Hei! Nyt alkaa mielenterveys murentumaan, ennustin tämän jo pari vuotta sitten. Päivä kerrallaan se vaan murenee nätisti patoutumien ja yksinäisyyden takia. Tänään melkein pakotin itseni itkemään ja se tuntui tosi hyvältä... enpä olisi uskonut, mutta kun ei normaalisti tunne paljoa mitään niin eipä kai ihmekkään. Itkun sain pakotettua kun ajattelin että lähettäisin jokaiselle vähänkin tutulle ennen itsemurhaa kirjeen ja kiittäisin niistä vähistä hetkistä. Ajattelin että jos kuolisin nyt, voisin kuolla vielä pää pystyssä eikä tarvitsisi katsoa tätä murhenäytelmää kun mielenterveys pettää.
Olen nyt vuosia ja suurimman osan pienestä elämästäni ollut yksinäinen. En silti ole mikään tylsimys, varsinkin nykyään kaikissa urheilupeleissä olen se agressiivinen huitoja. Elämänhalua on, ja minua on kehuttu mukavaksi, ja uskon olevani oikeasti hyvä kaveri. Silti en vaan löydä seuraa, ja syyn arvaankiin... se on se kirottu alkoholi!!! Kun ei juo niin ei saa kavereita!!! Nyt tekisi mieli repiä paita ja huutaa... mikä epäoikeudenmukaisuus.
Onneksi minulla on sentään yksi "kaveri" jonka kanssa roikun koulussa. Sille saa kyllä puhua puolituntia ja se vaan mutisee jotain siihen, mutta luojan kiitos siitä! En edes viitsisi kuvitella mitä tekisin jos joutuisin olemaan täysin yksin koulussa.
Jokatapauksessa... ette voi uskoa miltä tuntuu kun muut meidänluokkalaiset vaan nauraa niin iloisena ja juttelee toistensa kanssa ja itse joutuu siinä sivullisena vaan kuuntelemaan ja tukahduttamaan kaikki tunteensa, niin mitä muuta siinä voi tehdä kun tukahduttaa? Vai voiko jotenkin repiä sosiaalista hyvää ilman että puhuu kenellekkään??? Olen koulussa ollut jokaisella tunnilla sairaspoissaoloja lukuunottamatta, mutta tänään en kestänyt... en vaan kestänyt. En ole muuten kenenkään muun luokkalaisen kanssa (paitsi parin tietyn) vaihtanut varmaan koskaan sanaakaan. Tulen ihan hulluksi nyt eikä kukaan voi auttaa. Sen kyllä olen huomannut että apua ei saa. Psykiatrit ja vanhemmat on ihan turhia molemmat
En tunne itseäni edes ihmiseksi. Minulla ei ole ihmisarvoa... Ihmissuhteet ovat tärkeintä koko elämässäni ja ne juuri minulta puuttuvat. Lisäksi energiaa minulla on vaikka muille jakaa, mutta sitä ei voi purkaa mitenkään. On tämä niin ihanaa ja teitäkään ei varmaan kiinnosta paskaakaan.
Pitääkö tässä oikeasti ruveta yrittämään itsemurhaa että saa sitä huomiota? Niinkö? Kuule enää ei naurata, ei ihme jos sekoaisin oikeasti.
Vielä viimeiseksi syytän yhteiskuntaa. Kyllähän täällä Suomessa asiat on liiankin hyvin ruuan, koulutuksen ja ihmisoikeuksien suhteen, mutta kaikista tärkein on viety, joka on minulle ainakin se tärkein, nimittäin yhteisöllisyys, arvot ja se tunne että kuuluu johonkin. Ette arvaa miten suututtaa kun kaikki kännää ja harrastaa irtosuhteita, ja mikä pahinta tuntuu että olen jäänyt yksin juuri sen takia että vieroksun noita. Mitään vastuuta ei nuorille anneta, kuhan vaan käy jotenkuten koulua, siinä kaikki. Miten luulette että nuorista tulee tasapainoisia aikuisia kun nuo tärkeät asiat on viety??? Kyllä sitä leipää ja keittoa saa syödä minkä jaksaa, mutta onko sillä väliä kun ne vaan ylläpitävät elämää jolla ei ole merkitystä, ja jos ihminen kokee ettei elämällä ole merkitystä niin se on aika vakavaa se.
