Olen seurustellut jonkun kuukauden 27-v miehen kanssa,emme asu yhdessä. Rasitteena on että vähintään joka toinen viikonloppu hänen on päästävä äitinsä ja isänsä luokse viikonlopuksi ja viettää kaikki mahdolliset pekkasetkin siellä siinä sivussa (He asuvat eri paikkakunnalla,ovat terveitä eivätkä tarvitse apua missään,menee vain passattavaksi) Hän ei pyydä minua sinne mukaankaan ja pidän loukkaavana sitä ettei hän edes tässä suhteen alkuhuumassa halua viettää viikonloppuja ja vapaitaan kanssani. Onko tämä mies ns mammanpoika? Vai liioittelenko? En oikein voi sanoa tätä seurusteluksi kun tietää että taas on tulossa viikonloppu yksin. Uskallanko sanoa tästä? En oikein näe tulevaisuuttamme kovin ruusuisena,teen sellaista työtä että minulla on vain viikonloput vapaina. Olen miettinyt sanovani että odotetaanpas että aikuistut, mutta teenkö virheen?
Ei oo osaa aikuistua?
Lonely34
7648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Seurustelua" on siis kestänyt vasta muutaman kuukauden? Ota asia puheeksi mahdollisimman pian; ihan ystävällisesti kysy, miksi hän ei halua viettää aikaa sinun kanssasi joko asuinpaikkakunnallanne tai hänen vanhempiensa luona! Sitten kun on olet ehtinyt kiintyä häneen syvällisesti, on todella paljon vaikeampaa selvitellä tallaisia "napanuorajuttuja"!
Ehkä hän tarvitsee "omaa tilaa" eikä saa sitä kuin tutussa ympäristössä. Ei kannata yrittää sitoa miestä liikaa mutta toki kannattaa mainita asiasta. Ehkä jonkinlainen keskitie asiaan löytyy vielä tai sitten kerrot hänelle mistä kiikastaa ja etsit kiinnostavamman miehen.
Tuollaisesta "suhteesta" tulee ajan mittaan vain yhä kieroutuneempi. Vartoos kun isi ja äippä vanhenevat ja rupeavat todella tarvitsemaan sitä apua... jos poika jo nyt ramppaa siellä jatkuvasti, niin käynneistä tulee sitten luultavasti vähän jokapäiväisiä. Teidän keskinäisellä suhteellanne tuskin on mitään ruusuista tulevaisuutta.
Sorry vaan. Näin sanon vierestä nähneenä.
Jospa sinä oletkin vähän turhan takertuva? Ootte seurustelleet pari kuukautta ja tunteneet...miten kauan sitä ennen?
"menee passattavaksi"... eli viihtyy vanhempiensa seurassa? Auttelee vanhempiaan?
Minulle omat isovanhemmat ainakin ovat tärkeitä, omat vanhempani kun ovat kuolleet. Vietän usein viikonloppujani ja lomia siellä, vaikkei minua aina siellä Tarvitakkaan. Isovanhemmat usein sinne pyytävät, ja viihdyn siellä.
Mutta toki sinulla on oikeus sanoa, että kaipaat Yhteistä aikaa. Mitä haluat tehdä? Mennä mukaan? Kerro näistä asioista Hänelle. Ja jos hän ei ole viikonloppuna pitelemässä kädestäsi, so what? Mene kaupungille (olettaen että et asu korvessa), osta hyvää ruokaa, mene kirjastoon/elokuviin/näe ystäviäsi... Näytä että osaat olla myös itsenäinen :D Minä ainakin ahdistuisin ja juoksisin karkuun jos joka viikonloppu/vapaa pitäisi viettää toisen kanssa kiehnäten. Ei sovi luonteeseeni.
Viikonvaihteessa muualla? Eikä mikään raksuta päässäsi - oikeasti?
Veikkaan toista naista. Voi olla myös, että näkee sinut liian innokkaaksi eikä itse vielä halua vakiintua. Et ole sen arvoinen, ainakaan vielä.
mä oon 33 vuotta ollu samas ja vielä vaimoo rakastan että eikö oo ihmeellistä?
Kaikesta pitäisi voida puhua, eikä asioista pidä tehdä omia johtopäätöksiä ennen kuin ne on käsitelty. Kerro miltä sinusta tuntuu, ja kuuntele asiaa hänen kannaltaan, ehkä ratkaisu löytyy kun kuulette toistenne toiveet. Hyvät välit vanhempiin on periaatteessa hieno asia ja kertovat hyvää miehen luonteestakin. Ehkä hän ei tiedä mitä sinä puolestasi haluat, tai ehkä hän tarvitsee sen verran omaa aikaa. Siellä kotona on varmaan viihtyisää, tutut askareet ja ehkä vanhat kaveritkin. Voisitko mennä mukaan? Näin lyhyellä seurustelulla se ei varmaan ole tullut hänen mieleensä.