Mistä mahtaa johtua ilmiö jonka olen havainnut useammassakin mieselävässä, että kun seurustelu alkaa, se oma elämä jätetään taakse ihan tyystin..? Kavereihin ei enää yhtäkkiä pidetäkään yhteyttä ja harrastukset hiipuvat. Siltikin vaikka yrittäisi rohkaista jatkamaan niitä. Harmillisinta tässä on se, että usein he tuntuvat odottavan toiselta osapuolelta vähän samaa. Ja sitten saa kuulla sitä "leikkimielistä" nurinaa jos edes joskus haluaisi viettää illan itsensä, harrastuksiensa tai ystäviensä parissa. Ja puhelimeen satelee ikävä-viestejä ja uteluja siitä kauanko vielä meinaan olla jossain jne. No, jokuhan voisi tähän varmaan sanoa että on hienoa kun mies on noin omistautunut suhteelle. Mutta mun mielestä tuollanen menee jo vähän liiallisen ripustautumisen puolelle. Okei, seurustelu on ihanaa ja totta kai se yhdessäolo vie oman aikansa ja vaatii myös joitain uhrauksia muilla elämän osa-alueilla, mutta en siltikään näe mitään järkeä oman elämän ja sen muun vapaa-ajan totaalisessa hylkäämisessä. Ja ainakaan minulta on sitä turha odottaakaan.
Löytyykös muilta mitään näkemyksiä tähän asiaan..?
Löytyykös muilta mitään näkemyksiä tähän asiaan..?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mennäkki kavereittensa kanssa..siis mies..mutta on luopunut ihan itte niistä..mun kaverit taas asuu kaukana ja on yrittäjiä vähän joka toinen...et sillain..ei tuu nähtyy..=o/
mua ei haittasi olla ominpäinkin..taikka kavereitten kans..en ole sen sortin mustis enkä sitoja..
ole ollut kovin pitkissä suhteissa? Meinaan kyllä toi tauti menee aika nopeesti ohi.
ehkä huonoksi arviointikyvyksi..
kuullut suhteen alkuhuumasta? Sehän on just tollasta kyljessä kiehnäämistä ja ihanaa suorastaan, mutta kumpikaan ei kokemukseni mukaan jaksa jatkaa sitä kuukausitolkulla. Ihan suhteen alussa jo mielettömän suuren osan vapaa-ajasta vie pelkkä seksi, joten viehän sekin energiaa muilta harrasteilta. ;) Ja tekstareiden saaminen rakkaaltaan on minusta sekin suhteen alussa ihan luonnollista, mutta jos se sama utelumeno jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, niin sitten on kyse jostain persoonallisuushäriöisestä tyypistä, jolle voi näyttää ovea eikä siinä menetä kumpikaan yhtään mitään.
Enpä minä ihmettele, että tuo joiltain miehiltäkin onnistuu. Siitäkin huolimatta väittäisin, että kuvailemasi ilmiö on ennen kaikkea naisten tauti. Paljon useammin olen törmännyt naisiin, jotka valittavat, että jäävät toiseksi miehen kavereille ja harrastuksille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on tehty tenava tai pari.
Toisaalta onhan miehissäkin kotona istuvia tai mustasukkaisia luonteita, jotka toivoisivat, ettei naisella enää muuta elämää olisikaan.
Mun mielestä ei silti kuuluisikaan jäädä toiseksi. Jos kaikki muu on tärkeämpää ja kotona käydään vain naimassa ja syömässä kuin hotellissa, niin onko siinä suhteessa enää mitään mieltä...
Olen minä tuollaisiakin miehiä huomannut ja onhan se ihan yleinen tieto, mitä olen miespuolistenkin kaverien kanssa ihmetellyt, että moni mies alkaa jotenkin olemaan kovin kiintynyt naiseensa ja ylpeä siitä naisesta niin, että häneen on turha enää pitää yhteyttä, jos naisen saa. Sanotaan, että kyse on ihan lyhytaikaisesta deitistäkin, missä ei ole mitään ihmeellisempää... kun ovat pari kuukautta yhdessä, niin se aika vietetään taukoamatta naisen kanssa. Kieltämättä aika ikävä homma kavereille ja herättää keskustelua kyllä aiheesta.
Toisaalta mullakin on ollut sellainen naisystävä, joka valitti mun roikkuvan hänessä liikaa, vaikka kuvaamasi kaltaista ja kaveripiirissä näkemääni kavereista ja harrastuksista luopumista ei olisi ollutkaan. Tuolloin kyse oli aika yksiselitteisesti siitä, että nainen roikkui mussa. Eli jos en esim. kesken oppitunnin pystynyt vastaamaan välittömästi hänen viestiinsä, hän otti siitä itseensä.
Jossain vaiheessa hän käänsi asian toisin päin ja alkoi syyttää minua sellaisesta toiminnasta, mitä itse oli tehnyt. Harmi sinänsä, koska tällöin hänen on täytynyt kokea asiasta syyllisyyttä ja minusta sellainen roikkuminen oli oikein mukavaa. Hän ajatteli hieman projektiivisesti, mitä voidaan sinunkin kohdallasi epäillä, jos näitä miehiä on niin paljon tullut vastaan. Tuolla exälläni, kun tuntui jokainen mies olevan jotenkin liian ripustautuva... :)
kun alkavat suhteeseen, jopa vuosikausiksi, eikä niistä kuulu yhtään mitään ja niitä on turha pyytää minnekään enää. Sit jos ja kun suhde päättyy, ne alkaa tunkee kuvioihin liikaakin... En sit tiedä, kuinka ne jämähtää kotiin siihen suhteeseensa ja kenen aloitteesta, mut en itse tee niin. Seurustelen vain itsenäisten naisten kanssa ja alkaa pian tukehduttaa viettää aivan kaikki vapaa-aika yhdessä.
Alkuperäinen kirjoittaja tässä heips..
On sitä pidemmissäkin suhteissa tullut oltua ja samaa havaittua.. jotkut vaan jotenkin tuudittautuu niin siihen naisystävän seuraan että tuntuvat ajattelevan etteivät mitään tai ketään muuta enää elämässä mihinkään tarvitse. Siinä onkin sitten aika tyhjän päällä jos suhde jostain syystä kariutuu.. ja sitten aletaan soitella niille vanhoille kavereille jne..
Ja juu, tiedän kyllä mitä on alkuhuuma. Mutta jos on ollut suhteessa vaikkapa jo puolisen vuotta niin kyllä sitä omaakin aikaa välillä kaipaa. Ja toivoo että sitä olisi myös toisella. Itse en missään nimessä koskaan pakottaisi ketään luopumaan harrastuksistaan tai kavereiden näkemisestä vuokseni. Kumppanilla saa ehdottomasti olla muutakin elämää ku se kyljessä kyhnyttäminen. Ajattelen vähän silleen (kyynisesti) että jos jonkun kanssa meinaa tosissaan olla loppu elämänsä ni kyllä sitä sen naamaa sit ehtii vielä kattella ihan kyllästymiseenkin asti.. ;)
Joku mainitsi että suhteen alussa seksi vie mielettömän suuren osan vapaa-ajasta ja energiasta.. Heh, voi kumpa veisikin, meillä vaan valitettavasti on niin päin että mies ei ole niistä hommista ollenkaan niin kiinnostunut ku minä.. =/ eli yhdessä se haluaisi kyllä joka sekunti kyhnätä mutta ei niinkään sänkypuuhien merkeissä.. damn it..