Heippa heij :)
Olen seusutellut poikaystävni kanssa 2.5vuotta,ja asumme yhdessä,muutimme aika nopeasti yhteen,eli vuosi sitten..
Tilanne on sellanen nyt,että miheni kertoi minulle että häneen tunteet ovat hiipuneet.. Kysyin että kuinka paljon,niin hän sanoi hyvin vähä..Mutta ei kummiskaan pysty sanomaan että rakastaa minua.
Hän haluaa jatkaa suhdettamme,mutta kannataako se..? Kokemuksia kellään..? voiko ne tunteet palata? Tilannehan ei ole sellanen että hänellä ei olisi tunteita,niitä hänellä on ja hyvin vahoi,mutta ei samanlaisia mitä enne..? Olemme aika nuoria,joten olisi mukavaa jos joku kertoisi meille jtn järkevää :) Ikää on 24v.
Olen seusutellut poikaystävni kanssa 2.5vuotta,ja asumme yhdessä,muutimme aika nopeasti yhteen,eli vuosi sitten..
Tilanne on sellanen nyt,että miheni kertoi minulle että häneen tunteet ovat hiipuneet.. Kysyin että kuinka paljon,niin hän sanoi hyvin vähä..Mutta ei kummiskaan pysty sanomaan että rakastaa minua.
Hän haluaa jatkaa suhdettamme,mutta kannataako se..? Kokemuksia kellään..? voiko ne tunteet palata? Tilannehan ei ole sellanen että hänellä ei olisi tunteita,niitä hänellä on ja hyvin vahoi,mutta ei samanlaisia mitä enne..? Olemme aika nuoria,joten olisi mukavaa jos joku kertoisi meille jtn järkevää :) Ikää on 24v.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mistäs se miehesi huomasi jotta tunteet ovat hiipumassa?
Menettää malttinsa kanssasi nopeammin, Ruokasi jota teet.. Ei maistu enään yhtä hyvältä? TmS..? :D
Anteeks, alkaa vaan naurattamaan. Toki on hienoa jos näin hiipumisen merkit huomanneena miehesi kertoo rehellisesti tapahtumistaan päänsä ja sydämen sisällä.. Mut minusta tuo on myös eräänsortin uhka.
Uhalla tarkoitan, että alat nyt vaistomaisesti miellyttämään miestä, niin ettei tunteet vaan enään ropisisi.. Eli minusta viisain varmaan mennä tauolle, katsoa josko se ikävä tulee, ja siitä hyvä lähteä sitten miettimään tuntemuksiaan, ja mahdollista jatkoa eteen päin yhdessä tai erikseen.
Suhteessa on minikriisi monesti vuoden tietämillä... Kun suhde asettuu rutiinin uomiinsa ja arjen sävyt astuvat kuvioihin.. Näin ollen myös seuraava etappi olis tässä n 3 vuoden tietämillä, johtuen että ollaan jo suht hyvin tutustuttu, ja alkaa sitten olemaan ne omat juttunsa keskellä yhteistä parisuhdetta. Monesti tässä vaiheessa joko erotaan tai jatketaan yhdessä. Olisiko kriisi vaivaamassa miestä....? Tietty paljon kertoo sulle suhteen tilasta se kuinka hyvin teillä arjessa menee, vaikka ei siinäkään ole kuin sun oma näkemys suhteesta ja hyvin paljolti pariskunnilla nämä näkemykset eroavat toisistaan.
Toivottavasti saat selvyyden..
Moikka. elikkä me ollaan oltu erillään 4 viikkoa. hän on käynyt täällä miedän kodissa ja ollaan puhuttu..
Kysymys ei ole mistään ruuosta,vain tunteista,hänestä tuntuu siltä ettei tunne enään samalla tavalla niinkuin ennen.. olen yrittän yt kertoa hänelle sitä,että se on arkea,ja että tunteet muuttuvat jne..
Mutta en tiedä ymmärtääkö hän... Sanoin myöskin sen,että kun pussataan,niin ei tunnu samalaiselta,miltä tuntui puoli vuotta sitten??.. Ollaan mietitty eroo,ja itse en halua erota,ja olen kysynyt häneltä,että mitä mieltä hän on,hän sanoi että sekään ei tunnu oikeelta,että pelkää katuvanssa myöhemmin..
Pitäiskö meidän pitää sellasen tauon että ei nähdä lainkaan..? ollaanko nyt tehty väärin,että ollaan nähty..? hän itse tulee käymään meidän kodissa viikonloppuisin,jaa on täällä.. ihakun mitään ei olisi taåahtunut.. ottaa kainaloon antaa suukkoi ja seksiäkin harrastamme viellä.. en ymmärrä mitä tää nyt meinaa.. hän alko itkee tässä yks päivä,kun itse itkin,ja sanoi että tekee nii pahaa nähä mua tälläsenä..
Mä en nyt tällä hetkellä kaipaa mitään haukkumisa tai mitään sellasta.. tää on tarpeeksi vaikeeta jo..
Jos haluatta auttaa niin se olisi ihanaa... Olen vaan niin rikki tästä,enkä kestä enään tätä...
Haloo...sitä kutsutaan ARJEKSI.
"voiko ne tunteet palata? "...ei ne ole koskaan kadonneetkaan, ne on vaan seestyneet.
monimutkaisia juttuja. Joskus vaan käy niin ettei kemiat käy yksiin tai ilmenee jokin muu asia joka voi alkaa inhottamaan, ei sille voi mitään.