Vielä vihoissani jatkan. Kun katsoin yhden jakson Big Brotheria niin järkytyin siitä aikalailla. Se oli niin kauheaa paskaa kuin voi olla, ja mietin sitten niitä kaikkia suomalaisia jotka kuoli Suomen itsenäisyyden takia, lisään siihen kännäävän ja välinpitäämättömän nuorison, ja omat ongelmat niin siinä rupeaa jo ottamaan vihoiks.
Miten saada mielenterveys pysymään kasassa.
15
902
Vastaukset
- Aina voi kääntyä parempaan
Onhan sinulla ihmisarvo - miksi mietit ettet olisi ihminen?
Eikö vanhempiesi kanssa suju?
Olen jo tällainen aikuinen nainen. Tuntuu pahalta, jos nykyään on paljon irtosuhteita.
Se haavoittaa ihmisiä kovasti, aiheuttaa varmaan masennustakin.
Minkälaisia ihmissuhteita sinä kaipaisit?
Mistä sinä pidät elämässä?
Tällä tavalla sait ainakin minun huomioni -
kirjoita tänne lisää, jos siitä on apua sinulle.- Hullu-Jussi2321
Hahahaa miksikö mietin etten olisi ihminen? No sen takia ettei tunnu inhimilliseltä. Tuntuu että olen vain kasa lihaa joka liikkuu ja sitten voin tarkkailla mitä muut ihmiset tekevät. Normaalisti muut ihmiset eivät näytä edes huomaavan minun olemassaoloani.
Vanhempien kanssa ei suju.
Haluaisin saada kavereita ja ehkä jopa seurustelukumppanin. Mitä muitakaan suhteita?
Elämässä en pidä paljon mistään paitsi ihmissuhteista... ja on se joskus kiva syödä hyvää ruokaa. Pidän kyllä varmasti paljon muustakin, mutta olen nyt niin allapain että en halua luetella, ja mistä sitä edes tietää kun ei ole kokeillut kaikenlaista.
Kirjoitanhan minä vaikka en olekkaan parhaillani kirjoittajana... - oksennus tulee
Hullu-Jussi2321 kirjoitti:
Hahahaa miksikö mietin etten olisi ihminen? No sen takia ettei tunnu inhimilliseltä. Tuntuu että olen vain kasa lihaa joka liikkuu ja sitten voin tarkkailla mitä muut ihmiset tekevät. Normaalisti muut ihmiset eivät näytä edes huomaavan minun olemassaoloani.
Vanhempien kanssa ei suju.
Haluaisin saada kavereita ja ehkä jopa seurustelukumppanin. Mitä muitakaan suhteita?
Elämässä en pidä paljon mistään paitsi ihmissuhteista... ja on se joskus kiva syödä hyvää ruokaa. Pidän kyllä varmasti paljon muustakin, mutta olen nyt niin allapain että en halua luetella, ja mistä sitä edes tietää kun ei ole kokeillut kaikenlaista.
Kirjoitanhan minä vaikka en olekkaan parhaillani kirjoittajana...Haluan kommentoida tuota BB:tä joka pursuaa korvista ja silmistä, kauheinta saastaa mitä tv:ssä on luultavast koskaan nähty. Olen puolella silmällä ehkä jakson pari katsonut tänä vuonna ja joskus aiemmin ja totuus on, että se ihmiskäsitys mitä tuo saastainen ohjelma meille antaa on aivan sairas. Sitten joku taukki kääkkä kuvittelee, että se on joku yleiskatsaus Suomen nuoremmasta polvesta. Nuo ihmisethän ovat aivan sairaita. Nussitaan tv:ssä ilman mitään normaalien ihmisten rajoja, kiljutaan kun nähdään tölkki siideriä ja kerrotaan, miten on nussittu ympäri kaupunkia jo monta vuotta vaikka ikää on 19 vuotta. Olihan siellä joku ruma ämmäkin, joka tunnusti, että 20-vuotiaaksi mennessä seksikumppaneita taisi olla yli sata. En ihmettele, jos tulevina vuosina mukana olisi joku eläimiinsekaantujakin kertomassa kokemuksistaan. Toivottavasti murrosikäiset eivät saa käsitystä, että tuollaisia suurin osa ihmisistä oikeassa elämässä on ja se on normaalia tai jopa suotavaa. TÄYTTÄ PASKAA sanon minä.
