Taas on elämän suuret kysymykset edessä.
Oma sydän sirpaleina ja toinen sydän sykkii toiveikkaana vatsassa.
Meillä on ollut kaikenlaista sairaanoloisesta mustasukkaisuudesta väkivaltaisuuteen ja kuitenkin edelleen tahtoisin uskoa yhteiseen onneen. Ehdin jo kertaalleen heittää mieheni ulos elämästäni, mutta silloin tajusin olevani raskaana. Riidat sovittiin ja päätettiin yhdessä yrittää uudelleen.
Mieheni on jo teini-iässä haaveillut isyydestä, koska on menettänyt oman isänsä 11 vuotiaana.
Suuret ongelmat voitettuamme mieheni on ollut minua kohtaan hieman etäinen ja olen uskonut sen
johtuvan stressistä.
Viimeviikonloppuna hän lähti ystäviensä luokse 300km päähän. Saunomista ja yleistä illanviettoa. Ihan mukavalta kuulosti.
Seuraavana päivänä hän ei pitänyt mitään yhteyttä ja ajattelin sitten varmistella onko hän jäämässä toiseksi yöksi vai tuleeko kotiin. Soitin hänelle ja he olivat menneet jonkun teinitytön kotibileisiin. En siitäkään vielä pahasti säikähtänyt vaikka tuntui se hieman pahalta. Mieheni taustat tuntien hän on ollut varsinainen teinityttöhaaremimies vielä ennen tapaamistamme. Olemme tosiaan 21 vuotiaita eli vielä todella nuoria.
Noh, luulin että kaikki on ok eikä mieheni kuulostanut mitenkään ihmeelliseltä puhelimessa aamulla tai mitään.
Kotiin tullessaan kuitenkin kaulalta paistoi fritsut.
Seuraavana aamuna oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa yhdessä ultraääneen katsomaan vauvamme kuulumisia. Raskaus puolessa välissä ja olen käynyt tähän asti vain yksin.
Selitys fritsuihin "Ei nää oo mitään.. Se muija vaan kävi mun kimppuun.."
Ei fritsuja tule kaulan molemmille puolille ellei
se "muija" ole istunut mieheni sylissä tai ollut jotenkin muuten siinä vastakkain erittäin lähellä.
Totuutta en ole kuullut enkä mieheni selitykseen usko. Hän myönsi kun kysyin 100kertaa "Oliko se muija sun sylissäs"
Tapahtumakulku oli kuulemma että hän oli hirveässä humalassa ja sitten siellä joku pissis oli käynyt kimppuun, hypännyt syliin istumaan ja ruvennut nuolemaan kaulaa. Mieheni oli työntänyt kuulemma sen pissiksen pois sylistään.
Okei, tämä selitys menisi läpi jos ne toisen puolen himmeät fritsut olisivat ainoita..
Mutta mistä ne toisen puolen kunnolliset on tullut?
Onko se pissis tehnyt jotain niin huomion pois vievää että on saanut rauhassa imeskellä kaulaan jälkiä..
Tuntuu niin pahalta... mieheni ei vaivautunut edes anteeksi pyytämään..
Pitäisikö minun tälläisen perusteella aloittaa yksinhuoltaja-elämä ja heittää mieheni pihalle vai uskoa että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Oma sydän sirpaleina ja toinen sydän sykkii toiveikkaana vatsassa.
Meillä on ollut kaikenlaista sairaanoloisesta mustasukkaisuudesta väkivaltaisuuteen ja kuitenkin edelleen tahtoisin uskoa yhteiseen onneen. Ehdin jo kertaalleen heittää mieheni ulos elämästäni, mutta silloin tajusin olevani raskaana. Riidat sovittiin ja päätettiin yhdessä yrittää uudelleen.
Mieheni on jo teini-iässä haaveillut isyydestä, koska on menettänyt oman isänsä 11 vuotiaana.
Suuret ongelmat voitettuamme mieheni on ollut minua kohtaan hieman etäinen ja olen uskonut sen
johtuvan stressistä.
Viimeviikonloppuna hän lähti ystäviensä luokse 300km päähän. Saunomista ja yleistä illanviettoa. Ihan mukavalta kuulosti.
