdollisuus joutua tunnepuolella haavoitetuksi, vaikka kihlaushan olisi iloinen uutinen. Samalla selittyi, miksi mies ei ole puhunut minusta paljon vanhemmilleen tai kavereilleen. Olen päätellyt, että miehen on täytynyt olla lapsena äärimmäisen herkkä, jos lapsuuden aikainen viaton tapaus on vaikuttanut noin syvästi, että vaikuttaa vielä aikuisenakin. Mitä voisin tehdä? Toivon todella asiallisia vastauksia, koska tämä ei ole provo, vaikka oudolta kuulostaakin (ja juuri siksihän en osaa itse ratkaista tilannetta). Korostan vielä, että mies on luonteeltaan muuten aivan tavallinen: huumorintajuinen, seurallinen, mukava, on kavereita jne. Olen joskus ihmetellyt miehen jäätymistä tunnepuolen asioissa, mutta se taitaa selittäytyä lapsuuden aikaisella tapahtumalla.
Kihlautumispelon syyksi paljastui seuraavaa: perhe oli kiusoitellut miestä lapsena jostain ihastumisesta ja hän oli kokenut tilanteen hyvin ahdistavaksi ja nolottavaksi. Sen jälkeen hän oli päättänyt, ettei halua joutua ikinä tilanteeseen, jossa muut utelevat henkilökohtaisista asioista, kiusoittelevat ja naureskelevat.
Olin todella yllättynyt sitoutumiskammon syystä! Yritin selittää miehelle, että on ihan normaalia, että perheenjäsenet voivat kiusoitella lastaan "ihastumisista" esim. naapurin tyttöön/poikaan eikä siinä ole mitään ilkeää. Järjen tasolla mies tuntuu ymmärtävän tämän, mutta tunnepuolella ei tunnu ymmärtävän. Hän on siis vakaasti päättänyt, ettei halua tilanteeseen, jossa mahdollisuus joutua tunnepuolella haavoitetuksi, vaikka kihlaushan olisi iloinen uutinen. Samalla selittyi, miksi mies ei ole puhunut minusta paljon vanhemmilleen tai kavereilleen. Olen päätellyt, että miehen on täytynyt olla lapsena äärimmäisen herkkä, jos lapsuuden aikainen viaton tapaus on vaikuttanut noin syvästi, että vaikuttaa vielä aikuisenakin. Mitä voisin tehdä? Toivon todella asiallisia vastauksia, koska tämä ei ole provo, vaikka oudolta kuulostaakin (ja juuri siksihän en osaa itse ratkaista tilannetta). Korostan vielä, että mies on luonteeltaan muuten aivan tavallinen: huumorintajuinen, seurallinen, mukava, on kavereita jne. Olen joskus ihmetellyt miehen jäätymistä tunnepuolen asioissa, mutta se taitaa selittäytyä lapsuuden aikaisella tapahtumalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisäystä äskeiseen: olen selittänyt, ettei kukaan voi elää elämäänsä välttymättä kiusoittelulta ja naureskelulta. Mies ymmärtää tietysti sen, osaa olla itseironinen ja sietää hyvin muiden kiusoittelun arkipäiväisissä asioissa, mutta mitä tulee naisasioihin ja niihin liittyviin kuvioihin, ei pysty käsittelemään kiusoittelua.
enemmänkin mieleen että selittelee koska et ole hänelle se oikea...
Vaikea kuvitella että jos on täysin hullaantunut toiseen niin tuollainen kiusoittelu olisi aiheuttanut tuon kaiken...
Voihan se ollakin, että mies keksii koko jutun, mutta aika hyvin olisi kyllä jo keksitty. Yleensä ne on näitä perinteisiä "naimisiin meno ei muuta mitään", "haluan kunnon häät ja ei ole vielä varaa" jne.
Ehkä mies tarvitsisi jopa ammattiauttajan apua, jos hän ei pysty sitoutumaan naisiin jonkun lapsuuden trauman takia. Tiedän kyllä itsekin erään yli 40-vuotiaan miehen jota vaivaa vielä kovasti joku 18-vuotiaana sattunut huono kokemus jonkun tytön kanssa. Että mahdollistahan se voi olla.
Kuka miestä kiusaisi tai naureskelisi, jos hän menisi naimisiin kanssasi? Vai eikö hän varsinaisesti pelkää sitä vaan ylipäätänsä mitä tahansa loukkaamista. Että joku muu loukkaa hänen tunteitaan?