- Hullu-Jussi412
oksennus tulee kirjoitti:
Haluan kommentoida tuota BB:tä joka pursuaa korvista ja silmistä, kauheinta saastaa mitä tv:ssä on luultavast koskaan nähty. Olen puolella silmällä ehkä jakson pari katsonut tänä vuonna ja joskus aiemmin ja totuus on, että se ihmiskäsitys mitä tuo saastainen ohjelma meille antaa on aivan sairas. Sitten joku taukki kääkkä kuvittelee, että se on joku yleiskatsaus Suomen nuoremmasta polvesta. Nuo ihmisethän ovat aivan sairaita. Nussitaan tv:ssä ilman mitään normaalien ihmisten rajoja, kiljutaan kun nähdään tölkki siideriä ja kerrotaan, miten on nussittu ympäri kaupunkia jo monta vuotta vaikka ikää on 19 vuotta. Olihan siellä joku ruma ämmäkin, joka tunnusti, että 20-vuotiaaksi mennessä seksikumppaneita taisi olla yli sata. En ihmettele, jos tulevina vuosina mukana olisi joku eläimiinsekaantujakin kertomassa kokemuksistaan. Toivottavasti murrosikäiset eivät saa käsitystä, että tuollaisia suurin osa ihmisistä oikeassa elämässä on ja se on normaalia tai jopa suotavaa. TÄYTTÄ PASKAA sanon minä.
On on... Hyvä vaan kun nyt pitää pitää esitelmä koulussa luokalle, niin taidan haukkua big brotherin ja muut samanlaiset tosi tv sarjat lyttyyn. Aploodeja en luultavasti saa pojilta enkä tytöiltä, kun tytöt katsovat big brotheria ja pojat eivät varmaan tykkää kun puhun kännäilyn ja irtoseksin moraalittomuudesta. Se on menoa sitten.
- CGI.
Harmi kun tuollaista juttua tulee vasta peruskoulussa olevalta jäbältä. Yritä nyt olla vähän uteliaampi ja ajattele, että asiat voi alkaa menemään paljon parempaan suuntaan, kunhan nyt ensin pääset sieltä ysiltä. Harrastaako muut luokkalaiset sitten sitä perjantai/viikonloppu kaljoittelua? Oletko sä alunpitäen yrittänyt pysyä porukassa mukana ja heittää hauskaa läppää muiden kanssa? Yritäs nyt vaan pysytellä elävien kirjoissa ja katsele mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
- Hullu-Jussi41322
Häh? Mitenniin olisin peruskoulussa? En kai sanonut mitään sellaista? Mistä päättelit niin. Olen lukion toisella.
Joo kyllä muut luokkalaiset harrastaa sitä kaljottelua. Ihan lukion alussa juttelin muidenkin kanssa siellä, ja meni ihan hyvin, mutta sitten tuli juomisessa se jakauma, kun minä en juo, ja muut lähtevät keskenään sitten perjantaina juomaan. Heille sitten tulee vahvemmat ystävyyssuhteet ja minä vähänniinkuin tipun porukasta pois. Näin siinä pääsi käymään, reilua eikö? Rangaistaan siitä kun ei juo. Meidän luokalla oli vain YKSI toinen joka ei juo, ja hänen kanssaan tulin tosi hyvin juttuun, mutta sitten hän vaihtoi koulua. Olen muutenkin aina tullut hyvin juttuun niiden kanssa jotka ei juo. Kyllä minä haluaisin olla niidenkin kaveri jotka juovat, sehän on heidän ongelma, mutta en olisi koskaan uskonut että se jakaa ihmisiä näin paljon. Parhaan lapsuuden kaverini kanssa välit olleet aika löysät vuosien ajan kun hän alkoi saada paljon kavereita jotka juovat, ja vietti sitten niiden kanssa paljon aikaa.
Kirottu olkoon koko nuoriso!! Perkele jos ei kelpaa niin ei sitten! Tänäänkin koulussa kun tunnilla kysyin jotain "luokkatovereilta" käännyin pulpetissa ja kysyin jotain aineen palauttamisen päivämäärästä, niin oli NIIN YNSEÄTÄ että en olisi uskonut, vaikka itse hymyilinkin vielä ja olin oikein ystävällinen. Katsottiin kuin halpaa makkaraa oikein happamasti ja jälkeenpäin sanottiin että "mitä tuo oikein tuohon tuli?".