Seuraavana päivänä hän ei pitänyt mitään yhteyttä ja ajattelin sitten varmistella onko hän jäämässä toiseksi yöksi vai tuleeko kotiin. Soitin hänelle ja he olivat menneet jonkun teinitytön kotibileisiin. En siitäkään vielä pahasti säikähtänyt vaikka tuntui se hieman pahalta. Mieheni taustat tuntien hän on ollut varsinainen teinityttöhaaremimies vielä ennen tapaamistamme. Olemme tosiaan 21 vuotiaita eli vielä todella nuoria.
Noh, luulin että kaikki on ok eikä mieheni kuulostanut mitenkään ihmeelliseltä puhelimessa aamulla tai mitään.
Kotiin tullessaan kuitenkin kaulalta paistoi fritsut.
Seuraavana aamuna oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa yhdessä ultraääneen katsomaan vauvamme kuulumisia. Raskaus puolessa välissä ja olen käynyt tähän asti vain yksin.
Selitys fritsuihin "Ei nää oo mitään.. Se muija vaan kävi mun kimppuun.."
Ei fritsuja tule kaulan molemmille puolille ellei
se "muija" ole istunut mieheni sylissä tai ollut jotenkin muuten siinä vastakkain erittäin lähellä.
Totuutta en ole kuullut enkä mieheni selitykseen usko. Hän myönsi kun kysyin 100kertaa "Oliko se muija sun sylissäs"
Tapahtumakulku oli kuulemma että hän oli hirveässä humalassa ja sitten siellä joku pissis oli käynyt kimppuun, hypännyt syliin istumaan ja ruvennut nuolemaan kaulaa. Mieheni oli työntänyt kuulemma sen pissiksen pois sylistään.
Okei, tämä selitys menisi läpi jos ne toisen puolen himmeät fritsut olisivat ainoita..
Mutta mistä ne toisen puolen kunnolliset on tullut?
Onko se pissis tehnyt jotain niin huomion pois vievää että on saanut rauhassa imeskellä kaulaan jälkiä..
Tuntuu niin pahalta... mieheni ei vaivautunut edes anteeksi pyytämään..
Pitäisikö minun tälläisen perusteella aloittaa yksinhuoltaja-elämä ja heittää mieheni pihalle vai uskoa että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kylläpäs olet typerä nainen, kun tuolaisia selityksiä uskot.
Ei teinitytöt kaulaan väkisin hyppele. Miehesi on varmasti pettänyt sinua ja kyse taitaa olla muustakin, kuin pelkästään "fritsujen" tekemisestä.
Mä olen pahoillani, mutta se mies valehtelee... Itse samassa tilanteessa olleena tiedän miltä susta tuntuu. Haluaisit niin kovasti uskoa tuohon selitykseen, niin minäkin halusin. Totuus kuitenkin on se, että miehesi on ollut ihan yhtä mukana siinä jutussa kuin tyttökin. Jos katsot asiaa ulkopuolisen silmin, onko siitä epäilystäkään? Ja kuka sanoo että se on jäänyt pelkkään fritsujen imemiseen... :( Joku varmaan sanoo nyt, että ei mies välttämättä valehtele yms, kyyninen akka siellä vaan heti kehottaa eroamaan... Mutta miehen käytös puhuu puolestaan, ja varsinkin ne fritsut. Niitä pieni teinityttö saa raavaalle miehelle väkisin tehtyä.
Tiedän täysin miltä susta tuntuu, haluat uskoa mieheen, haluat antaa anteeksi, vauvan takia ehkä kannattaakin... Mutta etkö mielestäsi ansaitsisi edes anteeksipyynnön ja vähän kunnioittavampaa käytöstä?
