Ja miksi ei naisillekin. Olen siis 18-vuotias nuori nainen, ihan tavallisen näköinen. Ihmettelen vain sitä, että mikä siinä on kun omaikäiset tyypit eivät ollenkaan vastaa mun hymyyni jos kävellään vastaan vaikka. Kaikkialla aina toitotetaan, että pitää uskaltaa katsoa silmiin ja hymyillä rohkeasti, mutta jos minä teen sitä, niin vastaantulijat naulitsevat katseensa saman tien jonnekkin seinään tai vilkuilevat tyyliin, että mitäs helvettiä toi muija mulkkaa. Ja mä olen aika ujo, eli ei se mun hymykään ole mikään semmonen päällekäyvä irvistys, vaan semmonen normaali hymy.
Where is the problem?
Where is the problem?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hymyileviin naisiin, et mitä vittua tuokin tuossa virnuilee saatana.
näyttää ivalliselta
olet Suomessa. Jos Suomessa hymyilee tuntemattomalle ihmiselle, hän epäilee olevansa hymyilijän mielestä naurettava pelle.
Epäilee, että hymyilevä henkilö on päissään/pilvessä.
Ainakin mua usein ujostuttaa katsoa nättejä tyttöjä silmiin...
Kun mä ihmisille hymyilen, niin luon katsekontaktin ja sitten vasta vilautan sen pienen hymyni. Ja kyl mä yritän näyttää suht neutraalilta, enkä nimenomaa miltään ivalliseltä tai miltään muultakaan negatiiviselta. Ihan perushymy. Ja mä oon myös huomannut, että usein miespuoliset kaupankassatkaan ei vastaa mun hymyyni. Tää on typerä tehdä kärpäsestä härkänen, mutta pakko myöntää, että kyllä tää asia on vähän ruvennut mietityttää mua. En mä minkään filmitähden näkönen ole, mutta en omasta mielestäni ainakaan mikään hirvee rumilus ole. Vaikka onhan se kauneus aina sen katsojan silmissä.
Tuossa iässä on vielä murrosikäongelmia. On todettu että sosiaaliset kyvyt ja erityisesti kommunikaatio taantuu murrosiän aikana ja se ilmenee sekalaisina tulkintaongelmina toisten käytöksen (ja sen mitä sillä tarkoitetaan) suhteen.
Jossain testissä tosiaan huomattiin ihan selvästi miten kymmenvuotiaat tulkitsivat kuvista ihmisten ilmeitä huomattavasti tarkemmin kuin hiukan vanhemmat.
Kyllä se siitä hiukan muuttuu, mutta jotkut jäävät tottumuksesta tylyiksi.
(Lisäksi ihmisten luontainen ryhmäkoko on parin sadan tienoilla ja tätä useamman ihmisen tunteminen aiheuttaa rasitusta. Siis varsinkin kaupunkiympäristössä vastaantulijoita ei tervehditä koska kapasiteetti alkaa rajoittaa useampien ihmisten tuntemista).
tarvis hymyillä? Kyllä mä ainakin oon niin omissa ajatuksissani yleensä, että harvoin edes huomaan jos joku sattuu katsomaan päin ja luomaan ystävällisen "tervehdyshymyn". Ja silloin harvoin jos näin sattuukin että sen huomaan, ne ovat olleet useimmiten naisia(!) ja kyllä sit hymyilen vähän takaisin, se tulee tottakai ihan luonnostaan tuollaisessa tilanteessa. Vieraiden miesten hymyt taas... no, ne saa mut hämmentyneenä kääntämään pääni pois. Naisen hymyyn uskallan näin heterona vastata ihan hyvin.
ittellä on yksi pirullinen hymy joka saa naiset usein tuntemaan olonsa hyvin epämukavaksi.
voiton hymyni on ärsyttänyt useita ystäviäni :)
mul on myös se lapsenhymyni
"mikä siinä on kun omaikäiset tyypit eivät ollenkaan vastaa mun hymyyni j"
Se on ihan puhdasta kokemattomuutta. Jotenkin se tulee aina kuitenkin useimille pojille/miehille yllätyksenä, että sitten kun alkaa teini-iästä ja hirveistä finni/iho-ongelmista tai muusta itsetuntoa laskevasta asiasta vähän selviytymään, niin yhtäkkiä joku kiva tyttö yhtäkkiä oikeasti pitääkin pojasta. Kyllä se vähän ihmetyttää.