Olen kai sitten hyvä esimerkki suomalaisesta miehestä, kun joudun pitämään kaikki tunteet sisälläni, toivottavasti en vaan rupea purkamaan niitä väkivaltaisesti. Ei sitä tiedä mitä tekee kun tarpeeksi kauan piinataan, mutta onneksi on sentään harrastuksia mihin purkaa pahaa oloa... edes vähän. - -94
Hullu-Jussi41322 kirjoitti:
Häh? Mitenniin olisin peruskoulussa? En kai sanonut mitään sellaista? Mistä päättelit niin. Olen lukion toisella.
Joo kyllä muut luokkalaiset harrastaa sitä kaljottelua. Ihan lukion alussa juttelin muidenkin kanssa siellä, ja meni ihan hyvin, mutta sitten tuli juomisessa se jakauma, kun minä en juo, ja muut lähtevät keskenään sitten perjantaina juomaan. Heille sitten tulee vahvemmat ystävyyssuhteet ja minä vähänniinkuin tipun porukasta pois. Näin siinä pääsi käymään, reilua eikö? Rangaistaan siitä kun ei juo. Meidän luokalla oli vain YKSI toinen joka ei juo, ja hänen kanssaan tulin tosi hyvin juttuun, mutta sitten hän vaihtoi koulua. Olen muutenkin aina tullut hyvin juttuun niiden kanssa jotka ei juo. Kyllä minä haluaisin olla niidenkin kaveri jotka juovat, sehän on heidän ongelma, mutta en olisi koskaan uskonut että se jakaa ihmisiä näin paljon. Parhaan lapsuuden kaverini kanssa välit olleet aika löysät vuosien ajan kun hän alkoi saada paljon kavereita jotka juovat, ja vietti sitten niiden kanssa paljon aikaa.
Kirottu olkoon koko nuoriso!! Perkele jos ei kelpaa niin ei sitten! Tänäänkin koulussa kun tunnilla kysyin jotain "luokkatovereilta" käännyin pulpetissa ja kysyin jotain aineen palauttamisen päivämäärästä, niin oli NIIN YNSEÄTÄ että en olisi uskonut, vaikka itse hymyilinkin vielä ja olin oikein ystävällinen. Katsottiin kuin halpaa makkaraa oikein happamasti ja jälkeenpäin sanottiin että "mitä tuo oikein tuohon tuli?".
Olen kai sitten hyvä esimerkki suomalaisesta miehestä, kun joudun pitämään kaikki tunteet sisälläni, toivottavasti en vaan rupea purkamaan niitä väkivaltaisesti. Ei sitä tiedä mitä tekee kun tarpeeksi kauan piinataan, mutta onneksi on sentään harrastuksia mihin purkaa pahaa oloa... edes vähän.En jaksa avata tälle vuodatukselle erikseen topiccia..
Eli siis, miten elämä voikin muuttua hetkessä nurinkurin? Hetki sitten liikuin porukoissa, oli kavereita, oli naisia jne. Mutta yhtäkkiä, sitä en vieläkään tajua miten niin kävi, mä oon himassa ko muut on radalla. Se on henkisesti todella raskasta tämmöiselle ihmiselle joka on riippuvainen ihmisistä. On se niin saatanan mukavaa kun kysellään että miten meni viikonloppu, joo kämpillähän leffoja katellessa ja salilla, hauskaa perkele.. Psyyke ei vaan kohta enään kestä. En tiedä mitä sitten tapahtuu, satuuko jotaki muuta vai mua.
Haluaisin aloittaa vain kaikki alusta. Jotenkin se ei täällä onnistu. Olen hakenut Kanadaan opiskelemaan, toivottavasti pääsen.
Elkää siis ymmärtäkö, on mulla koulussa kavereita, ja mua pidetään hyvänä tyyppinä, mutta en tiedä mikä siinä on ettei kavereita löydy.
