Mikä ihme on että vaikka siitä että naisen pitäisi olla tyytyväinen vartaloonsa pulistaan niin paljon niin nainen joka tekee näin on toisten naisten ylimielisyyden kohde?
En ole täydellinen kropaltani, en todellakaan vastaa kauneusihanteita, mutta olen tyytyväinen rehevään vartalooni. Kuitenkin esim. työpaikalla kun en osallistu dieetti-keskusteluihin ja jos joku kysyy niin sanon etten tunne tarvetta laihduttaa niin saan heti paheksuvia ja huvittuneita katseita?
Onko näin että nainen saa luvan olla tyytyväinen vartaloonsa vain jos se vastaa tismalleen nykyisiä kauneusihanteita?
En ole täydellinen kropaltani, en todellakaan vastaa kauneusihanteita, mutta olen tyytyväinen rehevään vartalooni. Kuitenkin esim. työpaikalla kun en osallistu dieetti-keskusteluihin ja jos joku kysyy niin sanon etten tunne tarvetta laihduttaa niin saan heti paheksuvia ja huvittuneita katseita?
Onko näin että nainen saa luvan olla tyytyväinen vartaloonsa vain jos se vastaa tismalleen nykyisiä kauneusihanteita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehkä olisi rehellisempää vain sanoa, ettei jaksa. Niin minäkin sanon, jos joku kysyy olenko ajatellut käydä salilla.
Jos pitää läskisyyttä ihan hyvänä niin sitten se on tavallaan vinksahtanutta. Sen sijaan jos tiedostaa oman läskisyytensä mutta pystyy silti elämään itsensä kanssa, se on OK. Jokainen saa olla miten läski, lihaksikas, hoikka, läski ja lihaksikas tai laihaläski tahansa.
Jos huonokuntoinen ihminen sanoo kehostaan huolestuneille ihmisille että mikäs tässä on ollessa, turha laihduttaa niin sitten ne toiset voi ajatella että heitä pidetään tyhminä kun he tekevät työtä asian eteen.
Tämä on osaksi intuitiivista mutta minusta tuntuu että naisille tuputetaan tällaista "hyväksy 100-kiloinen 160cm vartesi, se on kaunista! Olet sen arvoinen! Kaikki naiset on kauniita!" enemmän kuin miehille. Miehet enemmänkin yrittävät huumorilla kuitata oman groteskiutensa tiedostaen kuitenkin että ei mitään adoniksia olla. "I'm a fat fuck oh yeah".
Uskon että tämä johtuu osittain hormoneista jotka taas vaikuttaa mielentilaan. Naiset on omassa kukkaismaailmassaan sisäisesti ja miehet taistelullisessa maailmassa. Estrogeenin kyllästämä kukkaismaailma johtaa hentoiseen ja hellittelevään, löysäranteiseen suhtautumiseen ympäristöön ja elämään ja siinä voi sitten vaikka nähdä oman jättimahan ja reidet kauniina ja ei halua tehdä itselleen 'kovaa' 'väkivaltaa' olemalla nälkäisenä vaan katsoo vain söpöjä karkkipapereita joissa on hauvojen kuvia ja maistelee hyviä makuja ja kaikki on niin kaunista. La-la-laa.
-
Mies sen sijaan jatkuvasti kokee ahdistusta kilpailusta toisten miesten kanssa ja maailmasta yleensä. Mies on jo lähtökohtaisesti naisen silmissä suht ruma eikä lihominen yhtään auta asiaa. Mies tuntee raivoa ja vihaa niin väkivaltaista ja uhkaavaa ympäristön painetta ja siihen liittyvää nokkimisjärjestyksessä kipuamista kuin myös omaa epätäydellistä kehoaan kohtaan. Miehen keho määritellään lineaarisemmin ja suorituskyvyn kautta paljon enemmän kuin nainen eikä mies voi levähtää laakereillaan tuntien itseään esteettisesti arvokkaaksi ennen kuin on runnonut itsestään niin kovan ja tehokkaan kuin mahdollista, joka antaa edes jonkinlaisen panssarin maailmaa vastaan.
ja käyttää kertomuksissasi "minä" muotoa etkä puhua miehet muodossa muiden suulla, koska kerrot selvästi omasta ajatusmaailmastasi, et minun, tai yleisesti muiden. Ehkä yleistykset naistenkin kohdalla ovat yliampuvia.
Että kirjoitukseni on ajankohtaista ellei ikuista satiiria joka on dramatisoitua ja kärjistettyä mutta kiistatta ainakin osaksi totta.