Yritä utsia, että mitä hän oikeasti pelkää, että sinä loukkaat/haavoitat häntä vai kuka ja miten? Ja miten hän pelkää naimisiin menon muuttavan suhdettanne?
"Samalla selittyi, miksi mies ei ole puhunut minusta paljon vanhemmilleen tai kavereilleen." Jos olette jo pitkään olleet yhdessä (tai mikä on kenenkin mielestä pitkä aika) ja avoliitossa niin etkö ole tavannut vielä miehen kavereita tai vanhempia? Voi olla, että kyse on vain tuosta lapsena tapahtuneesta kiusottelusta, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä mies ei ole kertonut ihan kaikkea.
Mulla yks ex-poikaystävä ei esitellyt mua vanhemmilleen ja kaikille kavereilleen siksi, että kaikki ei tiennyt hänen eronneen ex-avovaimostaan. Hän ei kai halunnut kaikkien tietävän sitä. Uskon kyllä, että hän kuitenkin oli eronnut, enkä ollut mikään salasuhde!
Jotkut voivat taas hävetä vanhempiaansa jostain syystä (tai suhde vanhempiin on huono) ja ei halua siksi viedä kumppaniaan näytille. Syitä voi olla monia.
Jos aikuinen mies perustaa sitoutumishaluttomuutensa lapsuuden kokemuksiin, hän on hoidon tarpeessa tai valehtelee päästäkseen luistelemaan tilanteesta. Jos me kaikki olisimme noin kiinni lapsena koetuissa haavoittavissa tilanteissa, ei kukaa uskaltaisi koskaan mennä naimisiin tai hankkia lapsia tai ylipäätään elää. Ei mene läpi moinen selitys aikuiselta ihmiseltä. Mies ei halua sitoutua sinuun, siinä totuus, jota hän ei halua sanoa, koska pelkää jäävänsä sitten yksin. Hän on kanssasi kunnes kohtaa Elämänsä Naisen, jolloin sitoutumiskammo liitää kipitilaukkaa ikkunasta ulos ja mies perustaa kiljuen aviosuhteen ja perheen ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Kyllä minusta tuossa miehen selityksessä voi olla perää. Onhan maailmassa todella paljon aivan epärationaalisia pelkoja (torikammo yms.) jotka ovat silti ihan todellisia niille ihmisille jotka niistä kärsivät. Tuntematta sen enempää miestäsi kuin hänen perhesuhteitaan sanoisin kuitenkin, että on mahdollista että miehesi on joistain tapahtumista johtuen alkanut pitää romanttisten tunteiden julkista ilmaisua häpeällisena. Ehkä hän on oikeasti ollut ihastunut tuohon tyttöön lapsena ja kokenut pilkan takia sellaset tunteet pahoina ja hävettävinä. Ihan samoin kun jotkun hyvin puritaanisen kasvatuksen saaneet voivat tuntea seksin likaisena ja hävettävänä. Nyt hänen on vaikea asettua aikuisen rooliin. Siis sellaiseen jossa kihlaus ja avioliitto ovat toivottavia ja venhempienkin silmissä positiivisia asioita. Ja kun muistetaan että myös vanhemmilla voi joskus olla vaikeuksia suhtautua lastensa seurusteluun vaikka he olisivatkin jo ihan aikuisia, ei kyseessä ole mikään helppo yhtälö.
Itsekin muistan kuinka äitini oli selvästi vaikea suhtautua siihen että minulla, reilusti yli kaksikymppisellä miehellä, oli ihan normaali seurustelusuhde ja että olin tyttöystäväni luona öitä (siis ihan seksiäkin...!). Enkä siis silloin enää edes asunut kotona, olin vain kesätöiden takia pidempään heidän luonaan. Silti hän oli lopulta todella onnellinen kun menimme kihloihin ja myöhemmin naimisiin. Eivät siis vanhemmatkaan aina toimi kovin rationaalisesti.
Minusta miehesi pitäisi todella miettiä asioita ja sitä mikä on oikeasti normaalia ja hyvää ja mikä ei. Normaalia on olla parisuhteessa, rakastua ja näyttää se myös muille. Epänormaalia on että näitä tunteita ei voi ilmaista edes omille vanhemmilleen. Ja jos he eivät pysty suhtautumaan asiaan asiallisesti niin vika on silloin heissä, ei tunteissa
Minun miehelläni on vähän samankaltainen juttu, hän ei voi ostaa minulle kukkia koska joskus teininä hänen tyttökaverinsa jätti hänet heti sen jälkeen kun mieheni oli ostanut tälle kukkia...
Aika huteralta selitykseltä kuulostaa mutta voi se olla tottakin.