- Oki
Voin kertoa ensin hieman omista taustoista. Aloitin opiskelut uudestaan noin 1-2 v. sitten ja sain huomata että muut koulussa olivat minua huomattavasti/jonkin verran nuorempia. Toki sieltä löytyy vanhempia ja nuorempia kuin minä. Mutta en ole poikkeavan taustani takia pystynyt luomaan yhtään ihmissuhdetta kenenkään kanssa siellä. Ne muutamat ystävät joita minulla oli ennen opiskelujeni aloitusta ovat jääneet, koska he joko katsovat minun siirtyneen ns. herran hissiin tai pitävät mua pelkkänä haihattelijana/luuserina (en voi käyttää rahaa tällä hetkellä kuin he). Lisäksi kanssa opiskelijani vieroksuvat minua poikkeavan taustani takia. Kadun syvästi sitä että menin opiskelujeni alussa kertomaan heille liian rehellisesti taustoistani. Tunsin elämäni aika yksinäiseksi ennen tätä opiskelua, koska kävin ulkona (baarissa, elokuvissa, etc..) ehkä pari kertaa per kuukausi. Mutta olen saanut todistaa nyt että todella paljon huonomminkin voi mennä. En käytännössä katsoen käy missään koskaan, koska minulla ei ole rahaa ja vaikka olisikin kukaan ei halua näköjään olla tekemisissä kanssani.
Sanoit että sulla on kaveri joka jaksaa kuunnella minulle se olisi jo paljon. En tiedä oletko koskaan ollut tilanteessa jossa kukaan ei kuuntele. Vanhempienikin mielestä olen itse petini pedannut ja heidän mukaan nyt minun tulee siinä sitten maata.
Mutta kaikesta huolimatta olen päättänyt että elämäni tulee muuttumaan paremmaksi viimeistään n.4 vuoden kulutta jolloin minun pitäisi valmistua ja toivon mukaan saada työ.
Mun mielestä Big Brother pelkkää B*******tiä koko ohjelma. Ihmiset siinä vetävät niin läpikuultavaa roolia. Jos he todella ovat sellaisia niin mielestäni he ovat pelkkiä ihmiskuoria joilla ei koskaan olekaan ollut oikeaa elämää. Kuka voi arvostaa ihmistä jolla ei ole ollut todellisia ongelmia elämässään? Toki tiedän että näitä ns. täydellisen elämän haltioita liikkuu tuolla ulkona aika paljon (eivät mielestäni vain uskalla myöntää omaa mitättömyyttään ja näin tehdessään päätyvät vain pilkkaamaan toisia joilla ei mene ainakaan näennäisesti yhtä hyvin kuin heillä)."Kuka voi arvostaa ihmistä jolla ei ole ollut todellisia ongelmia elämässään?"
Tämä onkin hyvin sanottu. Itsellänikin on ollut kovia tuskia ja ymmärrystä tunteita kohtaan. Ainut asia millä on väliä tässä elämässä ovat ihmisten tunteet. En pidä myöskään helppoheikki taviksista, joille elämä on pelkkää uraa ja sekstailua. Itse olen luuserihaihattelija, enkä käy ikinä missään. Mutta uskon että ilman muita ihmisiä elämä voi olla hyvää. Ehkä jopa parempaa kuin taviksilla. Joku juoni se on elämässä oltava, en tiedä onko mulla enää mahiksia, mutta yritän voittaa viimeiseen hengenvetoon asti! --.--
- Yleinen vuodattaja
Eivät taida noin nuorelle antaa vielä psyykenlääkkeitäkään? Niillähän se mielenterveys pysyy kasassa kun tunne-elämää kavennetaan.
Nehän tekivät minusta riippuvaisen kroonikon. Onko kuntoutujan elämä normaalia? Ei ole olemassa mitään "normaalia" elämää, koska ainut aika on nykyhetki.
- nwofrl
Elämä saattaa muuttua käden käänteessä; ajattele vaikka luonnonkatastrofeja. Tsunami tappoi monia perheitä, ja jotkut menettivät lähes koko suvun.
- Yritä suhteuttaa ajatuksiasi.
On mahdollista että se ei sinulta suju - tällä hetkellä. (tai ei ole sujunut vähään aikaan).
Lievä masennus on saattanut vaivata sinua jo pari vuotta (ainakin jonkin aikaa). Masennus monesti hiipii kimppuun. Se tulee harvemmin kello kaulassa.
Se että ennustit jonkin olevan vialla kertoo että sinulla on hyvä tutka, mitä sisäisiin tuntemuksiin tulee.