Kehoittaisin pitämään jonkinlaista väliä että voi selvittää asian perusteelisesti. Silloihan voi keskustella asioista mistä kaikki johtuu. En kuitenkaa kehoita haukkumaan enkä nimittelemään, sillä jos sovintoa tulee niin ne ovat aina päälimmäisinä ja hiertävät välejänne. Yrittäkä muuten puhdistaa ilmaa, sillä joskus täydellinen ilmiriita saa enemmän aikaan kuin varovainen hyssyttely.
Jos tunteen ovat todellakin mieheltäsi kuolleet niin eipä siinä auta muu muin aloittaa alusta kumpikin omalla tahollaan.
Niitä kriisitilanteita sattuu jokaiselle arjessa ja niistä pääsee ylitsekin jos on molemmilla tunteita.
Kyl se on ihan tosiasia et ku ootte ollu tietyn aikaa yhdessä ni kyllähän ne vahvimmat tunteet mitä on ihan alussa hiipuu itse kelläkin ja ns.arki astuu kuvioon. Mut se onkin sitten teijän mietittävä miten vaalia suhdettanne tämän arjen keskellä niin että se olis edelleen ku alkutaipaleella. Onko teillä esim.jotain yhteistä harrastusta tms jossa voisitte käydä yhdessä? Siis elämässä pitää olla arjenkin rinnalla jotain mistä molemmat saa mielihyvää ja se että ne hetket on silloin vain teille kahdelle tarkoitettuja. Sit on myös se et jos liikaa ootte koko ajan yhdess ne tunteet voi kuolla hyvinkin nopeasti, tulee ns.tukehtumisreaktio eli just tän takia pitäis molemmilla olla myös sitä ihan omaa aikaa mihin toinen ei oo mukana..esim.omien kavereiden kanssa vietettyä yhteistä aikaa ym ym..
Ja jokaisella parilla tuo arki tulee aina ennenpitkää eteen mut keskustelkaa asiasta, puhukaa molemmat hyvin avoimesti tunteistanne ym ym ja jos vielä siinä vaiheessa tuntuu et se tunne ei vaan voi enää tulla takas ni kyllähän se on sitte hyvin selvä peli. Mut siihen elä missään tapauksessa lähde et yrittäisit muuttaa itseäs jollain tapaa et toinen tykkäis sust sit taas enemmään, me ihmiset ku ei olla koiria eikä me voida itteemme muuttaa. Me ollaan just sitä mitä me ollaan ja jos se ei toista kiinnosta ni kyllä sillo on syytä ottaa jalata alle ja lähteä..sill ose ihminen ei oo sua varten.
Mut avoin keskustelu olis nyt teillä todellakin paikallaan ja yhdessä päätätte sit et miten se juttu jatkuu vai jatkuuko enää ollenkaan..
Kyllä ihminen voi muuttua, muuttaa itseänsä, kunhan se on lähtöisin itsestään eikä toisen miellyttämisestä.
pidettiin vähän taukoa, mikä teki hyvää, sen jälkee tunteet vaan vahvistunu kokoajan :)
Se on kyl tosi rankkaa seurustella rakastamansa ihmisen kanssa, jos tämä toinen ei enää rakasta..
voimia sinulle ja onnea suhteellenne! :)
Valitettavasti olemme elokuvateollisuuden, mainosten, naistelehtien ansioista alkaneet ymmärtää "rakkautta" väärin. Rakkaus ei voi vain loppua, silloin et ole koskaan rakastanut yhtään ketään.
Rakastuminen on aivokemijoiden aiheuttama tila, joka vastaa psykoosia. KAIKILLA laantuu tämä tila ja tunteet laantuu. Se on BIOLOGISTA. Siitä huolimatta suhde voi syventyä ja kun valitsee rakastaa toista virheistä huolimatta ja olla ennemminkin itse se oikea, kun etsiä sitä oikeaa (jota ei tietysti ole olemassakaan). Parisuhde on kovaa työtä ja jos kuvittelee että kaikki menee vaan omalla painolla itsestään, elää harhassa. Voi toki pitää niin paljon huipuista, että vaihtaa kumppania aina parin vuodem välein, mutta pitemmän päälle tuskin se on kovin mielekästä elämää.
Itse olen sairastunut OCD- pakko-oire häiriöön ja onnekseni löysin sellaisen kun Relationship OCD- Parisuhde OCD eli ROCD. Se selittää mitä voi tapahtua, jos ihminen on kovin hajalla ja alkaa nähdä vikoja vain toisessa. Sairauteni takia olin menettää kumppanini,mutta diagnoosin ja hyvä terapeutin ja lääkityksen ansioista olen pystynyt ymmärtää parisuhteita ihan uudesta näkökulmasta. Yllättävän moni saattaa kärsiä ks.sairaudesta tietämättään, koska se tuntuu hyvin "todelliselta". Kehotan tsekkaamaan. Tässä muutama hyvä linkki:
www.rocd.net
http://relationshipocd.com/
ja facebookissa ryhmä ROCD Relationship.
toivottavasti et ole sama Ruusu3, joka on aloittanut keskustelun miehensä mustasukkaisuudesta. Silloin teidän suhteenne on vielä sekaisempi, jos sinulla on ROCD. Siunausta!