Tuo aukeaa kelle aukeaa. Kokeile vaikka valvoa useampi yö putkeen, epäonnistu tekemisissäsi ja saa parit pakit naisilta ja muuten vaan satu oikeanlaiseen tilaan niin voit testojen laskiessa ehkä päästä lähemmäs tuota kukkaismaailmaa.
Krapula auttaa myös.
..naisenkin vartalo määriteltäisiin ennemmin nimenomaan suorituskyvyn kuin ulkonäön kautta.
No niin tehdään naistenvälisissä urheilukisoissa. Kyllähän tuo varmaan voisi joillekkin rumina pidetyille naisille olla hyvä asia, siis jos miehet syttyisivät liikunnallisesta lahjakkuudesta ja voimanosoituksista; niille jotka siinä pärjää.
Kuitenkin perusnainen on mielestäni hyvässä asemassa. Mies katsotaan lähtökohtaisesti rumaksi ja jonkinlaista hyväksyntää voi saada kehittämällä kroppaa (ainakin naiset on vähemmän hanakoita aukomaan päätä) mutta silloinkin pitää olla alisteisessa asemassa treenaamatonta naista kohtaan.
Olen monesti miettinyt näitä asetelmia, joita olen kohdannut vain naisten parissa. Yrittänyt etsiä jotain selitystä, yhä se vain on jotenkin mysteeri.
Sen ainakin olen havainnut että jos porukassa on ”jyrääjä”, jolla on vahvat mielipiteet ja joka hyväksyy vain henkilöt jotka ovat samaa mieltä hänen kanssa, syntyy kova ryhmäpaine. Onko siis parempi mennä hänen tahtinsa mukaan, ettei synny riitatilanteita?
Ei pelkästään laihduttaminen ole sellainen aihe jossa olen painostusta havainnut, vaan muutkin mm. perheen ja sukulaisten asiat, suhde mieheen, shoppailu, vaatteet, jne. Ainakin sen olen nahoissani kokenut koska en puhu yksityisasioistani työpaikalla ja opiskeluporukoissa. Ei aikaakaan kun minut on tällaisesta porukasta suljettu pois.
Ei sitä lupaa pidä odottaa henkilöiltä jotka ovat elämään negatiivisesti suhtautuvia. Onneksi on muunkinlaisia, niin naisia kuin miehiä.
Joitakin vain ärsyttää se että joku on tyytyväinen itseensä, koska itse ei kykene siihen? He tavoittelevat onnellisuutta ulkonäön kautta oivaltamatta että se syntyy korvien välissä? He ovat muissakin asioissa tyytymättömiä, ei pelkästään painoonsa.
Omalta kohdaltani sanon vain että en yksinkertaisesti jaksa kiinnostua moisista aiheista, koska on niin paljon muutakin ajattelemista ja tekemistä. Jonkun ihme dieetin pitäminen on vaikeaa, koska siihen pitää käyttää kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa. Moni mielekkäämpi juttu jää tekemättä ja stressi vain lisääntyy. Mieluummin syön normaalisti ja terveellisesti enkä murehdi muutamaa liikaa kiloa.
Kun noudattaa vain niitä omia ihanteitaan, niin ei tarvitse välittää muiden paheksunnasta. Kyllä ne ovat ihan yhtä hyviä kuin heidänkin, ellei joskus jopa parempia!
katseltavaa kun joku lihava ahmii silmät kiiluen jokapäiväisiä karkkejaan ja pulliaan. Ei sillä ole tekemistä kauneusihanteiden kanssa, ei kukaan sinulta sellaista odota. On vain kummallista kun ei välitetä itsestään ja sitten sairastutaan kaikkiin lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin ja ollaan töistä pois. ja ne työkaverithan sun työt sitten hoitaa. Ehkä siksi ne katsoo sua oudosti kun jatkat syömistä hyvällä omalla tunnolla?
Kyllä tuossa on jälleen kerran kyse naisten suvaitsemattomuudesta ja kateudesta toisen naisen itsetuntoa kohtaan. Ovat kateellisia koska sinulla on itsetuntoa vastustaa perinteistä alipainoista naiskuvaa, uskallat olla oma itsesi.
Saman kohtalon koen minäkin hoikkana naisena. Naiset ovat ilkeitä ja piikittelevät kun minun ei "tarvitse" laihduttaa ja olen ikäänkuin saanut ilmaiseksi hoikan vartalon. Joudun kuuntelmaan jatkuvaa syyllistämistä siitä että olen saanut jotain ilmaiseksi kun en ole lihava, ts. minun ei tarvitse laihduttaa.