Ihminen voi olla onnellinen myös yksin. Itseasiassa siihen pitäisi pystyä. Muiden kautta saatu onni ei nimittäin yleensä kestä. Mikäli haluaa mielenrauhan, niin pitää olla sinut itsensä kanssa - ei muiden.
Voisit yrittää buddhismia, joogaa tai muuta mielenrauhaa jalostavaa harrastusta - ei aggressiivista.
Juttujesi perusteella sinussa on energiaa. Kannattaa siis käydä voima- jooga tunneilla. Vedä täysiä ainakin 3kk. Mikäli et tunne oloasi paremmaksi, treenaa vielä intensiivisemmin. Periaatteessa et voi epäonnistua kun lopettamalla kesken. Mielialasi lähtevät nousuun, ennemmin tai myöhemmin.
Minä ennustan tämän ;)
(jooga harjoitukset tasapainottavat aivojesi toiminnat, eivätkä ne enää tuota negatiivisia ajatuksia samaan tahtiin.)
Ps. Et ole nähtävästi törmännyt sielunkumppaniisi. Et voi kiirehtiä rakkautta. Eka tehtäväsi on rauhoittua. Sitten nukut ja syöt hyvin. Etsit jooga- kurssin, sielunkumppanisi, ja se on sitten siinä.- Hullu-Jussi421321
Olen kokeillut tuota chakrojen tasapainotusta, mutta lopetin sen kaiken mielellä leikkimisen kun siitä seurasi enemmän pahaa kuin hyvää, teinköhän jotain väärin? Tunsin monesti jotain negatiivisen läsnäoloa ja pelkoa minkä pistin sitten alitajunnan piikkiin, mutta kerran kun olin heräilemässä aamulla kuulin sellaisen "kivan" äänen pääni sisältä joka kuiskasi minulle ennustuksen, joka kävi parin sekunnin päästä toteen. Se ääni kuulosti ihan joltain demoniselta... Tarkemmin sanottuna ääni sanoi "Anssi ei tule" enkä edes tunne ketään Anssi nimistä, niin oikein "pahaenteisesti" niinkuin elokuvissa, parin sekunnin päästä minun äidin puhelin alkaa soimaan ja myöhemmin sain tietää että jonkun Anssi nimisen hoitolapsen äiti oli soittanut ettei Anssi pääsekkään tulemaan (äitini on lastenhoitaja), ja sen piti olla ensimmäinen kerta kun se koskaan tulisi hoitoon. Joo sen jälkeen kyllä vähän karmi.
Tuo ei todellakaan ole mikään ainutkertainen juttu, vaan minulle tapahtui kaikenlaista yliluonnollista siihen aikaan kun harjoitin mieltäni, mutta onneksi se loppuu pikkuhiljaa kun harjoittelun lopettaa. Ei ihme jos kenellekkään ei koskaan tapahdu mitään yliluonnollista, kun kukaan ei koskaan harjoita mieltään enemmän vastaanottavaisemmaksi, mutta ehkä parempi niin. En ainakaan enää voi kieltää yliluonnollisen olemassaoloa, enkä perusta sitä todellakaan pelkästään tuohon äskeiseen esimerkkiin.
Toinen kokemus joka myös oli tosi pelottava, mutta jota ei voi ainakaan täysin varmasti sanoa yliluonnolliseksi, tapahtui kerran kun näin todella todentuntuista unta (tiedän kyllä lucid unet, mutta se oli silti erilaisempi). Siinä unessa olin Helvetissä ja pystyin todella tuntemaan kipua ja kylmyyttä siinä unessa, eikä siitä päässyt pois vaikka miten aneli. Lopulta kun heräsin niin joku korppi tai varis rääkäisee ikkunan takana kerran ja lentää sitten tiehensä, ihan niinkuin jossain kauhuelokuvissa. Olen asunut tässä kerrostalossa yli vuoden enkä ole kertaakaan kuullut korppien/variksien raakuntaa ulkoa, paitsi vain silloin yhden kerran.
- seurapiirikingi
angst viil vii lnyyh itkupotku parku, mitä vielä..
- fdgfgfgfgfgf
Mitä vajaaälyisten kieltä edellinen on mahtanut kirjoittaa, olisi voinut tuonki älyttömyyden jättää kirjoittamatta... Vaan ei voi kaikilta vaatia sujuvaa ajatuksen kulkua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537800- 614360
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1403993Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233902Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423300Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383208Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko253205- 482923
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422721- 492484