Kyllä se siitä pelästyy ja muuttaa käytöstään kun olet itsekin vähän kylmempi ja välinpitämättömämpi, etkä roiku miehessä anellen selitystä. Jos miehen käytös taas pysyy kylmänä, niin laita se pihalle, lopultahan se lähtisi kuitenkin ja pyyhkis mennessään jalkansa suhun pahemman kerran.. Jaksamista.
että kerran löynyt mies löy toisenkin kerran. tiedän asian, olen itse perheväkivallan uhri. mies joka kerta pyyteli anteeksi ja lupasi ettei ikinä enää, meni vähän aikaan ihan kivasti. oli hellä jne mutta kun taas sitten räjähti niin räjähti. itse olen nykyisessä asemassani siinä tilanteessa että ootan lasta (ei varmuutta onko enää elossa vai kuollut) asia selviää huomenna,nykyisen lapseni isä ei löy ja muutenkin ok tyyppi vaikka meilläkin on omat vaikeutemme. mutta sinulle anna vanhempana ja viisampana neuvon, heitä mies pihalle, sillä sinun ei tarvitse elää pelossa tai väkivaltaisessa suhteessa vain lapsen takia tai rakastaa miestä eikä miehen pidä rakastaa sua vain lapsen takia, se on väärin. asiassa sinua voi auttaa esim: uhkasakkjen uhrit ry, jossa on kokemusta perheväkivllan uhrina olemisesta ja saat tietoa miten selviät lapsen kanssa, jos soitat sinne, sano terkkuja katalta. sua autetaan, onnea matkaan.
Heitähän ukko pihalle.eihän tollasesta oo isäksi lapselle, ku ei näy itsestäkään osaavan kantaa vastuuta saatikka sit susta ja lapsesta. sä olet arvokas ihminen älä takerru tollaseen paskaan.
Voisiko varmempaa keskenkasvuisuuden merkkiä enää ollakaan kuin kauttaaltaan syöty kaula? Kannattaisi ensin elää se teinivaihe pois ja vasta sitten harkita perheen perustamista. Onneksi olkoon, sulla on pian toinenkin lapsi hoidettavanasi.
Ja väkivaltaisen miehen sietämiseen ei löydy yhtäkään järjellistä syytä. Miksi tieten tahtoen tehdä elämästään mahdollisimman vaikeaa?
Tarvitset nyt vanhempiasi ja ystäviäsi. Tarvitset oman asunnon sulle ja lapselle. Asutte erillään ja piste. Mies ei tuosta muutu. Anna hänen kasvaa. Luulee varmaankin, että saat tehdä mitä vain ja sä pysyt siinä vain. Älä masennu. Lapsi tuo sulle vielä paljon iloa, lupaan sen.
Kun sanot muuttavasi, niin älä ole yksin hänen kanssaan. Saattaa lyödä tai alkaa anella, ettet lähtis. Älä anna periksi. Ota turvaksi veli tai joku muu sukulainen, kun olet vielä hänen kanssaan tekemisissä ja pakkaat.
Näin "vanhana" miehenä minua huolettaa enemmän tuo sairaalloinen mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus.Ei kovin hyvää lupaa jatkossa, ikävä kyllä.Eikä ne fritsut sille olisi tulleet jos miehesi ei olisi halunnut.Sinuna kyllä miettisin mitä teet.Innoissaan oleva isäehdokas tuskin olisi lähtenyt koko reissulle.Jotenkin tulee jutun perusteella tunne ettei mies paljoa sinusta välitä.Toivottavasti saat asiasi järjestykseen.
Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että omistan meidän asunnon eikä mieheni ole virallisesti edes vuokralaisena täällä.
Yritin eilen ottaa puheeksi tätä kaikkea, mutta mieheni suuttui minulle ja poistui paikalta..
Pakkasin hänen vähät tavaransa ja toivotin hyvää loppuelämää.
Onneksi naapurissani asustaa eräs vanha ystäväni ja heidän luokse voin mennä jos tulee turvaton olo. Meidän raput on ovisummerikäyttöisiä eli aina lukossa.
Kiitos teille jotka autoitte minua ymmärtämään omaa arvoani.
Hyvä tyttö :) Olisipa kaikilla muillakin ja mulla varsinkin yhtä paljon rohkeutta kun sulla. Kyllä ne asiat siitä jotenkin setviytyy aikaa myöten ja löydät jonkun paremman ukon :)
Ihanaa...kaikkea hyvää...iso hali. :))