Väitän että tuossa on jälleen kerran kyse naisten kateudesta. Kaikkien naisten pitää olla samanlaisia ja minkäänlaista valtaväestöstä poikkeavaa käyttäytymistä/mielipidettä ei sallita. Myöskään vaikenemista ei sallita.
Luin muuten kirjan kateudesta ja kyllä tällä palstalla esitetyt asiat täsmäävät hyvin kirjassa esitettyihin väittämiin.
Kateuden kohteen tulee olla lähellä (eli työkaveria voidaan kahdehtia eikä esim. missejä joita ei koskaan tavata)
Kateellinen voi olla mistä tahansa asiasta, hyvä itsetunto naisella nyt ainakin on kadehtimisen arvoinen asia.
Kaikena kaikkiaan kateuden kohteeksi voi joutua ihan vaan siitä syystä että näyttäisi voivan hyvin, tavalla tai toisella.
päättänyt niin, niin sitten on ?
No miksi täällä sitten edes kyselet.
Ja tiedoksi, edellisen viestin kirjoitti myös nainen jolla on hyvä itsetunto, en ihannoi lehtien naisia,
tosin olen hoikka muutenkin, mutta sopivasti. Olen täydellisen tyytyväinen vartalooni.
Rakastan vain sen verran itseäni että en suostuisi olemaan lihava. Ihan terveyden vuoksi.
Enkä ole sinulle kateellinen, miksi olisin.
olla joku pakkomielle että kaikki on sulle kateellisia... kyllä sä enempi itserakkaalta vaikutat kuin tyytyväiselta ja itsevarmalta. Sitä ne sun duunikaverit varmaan siel duunis naureskeleekin...
Mitä kauhuelokuvia olet katsellut, puhut kuin entinen raittiussaarnaaja.
Nauroin, sillä meidän työyhteisössä ainakin asiain juuri päinvastoin. Ne luonnonlaihat vetävät pullaa ja karkkia joka tauolla. Kai se kismittää niitä dieettiläisiä, ei tosin minua koska en tykkää makeasta.
Näillä dieettiläisillä taas on enemmän sairaslomia, kun vastustuskyky on huono. Samoin hormoniongelmia ja yllätys – selkävaivoja. Itse en ole kahteen vuoteen ollut sairauden takia pois, kuntoni on hyvä ja joudun joskus tekemään heidänkin työnsä.
Minä ainakin välitän itsestäni. Se että en laihduta ylipainoa pois, ei liity siihen. Hoidan kuntoani liikkumalla ja kestävyyteni on muuten parempi kuin noiden dieettiläisten. Ja mikä parasta, ainakin kaksi heistä on jo verenpaineen takia lääkityksellä.
Kun harvoin käyn syömässä ”roskaruokaa” en voi kuin hymyillä heille, jotka katsovat minua paheksuen. syöväthän he itsekin…
Luulotautinen
En ymmärrä naisia jotka jaarittelevat kaikin elein kroppa puheluita,päivästä toiseen vain anti-dieetti ja anti-laihuuspakko.En mäkään ole laiha.Enkä läski.Mutta osaan myös vaihtaa puheenaihetta ihmisten kanssa tarvittaessa.
Itse olen työpaikoilla ottanut sellaisen linjan, etten kommentoi ihmisten juttuja kahvipöydässä. Joku puhuu laihduttamistesta, joku lasten kasvatuksesta niin noista aiheista on parempi vaieta.
En minä nyt puheenaihettakaan vaihda, saavat mun puolestani jutella mitä haluavat. Omien ystävien kanssa puhun sitten kiinnostavista asioista.
En minä jaksa työpaikan kahvipöydän jutuista välittää. Olen huomannut sen että joka työpaikassa on noita päällepäsmäreitä joiden täytyy päteä. Kummastakin sukupuolesta löytyy sellaisia. Ei heidän yksinpuheluitaan sovi keskeyttää.
aikaisemmin olin tyytymätön vartalooni ja yritin aina laihduttaa. Nyt olen sinut itseni kanssa, toki normaalipainoinen olen, mutta sellaiset 5-10 kiloa voisin laihduttaa, jotta olisin yleisen ihanteen kokoinen. Yllättävää kyllä, olen saanut viimeaikoina miehiltä kehuja kropastani, että muodot on kohdillaan. Olen itsekin alkanut pitää "kunnolla syöneitä" kaikista viehättävimpinä. Joskus kauhulla katson teinejä ja nuoria naisia, jotka kulkevat kireissä housuissa ja reisien välissä on iso rako, eikä lantiosta ole tietoakaan. Hyvin epäseksikästä mielestäni. Psyykekään ei voi hyvin jos koko ajan kyttää omia syömisiä ja haukkuu itseään mielessään läskiksi.